Kyllä on kurjaa kun ei koskaan natsaa..
Sais edes kerran elämässä just sen kenet tahtoo, vaikka vaan yhden yön iloks jota voisi sitten vanhana mummona muistella;)
Mutta ei, ei ikinä.
Nyt sitä sitten ollaan jo vanhapiika, ei enää sukulaisetkaan etsi kuumeisesti mulle kumppania kun nekin jo todenneet että ei tuo kelleen kelepaa..=(
Vielä muutama vuosi sitten kun erosin siitä ainoasta miehestä jonka kanssa koskaan olen ollutkaan, olin varma että kyllä minä jonkun kohtaan, olinhan nuori ja usein kauniiksi kehaistu tyttölapsi..
Mutta nyt tiedän että ei se auta vaikka ulkonäkökin olis kunnossa, kun näköjään minusta vaan puuttuu "se jokin" joka kiinnittää miesten huomion. Minua ei vaan yksinkertaisesti HUOMATA, enkä koskaan ole osannut vaatia huomiota.
Jo lapsena olin sellainen että en koskaan kiukutellut, enkä kuulemma kehdossakaan itkenyt vaan äidin piti itse huomata että olen herännyt..
Tuttiakaan en tarvinnut koska minua ei koskaan tarvinnut lohdutella.
Minussa kai joku vika päässä, en ole normaali ja epänormaalia kukaan ei halua.
Olen yrittänyt välillä olla enempi kuin muut, mutta se heti näkyy läpi..Enkä ole hyvä näyttelijä.
Olen vaan tosi rehellinen ja oma itseni, luonnollinen ja kiltti.
Jos miehet haluaisivat sellaisia naisia niin en olisi jäänyt näin yksin.
Noh, onneksi sen on tässä jo alkanut hyväksyäkin, näin on vaan tarkoitettu.
Mutta ajoittain se ottaa päähän.
Kyllä minulla ihan ne samat tarpeet on kuin muillakin. Jos ihastun työpaikalla sööttiin mieheen niin totta hitossa minulla himot herää siinä missä muillakin.
Mutta kun en saa häntä huomaamaan olemassaoloani niin ei mene kauaakaan kun tyypillä kimaltelee jo sormus sormessa..
Tämä on tapahtunut jo lukemattomia kertoja ja tulee tapahtumaan lopun ikäni.
Tai sitten vaan lopulta en enää edes osaa ihastua koska se on ihan itsekidutusta joka kerta, tiedän jo alusta saakka etten kelpaa.
Sais edes kerran elämässä just sen kenet tahtoo, vaikka vaan yhden yön iloks jota voisi sitten vanhana mummona muistella;)
Mutta ei, ei ikinä.
Nyt sitä sitten ollaan jo vanhapiika, ei enää sukulaisetkaan etsi kuumeisesti mulle kumppania kun nekin jo todenneet että ei tuo kelleen kelepaa..=(
Vielä muutama vuosi sitten kun erosin siitä ainoasta miehestä jonka kanssa koskaan olen ollutkaan, olin varma että kyllä minä jonkun kohtaan, olinhan nuori ja usein kauniiksi kehaistu tyttölapsi..
Mutta nyt tiedän että ei se auta vaikka ulkonäkökin olis kunnossa, kun näköjään minusta vaan puuttuu "se jokin" joka kiinnittää miesten huomion. Minua ei vaan yksinkertaisesti HUOMATA, enkä koskaan ole osannut vaatia huomiota.
Jo lapsena olin sellainen että en koskaan kiukutellut, enkä kuulemma kehdossakaan itkenyt vaan äidin piti itse huomata että olen herännyt..
Tuttiakaan en tarvinnut koska minua ei koskaan tarvinnut lohdutella.
Minussa kai joku vika päässä, en ole normaali ja epänormaalia kukaan ei halua.
Olen yrittänyt välillä olla enempi kuin muut, mutta se heti näkyy läpi..Enkä ole hyvä näyttelijä.
Olen vaan tosi rehellinen ja oma itseni, luonnollinen ja kiltti.
Jos miehet haluaisivat sellaisia naisia niin en olisi jäänyt näin yksin.
Noh, onneksi sen on tässä jo alkanut hyväksyäkin, näin on vaan tarkoitettu.
Mutta ajoittain se ottaa päähän.
Kyllä minulla ihan ne samat tarpeet on kuin muillakin. Jos ihastun työpaikalla sööttiin mieheen niin totta hitossa minulla himot herää siinä missä muillakin.
Mutta kun en saa häntä huomaamaan olemassaoloani niin ei mene kauaakaan kun tyypillä kimaltelee jo sormus sormessa..
Tämä on tapahtunut jo lukemattomia kertoja ja tulee tapahtumaan lopun ikäni.
Tai sitten vaan lopulta en enää edes osaa ihastua koska se on ihan itsekidutusta joka kerta, tiedän jo alusta saakka etten kelpaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se sinulle tarkoitettu ei ole vielä tullut vastaan. Toisilla se kestää kauemmin kuin toisilla.
Usko pois.
Nii ja oppii jo varautumaan siihen kun toinen yrittää iskeä ihastustaan toinen voittaa sen itelleen. ja olen oppinut jopa varautumaan siihen että aina kun ihastun nään sen ihastuksen jonku toisen tytön kans joka sitten tarkoittaa taas sitä ettei jutusta tule mitään. itekki oon ihan nätti, tunnen itteni nätiksi, ja hyväksi luonteeltanikin, mutta olen vaan huomannut että usein näytän aivan toiselta luonteeltani kui oikeesti olen ehkäpä siksi kukaan ei halua muhun tutustua. enpä ole tässä yrittänyt kuuteen vuoteen ketään enkä aio yrittäkään, kun en edes tiijä mihin kuulun... olen aika epäsosiaalinen ja sen näköjään huomaan läpi, kun kukaan ei oikein aloita tutustumisasteen jutustelua.tiijä sitten..tiijän kyl tunteen saman! taidan pysyä sillä periatteella kuten ennenkin ettei työpaikkaromansseja. nii en edes yhden illan juttui harrasta, vaikka helpoksi luullaan... ei oo kavereita eikä miestä, todellisuudessa oon aika yksinäinen, mut onneksi on harrastus joka saa muun maailman pois ympäriltään!
Kirjoituksesi oli mielestäni aivan kuin omalta työpaikaltani.
Auttaisit minua tekemään seuraavan siirron,
vaikka oletkin hieman ujo.
Se voisi olla vaikka kätesi hipaisu
olkapäälläni tai pitkä katse syvälle silmiin…
t. nuorimies työpaikaltasi