olaan oltu kohta 20.vuotta yhessä ja siitä 15.vuotta naimisissa.on ollu ylä ja ala mäkee kaikenlaista sattunu vuosien varrella.mieheni on tosi ihana ja kunnollinen hoitaa työt ja asiansa,niin ku kuuluukin.mutta jokin mättää on ollu jo jonkin aikaa semmonen olo ettei enää jaksa eikä kiinnosta.mies haluais kovasti olla lähellä,mutta mulle tulee heti ällö olo ja sanonkin sille että antaa mun olla.mua vaan inhottaa olla sen lähellä pelkkä ajatuskin seksin harrastamisesta kuvottaa.tätä on jatkunu muutaman kuukauden enkä kohta enää itekkään kestä tilanneta hulluks kai sitä kohta tulee.eikä tunnu keskustelustakaan olevan mitään apua...
mitä tehdä?
yks vaan
81079
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aika outo muutos, jos kerran seksikin on ennen sujunut ihan normaalisti. Mitä sulle on tapahtunut, herää kysymys.
Miksi et enää löydä mitään ihailtavaa tai rakastettavaa piirrettä puolisostasi vaan käännyt häntä vastaan? Jokin syy siellä taustalla on.
Onko hän tehnyt jotakin, jota et ole kunnolla käsitellyt pois hampaankolosta?
Oletko sinut itsesi ja oman kroppasi kanssa? Ikäkriisi ei paina etkä häpeä itseäsi, vaan tykkäät että olet ihan nätti ja sipsakka nainen, työssäkään ei esiinnyt kovaa stressiä tai pelkotiloja jne?
Heittelen näitä vaan siksi, että monesti parisuhde saa kärsiä paineista, jotka ei ole ensinkään lähtöisin suhteesta itsestään. Parisuhde on ihmisen tärkein vuorovaikutussuhde, joten siinä käsitellään kaikki kumppaneja painavat asiat - jos ei normaalisti keskustellen, niin sitten kähinällä ja tyytymättömyydellä, joka pitää vaan saada purkaa johonkin.
kyllä mulle on tullu mieleen ,että jospa mulla on alkamassa 40.kriisi täytän enskuussa 39.ja tuntuu kyllä siltä että oireet viittaa siihen kun mikään ei tunnu miltään.miehestäni en kyllä luovu en mistää tule löytään parempaa joten täytyy olla kärsivällinen jospa se tästä lähtee sujumaan...
Ahaa no eiköhän se ole juuri miehesi,jolta pyydät kärsivällisyyttä.Kuitenkin tee asiallesi jotain ,mee vaikka terapiaan,ikäkriisikin voi olla,mut tee jotain sillä älä vaadi miestäsi selipaattiin ,tai ainakin tyydytä hänet muuten jos et varsinaista aktia halua.Muista että miehelläsi on normaalit halut vaikkei sinulla olekkaan :) Eipähän luiki vieraisiin :)
Mulla itsellänikin se 4kympin kriisi hyökkäsi kimppuun yhtäkkiä yllättäen. Sähäkkänä luonteena purin sen milloin mihinkin ja ukkokin sai välillä kuulla kunniansa. Onneksi sillä on hyvä huumorintaju ja kärsivällisyyttä. ; )) Ja onneksi oli kosolti noita harrastuksiakin, joissa sai tuulettaa ajatuksiaan ja rääkätä "uhkaavasti" vanhenevaa ruumistaan ja tajuta etten olekaan vielä ikäloppu vaan vasta puolessa välissä.
Kriisihän on muutostila, alku jollekin uudelle, eli sitä ikään kuin kasvaa venähtää jostakin kohtaa uusiin mittoihin tms. ja tuntee muuttuvansa. Yleensä se muutos koetaan nykyään vain ulkoisena, että hitto, mullon ryppyjä! tms, mutta kyllä juttuja tapahtuu syvemmälläkin.
Ei siis ihme jos tunteetkin menee vuoristorataa.
Kyllä se ohi menee.
Yritä vaan löytää joku toinen kohde inhonkin tunteillesi kuin se armas mies siinä vieressä. Älä torju tunteitasi, vaan kanavoi ne tietoisesti johonkin muualle, pura ne ulos vaikka kirjoittamiseen tai johonkin muuhun "puhdistavaan" touhuamiseen. Itse järkkäsin vanhat valokuva-albumitkin uuteen uskoon, itkin ja muistelin menneitä yms. "hölmöä", mutta sekin auttoi takaisin tasapainoon. Saipahan vähän kelata mennyttä ja pelätä tulevaa ja sitten kun se ralli oli ohi, tuli hyvin seesteinen fiilis :)
Seksin suhteen tässä iässä myös hormonit heilahtelee joskus suuntaan ja toiseen, tekee mieli ja sitten taas ei yhtään jne. Siitäkin on hyvä puhua sen armaansa kanssa ihan rehellisesti, ettei kuvitelmat saa liikaa valtaa miehenkään mielessä.
vaikka ikääsi en tiedäkkään. Minulla nimittäin teki juuri tuota samaa reilusti alle nelikymppisenä.
Hormonit oli sekaisin ja ikäkriisi siihen päälle. Se on kamala sekoitus. Älä hukkaa itseäsi nyt. Käy lääkärissä ja siellä tehdään fyysisen terveyden testit, verenkuva, hormonitestit, gynekologiset testit ja jos ne on kunnossa, niin se on sitten se ikäkriisi joka sotkee joittenkin elämän todella pahaksi.
Puhu edes miehellesi jos et voi koskea. Kerro hänelle, että menet tutkituttamaan terveyttäsi, niin miehesi jaksaa kyllä suhtautua asillisesti. Sillehän ei voi itse mitään jos kyse on sairastumisesta. Kyllähän puoliso jaksaisi odottaa parempaa aikaa, jos kyse olisi keuhkokuumeesta, miksei sitten hormonimysrkystä..
Mikäli kyse on pään "sisäpuolelta", niin mene ihmeessä jollekin terapeutille punumaan asioistasi, ennen kuin on kaikki todella niin huonosti, ettei korjaamaan enää pysty .. Voimaa tarvisit nyt itsesi kanssa.
ihastunut toiseen mieheen?Usein nämä on ne ensinmmäiset merkit siitä että haluaa päästä aidan toiselle puolelle,katsomassa onko ruoho vihreämpi siellä.Jos sun mies on niin hyvä kuin kirjoitat,ja varmasti on,niin älä pura hermotuneisuuttasi hänelle.Se ei ole hänen vika että sinun pitää päästsä kokelemaan.
Moikka Mä jäin 2 vk. sitten leskeksi. Nyt hirvee kaipuu aattele jos sulle kävisi näin.Mut jos silti näin ok.Luota tulevaisuuteen aurinko paistaa risukasaaankiin T:JAAKKIMA
Kannattaisi käydä parisuhdeterapiassa? Tuommoisia vaiheita tulee kaikille pitkissä suhteissa. Terapian avulla huomaat että onko tuo vaihe vai onko todellakin kaikki tunteet menneet eikä asiaa voi enää korjata.