olen seurustellut yh naisen kanssa nyt reilun vuoden. nyt olen huomannut, että hänen 3 vuotias tytär ärsyttää minua joka hetki vain enemmän ja enemmän. pidän kiukun sisälläni, mutta varmasti välinpitämätön käytökseni häntä kohtaan näkyy ulospäinin. koko juttu mielestäni alkanut siitä, ettei minulla ole koskaan ollut mitään sanavaltaa tätä lasta kohtaan. joskus alku taipaleella jutut sujui hyvin, tykkäsin leikkiä lapsen kanssa ja touhuta kaikenlaista. mutta pienet asiat jotka itse pidän tärkeänä lapsen kasvatuksessa on aina laitettu lyttyyn äidin toimesta. jos sanoin mistä vain lapselle vähänkin kielteiseen sävyyn, melkein aina tuli tappelu äidin kanssa. otetaan esim. jos lapsi tekee jotain pahaa ja minä sanoin kovaan äänen sävyyn niin tuntui että äiti antoi vain turvan lapselle ja he olivat liitolaisina minua vastaan. ja nukkumaan menot, joskus sanoin että pitäisi mennä suurinpiirtein samoihin aikoihin, mutta aina ihan seko ajat 8-12 välillä. ja samoin kaikki ruokailut ja karkkien syönnit saanu tapella kaikesta. nyt ei enään koko pentu kiinnosta yhtään ja enkä oikeestaan puhu kuin välttämättömimmät jutut lapselle. erohan tästä on pakko tulla jossai n vaiheessa. eihän voi olla normaalia että äiti ja tytär vastaan minä vaikka minä olen jo alistunut siihen ettei minulla ole valtaa.
lapsi
ärsyttää
2962
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, vaikea tilanne. Mutta tuollaisena se ei voi jatkua. Sinun on nostettava asia ns. pöydälle. Pystytkö keskustelemaan naisystäväsi kanssa kahden ilman, että se menee huutamiseksi? Ei siis huutamisessakaan ole mitään pahaa, jos molemmat siihen kykenee ja se on rakentavaa. Mutta yleensä, kun keskustelu pysyy asiallisena, saa paljon parempaa tulosta aikaan. Jos ette pysty kahdestaan keskustelemaan, niin olisiko joku ammattiauttaja hyvä vaihtoehto? Siis jos haluat jatkaa suhdettanne.
Teidän, sinun vaimosi lapsen, tulisi olla perhe. Ja mielestäni perheessä vanhemmat tekevät päätökset ja jos niissä päätöksissä ei toisen mielestä ole järkeä, niin niistä keskustellaan yhdessä silloin, kun lapsi ei ole kuulemassa. Ei ole oikein, että toisen vanhemman sanomisilta viedään pohja pois lapsen kuullen. Tällä hetkellä, mitä kirjoitit, teidän yhteiselo ei kuulosta perheeltä.
Minun mielestäni sinun kannattaisi miettiämitä haluat ja keskustella vaimosi kanssa siitä mitä hän haluaa. Tuskin tilanne on hänenkään mieleen tuollaisena. Toivottavasti löydätte jonkun ratkaisun. Tsemppiä matkaan.
Minä ymmärrän tunteesi. Itse olen äitipuoli meinaan, ja tilanne on tuttu. Meillä tilanne parani kun keskustelimme mieheni kanssa. Pikkuhiljaa hän on alkanut luottaa minuun kasvattajana ja antanut myös minulle sanavaltaa perhettämme koskevissa asioissa. ja nuo tyttöpuolesi nukkumaan menoajat kuulostavat aika huonolta, en yhtään ihmettele että pinnasi kireällä. Yritä jutella naisesi kanssa jos muuten teillä menee hyvin!=) tsemppiä!!!