miten voin ottaa tyttäreni kainalooni ja lähteä vain 1,5 vuotta kestäneestä avioliitosta, ku meillä on ihan uusi talo ja kaikki. ai miksi haluaisinkaan? olen korviani myöten rakastunut toiseen mieheen. olen tapellut tunnetta vastaan jo kuukausia, mutta ei auta. nyt on eron aika. mutta miten jättää hyvä mies, joka vielä rakastaa mua ja tekisi kaikkensa mun hyväkseni? vai onko ainoa vaihtoehto luopua omasta onnestani? ja ketä se palvelee?
auttakaa!
auttakaa!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Puolitoista vuotta avioliittoa tarkoittaa etta olet valmis rikkomaan lupauksesi aika pikaisesti enenkuin tunnet kunnolla nykyisenkaan miehesi.Odota hiukan ja loydat viela paremman. Parempia tulee vastaan koko ajan. Miehesi todennakoisesti jo tietaa jotain. Miksipa et siis keskustele miehesi kanssa avioliittosi tilasta.
keskusteltu on. ja tarina on hyvin värikäs. menin ensinnäkin avioon aivan vääristä syistä. en ole koskaan rakastanut häntä romanttisesti. tulin vaan raskaaksi jo 6kk seurustelun jälkeen, ostettiin asunto, myytiin se ja mentiin naimisiin. miksi? koska niin kuuluu tehdä. ja sitten rakennettiin talo. hänen unelmansa, ei minun. surullista ja totta. hän ei ole ollenkaan tyyppiäni ja yrittänyt koko yhdessäolomme ajan muuttaa minuakin. nyt olen tavannut herra oikean, enkä päästä häntä karkuun, koska katuisin sitä loppuikäni. ja mikä luuseri sitten olisin, jos en uskaltaisi rakastaa???
tottele sydäntäsi se on harvoin väärässä, voisit tosiaan katua loppuikäsi.
Järjellä ajattelevat pystyvät helpommin elämään tasapaksua suhkot onnellista ja helppoa elämää.
Sydämellä ajattelevat pystyvät helpommin kokemaan paljon onnellisimpia hetkiä, mutta silloin se onni ei välttämättä ole kovin pitkäaikaista eikä elämä niiin helppoa.
Tai jotain ;)
Tasapainoisen päätöksen teet kun käyt läpi tilanteen tunteilla, järjeillä ja aisteilla kun ne kaikki menevät samaan suuntaan on lopputulos harmooninen, oli sitten lopputulos lähteminen tai jääminen. Ota aikaa itsellesi, ilman muita ihmisiä ja käy kaikki tapahtumat läpi itsesi kanssa.
Jos et kuunnellut tunteitasi mennessäsi naimisiin nykyisen miehesi kanssa, on nyt todella aika kuunnella tunteita. Mutta älä nyt unohda kuunnella vastavuoroisesti järkeä. Sisäinen ääni, unet tai joku muu tuntemus on se kaikkein oleellisin. Tämän sanon siksi koska itse en naimisiin mennessäni kuunnellut näitä ja nyt olemme eroamassa.
Voimia oikean ratkaisun tekemiseen.
kiitos neuvoistanne.
niistä oli tosiaan apua. mä aion kuunnella sydäntäni. se ei ole tosiaan koskaan jättänyt mua pulaan, järkeä kuunneltuani taas on tullut kaduttua!
musta tulee maailman onnellisin nainen! aion viettää loppuikäni maailman ihanimman miehen kanssa!
:)
Taas kyllästyt ja rakastut uuteen,miten voit sanoa niin jos et edes tunne kunnolla "ihastustasi",millainen hän on kun ootte yhdessä pitkän aikaan onko hän enää yhtä ihana
Miks sä kyselet, kun oot päätökses jo tehny? Jos joku neuvois toisin, se valuis kuin vesi hanhen selästä. No hanhi ja hanhi.
Parin vuoden kuluttua voi taas uskotella, ett meni vääristä syistä tän äijän matkaan. Toivottavasti mun läheiset ei ikinä törmäis noin kypsymättömiin henkilöihin. Ihan oikeesti: oletko koskaan ajatellut SYY- ja seuraussuhdetta. Omaa osuutta ihastumiisii ja pettymyksiisi. Vastuutonta, typerää, kanamaista, itsekästä.
Ennen maa reppee kun h^ra häppee, sanoo sananlasku
SELVÄSTI OLET ITSE SELLAINEN H>A, NIIN KOKEMUKSEN RINTAÄÄNELLÄ MIELIPITEESI ILMAISIT.
SÄÄLITTÄVÄ TAPAUS. TOSI KYPSÄ JOO, KUN ARVOSTELEE TOISIA. MÄ OLEN NUORI JA KYPSYMÄTÖN, EHKÄ JOO, MUTTA ITSE OLET SELVÄSTI VANHA JA KATKERA. JA PAKSUPÄINEN.
Joo joo. Rakastunut. iso ihminen ja vielä ÄITIkin. Ei osaa edes erottaa himoa ja rakastumista. Mitähän kykenet OPETTAMAAN lapselles tai kaikille niille lapsilles, joita lahjoittelet joka miehelle, joka päällesi sattuu kaatumaan.
Senkö, että ei saa olla harkitseva, tyyni ja TEKOJENSA seuraukset tajuava. Täytyy olla hillitön, juosta AINA uuden perään. Että MIKÄÄN ei riitä. Ei tämäkään suuri "rakkaus". Tiedät sen itsekin.
No, jos oot 25, ehdit vielä tehdä lapsen ainakin 12 miehelle ja rakastua vielä useammin. Sit alkaa vienti hyytyä, mut mee kauneusleikkaukseen, se auttaa vanhaa :)
En ole 25, vaan 28, enkä aio tehdä lapsia joka miehelle, joka päälleni sattuu kaatumaan! tuskin teen enää yhtään lasta, koska lapsi tässä on ainoa joka kärsii. siltikään en ole sitä mieltä, että tulisi lapsen takia jatkaa.. lapsen takia tulee erota! pitää antaa roolimalli, että parisuhteessa tärkeintä on rakkaus! tietysti on myös toisen kunnioittaminen, mutta jos sitäkään ei ole koskaan ollutkaan?
tuollaiset kannanotot, kuin sinulla nostavat vain suupieleni hymyyn: et selvästikään ole koskaan itse ollut rakastunut tai ainakaan saanut vastarakkautta! odotahan vaan, niin se minäkin vielä puoli vuotta sitten tuhahtelin kadunkulmissa toisiaan käpälöiville pareille ja siirappisille silmiintuijottelulle ja entäs elokuvat, joissa kaikki olivat niiiiin rakastuneita ja onnellisia, että! mä tosiaan luulin, ettei sellaista elokuvarakkautta ole oikeasti olemassa. mutta kyllä sitä on, tosin vain meille harvoille ja valituille! olen vilpittömästi pahoillani, että olet kateellinen toisen onnesta! mutta kateus on ruma asia, joka rumentaa sua ja sitten et ainakaan saa ketään rakastumaan itseesi! et edes niillä kauneusleikkauksilla!
lällällää, mä näytän sulle pitkää nenää, koska ET TIEDÄ YHTÄÄN MITÄÄN SIITÄ, MITÄ MINÄ TIEDÄN!