Mä elän suhteessa joka on ollut aikas alamäkeä täs....mut nyt näyttää vähän paremmalta..Seurustelimme ensin n.reilu vuoden ja sitten olimme n.vuoden erossa...halusin miehen takaisin ja nyt vihdoin olemme yhdessä.
Ongelmia suhteessamme on ollut...mielestäni saan liian vähän huomioo ja haluisin enemmän viettää aikaa hänen kanssaan...
Ongelma tilanne on tämä: Mieheni asuu tällä hetkellä eri kaupungissa työn vuoksi mutta muuttaa takaisin tänne kotikaupunkiinsa missä minäkin asustelen. Täällä molemmat olemme asuneet vanhempien luona..
Nyt olen suunnitellut omaan asuntoon muuttoa jne.
Mieheni vanhemmat kysyivät minulta (kun kävin kyläs)et olemmekko yhdessä muuttamassa...tätä olen itekkin ajatellut, mutta mieheni on joltain osin "sitoutimiskammoinen"....
Mieheni kans tästä asiasta en ole keskustellut...mut olen miettinyt itsekin asiaa että olisi järkevää muuttaa yhteen kun että molemmat hakevat omaa asuntoa...
En vain tiedä miten voisin tästä puhua miehelleni, kun pelkään että hän pelästyy ja juoksee pois luoltani uudelleen...????
Olemme kuitenkin seurustelleet yhtenään about pari vuotta, joten tunnemmekkin toisiamme....
En tiedä mitä tekisin, kun jokunen kuukausi sitten sovimme että olemme pari jälleen....
Onko se miehen tehtävä puhua yhteenmuutosta?
Miten voisi ottaa asian puheeksi??
Pelkään tulevani torjutuksi....Haluan muuttaa hänen kanssaan, tuntuu että hän on elämäni rakkaus, rakastan häntä kovasti...
Kertokaa jotain vinkkejä ja omakohtaisia kokemuksia!!!
Kiitoksia etukäteen!!
Neuvoja odotellen....
Ongelmia suhteessamme on ollut...mielestäni saan liian vähän huomioo ja haluisin enemmän viettää aikaa hänen kanssaan...
Ongelma tilanne on tämä: Mieheni asuu tällä hetkellä eri kaupungissa työn vuoksi mutta muuttaa takaisin tänne kotikaupunkiinsa missä minäkin asustelen. Täällä molemmat olemme asuneet vanhempien luona..
Nyt olen suunnitellut omaan asuntoon muuttoa jne.
Mieheni vanhemmat kysyivät minulta (kun kävin kyläs)et olemmekko yhdessä muuttamassa...tätä olen itekkin ajatellut, mutta mieheni on joltain osin "sitoutimiskammoinen"....
Mieheni kans tästä asiasta en ole keskustellut...mut olen miettinyt itsekin asiaa että olisi järkevää muuttaa yhteen kun että molemmat hakevat omaa asuntoa...
En vain tiedä miten voisin tästä puhua miehelleni, kun pelkään että hän pelästyy ja juoksee pois luoltani uudelleen...????
Olemme kuitenkin seurustelleet yhtenään about pari vuotta, joten tunnemmekkin toisiamme....
En tiedä mitä tekisin, kun jokunen kuukausi sitten sovimme että olemme pari jälleen....
Onko se miehen tehtävä puhua yhteenmuutosta?
Miten voisi ottaa asian puheeksi??
Pelkään tulevani torjutuksi....Haluan muuttaa hänen kanssaan, tuntuu että hän on elämäni rakkaus, rakastan häntä kovasti...
Kertokaa jotain vinkkejä ja omakohtaisia kokemuksia!!!
Kiitoksia etukäteen!!
Neuvoja odotellen....
Vastaukset 2
Vanhimmat
että ei kuulosta kovinkaan hyvin tuntemiselta, jos olette vuosia seurustelleet etkä uskalla kysyä yhteiseen kotiin muutosta.
Sinuna kysyisin. Jos hän tosiaan pelästyy, menköön...
Pakkohan sinun on uskaltaa kysyä. Mikään mies ei ole sitoutumiskammoinen, jos todella sinua rakastaa. Meillä kävi niin, että molemmat lopettivat suhteellisen pitkät suhteet, jotka olivat henkisestikin raskaita. Tunsimme kuitenkin jo vuoden takaa työtovereina. Siitä se sitten alkoi. Kuukauden heilasteltiin ja sitten tulikin ero. Sitä kesti viikon, kun nykyinen avokkini halusi minut takaisin. Ihan hyvää ero teki, saatiin jo viikossa vanhat sotkut taa. Pari viikkoa tästä tuli eteen mahtava asunto. Siinä sitten hauskuutettiin toisiamme ajatuksella muuttaa yhteen. Keskustelu vain muuttui vakavammaksi ja nyt olemme asuneet puoli vuotta omassa asunnossa. Olihan se riski alusta asti (omistusasunto vaati lainaa yms), mutta kertaakaan ei ole tarvinnut katua. Jos emme olisi tehneet vitsista asiaa, niin ehkä olisi kaduttanut enemmän.
Jokaisessa suhteessa mennään vuoristorataa - ehkä siinä on se ihmissuhteiden rikkaus. Jokainen meistä varmasti kyllästyisi, jos aina olisi samat kuviot ja tasainen tahti. Sitä on ainakin turha pelätä. Jotkut suhteet on kuitenkin tuhoon tuomittuja jo valmiiksi, mutta sitä en ala väittämään teidän kohdalta, koska en tunne tapausta läheisesti.
Ota asia puheeksi jossain sopivassa tilanteessa, älä ota sitä liian vakavasti alussa, jotta miehesikin ymmärtää ettet painosta häntä. Ja jos hän todella sinusta välittää, niin hän kyllä kykenee elämään sinun kanssasi. Tässähän ne tunteetkin punnitaan. Toinen näkökulma kyllä paljastaa, onko teillä resursseja - eli haluaako hän muuttaa esim vanhempiensa luo rahatilanteen vuoksi. Kaikki asianhaarat kannattaa ajatella omassa päässään ensin ja sitten jakaa ne vasta miehesi kanssa. Ehkä hänelläkin on sitten se joku syynsä, jota et ehkä ole tullut ajatelleeksi. Onhan se kuitenkin suhteellisen iso muutos teille molemmille! Tsemppiä - ja ilmoittele sitten miten kävi!