Eukon kanssa erottiin viime syksynä, tapaili toista miestä. Väittää ettei ole pettänyt, mutta ketäpä uskois? Tarkistin hänen puhelimenkin mutta ei siellä mitään panojuttuja ollu, mutta kaikenlaisia kyllä kulta-viestejä...eron jälkeen ollaan oltu tekemisissä ja "parhaita kavereita", mutta aina huonoina päivinä tuo syksy käy mielessä! Mitä tehdä, unohtaa koko muija tuon tapuksen vuoksi vai nielenkö ylpeyteni, ja jatkan kaveruutta hänen kanssaan?? Tämä on todella vaikea tilanne koska tunnen itseni narriksi jos pidän yhteyttä sinnepäin. Koko ajan käy mielessä ne illat jolloin soittelin häntä kotiin (öitäkin pois kotoa muutaman kerran), varmaan naureskeli sen vanhemman äijän kans kun soittelin, ja aina löi muutaman valitun sanan jälkeen luurin mulle korvaan. "ei kuulu sulle missä oon"-tyyliin. Hän on mulle kuitenkin rakas ihminen, kauan oltiin yhdessä mutta kun sitä ei saa mielestä. tuntuu etten ikinä saa häntä pois mielestä. Mulla on nyt uusi tyttökaveriehdokas joka on aivan ihana mutta pelkään etten koskaan saa sitä tunnetta hänen kanssaan aikaseksi mitä edellisen kans! Sanokaa mitä teen, unohdanko exän vai jatkanko kuitenkin kaverillista yhteydenpitoa koska välimme olivat eron jälkeen paljon paljon paremmat! Tänä aamuna yritti soittaa mutta kun olen muka vihanen niin jätin vastaamatta enkä vieläkään ole takaisin soittanut vaikka ollaan jo iltapäivässä menossa. Auttakaa tai täällä on seuraava mielisairaalapotilas!
Voi itku!
Niinpä niin
4838
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Mun erosta ex-aviomiehen ja lapseni isästä on jo 5 v., meillä tilanne oli vaikea henkisen väkivallan vuoksi ja mies petti työkaverin kans ja juu oli just tollasia "oma koiranpentuni, karkaa soittaan mulle" viestejä! Terapeuttini silloin aikanaan ehdotti mulle että älä välitä niistä ja anna niiden olla omissa oloissaan...ja kuulemma todellisuudessa hyvin harva eronnut pari on ystäviä (teeskennellään ja sanotaan et ollaan ystäviä)!No nyt täytyy sanoa että terapeuttini oli oikeassa...rakkauteni on muuttunu välinpitä- mättömyydeksi (joka on rakkauden vastakohta)! Ja oikeat ystävät ei kohtele toisiaan huonosti taikka petä ja valehtele....Suosittelen, että vaikka kuinka sattuisi ni pieni etäisyys olisi sinulle parhaaksi juuri sen vuoksi ettet menetä mielentervettäsi
Vaikeaahan se on mutta kun aattelee niitä tilanteita niin ei oo yhtään vaikeaa. Jotenkin välillä oikein ällöttää koko tyyppi...äijä vaihtuu suurin piirtein useammin kuin sukat :)
Mun jälkeen on jo toinen menossa...eikä meidän erosta oo puolta vuottakaan! Sielläpähän esittää rakastunutta uudelle "hoidolle". Mulla on uus johon aion keskittyä 180 %:sti!! Kiitos sulle vastauksesta ja hyvää pääsiäisen ja kevvään jatkua!
Tarkoitin että mun jälkeen sillä on jo kolmas menossa...kirj.virhe. Sori.
vähän enempi etäisyyttä, kyllä se siitä..