Haluaisin tietää teidän kokemuksia parisuhteiden kriisijaksoista.
Jotkut sanoo että niitä tulee vuoden kuluttua ja kolmen vuoden kuluttua. Ensimmäinen vuosi on kuin kuherruskuukausi. Silloin ei välitä toisen virheistä eikä niitä välttämättä edes huomaa. Kolmen vuoden kuluttua alkaa mietityttämään mihin suhde on menossa. Esim. naimisiinmeno ja lasten hankkiminen. Onko totta?
Jotkut sanoo että niitä tulee vuoden kuluttua ja kolmen vuoden kuluttua. Ensimmäinen vuosi on kuin kuherruskuukausi. Silloin ei välitä toisen virheistä eikä niitä välttämättä edes huomaa. Kolmen vuoden kuluttua alkaa mietityttämään mihin suhde on menossa. Esim. naimisiinmeno ja lasten hankkiminen. Onko totta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Me ollaan nyt seurusteltu reilut kolme vuotta, ihmisiässä ei siis kovin kauaa, mutta kuitenkin. Alussa tuli enemmänkin kriisejä; pitäisikö erota ja antaa mennä kun ollaan näin nuoria. Rakkaus kuitenkin aina voitti eikä siis erottu. Lähiaikoina ei suurempia kriisejä ole ollut ja nyt reilun vuoden ajan ollaan suunniteltu kihloihin menoa. Meidän suhteemme on ainakin tuntunut vahvistuvan vain tämän kolmannen vuoden aikana.
Me ollaan oltu yhdessä 4 vuotta. On ollu monia riitoja vuosien varrella, mutt jokainen sovittu riita vahvistaa suhdetta. Erimielisyyksiä on pakko tulla jossain vaiheessa. Joillakin niitä on koko ajan, joillakin riidanaiheet varmaan muhii aikansa kunnes purkautuu kriisinä. Nykyään ihmiset luovuttaa niin helposti, riidat täytyy selvittää jos todella rakastaa. Eli joo, varmaan noita kriisejä tulee mutt kaikki suhteet on erilaisia.
jossa yhtyvät kunnioitus kiintymys ja intohimo (kumppania kohtaan). Jos jokin näistä kolmesta puuttuu ei ole kyseessä rakkaus. Ja jokainen näistä kolmesta esiintyy yksinkin tunteena. Näin väittää suuri psykologian kirja, jota olen lueskellut.
Ei mikään riita kuulu oleellisesti suhteeseen, eikä ainakaan rakkauteen vaan se on mielipide-eroista johtuvaa. Eli perustavaa laatua olevat erimielisyydet kertovat kunnioituksen puutteesta, joka taas sanelee ettei kyseessä ole rakkaus. Suhde, ihmissuhde, ei aina tarkoita rakkautta. Suhteet ovat omistajiensa näköisiä, rakkaus omansa lainen.
Varmaan se kolmas yhteinen vuosi on ratkaiseva. Mä ja mun lapsen isä erottiin oltuamme 3v yhdessä, siinä välissä syntyi meidän poikamme ja yritimme hänen takiaan olla yhdessä, vaikka suhde ei toiminut muuten. Ei me usein puhuttu erosta, mutta hänelle se oli kova kolaus, kun lopulta sain sanottua että nyt se on loppu ja pysyin päätöksessäni. Ihminen luulee, että voi elää elämäänsä jollekin toiselle, mutta jossain vaiheessa sitä alkaa kaipaamaan omaakin elämäänsä ja vapautta, sekä Sen Oikean löytämistä...
se kutakuinkin niin menee. Kyllä se 3. vuosi varmaan toden sanoo niiku tuossa toinenkin kirjoittaja totesi. Kriisejä tulee ja menee sitä se parisuhde todentotta on.
17. vuoden kokemus
kriisiä. Ainakin vuoden verran yhtä taistelua, eroakin mietittiin monia, monia kertoja. Mutta kun aikaan on kulunut, rakkaus puolisoon vain syventynyt, eikä riitojakaan ole niin paljon kuin alkuaikoina. Ihmeellistä ja jännittävää! Nykyään olemme kuin vastarakastuneita!!
Meillä ensimmäinen vuosi yhtä tappelua, erosta puhuttiin jatkuvasti. Nyt kun aikaa kulunut, huomaan että rakastan häntä valtavasti. Emme kinastelekkaan läheskään yhtä paljon kuin alussa. Jännittävää ja ihanaa! Olemme kuin vastarakastuneita!!