Eri paikkamateriaalit

Takahampaisiin Cerec-täytteet. Cerec on yksinkertaisesti paras täyttöaine puruhampaisiin.
Esim seuraavaksi erään hammaslääkäriaseman mainosta. Pitää muuten suurelta osin paikkansa.

"Cerec-posliinipaikat ja -kruunut

Cerec-3D on Siemensin vuonna 1980 aloittaman kehitystyön tulos. Infrapunakamera–tietokone– avusteisella jyrsinlaitteella hammaspaikalle saadaan erinomainen kestävyys ja tarkkuus (25 tuhanneosa mm). Nyt myös suuret taka – ja etualueen korjaukset voidaan suorittaa turvallisesti, tarkasti ja nopeasti, vieläpä ilman jäljennöstä. Laajatkin keraamiset hoidot saamme valmiiksi yhdessä istunnossa.

Infrapunakameralla suoritetaan korjattavan hampaan kuvaus ja saatava tieto käsitellään tietokoneella kolmi-ulotteisesti, josta se sähköisesti lähetetään jyrsimelle. Jyrsin muotoilee kestävästä keraamisesta blokista täydellisesti istuvan paikan tai kruunun n. 15 minuutissa. Vahvin taka-alueen siltoihin tarkoitettu keraaminen kappale on zirkoniumia, joka antaa lähes teräksisen vahvuuden ja sitä kutsutaankin sen vuoksi ”keraamiseksi teräkseksi”. Zirkonium on parasta mitä korjaava hammashoito voi tänä päivänä tarjota ja suuren kudosystävällisyytensä vuoksi siitä valmistetaan myös keinojuuria."

Jos verrataan pelkästään paikkojen kestävyyttä ja ns. kustannustehokkuutta, amalgaami on aivan ylivoimainen: amalgaamipaikka kestää mediaani-iältään (puolet paikoista uusimiskunnossa) 12 v. Yhdistelmämuovipaikoissa taka-alueella mediaani on 7 v,. etuhampaissa n. 10 v. Lasi-ionomeeri pärjää kaikkein huonoimmin, mediaani vain 2-3 vuotta.
Riippuu aivan täysin, mitä aspektia painotetaan. Lasi-ionomeerin valtteja olivat kudosystävällisyys ja fluorinluovutuskyky sekä kyky sitoutua suoraan hammaskudokseen - ja niinpä sitä tungettiin 90-luvulla joka paikkaan. Sittemmin on havaittu, että etenkin kerrostäytteet ovat osoittautuneet kestämättömiksi; materiaali liukenee suun olosuhteissa, ellei ole täysin muovilla päällystetty.

Yhdistelmämuovi on nykyisin eniten käytetty paikkamateriaali. Se sopii parhaiten etuhampaisiin ja vähäisen purentarasituksen alaisiin pieneköihin takahammasalueen paikkoihin. Voimakkaassa purentarasituksessa muovi kuluu ja voi madaltaa purentaa.
Lasi-ionomeeri sopii vain ienrajapaikkoihin, sielläkin vain näkymättömille alueilla. Kompomeerit, joissa muovia on enemmän, sopivat laajemmalle käyttöalueelle, mutta ovat kuitenkin "huonompia fluorinluovutukseltaan kuin lasi-ionomeeri ja huonompia kestävyydeltään kuin yhdistelmämuovit". Sopivat lähinnä maitohammaspaikkauksiin. Perinteiset lasi-ionomeerit ovat kemiallisesti kovettuvia, muovi-ionomeerit ovat sekä kemiallisesti että valolla kovettuvia ja kompomeerit vain valolla kovettuvia.

Yhdistelmämuoveissa on käyttötarkoituksesta riippuen sekä kemiallisesti että valolla kovettuvia sekä ns. kaksoiskovetteisia (sekä että).

Yhdistelmämuovitekniikka on erittäin tekniikkaherkkää. Paikan laittaminen riippuu kuitenkin aina suuresti paitsi sen koosta myös olosuhteista: kuinka hankalasti saavutettavissa, kuinka pidettävissä syljeltä jne kosteudelta eristettynä, näkyvyys, suun aukeaminen, kiille/dentiini, monta tekijää vaikuttamassa.

Amalgaami on luonnollisesti helpoin laittaa. Ei ole niin väliä onko hampaankolo kuiva vai ei, kunhan se on altauurtavasti muotoiltu, amalgaamin saa täpättyä ja se kovettuu.

Keraamiset ja kultatäytteet ovat ns. suun ulkopuolella valmistettavia täytteitä. Tämä tarkoittaa sitä, että hammas muotoillaan, siitä otetaan jäljennös ja hammasteknikko valmistaa täytteen joka vastaanotolla kiinnitetään. Cerecissä teknikon hommat hoitaa erillinen jyrsin, joka sorvaa paikan jopa yhdellä vastaanottokäynnillä sopivaksi kiinnitettäväksi.

Keramia ei sovi narskuttelijalle tai henkilölle, jolla on suuria yhdistelmämuovipaikkoja hampaissaan, sen sijaan se on erinomainen, jos hampaisto on hyväkuntoinen.

Kullan ja amalgaamin kuluminen on samaa luokkaa kuin hammaskiilteen.

Vielä vaihtoehtona ovat yhdistelmämuovin vahvikkeena käytettävät keramiapalat: menetelmässä suurimman purentarasituksen alaisina olevat kohdat vahvistetaan keramiapalasilla, jostka upotetaan muoviin. Näin purentarasituksessa on kestävyyttä, mutta paikka on "kerralla valmis", sen hinta on vain vähän tavanomaista muovipaikkaa kalliimpi, kestävyys kuitenkin parempi. Keramiapalojen kauppanimi on Cerana. Sopii silloin, kun kokokeraamiset täytteet eivät sovi (narskutus, taloudelliset rajoitteet), mutta vaaditaan hyvää kulutuskestävyyttä eli etenkin vähän paikatussa hampaistossa.

Juurihoidetun hampaan ensisijainen paikka olisi aina kruunu. Paikkamateriaalisista valmistettuna paikasta tulee niin suuri, että jo se yksinään heikentää hampaan ennustetta. Etuhampaissa muovipaikka on kuitenkin tavanomaisin. Suomessa käytetää ihan liikaa tavallisia muovipaikkoja tilanteissa, joissa kunnon kruunu olisi pelastanut hampaan lohkeamisilta ja uusintapaikkauksilta.