Jt:n tyttären ylistystä elämälle

Juicen omaelämäkerrassa, jonka on kirjoittanut Harri Rinne, siinä kerrotaan Juicen omin sanoin että hän oli asperger-oireinen, autisminkirjoon lukeutuva, siis yhdenlainen autistinen. Sitä on monenlaista variaatiota joka yksilöllisesti puhkeaa kussakin tuon geeniperimän, kromosomipoikkeaman kantajassa yksilöllisesti riippuen siitä millaisia muita vaikutuksia on kehityksessä ollut mukana joko ympäristötekijöissä.. hm.. tai perintötekijöissä..
Vaikka.. vaikeaahan se on erottaa kumpi oli ensin "muna vai kana".. siis mikä on varsinaista historiallista materiaalista alkua ja mikä historiallisen kulttuurin aikaansaannosta.

Joka tapauksessa,
me Juicen kanssa,
sanalahjoja saatiin näin,
eikä olla me oltu aina selvinpäin.
Minä kylläkin enemmän
kun olen nainen ja äiti ja ymmärrän,
kautta vaistojen viettien enemmän,
ettei raskaana ollessaan polttaa saa,
rööki voi sikiötä vahingoittaa.
Eikä viina se psynyt sisälläin,
siksi lastani odotin selvinpäin.

Ja kun sitten se ipana syntyi niin,
sitä tietenkin alussa imetettiin.
Eikä viinakset sovi niin pienelle,
eikä tietenkään lastensa äidille.

Ei kännissä huoltaja tulosta saa,
jotta kasvatus olis niin parempaa.

..Että ehkä mä tässä yhä rallattaa saan
toinen vertainen maan mullassa maata jo saa.
Hänhän tahtoi jo niin vapahtajaa.
Ei halunnut jatkuvaa parantajaa.
Niin kerrotaan,
ehkä uskotaan?

Eihän tietää voi kaikkea toisestaan,
ei ihminen, ei milloinkaan.
Kun ei kaikkea ehdi kertomaan,
sillä elämä menee niin ajallaan
on kiinni niin omassa paikassaan.

Mutta laulunsa kaikki mä kuullut oon,
jotka taltioitu on populaari arkistoon.
Paljon ehti se vertainen rallattaa,
ehkä minä plikka tästä nyt jatkaa saan..?

Tämä yksikin värssynen kerrassaan,
on mainon hauska ja naurattaa:
".. pastori tukehtui öylättiin
ja sittempä kirstua höylättiin.."
:D

No.. kun netti tämä vempele keksittiin
pääsi sanani mun myös kuuluviin.
Ei ole tarvinnut rampata keikoilla,
eikä säestää näitä kitaralla.
Ehkä siksi mä täällä yhä selvin päin
jatkan puuhaa tätä ja rallatan näin:

Hyvät ihmiset totuutaa etsiessään
löytää valheen.
Ja niinkuin itsestään
törmää paradoksiin,
tähän, jota elämäksi kutsuttiin.

Toinen toisistaan peilaten.
Toinen toisiaan teilaten.
Löytää ajanoloon vastauksen.
Jokaisen...
Aina vajavaisen.

Sillä elämä milloinkaan pääty kait ei.
Vaikka yksi ne sanasa hautaan vei.
Jatkaa toinen omanlaista tarinaa.
Siitä jatkuu myös ikuista marinaa.

Hyvä niin!
Eihän totuuden loppua odota kukaan.
Ei isät ei äidit, ei lähde mukaan,
siihen sellaiseen kuvitelmaan,
että täällä maan päällä vaan iloitaan.
Että omaan napaan vaan tuijotetllaan,
että itselle valta kaikki halutaan
je muut helvettiin toivotaan.
Sehän olis tosi kamalaa!

Juiceko ois joutunut helvettiin?
Hänen lauluissaanko jumalaa rienattiin?
Minä jotenkin niitä niin tulkinnut oon
että harras oli mies, ei pahantekoon
syyllistynyt milloinkaan tahallaan,
ei ainakaan viisuja laatiessaan.

Vaikka kuollut on ruumiinsa vaivoineen,
moni sanojaan kertaa tunteineen, aivoineen.
Häntä neroksi muiden rinnalla
on verrattu, siksi yhä pinnalla,
tai syvällä.. millä hinnalla
täällä toinen toistansa punnitsee,
kuka mitenkin aistimansa tulkitsee...
Vaikka kuollut on mies, laulu elää.
Ikiaikojen päästäkin ne helää.

Oi ihmiset hulluja kuunnelkaa.
Ei kaikkea kuitenkaan uskoa saa.
Pitää uskaltaa itse pohdintaa
jatkaa siitä mihin sanat lopettaa.

Tie totuus ja sana jokainen
on kulkunsa, matkansa mittainen.
Ei toista voi syyttää siitä
että oma voima ei riitä,
että tieltä niin helposti hairahtuu
tai että johonkin sairastuu..

Noh.. kellä paljon on siltä pyydetään,
sille pyyntöjä alati syydetään.
Tässä ihokas toinen tää ottakaa,
näitä sanoja riittää, näistä nauttikaa.

Matteus, Markus, Luukas ja mä
ja Juice ja moni muu täällä elävä,
löytää totuuden kukin kuin itsestään.
Ja vaikka me kuollaan, me eletään.

Älä kultaista vasikkaa suutele,
vie museoon - ja elele.
Pussaa suuta joka yhä lämmin on
siinä vastaus on verraton.

Näin sanoo täällä yks äiti
ja huomenta vilkuttaa,
mitä siitä jos ihmiskunta
yhä hautaansa nilkuttaa.
Ei sinne ole juosten kiire
sinne ehditään ajallaan.
Sitä ennen ihmiset kuulkaa
saa täällä jokainen rallattaa ;)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Michelangelo

Kun täällä pensselipurkkia hypistelen,
ja laulaen maalaan verhon sen,
jonka äitimuorille luvaten
aion kuvittaa somistaen
hänen kotiinsa sointuen.

Siihen valkovuokkoja toivoi hän.
Niitä laitan ja paljon enemmän.
Me luontoa kummatkin rakastetaan
ja tätä elämää, tää on ihanaa!

Pari viikkoa sitten mä remontoin.
Kittasin, hioin, maalasin, liisteröin.
Lopputulos on soma, käden tekemä oma.

Voiko kukaan kunnolla ymmärtää,
jos ei toimi yhdessä käsi ja pää?
Sitä sanotaan että pitää käsittää,
mitä ajatus, oppimus sisältää! :)

Magdalan Mariaa muistaako kukaan?
Lähtikö taivaaseen Jeesuksen mukaan?
Vai jäikö hän tänne itkemään
kaipuutaan iäti kitkemään?

Minä luulen nähkääs nyt sanani nää,
ei itkulla selvitetä elämää.
Ei käy täällä kaikille naisille
niinkuin sille Lootin vaimolle,
että suolapatsaaksi jähmettyy
jos taaksensa katsoo ja hämmästyy.

Siksi nauroi Saara niin innoissan.
Kun koitteli herra, se huomatkaa.
Ja yhä täällä me naiset nauretaan
ja herrat saa mennä menojaan
ja koitella, suutansa soitella.

Ei nainen miestä uskoa saa!
Ei herraa pidä kumartaa!
Vaan lastensa puoleen notkahtaa,
pyhä henki silloin palkkansa saa.

Ei haittaa vaikka niin pyllistää,
on pakko siinä miehenkin nyyköttää,
jos mielii katsoa silmiin naista,
ei kumartamista hänkään laista
jos mielii elää, katsoa sieltä "taivaista".

Nämä ihmisen ralleja tietenkin on.
Hurja kosto voi olla papiston.
Pyhää pilkkaa nainen, oi suuttukaa!
Oi juttuihin suulaan puuttukaa!
Heko heko ja haistakaa itte.
Mutta turhaan ei nimeä sanoa saa,
josta elämä pihalle putkahtaa.

Minä täällä istun sen päällä.
Se on pankki tallelokeroineen.
Ja rosvot ne vaanivat etäällä
raiskausryöstelyaikeineen.
Ne ristiä kantavat käsissään.
Ne vaativat valtaansa.
Ne raamattu sylissänsä,
neitsyyttä ylistää.

Nuo kirotut pedofiilit.
Ei naisia sietää voi.
Ne tehneet on keskenään diilit;
"Nainen hiljaa, oi immyt hoi!"

Mutta minä en suutani kiinni paa!
Täältä riittää lisääkin tarinaa,
josta puutu ei logiikkaa,
jos sen huomata osaa, hahaa.

Missä alkaa päättyy ies?

Tosi mies se tarvii struktuurin selkeän.
Agendan ja trategian simppelisti menevän.

Huutaa isä:"Äi-tiiiiiii, missä on mun sukat?"
Kysy vääpeliltä, sanoo äiti, minä kastelen nyt kukat!

Hiihhii.. ja herra siunaa.
Pelätäkkö pitäis,
ettei sukantaimi ikinänsä enään itäis?
Ettei haisis jalkahiki,
ettei äijä tulis liki.

Turhaan siitä likat sureksii.
Herrat kyllä tulee vaik ois pelti kii!

Mikä on hyvä ja mikä on huono,
onko häntä parempi kuin kuono?

Bai the vay..
Lauri Viita on osannut laittaa sanansa myös mukavasti..

Mutta mihin pöytälaatikoiden uumeniin,
kätketty on sanat naisten..
NIIMPÄ NIIN!!!

Jätkät kyllä rallit rallattaa,
niillä riittää aikaa säveltää ja sovittaa.

Nyt on loppu aika sellaisen.
Naiset esiin työntyy sanaillen!
Eikä usko ihan mitä vaan.
Epäillen he nousee kapinaan.

Tyhmä on se mies ken siitä kiitä ei.
Kristinusko ihmisyyden pulaan vei!

Jaa että persiistä.. juujoo, hyvinkin tai sen vierestä. Mun puolestani koko ketjun saa vaikka poistaa mikäli se aiheuttaa pahennusta tai muutoin häiritsee.

Onnea silti tarvitaan aina, joten kiitos vaan siitä ja samalla tässä vois toivottaa sitä kaikille ja mieluusti silleen pikkuripauksina jokaiselle päivälle sopivasti.