nyt kaipaisin rakentavia neuvoja, en mitää haukuntaa jne..
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 2 vuotta ja olen huomannut, että oma elämäni tärkeys on kadonnut melkein kokonaan, ajattelen aina asiat niin että kaiken pitää järjestyä niin että vapaa- ajat kaikki menee samaa pussiin ( eli samaan aikaa vapaat jne..)
jos minulla on joku meno ja sitten poikaystävä onkin kotona tai jotain ni peruutan menoni miettimättä.
en ole vähään aikaa ollut tekemisissä edes kaikkien tärkeiden ystävieni kanssa...ajattelen jotenkin koko ajan poikaystävääni, ja sitä että minun tulee olla hänen kanssa ja haluan olla vain hänen kanssa. Mutta haluan päästä tuosta ajatuksesta pois, koska pidemmän päälle mehän kyllästytää toisiimme jos vaa meillä on toisemme eikä muuta elämää..
minulla on harrastus joka vie paljon aikaa kyllä mutta jotenki tulee siitäkin josku niin paha olla, että nyt lopetan tän jotta voin olla poikaystäväni kanssa.
apua..neuvoja..olen jotenki riippuvainen, tai ainakin luulen olevani vaikka ehkä en olekkaan..
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 2 vuotta ja olen huomannut, että oma elämäni tärkeys on kadonnut melkein kokonaan, ajattelen aina asiat niin että kaiken pitää järjestyä niin että vapaa- ajat kaikki menee samaa pussiin ( eli samaan aikaa vapaat jne..)
jos minulla on joku meno ja sitten poikaystävä onkin kotona tai jotain ni peruutan menoni miettimättä.
en ole vähään aikaa ollut tekemisissä edes kaikkien tärkeiden ystävieni kanssa...ajattelen jotenkin koko ajan poikaystävääni, ja sitä että minun tulee olla hänen kanssa ja haluan olla vain hänen kanssa. Mutta haluan päästä tuosta ajatuksesta pois, koska pidemmän päälle mehän kyllästytää toisiimme jos vaa meillä on toisemme eikä muuta elämää..
minulla on harrastus joka vie paljon aikaa kyllä mutta jotenki tulee siitäkin josku niin paha olla, että nyt lopetan tän jotta voin olla poikaystäväni kanssa.
apua..neuvoja..olen jotenki riippuvainen, tai ainakin luulen olevani vaikka ehkä en olekkaan..
Vastaukset 6
Vanhimmat
onko sulla huono itsetunto? mulla nimittäin oli ja siksi ( luulen näin myöhemmin ) kai ripustauduin silloiseen poikaystävääni ja olo oli juuri tuollaista. jäi paljon elämää elämättä ja nuoruuden vapaus ja kaikki semmoinen mitä olis voinut tehdä tekemättä, puhumattakaan kavereista. oli mustasukkaisuutta, puhumattomuutta, kykenemättömyyttä käymään läpi tunteitaan. luulin etten kelpais kenellekään toiselle, ja yksin ei olisi osannut olla. no, virheethän ovat virheitä vain jos ne tekee toisen kerran. mutta jotenkin siitä kierteestä ei vaan tosiaan osaa enää ulos, ei ymmärrä että on itse oikea ihminen, ei kenenkään mielenmukaan temppuja tekevä pelle. että jos en teekkään niinkuin toinen haluaa, tulee ero. joopa-joo.
mutta ei sitä oikein näe tarkkaan liian läheltä.
mäkin tajusin näitä juttuja vasta et mikä meni vikaan, vuosien-vuosien päästä. se huono itsetunto ja lapsuuden masentavat kokemukset vaikuttavat parisuhteeseen, ja jos toisella osapuolellakin on vaikeuksia jollain tunnealueella, on yhtälö kovin vaikea.
mutta en osaa neuvoa!! tiedän että lähteminen on joskus vaikeampaa kuin jääminen!!
nii siis tässä ei ole kyse mitenkää siitä että olisin eron haluamassa. suhde kukoistaa ja aivan ihanaa...tiedän että tuo on se oikea minulle. Olemme kokeneet paljon, enemmän kuin jotkut koko elämän aikana..ja yli on päästy.
minulla tosiaan on tosi huono itsetunto, aina ollut ongelma, olen ollut terapiassakin asiasta jne..
minulla on juuri sellainen pelko että sitten jos en tee niin niin tulee ero, VAIKKA EI TODELLAKAA TULIS kun ajattelee taas järjellä...
haluasin vain oppia nauttímaan taas omasta elämästä ja viettämään ihania tyttöjen iltoja jne..ja päästää poikaystävänikin viettää poikieniltaa ilman pahoja ajatuksia..
En osaa neuvoa miten sen teet, mutta juuri tuollainen aina yhdessä eikä ketään muita -touhu saattaa kuristaa suhdetta. Itse tajusin monen vuoden suhteen päättymisen jälkeen kuinka vähän aikaa olin viettänyt ystävien kanssa ja kuinka vähiin ne ylipäänsä olivat jääneet. Olin tavallaan ajatellut, että ei minun tarvitse solmia sosiaalisia suhteita, onhan minulla poikaystävä.
Eron jälkeen minulle tuli vaihe, että joka päivä piti olla jossain, tämä sosiaalinen tilanne on nyt paikattava. Nyt sekin on vähän jo tasaantunut.
Olen kuitenkin päättänyt, että jos vakavaan suhteeseen tässä jossain vaiheessa taas huomaan päätyneeni, niin muita sosiaalisia suhteita ei sen vuoksi saa jättää. Ei koskaan enää. Ja tiedän, että itselleni tulee juuri tuo tunne, että haluan olla vain sen rakkaan vierellä, mutta sitä on vain pakko (kamala sanoa näin) oppia nauttimaan ja pitämään hauskaa muiden seurassa, ettei suhde kuristu. Uskon sen tuovan vain positiivisia asioita mukaan myös parisuhteeseen. Tokihan joillain pareilla on ongelmia myös siinä, että muu touhu ajaa parisuhteen yli enkä sellaista asiaa ole tässä nyt ajamassa...
Mitä jos menisit vaikka ensi viikonloppuna moikkaamaan jotain kaveria, joka on ehkä jäänyt turhan vähälle huomiolle ;)
joo siis tää on jotenki niin kamalaa...jotenki haluan tehdä muutakin kun olla sen kanssa. vaikka kaikki hyvin, pitäähän mulla olla muutakin ja silläkin..just ettei sitte sen takia tuu sellasta et nyt ei enää jaksa kattoo ton naamaa tai et mitäs nyt, mulla ei ole enää kavereit..koska huolestuttavasti tää ajaa siihen tilanteesee..
jotenki en vaa osaa nauttia tilanteesta jossa olen ns. omissa piireissä, mietin vaan sitä koska pääsee kotiin sen viekkuu jne..
haluan oppia syrjäyttämään hänet edes sekunniksi aivoista välillä, onhan se sallittua herra jestas..tuntuu vaan niin vaikealta.
nyt kuitenkin tein jo ratkasevan liikkeen ja otin vanhaa parhaaseen kaveriin yhteyttä jonka kanssa suhde hiljattain hiljenny miesten takia,,,näemme ensi viikolla jeeeee...
sit mulla on kuitenki täs vielä seki ongelma et harrastukseni takia mulla aika on aika kortilla ja nyt vielä luen yliopiston pääsykokeisii joten tota aikaa ei tod. ole hukattavaks, joten ehkei tää ole se kohta alkaa heittäytyy yksinelämää mut tossa kohta sitten:D
Moi,
mulla on itellä vähän sama ongelma, aikataulut menee usein miehen mukaan, en osaa oikein pitää kiinni omista suunnitelmistani.
Mutta kokeile nyt aluksi tällastä:
Kun päätät/sovit menosta toisten kanssa, niin ilmoita siitä miesystävällesikin. Näin hän tietää, että olet jo lupautunut muualle. Itsellä tämä ainakin toimii, eikä mieskään houkuttele silloin viekkuun.
jotenki vaa on niin turhauttavaa että ei jotenki enää osaa olla yksin ja nauttia siitä. enne miestä niin yksinolo oli arkea ja siitä osasi nauttia ja meni koko ajan kavereiden kanssa jne..
nyt kaikki jääny, harkoissa käyn ja siitäki välillä niin huono mieli kun haluaisin olla mieheni kanssa.
pitäis oppia taas vaan jotenki nauttimaan siitä yksinolosta ja kavereiden kanssa hengailusta ja siitä että OLEN MINÄ JA MINULLA ON OMAKIN ELÄMÄ..