Francis Collins on Human Genome - projektin johtaja. Hän on uskova kristitty, mutta ei pidä uskoa tiedettä toisiaan poissulkevana - päinvastoin jopa toisiaan täydentävänä. Huomattavaa tässä on se, että hän pitää evoluutioteoriaa ihan pätevänä.
Hän kirjoittaa:
"Actually, I find no conflict here, and neither apparently do the 40 percent of working scientists who claim to be believers. Yes, evolution by descent from a common ancestor is clearly true. If there was any lingering doubt about the evidence from the fossil record, the study of DNA provides the strongest possible proof of our relatedness to all other living things.
But why couldn't this be God's plan for creation? True, this is incompatible with an ultra-literal interpretation of Genesis, but long before Darwin, there were many thoughtful interpreters like St. Augustine, who found it impossible to be exactly sure what the meaning of that amazing creation story was supposed to be. So attaching oneself to such literal interpretations in the face of compelling scientific evidence pointing to the ancient age of Earth and the relatedness of living things by evolution seems neither wise nor necessary for the believer."
http://www.cnn.com/2007/US/04/03/collins.commentary/index.html
Hän kirjoittaa:
"Actually, I find no conflict here, and neither apparently do the 40 percent of working scientists who claim to be believers. Yes, evolution by descent from a common ancestor is clearly true. If there was any lingering doubt about the evidence from the fossil record, the study of DNA provides the strongest possible proof of our relatedness to all other living things.
But why couldn't this be God's plan for creation? True, this is incompatible with an ultra-literal interpretation of Genesis, but long before Darwin, there were many thoughtful interpreters like St. Augustine, who found it impossible to be exactly sure what the meaning of that amazing creation story was supposed to be. So attaching oneself to such literal interpretations in the face of compelling scientific evidence pointing to the ancient age of Earth and the relatedness of living things by evolution seems neither wise nor necessary for the believer."
http://www.cnn.com/2007/US/04/03/collins.commentary/index.html
Vastaukset 24
Vanhimmat
Herää vaan kysymys, että mihin esimerkiksi F.C. sitten uskoo, ellei usko Raamatun tekstin pitävän paikkansa. Uskooko hän että Jahve loi maailman, kuten Raamatussa kerrotaan, mutta että ei usko kuitenkaan, että loi sillä tavalla kuin Raamatussa kerrotaan? Vai mihin hän uskoo?
Tullaanko tästä sitten sellaiseen uskoon, että uskotaan, että Jumala on olemassa, ja että Jumala teki ja tekee ehkä joskus jotain, mutta ei kuitenkaan tehnyt ihan sellaisia tekoja kuin Raamatussa kerrotaan? Miksi sitten puhua ainakaan Raamatun Jumalasta ollenkaan, sillä eihän kyseinen henkilö silloin ainakaan sellaiseen Jumalaan usko, vaan ihan johonkin muuhun.
Moi !
Eiköhän hän usko että Raamatussa puhutaan juuri samasta jumalasta. Erona fundamentalisteihin vain on se että Raamatun ovat kirjoittaneet ihmiset sen aikaisen ymmärryksensä mukaan.
Eli hyvinkin voi uskoa Raamatun Jumalaan ja Jeesukseen vaikkei pidäkkään Raamattua kirjaimellisesti totena, paremminkin sen aikaisten ihmisten tulkintana tapahtumista.
--
Vähän ontuvalta tuo ajattelu minusta edelleen tuntuu. Uskotaan Jumalaan, josta puhutaan Raamatussa, mutta joka ei kuitenkaan uskota, että Jumala on sellainen kuin Raamatussa kerrotaan tai tee sellaisia asioita, joista Raamatussa kerrotaan?
Ihmetyttää, että millaiset sen uskon kohteena olevan jumalan olemus ja teot sitten ovat. Mikä yhteys tuolla jumalalla ja Raamatun Jahvella sitten on?
"Vähän ontuvalta tuo ajattelu minusta edelleen tuntuu. Uskotaan Jumalaan, josta puhutaan Raamatussa, mutta joka ei kuitenkaan uskota, että Jumala on sellainen kuin Raamatussa kerrotaan tai tee sellaisia asioita, joista Raamatussa kerrotaan?"
Fundamentalistit uskovat, että Raamattu on oikeasti erehtymätön Jumalan sana, mutta kaikkien mielestä näin ei välttämättä ole, vaan he tiedostavat että se on ihmisten kirjoittama kokoelma tuon ajan (todellisista tai ei) tapahtumista.
Näin esimerkiksi Jeesuksen puheet ja teot on tulkittu tietenkin omassa kontekstissaan tuolle ajalle ominaisella tavalla, kuten myös vanhan testamentin tapahtumat ja ilmestykset ovat ihmisten omia jäsentelyjä siitä mitä Jumala on. Jos oletetaan että Jumala on, ja hän on antanut viestejä ihmisille erilaisten näkyjen muodossa, niin on mielestäni väistämätöntä että varsinainen viesti muuttuu siirtovaiheessa Jumalalta ihmiselle ihmisen ymmärtämään muotoon. Siksi myös Jeesus puhui usein vertauskuvilla, jotta tavoittaisi ihmiset. Fundamentalistit taas ottavat kaikki näiden "jumalallisten viestien" vaikutusten alaisten ihmisten tulkinnat näkemästään ja kokemastaan kirjaimellisesti, vaikka niiden sanallinen muoto on parhaimmillaankin pelkkä typistys siitä mitä ne todella sisältävät.
"...tapahtumat ja ilmestykset ovat ihmisten omia jäsentelyjä siitä mitä Jumala on."
- Näinpä. Jumalan teot ovat mitä ihmiset Jumalan teoiksi tulkitsevat, ja Jumalan olemus sellainen millainen ihmiset sen tulkitsevat olevan. Eikö tässä olla jo toteamassa, että Jumala on kokonaan ihmisten luomus?
Vanhan Testamentin ihmiset tulkitsivat Jahve-jumalan teoiksi sääilmiöt ja sairaudet. Harvemmat nykyuskovat kuitenkaan näin enää tekevät. Ennen uskottiin Jumalan vaikuttavan lähes kaikkeen. Mikä on nykyuskovien käsityksen mukaan Jumalan vaikutusalue?
Ja mikä on itse asiassa ei-fundamentalistin ja fundamentalistin ero? Fundamentalisti uskoo, että erehtymätön ilmoitus jumalasta löytyy jostain teoksesta ja ei-fundamentalisti uskoo, että kirjalliset ilmoitukset jumalasta ovat virheellisiä, mutta että totuus on jossakin siellä, vai?
kuin Jumalan "viestejä" tulkitaan, yhteistä näyttäisi olevan usko ihan oikeaan kuolemanjälkeiseen elämään.
Sama usko löytyy muistakin suurista uskonnoista muodossa tai toisessa.
Kertonee paljon, vaikkei varmaankaan kaikkea, uskomisen pohjimmaisista motiiveista.
Moi !
Kirjoitit:
"undamentalisti uskoo, että erehtymätön ilmoitus jumalasta löytyy jostain teoksesta ja ei-fundamentalisti uskoo, että kirjalliset ilmoitukset jumalasta ovat virheellisiä..."
Aika lähellä sitä mitä suurin osa maltillisista uskovista ajattelee. Fundamentalisti ottaa tosissaan Genesiksen luomiskertomuksen, maltillinen kristitty ei.
--
Ja mihin päästään, kun laajennetaan tuo ajattelu muuhunkin Raamattuun kuin vain luomiskertomukseen?
Luomiskertomuksen suhteen todetaan, että kyseessä on vanha tulkinta muinaista tapahtumista. Muiden ihmeellisten tapahtumien suhteen todetaan ihmisten aikoinaan tulkinneen ne jumalan teoiksi.
Jeesuksen suhteen todetaan, että (jotkin) aikalaisensa sekä myöhemmät kannattajat tulkitsivat Jeesuksen olevan odotettu messias ja Jumalan poika.
Mitä jää käteen?
Tieto siitä, että muinoin eli ihmisiä jotka uskoivat Jahve-jumalaan, joka uskottiin antavan toisten ihmisten välityksellä lakeja ja rankaisevan niitä rikkovia ihmisiä.
Ja tieto siitä, että vähän myöhemmin eli ihmisiä, jotka uskoivat erään nasaretilaisen Jeesus-nimisen miehen olevan samainen Jahve-jumala ihmishahmossa.
Ja fundamentalistit uskovat ja ajattelevat samoin kuin nämä muinaiset ihmiset, eli että Jahve teki ja tekee niin kuin Raamatussa kerrotaan.
Mutta mihin maltilliset kristityt sitten oikein lopulta uskovat? Uskovatko he mihinkään osaan Raamattua kirjaimellisesti? Onko fundamentalistin ja maltillisen ero se, että fundamentalisti uskoo koko tarinan nahkoineen ja karvoineen ja maltillinen vain osan? Maltillinen uskoo, että Jumala loi, on totta, mutta että se kesti 6 päivää, ei ole totta. Fundamentalisti uskoo, että taivas ja helvetti ovat tosia, maltillinen uskoo että vain taivas on totta. Fundamentalisti uskoo että Jeesus oli Jumalan poika joka puhui Jumalan sanoja, maltillinen uskoo, että oli ainakin Jeesuksen opetukset hyviä, jossei miehen alkuperästä olekaan varmuutta.
Onko tällainen maltillinen usko enää uskoa, vai vain itsepetosta? Onko kyseessä pikemminkin niin syvään juurtunut taikausko, että jonkin kauhean rangaistuksen pelossa ei siitä uskota kokonaan luopua, vaikka järki niin sanookin, vaan sanotaan, että "joo, kyllä mä silti Jumalaan uskon", vaikkei tuolla sanonnalla mitään sisältöä olekaan eikä itsekään tiedä mitä sillä tarkoittaa.
"Näinpä. Jumalan teot ovat mitä ihmiset Jumalan teoiksi tulkitsevat, ja Jumalan olemus sellainen millainen ihmiset sen tulkitsevat olevan."
Tässä on mielestäni kaksi mahdollisuutta: Ensiksi tuo minkä mainitsit, että esimerkiksi salamointi on Jumalan riehuntaa niin kauan kuin salamoita ei ymmärretä. Toinen mahdollisuus, ja se mitä tarkoitin, vaatii että oletetaan Jumalan tehneen todellisia ihmeitä jotka eivät fysiikan kausaalisuuksilla ole selitettävissä. Jos on siis entiteetti joka kykenee tällaiseen, ja hän "puhuu" ihmisille, niin miten hän sen tekee? Ei varmasti ainakaan puhumalla hepreaa tai mitään muutakaan ihmisten kehittämää kieltä joka on kehittynyt suussa nytkähtelevän lihaksemme toiminnan ehdoilla, vaan pistämällä "kognitiivisen injektioneulan" suoraan aivoihimme missä hänen viestinsä realisoituu. Esimerkiksi Johanneksen ilmestyskirjan voidaan olettaa tapahtuneen juuri näin, mikäli Jumala on oikeasti jossakin antamassa informaatiota tulevasta. Sitten kun ihminen näitä näkyjä kokee, niin niitä on NIIN helppo tulkita väärin, ylikorostaa joitakin yksityiskohtia tai laiminlyödä muita, subtiilimpia aspekteja. Johannes sitten rustailee jonkin karkean yleiskuvan siitä mitä on nähnyt, joka siis on pelkkä inhimillinen jäsentely hänen kokemastaan, jonka jälkeen ihmiset lukevat Johanneksen rustaukset omalla tavallaan ja vetävät jälleen omat tulkintansa niistä. Prosessi on verrattavissa siihen, kun lähettäisit Mona Lisan faksilla ystävällesi, hän lähettää saamansa faksin omalle ystävälleen, ja muutaman toiston jälkeen on vaikea sanoa mitä kuvassa oikeastaan on, tai miksi Da Vinciä niin yliarvostetaan.
"Eikö tässä olla jo toteamassa, että Jumala on kokonaan ihmisten luomus?"
Jos puhumme salamoista ja vastaavista maailman ihmettelyistä ja niiden tulkitsemista jumalallisesta alkuperästä kertoviksi, niin kyllä. Jos taas esim. Raamattu sisältäisi oikeasti informaatiota tulevasta, niin voitaisiin väittää että sen lähde on ollut yli-inhimillinen.
"Fundamentalisti uskoo, että erehtymätön ilmoitus jumalasta löytyy jostain teoksesta ja ei-fundamentalisti uskoo, että kirjalliset ilmoitukset jumalasta ovat virheellisiä, mutta että totuus on jossakin siellä, vai?
Juuri niin. Lähinnä siis ei-fundamentalistit tiedostavat faktan että Raamattu on vain ihmisten kirjoittama anekdoottinen kokoelma kertomuksia, ja kaikki ei välttämättä ole täsmälleen niin kuin kirjassa sanotaan. Fundamentalistin uskolle on olennaista että Raamattu on itsessään erehtymätön, jotta siihen voisi luottaa täydellisesti.
Ilmeisesti uskot, että Raamattu on virheetön. Kuitenkin Raamatun eri versioiden ja käännöksien välillä on eroja ja käännöksissä on merkityseroja. Mikä Raamatun versio on se oikea ja millä kielellä Jumalan viesti ihmisille tulee puhtaimmillaan esille? Onko protestanttien Raamattu puutteellinen, koska siitä puuttuu osia, joita katolilaisessa Raamatussa on, vai onko katolilaisessa Raamatussa väärää tietoa? Monet kreationistit Yhdysvalloissa uskovat, että Jumalan sana on täsmällistä ainoastaan Kuningas Jaakon versiossa, ja perustavat kreationisminsa tähän versioon. Tämä ilmeisesti merkitsee, että kaikki suomenkieliset käännökset Raamatusta ovat vajaavaisia. Mitä mieltä olet tästä?
"[Kun] Jumalan "viestejä" tulkitaan, yhteistä näyttäisi olevan usko ihan oikeaan kuolemanjälkeiseen elämään."
Kuolemanjälkeinen elämäkään ei ole käsitteenä itsestäänselvä, riippuu paljon subjektista että miten sen käsittää. Jos oletamme, että Jumala on toisessa viestissäni mainitsemalla "injektioneulalla" pistänyt jonkun profeetan päähän ajatuksen ikuisesta elämästä jne., mitä hän on itseasiassa kokenut? Se mitä ajan takaa on, että olisiko mahdollista että ihminen subjektiin vangittuna ja mahdollisesti suuriegoisena ajattelee Jumalan ilman muuta tarkoittaneen että juuri HÄN elää IKUISESTI, eikä esim. tyyliin "Älä huoli, ei se elämä siihen lopu että sinä potkaiset tyhjää. Monet muut tulevat jälkeesi ja ottavat paikkasi."? Ja se mitä tarkoitetaan sillä, että ihmisyksilö "elää ikuisesti", voisi olla ilmaistavilla periaatteella "What you do in life, echos in eternity."
"Kertonee paljon, vaikkei varmaankaan kaikkea, uskomisen pohjimmaisista motiiveista."
Ilman muuta. Uskon että kuolemanpelko on kuitenkin saavuttanut nykyiset mittasuhteet vasta modernissa yhteiskunnassa missä ihminen ei saa tyydytettyä eläimellistä "pätemisentarvettaan" yhtä täyttävästi. Esimerkiksi aikaisissa heimokulttuurissa ongelma ei ollut yhtä suuri, sillä jokainen yksilö sai kokea olevansa tärkeä ja tekevänsä työtä yhteisön eteen, ensin oltiin lapsia joista aikuiset pitivät huolta ja opittiin elämään, sitten tultiin aikuisiksi ja hankittiin lapsia ja oltiin tärkeitä kaitsijan roolissa ja kaitsettavien tulevaisuuden turvaamisessa ravinnon hankinnan muodossa jne., sitten tultiin elämässä viisautta kartuttaneiksi vanhuksiksi joita jälkipolvet kunnioittivat ja pitivät huolta koska yhteisö loi saumattoman jatkumon missä ymmärrettiin edeltäjien panos ja kunnioitettiin tosiasiaa että he olivat olleet maailmassa kauemmin joten he myös tiesivät siitä ja elämästä eniten, ja kuoleminen oli luultavasti paljon helpommin lähestyttävä tapahtuma kun oli saanut toteuttaa itseään jokaisessa elämänvaiheessaan. Aiheesta on ihan mielenkiintoista tekstiä Unabomberin eli Theodore Kaczynskin manifestissa, joka löytyy kyllä netistä. Luin sen jokunen vuosi sitten, ja vaikka tyyppi oli mielestäni "vähän hajalla" ja irti todellisuudesta joidenkin asioiden - kuten teknologian ja sen merkityksen - suhteen, niin mukana on myös paljon totuutta.
"Lähinnä siis ei-fundamentalistit tiedostavat faktan että Raamattu on vain ihmisten kirjoittama anekdoottinen kokoelma kertomuksia, ja kaikki ei välttämättä ole täsmälleen niin kuin kirjassa sanotaan".
- Heh. Taidan itse asiassa vähän sympatisoida fundamentalisteja, sillä heidän ajattelutapansa on minusta jotenkin loogisempaa. Uskotaan että asiat ovat niin kuin on kirjoitettu ja sillä selvä.
Maltillisen puolen uskosta ei taas saa oikein mitään otetta. Uskotaan että jokin Jumala on, mutta muusta ei sitten olekaan mitään selvää käsitystä. Jumala ei näy eikä kuulu missään konkreettisessa asiassa, mutta silti ylläpidetään "uskoa". Miksi?
Tällaista kummallista maltillista uskoa kai se on kotoinen kristinuskon harjoituskin. Fundamentalistisempaa perua olevia uskonnollisia menoja suoritetaan ohjekirjan mukaan suorastaan vähän häpeillen ja nolona, että "tämä nyt on vaan tällainen vanha tapa ja perinne..." Maltillisissa uskonsuuntauksissakin kun on kuitenkin oppinsa, sääntönsä ja muut ohjeensa, jotka ovat hyvinkin kirjaimellisia ja niiden mukaan toimitaan, oli niihin ymmärrystä tai uskoa tai ei. Miksi?
Onko maltillisuus sitä, että on fundamentalistiset opit, joita ei kuitenkaan vakavasti oteta? Mikä ajatus siinä sitten on?
Luulisi, että jos jokin jumala tai jumalia on, jotka homo sapiensiksien edesottamuksista Telluksella ovat kiinnostuneita, niin se olisi itse asiassa melko vakava paikka. Ei siinä sitten mennä jollain mukauskovaisuudella vaan kyllä kai olisi otettava yli-inhimilliset tekijät huomioon kaikessa inhimillisessä elämässä.
Tai jos tuollaista jumalaa tai jumalia ei ole, tai sen/tämän intresseissä ei tämän eliölajin toiminnan seuraaminen tai siihen vaikuttaminen ole, niin miksi meidänkään intresseissä olisi jumalien mahdollisten mielenliikkeiden spekulointi.
Minusta maltillinen uskovainen on vähän kuin joulupukkiin uskonsa menettänyt lapsi, josta on silti kivaa saada joululahjoja, varsinkaan kuin risujen saantia ei tarvitse enää pelätä. Ja jotkin heistä kasvavat aikuisiksikin...
"Taidan itse asiassa vähän sympatisoida fundamentalisteja, sillä heidän ajattelutapansa on minusta jotenkin loogisempaa. Uskotaan että asiat ovat niin kuin on kirjoitettu ja sillä selvä."
Minun taas on vaikeampaa samaistua mustavalkoisuuteen. Lähinnä syy fundamentalistien ehdottomaan kirjaimelliseen tulkintaan on heidän rigidi (jäykkä, jähmeä) ajattelunsa, joka ei välttämättä osaa nähdä eroa olennaisen ja epäolennaisen välillä, eikä kykene käsitteellistämään Jumalaa muuten kuin Raamatussa olevien ilmausten kautta. Sanoisin että tällainen ajattelu on "suorakulmaista".
"Maltillisen puolen uskosta ei taas saa oikein mitään otetta. Uskotaan että jokin Jumala on, mutta muusta ei sitten olekaan mitään selvää käsitystä. Jumala ei näy eikä kuulu missään konkreettisessa asiassa, mutta silti ylläpidetään "uskoa". Miksi?"
Tuokin on mustavalkoista, sillä vaikka puhumme ääripäistä, yleistykset eivät vastaa todellisuutta. Ei ole syytä miksi ei-fundikset eivät kokisi Jumalan olemassaoloa elämässään ja olisi varmoja tai "varmoja" sen todellisuudesta. Heidän käsitteellistyksensä vain on erilaista, ja he eivät välttämättä usko esim. että Jumala olisi henkilö kuten Raamattu tuntuu vihjaavan, vaan että se ei ole mitenkään personoitavissa ja sen itsensä olemus on löydettävissä lukuisista muista asioista ympärillämme (vaikka luonnon kauneudesta tai sieltä bakteerin flagellasta).
"Maltillisissa uskonsuuntauksissakin kun on kuitenkin oppinsa, sääntönsä ja muut ohjeensa, jotka ovat hyvinkin kirjaimellisia ja niiden mukaan toimitaan, oli niihin ymmärrystä tai uskoa tai ei. Miksi?"
No tuohon motiivi lienee ilmeinen: Esimerkiksi kymmenen käskyä ovat kohtalaisen mukiinmenevä moraalikoodi, joka ymmärrettäisiin (paria poikkeusta lukuunottamatta) järkeväksi toimintatavaksi ilman Raamattuakin. Jos taas puhutaan yleisemmin esim. Jeesuksen opetuksista, niin kyllä niihin taitavat kaikki kristityt uskoa, jotkut jopa ymmärtää.
"Onko maltillisuus sitä, että on fundamentalistiset opit, joita ei kuitenkaan vakavasti oteta? Mikä ajatus siinä sitten on?"
Ajatus lienee kehitys. Kun maailma muuttuu ja avartuu, niin ymmärretään Raamattu eri kontekstissa kuin ennen. Jeesus on kristinuskon ylivoimaisesti tärkein aspekti, joten jos koko Jeesusta ei olisi ollut tai kirjoitukset hänen elämästään osoitettaisiin fiktiivisiksi, ei-fundamentalistit kyllä jättäisivät uppoavan laivan silmänräpäyksessä ja liittäisivät Raamatun samaan joukkoon muiden mytologioiden kanssa, kun taas fundis olisi valmis syyttämään vaikka koko maailmaa Saatanan manipuloiviksi joukoiksi vaikka olisi ainoa ihminen joka ei ole vielä hyväksynyt totuutta. Moderni kristinusko nojaa paljolti Jeesukseen ja kertomuksiin hänen jumaluudestaan.
"Luulisi, että jos jokin jumala tai jumalia on, jotka homo sapiensiksien edesottamuksista Telluksella ovat kiinnostuneita, niin se olisi itse asiassa melko vakava paikka."
Tosiaan. Mutta kuten sanoin, maailma ei ole mustavalkoinen, ja ihmiset jotka uskovat Jumalaan, eivät välttämättä miellä sitä entiteetiksi jolla olisi ajatuksia jotka alkavat jostakin ja päättyvät johonkin ja joka seuraisi kiinnostuneena sivusta ihmisten tekemisiä. Minulla on itseasiassa aiheesta (Jumalan olemuksesta) ihan omat ajatuskehitelmät (joskin kovin epätäydelliset ja vaikeasti ilmaistavat).
"Tai jos tuollaista jumalaa tai jumalia ei ole, tai sen/tämän intresseissä ei tämän eliölajin toiminnan seuraaminen tai siihen vaikuttaminen ole, niin miksi meidänkään intresseissä olisi jumalien mahdollisten mielenliikkeiden spekulointi."
Hyvä kysymys, tuohon ainoa mahdollinen vastaus varmaan olisi, että uskoisimme voivamme oppia siltä/niiltä jotakin.
"Minusta maltillinen uskovainen on vähän kuin joulupukkiin uskonsa menettänyt lapsi, josta on silti kivaa saada joululahjoja, varsinkaan kuin risujen saantia ei tarvitse enää pelätä. Ja jotkin heistä kasvavat aikuisiksikin..."
Suunnilleen noin asia varmasti on. Usko nyt vaan tekee elämästä chillimpää, jos ei ota asioita liian vakavasti mutta juuri tarpeeksi tosissaan jotta ne tasoittavat kuvaa elämästä ja eksistenssistä pehmeämmiksi. Tuo nyt kuitenkin kuvaa taas vain tiettyä ihmisryhmää, joka on osa suurempaa ei-fundisten ryhmää.
jos pidetään erillään Vanha ja Uusi Testamentti - kuten itse asiassa Jeesus opettikin. Vanha Testamentti on juutalaisten kirjoituskokoelma, jota on täydennetty Talmudilla. Uusi testamentti sisältää kristittyjen opetukset. Tietysti kannattaa harjoittaa tekstitutkimusta - evankeliumit kertovat kaikki eri tavoin. Jos pelkistetään Jeesus näistä jälkeenpäin kirjoitetuista tarinoista, saadaan ikäänkuin kristinuskon ydinmehu. Eikös se olut jotenkin (muistinvaraisesti) näin: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakasta Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Näissä kahdessa ovat kaikki laki ja profeetat."
Mä luulen, että käsityksiä on suurinpiirtein yhtä monta kuin on käsittäjääkin ;)
Mun mielestä on outoa verrata luomiskertomusta ja vaikkapa Jeesuksen elämää. Ensimmäinen on (ainakin mä uskon niin) elänyt suullisena kertomuksena ties kuinka kauan ennen kuin on kirjattu mihinkään ylös. Jeesuksen aikana sentään osattiin jo kirjoittaa.
Tuon viimeisen kappaleesi pohdinta on siinä mielessä hieman kummallista, että se nojaa tuohon mustavalkoiseen jakoon minkä teet hieman aikaisemmin. Itse en osaa itseäni sijoittaa noihin kumpaankaan.
että ihmisen fyysinen kuolema ja kärsimys yleensäkin ovat seurausta ihmisen tekemästä huonosta valinnasta.
Evoluution mukaan nämä ikävinä pidetyt asiat ovat olleet olemassa jo ennen nykyihmistä, ja joudutaan keksimään merkillisiä selityksiä sille, miksi Jeesuksen piti uhrautua kuolemaan syntisen ihmisen puolesta, ja voittaa pahan valtaan yhdistetty kuolema.
Ja miksihän Jumalan suuret rakkauden ja vihan tunteet kohdistuvat pääsääntöisesti vain ihmisiin eikä simpansseihin.
Moi !
Jos ihminen uskaltaa antaa itsensä ajatella loogisesti ja järkevästi niin hän päätyy väistämättä tulokseen jonka mukaan Raamatun jumalaa ei ole olemassa. Ei ole mitään kunnon syytä Jeesuksen uhraamiselle. Tuollainen uhraus vain on "must" uskonnossa kansalle joka on tottunut uhraamaan milloin mitäkin. Suurin uhraus on oma henki.
Tämä ei tietysti poista sitä että voi ajatella silti olemassaolevaksi jumalaa.
--
Mielenkiintoinen aihe.
Mustavalkoinen ajatus, mutta jos kyseinen looginen ja järkevä päättely veisi väistämättä siihen tulokseen, että raamatun jumala on olemassa, niin mitä osaa silloin usko näyttelisi?
niin moni muukin pitää, mutta se on silti puppua :)
Mainittakoon, että evoluutioksi nimitetään saattumoisin samaa tapahtumaa kuin luomisessakin. Eli toesinsanoen; Evoluutioksi nimitetyään sitä toteutunutta tapahtumien sarjaa joka on johtanut kehitystä menneisyydestä meidän aikaamme. Mistään muustahan ei evoluutiossa ole kyse. Evoluutioteoria onkin sitten jo hiukan eri juttu. Sehän ei ole toteutunut kerrotulla tavalla koskaan eikä missään. Siinä on kaikki uskoa heikompaa eli pelkkää olettamista. Tämä tietenkin olettaen että.........
Sulla on spede termit vähän sekasin.
Kutsun harmonisoinniksi pyrkimystä sovittaa tieteen ja Raamatun ilmoitukset yhteneviksi.
Ensiksikin sanoisin, että täydellinen harmonisointi kirjaimellisen Raamatun tulkinnan kanssa voisi merkitä ehkä sitäkin, että tiede ei enää muutu/kehity. Vai mites sitten tehdään, kun tulevaisuuden tiede osoittaa nykyhetken tieteen virheet ja puutteet?
Toisekseen tarve harmonisointiin lähtenee siitä, että halutaan pitää tieteen tuloksiakin yhtä totena kuin Raamatun ilmoitusta. Tässä siis tieteelle on myönnetty ainakin osittainen totuushegemonia.
Itse näkisin, ettei ristiriidoista pidä heti hermostua. Vikaa voi löytyä niin tieteen tuloksista kuin Raamatun tulkinnastakin. Ääriharmonisointia itse välttäisin.
Otetaanpas teoreettisluontoinen päättely/johdatteluketju:
1) Onko mahdollista, että ihmiselle käsittämättömiä asioita sattuu?
(Jos ei, niin onko ihminen kaikkitietävä jo?)
2) Onko mahdollista, että nykyihmisellekin käsittämättömiä asioita on sattunut menneisyydessä?
3) Onko mahdollista, että Raamattuun (tai mikesei johonkin muuhunkin kirjaan) on kirjattu kuvaus käsittämättömästä tapauksesta?
4) Onko loogista ajatella, että jos käsittämättömien tapausten joukosta jokin tapaus on kirjattu Raamattuun, kyse ei olekaan käsittämättömästä tapauksesta?
Omien vastausteni perusteella (em. kysymyksiin) kantani ääriharmonisointiin on se mikä on.
Mitähän järkevää tarvetta tuollaiseen harmonisointiin mahtaisi olla?
Vanha Testamentti on juutalaisheimojen folklorea ja Uusi Testamentti kertomusta juutalaisuudesta eronneen Jeesuksen kannattajien vaiheista ja näkemyksistä. Aikaansa ja paikkaansa sidottuja kertomuksia höystettynä satunnaisilla yleisihmihillisillä viisauksilla.
Miten ihmeessä ja tuollaiseen pitäisi tai kannattaisi "harmonisoida" luonnontieteitä tai päinvastoin?
Käsittämättömiä tapahtumia tietysti tapahtuu ja on tapahtunut kaiken aikaa. Toisille useammat asiat ovat käsittämättömiä kuin toisille. Jokapäiväisessä elinympäristössä esiintyvien käsittämättömien tapahtumien määrä on kuitenkin käsittääkseni (heh) koko ajan vähentynyt luonnonilmiöiden tuntemuksen lisäännyttyä. Enää ei ihmeiksi tai jumalien aiheuttamiksi kirjata kaikkia sellaisia tapahtumia, joita Raamatun ajan ihmiset käsittämättöminä ihmeinä pitivät.
Kaikkea ei silti tiedetä nytkään - läheskään. Eikä varmaan tulla koskaan tietämäänkään. Sellaiset, jotka väittävät lopulliset totuudet jostain asiasta tietävänsä, ovat väistämättä määrässä. Tieteen "totuushegemonia" johtunee siitä, että tiede pyrkii uutta tietoa ja totuuksia etsimään. Uskontojen piirissä yleensä sen sijaan pyöritään loputonta ympyrää jonkin "pyhäksi" julistetun kirjoituksen ympärillä ja suljetaan pois uusi tieto ja uudet vaihtoehdot.
Olet väärässä!