lukekaa ja vastatkaa, PLIIS.

Mitenkään väheksymättä tuskaasi sinkkuuden suhteen on pakko kuitenkin todeta että et ole vanha näillä "parisuhdemarkkinoilla", et millään muotoa. Jos omassa elämässäni voisin jotain muuttaa, muuttaisin nimenomaansen että olisin viettänyt sinkkuna nuo vuodet parinkympin korvilla. Elin sen ajan tiiviissä parisuhteessa ja menin naimisiin poikakaverini kanssa. Tuli valittua väärin. Mielestäni olisi ollut hyvä elää ja saada enemmän elämänkokemusta ja perspektiiviä ennen kuin aloin leikkiä kotileikkiä. Ihmiset ja suhteet ovat tietysti kaikki erilaisia ja se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Kuitenkin haluaisin kehottaa sinua elämään omanlaistasi elämää nyt nuorena, mene ja tee sitä mitä tahdot äläkä murehdi "sen oikean" löytämisestä. Kyllä se sieltä tulee etsimättäkin:)

Onpas sulla harvinainen kaveripiiri, jos kerran kaikki jo melkein vakiintuneet. Yleensä sun ikäsiltä kuulee valituksia siitä, että ovat jo parisuhteessa ja on oma koti ja kaikki, vaikka ovat vaan 20 v ja tekis ehkä mieli elää ja nauttii sinkkuudestakin ja tutustuu itseensä ja saada niitä kokemuksia vielä kun on nuori. Lisääpäs tohon ikääsi 10 vuotta ja harmittele vasta sitten noita asioita ;).

Jep, vanhakspiiaks lasketaan yli nelikymppiset.
Tuossa joku sanoi samaa mitä itsekin olen tuuminut, että jos nyt heräis ja olis 20 v,niin seuraavat 10 vuotta elelisin sinkkuna vapaata elämää ja katsastaisin mitä eteen tulee..

tota just halusinkin kuulla. en siis vielä ole liian vanha. hyvä.
tosin järkeni on kyllä aina sanonut mulle että näin on, mutta kun jotenkin mulla on joskus vaikea uskoa siihen itse.

Oon kylläkin vasta 18, mutta samanlaiset paineet on! Suuri osa kavereista kihloissa, asuu yhdessä, raskaana/saanu lapsen jne. Vähän aikaa sitten luulin jo löytäneeni sen oikeen, mutta en ilmeisesti ollut sille oikee... Sattuu, enkä tiedä miten pääsen yli...
Sukulaisetkin varmaan pitää vanhanapiikana! Onneks nyt tiedän, etten oo IHAN ainut=)

Elän itse samaa ikävuotta kuin sinä ja olen nyt yrittänyt viikon harjoitella poikamiehenä oloa vastoin tahtoani. Ensimmäisen pitkän suhteeni aloitin 15vuotiaana ja sen jälkeen olen seurustellut 4:n ihmisen kanssa ollen yhteensä ehkä n.pari kuukautta 15-20 ikävuosien välillä vapaalla. 15vuotiaana aloitetun suhteen aloitin oman ikäiseni tytön kanssa, sitten tuli vuoden nuorempi, sitten itseäni 5vuotta vanhempi ja viimeisin omaa ikää. Voisin veikata, että olen jokaisesta kerrasta oppinut paljon ja erilaisia asioita. Minun suhteitani on päätetty yhdessä, minulle on näytetty ovea ja ovea olen näyttänyt minäkin. Minua on petetty kerran, minun kanssani on haluttu perustaa perhe ja joka kerta homma on vaan päättynyt. Viime Maanantaina koin toistaiseksi tunteen jota en ikinä enään halua kohdalleni. En vieläkään tiedä miksi asiat päättyivät. Olen saanut yhden mahdollisuuden jutella tämän ihmisen kanssa, mutta henkisesti se hetki oli minulle mahdoton. Nyt viikon myöhemmmin olen jo löytänyt arjesta muutamia asioita jotka saavat minut taas hymyilemään ja olen itsekin pystynyt aiheuttamaan muille hymyilyn aihetta. Viikko sitten en kokenut mitään tarvetta etsiä elämääni uutta rakkautta, mutta nyt olen alkanut miettiä toistakin vaihtoehtoa. Entä jos sittenkin avaisin silmäni uudelle rakkaudelle. Olen kuitenkin toistaiseksi torjunut treffitarjoukset enkä sen enempää ole niitä itse ajatellut viljellä. Tätä soppaa, kun olen päässäni hämmentänyt olen tehnyt siksakkia. "Ollakko vai eikö olla". Minulla on myös paljon ystäviä jotka varmasti perustavat perheen minä hetkenä hyvänsä... Se, että he elävät onnensa kukkuloilla antaa minulle paljon voimaa jaksaa. Mielessäni pyörii vieläkin viimeisin suhteeni ja hän jolle edelleen voisin rakkauteni tunnustaa. Olen kuitenkin todennut, että rakkauden valtatiellä on 2 kaistaa ja mikäli toinen kiirehtii eivät tiet yhdisty koskaan! Miksi siis kiirehtiä suhteeseen joka odottaa vasta nurkan takana. Pidän itseäni tällä hetkellä vielä täysin lapsena, vaikka elämääni onkin mahtunut enemmän kuin paljon tapahtumia ja elämänkatsomukseni monissa tilanteissa on ehkä hieman ikäistäni kypsempi. Tällä hetkellä kaipaan läheisyyttä, rakkauden osoituksia ja ihmistä jota rakastaa, mutta en aio viedä itseltäni aikaa tutkia toistakin puolta pallosta. Se rakkaus todellakin tulee joskus, niin miksi yrittää tehdä asioista hankalampia kuin ne jo ovat. Ajattelen toki asioita erilailla kuukauden päästä, mutta ei sitä kukaan tiedä vaikka ensi viikon torstaina törmään elämäni rakkauteen. Olen aivan varma, että tässä maailmassa on minulle se joka saa minut tuntemaan enemmän kuin kukaan muu ja olen valmis odottamaan häntä vaikka elämäni viimeiseen päivään saakka sillä vain rakkaus merkitsee. Ehkäpä elämäsi rakkaus kävelee jo ikkunasi alla, mutta aika ei ole vielä kypsä!?? Niinkuin yksi vastanneista sanoi: "Ei 20 ole ikä alkaa leikkiä kotia" ja olen täysin samaa mieltä. Olen ainakin onnellinen siitä, että minulla on vanhoilla päivilläni jaettavaa jälkipolville muustakin kuin päättyneistä seurustelusuhteistani ja nyt on se ikä kerätä niitä tarinoita. Mielestäni minulla ja sinulla on kiire vain maailmalle!

Anteeksi mutta en usko että kellekkään olisi vain yksi ja oikea. Uskon että voi olla elämänsä aikana useita hyviä suhteita mutta hei, ei tää mene niinkuin elokuvissa.

17-vuotias