Minua masentaa lukea tämän palstan epätoivoisia viestejä. Kysellään, miten laihtuisin viisi kiloa kuukaudessa tai paljonko painan ensi kesänä, jos syön siihen asti pelkkää ruisleipää ja tonnikalaa. Monilla tuntuu olevan kova kiire saada äkkiä aikaiseksi joku ihmeparantuminen. Oikeasti ei kuitenkaan viitsitä liikkua eikä ajatella syömistään.
Kuitenkin kaikki muuttuu vain, jos näitä asioita ryhtyy oikeasti AJATTELEMAAN ja todella TEKEE asioita, eikä vain keksi syitä siirtää hanketta tai kuvittele muuttavansa jotain kuukauden pituisilla tempauksilla.
Itse kyllästyin turvonneeseen peilikuvaani viime syyskuussa, ja päätin, että kaikenlaiset huuhaatieteet ja pikatempaukset saavat olla, ja nyt tehdään oikea muutos, joka pitää. Ja näin on tapahtunut. 7 kk sitten painoin 82 kiloa, nyt 66. Eikä ole mitään pelkoa takaisin lihomisesta, koska en todellakaan näe mitään syytä palata entiseen, vetelään elämään. Kaikki on niin paljon hienompaa nyt hoikkana.
Muutos oli lopulta hyvin yksinkertainen. Kaikki valtavia rasva- ja kalorimääriä tuottaneet ähkyruoat pois. Siis haistatin pitkät Kotipizzalle, Mäkille ja muille turvotuslaitoksille. Tilalle raikkaita salaattiaterioita, keittoja, leipää. Kaloritieteeseen perehdyin vain tarpeellisen verran, tein tarvittavat painotusmuutokset, mutta en laskenut joka grammaa. Sokeriherkut korvasin hedelmillä, marjoilla, rahkoilla jne. Nämä kaikki maistuvat nyt todella hyviltä, kun en ole enää rasva- ja sokeririippuvainen. Nautin kevyistä ruoista, enkä kaipaa tippaakaan sitä tunnetta, kun vatsaan ei mahdu enää mitään.
Vastustan ajatusta "herkuttelupäivästä". Sellaisen pitäminen kertoo, etteivät ihmisen arvot ole oikeasti muuttuneet, vaan herkkuja ovat edelleenkin epäterveelliset ruoat, joita todellisuudessa haluttaisiin syödä, ja terve elämä on vain tilapäistä itsensä kiusaamista. Ei kannata kiusata itseään, vaan opetella nauttimaan uusista asioista. Herkkuja voivat olla muutkin kuin epäterveelliset ruoat!
Liikuntaa en aikaisemmin harrastanut koskaan. Siispä kaupasta lenkkitossut ja ulos. Ensimmäisellä lenkillä juoksin 200m, kävelin vähän matkaa ja juoksin taas sen minkä jaksoin. Ilta toisensa jälkeen juoksu oli helpompaa, ja joulukuussa UKK-kävelytestin tulokseni oli "keskimääräistä parempikuntoinen". Nyt nautin kevyestä juoksemisesta, eikä se ole mikään rasite. 20-30 minuutin pyrähdys noin viisi kertaa viikossa on vain hauskaa ja virkistävää. Olen varma, että jos olisin mennyt jonnekin salille ähisemään, olisin kyllästynyt viikossa. Liikunta ei saa olla mikään suoritus, vaan luonteva osa päivää.
Alkoholia käytin paljon. Rupesin ajattelemaan, tarvitsenko oikeasti jatkuvaa oluella istumista ja tupakansavun haistelemista. Aluksi oli vaikeaa, mutta ei enää. Ei ole ikävä krapula-aamuja, ja minulle riittää pari-kolme olutta viikossa.
Kuten havaitaan, tein kokonaisvaltaisia, rajujakin muutoksia. Mutta sellaisia on pakko tehdä, jos haluaa oikeasti ja pysyvästi parempaa elämää. Ei ole mitään oikotietä, vaikka laiska ihminen haluaisi sellaisia löytää.
Olen todella onnellinen päätöksestäni. En ole voinut koskaan kuvitella, miten paljon mukavampi olo on, kun elää terveellisesti. En ollut koskaan elänyt, joten mistä olisin tiennyt? Tekemäni pysyvä muutos on ollut parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Ja olen tehnyt kaiken itse. Suosittelen!
Kuitenkin kaikki muuttuu vain, jos näitä asioita ryhtyy oikeasti AJATTELEMAAN ja todella TEKEE asioita, eikä vain keksi syitä siirtää hanketta tai kuvittele muuttavansa jotain kuukauden pituisilla tempauksilla.
Itse kyllästyin turvonneeseen peilikuvaani viime syyskuussa, ja päätin, että kaikenlaiset huuhaatieteet ja pikatempaukset saavat olla, ja nyt tehdään oikea muutos, joka pitää. Ja näin on tapahtunut. 7 kk sitten painoin 82 kiloa, nyt 66. Eikä ole mitään pelkoa takaisin lihomisesta, koska en todellakaan näe mitään syytä palata entiseen, vetelään elämään. Kaikki on niin paljon hienompaa nyt hoikkana.
Muutos oli lopulta hyvin yksinkertainen. Kaikki valtavia rasva- ja kalorimääriä tuottaneet ähkyruoat pois. Siis haistatin pitkät Kotipizzalle, Mäkille ja muille turvotuslaitoksille. Tilalle raikkaita salaattiaterioita, keittoja, leipää. Kaloritieteeseen perehdyin vain tarpeellisen verran, tein tarvittavat painotusmuutokset, mutta en laskenut joka grammaa. Sokeriherkut korvasin hedelmillä, marjoilla, rahkoilla jne. Nämä kaikki maistuvat nyt todella hyviltä, kun en ole enää rasva- ja sokeririippuvainen. Nautin kevyistä ruoista, enkä kaipaa tippaakaan sitä tunnetta, kun vatsaan ei mahdu enää mitään.
Vastustan ajatusta "herkuttelupäivästä". Sellaisen pitäminen kertoo, etteivät ihmisen arvot ole oikeasti muuttuneet, vaan herkkuja ovat edelleenkin epäterveelliset ruoat, joita todellisuudessa haluttaisiin syödä, ja terve elämä on vain tilapäistä itsensä kiusaamista. Ei kannata kiusata itseään, vaan opetella nauttimaan uusista asioista. Herkkuja voivat olla muutkin kuin epäterveelliset ruoat!
Liikuntaa en aikaisemmin harrastanut koskaan. Siispä kaupasta lenkkitossut ja ulos. Ensimmäisellä lenkillä juoksin 200m, kävelin vähän matkaa ja juoksin taas sen minkä jaksoin. Ilta toisensa jälkeen juoksu oli helpompaa, ja joulukuussa UKK-kävelytestin tulokseni oli "keskimääräistä parempikuntoinen". Nyt nautin kevyestä juoksemisesta, eikä se ole mikään rasite. 20-30 minuutin pyrähdys noin viisi kertaa viikossa on vain hauskaa ja virkistävää. Olen varma, että jos olisin mennyt jonnekin salille ähisemään, olisin kyllästynyt viikossa. Liikunta ei saa olla mikään suoritus, vaan luonteva osa päivää.
Alkoholia käytin paljon. Rupesin ajattelemaan, tarvitsenko oikeasti jatkuvaa oluella istumista ja tupakansavun haistelemista. Aluksi oli vaikeaa, mutta ei enää. Ei ole ikävä krapula-aamuja, ja minulle riittää pari-kolme olutta viikossa.
Kuten havaitaan, tein kokonaisvaltaisia, rajujakin muutoksia. Mutta sellaisia on pakko tehdä, jos haluaa oikeasti ja pysyvästi parempaa elämää. Ei ole mitään oikotietä, vaikka laiska ihminen haluaisi sellaisia löytää.
Olen todella onnellinen päätöksestäni. En ole voinut koskaan kuvitella, miten paljon mukavampi olo on, kun elää terveellisesti. En ollut koskaan elänyt, joten mistä olisin tiennyt? Tekemäni pysyvä muutos on ollut parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Ja olen tehnyt kaiken itse. Suosittelen!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miten vietät iltasi ilman kaljotteluja ja viinaa? Mikä tilalle yhtä usein ja yhtä pitkäkestoisesti?
Siis kännin vaikutus sen verta pitkä, että ei joku juoksulenkki tai punttisalikäynti sitä korvaa. Mitä tilalle?
Miten niin tilalle? Ikään kuin juominen olisi korvaamatonta. Maailma on täynnä järkevämpiä harrastuksia. Jos enemmän käyttävä lopettaa, vapaata rahaa jää useita satoja euroja kuukaudessa. Sillä voi mennä vaikkapa elokuviin, teatteriin tai matkoille. Ja illalla voi esim. mennä nukkumaan. Eikä viikonloppuna tarvitsekaan valvoa neljään ja herätä seuraavana päivänä oksentamaan.
Totta on, että juomisesta vapautuu paljon tunteja. Ehkä niitä voi käyttää vaikkapa kirjojen lukemiseen ja ystävien tapaamiseen? Tai nauttia vain siitä, ettei ole väsynyt.
Mä en myöskään ymmärrä tuota pakonomaista tarvetta ryypätä.
Melkein kaikki kaverit tuntuvat laskevat päiviä viikonloppuun, kun pääsevät sitten ottamaan tuoppia. Mä taas mielummin en lähde juomaan jollei ole jotain todella hyvää syytä, koska siinä menee sitten heti seuraavan aamupäivän treenimahdollisuudet sivu suun, puhumattakaan siitä kaloripotista mitä ryyppääminen niin helposti kerryttää.
Pahimmillaan menee koko viikonloppu "ohi". Mikäs siinä jos tykkää, mutta ihmettelen miten niin monilla on varaa tuhlata niin paljon aikaa ja rahaa tuohon harrastukseen. Outoa outoa.
Nimittäin kun juokset oikein juoksemalla 10km saat siitä sellaisen latauksen endorfiinejä, että sitä ei viinalla korvata. Kestää muuten ainakin vuorokauden se vaikutus.
Täysin samoilla linjoilla itsekin.
vain tuosta herkuttelupäivästä. Monille se todellakin on sellainen, että nyt vedetään sipsipussi, karkkia ym. suorastaan epäterveellistä ruokaa.
Pidän itse myös n. 1krt viikkoon herkuttelupäivän, mutta sellaisia on kahdenlaisia. Joko syön yksinkertaisesti vain vähän enemmän sinä päivänä tai sitten nimenomaan palkitsen itseni. Yleensä se palkinto on sellainen, jota normaalistikin voisin syödä joka päivä, mutta siihen ei ole yksinkertaisesti varaa (esim. erilaiset juustot).
Joillekin muuten joka v-loppuinen alkoholinjuonti on se herkuttelupäivä.
"7 kk sitten painoin 82 kiloa, nyt 66. Eikä ole mitään pelkoa takaisin lihomisesta,"
Tuo ei ole loppuikä vielä. Ei kannata oikein urakalla mainostaa. Tunnen montakin, jotka ovat olleet tuossa tilanteessa, mutta vuosi... kaksi vuotta ja ne läskit on entistä ehompana tulleet takaisin.
Odottele nyt muutama vuosi ja kehu sitten pysyvästä muutoksesta.
Onnittelen kuitenkin.
Se 7kk ei todellakaan ole se asia, mikä kertoo, että homma onnistui lopullisesti.
Itse olen vetänyt 83...72 tammikuusta ja olen ihannepainossani, erittäin kovassa kunnossa...
En oikein voi kuvitella, etten voisi rupsahtaa samalla tavalla uudelleen. Ei ole tarkoitus makeilla nöyrällä asenteellani.... Se käy vaan niin salakavalasti, ettei sitä voi käsittää, sitten, kun aikaa on vähän kulunut. Kukaan ei jaksa katsella kaloritaulukoita, jne. .. koko ikäänsä, varsinkin kun on ollut vähän aikaa ihannemitoissa. Silloin se vaara juuri väijyy.
Olen vaan sitä mieltä, että se 7kk ei riitä makeiluun vielä.
Olisin tosi innokas kuulemaan miten sait tiputettua yli 10:n kiloa 3:ssa kuukaudessa. Itse olen yrittänyt vaikka mitä, mutta aina sorrun jonkin ajan kuluttua eli olen tälläinen jojoilija. Minäkin saisin kimmokkeen jos saisin painoa pudotettua lyhyessä ajassa reilummin jolloin se motivoisi siitä eteenpäin.
Miksi pitäisi "katsella kaloritaulukoita" pysyäkseen hoikkana ja terveenä? Kaloritaulukot ovat tarpeellisia laihdutuksessa, eivät terveen elämän ylläpidossa, joka sujuu kuin itsestään, kun on oppinut syömään järkevästi ja liikkumaan.
Paino ei todellakaan tule takaisin "itsestään", kyllä jokainen laihtunut voi keveytensä säilyttää aivan vaivattomasti kun tekee todellisen muutoksen.
sen verran, että 15v. sitten aloitin laihduttamisen mainitsemallasi tonnikala yms. dieetillä ja se, että paino alkoi laskea nopeasti oli tärkeintä ainakin minulle. Ihmisiä on niin erilaisia, toiset tarvitsevat lyhyen tähtäimen spurtin - toisille taas riittää hitaampi tempo. En moittisi kumpaakaan. Laihdutin puolessa vuodessa 27kg ja sen jälkeen muutin syömistäni eli en diettaillut, mutten alkanut mässäämäänkään. Ruokavalio vaihtui "tonnikala-ihmeen" jälkeen huomattavasti terveellisemmäksi kuin ennen painon pudotusta. Aloitin maaliskuussa ja kiva oli kesäkuussa huomata, että peilikuva on tosiaankin muuttunut. Samassa painossa olen pysynyt ihmedieetistä huolimatta, parin kilon vaihteluita tietysti, mutta puntarilla käyn vain kerran kuukaudessa. Laihduttajia ja ihmisiä on niin erilaisia, että annettakoon jokaisen päättää kuinka ja miten painoansa tiputtaa. Tsemppiä kaikille palstalaisille tonnikalan kanssa tai ilman... ;-)
Minä tiputin pari vuotta sitten 82 kilosta nykyiseen painoooni. Kilon kuukausivauhdilla pikkuhiljaa elimistöäni kuunnellen. En aloittanut karkkilakkoa enkä lopettanut satunnaisia baarikeikkoja. En aloittanut hullua liikuntaspurttia. En myöskään laittanut pizzoja tai hampurilaisia pannaan vaan opettelin syömään kehoa kuunnellen. Välillä keho vaatii suklaata ;D
Pieniä muutoksia. Sellaisia muutoksia joiden kanssa pystyy elämään. Ei mitään "viikko-salaatilla-viikonloppuna-sipsiä-ja-pizzaa" -kituutusta vaan hyvän olon ylläpitoa ja nälän mukaan syömistä. Jätin kaikki välipalat pois ja syön nyt 3 lämmintä ruokaa päivässä. Hyvin pärjää eikä nälkää tarvitse nähdä. Jos oikein ruokien välillä hiukoo niin omena tai lasi piimää auttaa.
Oikeasti jos olisin tiennyt miten pienillä muutoksilla tämä onnistuu niin olisin tehnyt tämän jo aikoja sitten enkä olisi sallinut hiipivää liikapainoa-