Ulkomaalaiset Suomessa joutuvat jatkuvasti vastaamaan kysymyksiin kuten -Milloin tulit Suomeen? Miksi? Mistä olet kotoisin?.. Mutta yhtälailla puolisona joudun aina samojen kysymysten eteen. Mistä miehesi on kotoisin? Miksi hän tuli Suomeen - Kauanko on ollut? Puhuuko Suomea? Plaa plaa plaa! Ketä muuta kuulustellaan yhtä tarkkaan ja vapautuneesti kuin maahanmuuttajan puolisoa? Olenko ainoa joka kokee sen epähienona? Loukkaavanakin? En minäkään kysy ihmiseltä johon olen hädintuskin tutustunut hänen puolisonsa alkuperää, ammattia, tavoitteita, kielitaitoa. Miksi ihmiset kuvittelevat voivansa udella mitä tahansa kun puoliso on muualta tullut? Kiinnostaahan se (kai), mutta mihin jäivät tavat?
Aina joutuu
selittämään
111112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kysyähän aina voi ja pakko ei ole vastata. Minä olen törmännyt paljon useammin ystävälliseen ja vilpittömään uteliaisuuteen kuin pahantahtoiseen kuulustelemiseen.
Minäkin saatan esimerkiksi ravintolassa kysyä ventovieraalta kohtalotoveriltani, mistä hänen kumppaninsa on kotoisin. Kukaan ei ole koskaan suhtautunut negatiivisesti.
Hmm... joskus tulee kysyttyä lvarsinkin aasialaisen näköisiltä henkilöiltä, mistä he ovat varsinkin, jos puhuvat hyvin suomea, sitten sitä ihan luontevasti tulee kysyttyä, että kuinka pitkään olet ollut Suomessa ja opiskeletko vai oletko töissä?
Yleensä kuitenkin juttelen naisille, miehet saattaisivat ymmärtää väärin, jos alkaisin kysellä heistä tietoja;D
Jos on jo mielessään arvannut mistä ko. henkilö voisi olla on ihan uteliaisuudestakin kysyttävä, että arvasiko oikein...
Eurooppalaiset ovat sitten jo niin paljon suomalaisen näköisiä, että enpä erottaisi ranskalaista suomalaisesta (ilman patonkia ja paskeria;D). Puheesta tietysti erottaa.
Jos yksiin satutaan niin aina sitä tulee jotain maata veikattua ja sitten onkin jo melkein pakko kysyä... jos tilanne sen sallii.. (en tosiaan juokse jotain esim. brittiä kiinni kysyäkseni, että hei oot sie sieltä Englannista;D)
Viimeksi juttelin kiinalaisen naisen kanssa eikä häntä häirinnyt vaikka kyselinkin... itse asiassa hän alkoi jutella kanssani ensin ja siinä sitten alkoi kiinnostaa, että mitenhän on päätynyt Suomeen.
Samoin itseltäni kysytään, mistä mieheni on eikä minua sen kummemmin hävetä sanoa, että Bangladeshista ja jos suomen kielen taidosta kysytään niin voin sanoa, että käytämme keskenämme vain suomea ja puhumme aika paljon. Yleensä se on juuri hyväntahtoista uteliaisuutta.
Itseltänikin kysytään mistä maasta olen ja minkä maalainen on toinen vanhempani;D (ihan suomalaiset)
Taas oli joku afgaani poika mennyt sanomaan, että miehelläni on kiinalainen vaimo... oli sitten kertonut kaverilleen ja kaverinsa kertoi minulle, hasuahan se oli, vaikka taisi olla vitsi sillä olin tämän afgaani pojankin kanssa jutellut suomeksi. Jotkut venäläiset tulevat puhumaan minulle venäjää ikään kuin ymmärtäisin, kaupan kassa saattaa palvella englanniksi... ihan niinkuin kaikkien suomalaisten pitäisi olla vaalea hiuksisia ja sinisilmäisiä;D
Olen itse joutunut vastailemaan samanlaisiin kysymyksiin mutta ei se ole haitannut lainkaan. Samanlaisia kysymyksiä esitettäisiin varmasti jos puolisoni olisi Ivalosta - kyllähän se kiinnostaisi miten joku on niin kaukaa etelään päätynyt. Ihminen on luonnostaan utelias.
Olen kyllä ollut huomaavinani että ihmiset tuntuvat kuvittelevan minun pitäväni itseäni jonain hemmetin kosmopoliittina tai monikulttuurisuuden rummuttajana pelkästään sen tähden että vaimoni on ulkomaalaissyntyinen. Ehkä he kuvittelevat että sellainen suomalainen on jotenkin itsestään selvästi avoimempi kaikille, myös tuntemattomille ihmisille, vaikka olen kuitenkin mielestäni ihan tavallinen suomalainen jolla on melko suomalaistyylinen maailmankuva. Sen tähden jotkut ehkä kuvittelevat että tykkään selitellä asioitani muille jonkin verran enemmän kuin sisäänpäinkääntyneempi suomalainen normaalisti tekisi.
ulkomaalaisten valittavan sitä, että kukaan suomalainen ei tule puhumaan heidän kanssaan.
Jostakinhan keskustelun on lähdettävä liikkeelle. Nämä esittämäsi kysymykset ovat minusta aika luontevia keskustelun avaajia.
Voisitko kertoa, mistä asioista sinun mielestäsi on sopivaa keskustella ulkomaalaisten kanssa ensitapaamisella?
Ilmiö on monikansallinen, ihmiset kysyvät samoja kysymyksiä jokaisessa maassa. Ovat uteliaita. Häpeätkö miestäsi kun kysymykset vaivaavat sinua? Tai paremminkin, miksi häpeät miestäsi?
häpeisin, jos puolisoni olisi Afrikasta tai Turkista. :)
että en minä sitä yhtään häpeä. Välillä tunnen pienoista myötähäpeää joidenkin tällä palstalla kirjoittelevien tekstejä lukiessani, mutta melko nopeasti siitäkin pääsee.
Miksi pitäisi hävetä ulkomaalaisen näköistä tuttavaansa vaikka tai sitten puolisoaan...
Näitä asioita en ymmärrä.
Kaikkea mielestäni voi kysyä suoraan ja ihmiset ovat lähinnä kiinnostuneita ja itsestään kertovat mielellään -puolin ja toisin.
Sinulla on sitten hauska nimimerkki. Tuli mieleen toiselta palstalta kirjoittaja, jonka nimimerkki oli Paha Suvi.
Eli jos suomalaiset eivät oma-aloitteisesti mene juttelemaan small talkia tuntemattomille ulkomaalaisille niin moku-morsiot häpeävät "juntteja suomalaisia jotka eivät puhu eivätkä pukahda", tämä on tullut jo aikaisemmista keskusteluista selville.
Kun taas juntti suomalainen juttelee tuntemattoman ulkomaalaisen tai tämän puolison kanssa niin tämäkin on väärin koska aivan luontevista asioista ei saa puhua eikä ainakaan kysyä mitään joka viittaisi ulkomaalaisen kansallisuuteen yms.
Tulee mieleen että häpeät miestäsi, tai vastauksia joita joudut antamaan keskustelukumppanille (esim. "mieheni ei osaa puhua suomea" tms.) Jos olet noin herkkähipiäinen niin olisi kannattanut miettiä kahdesti kannattaako seurustella ulkomaalaisen kanssa. Vai huomiotako haet?
ja liikuin silloisen paikallisen mieheni kanssa, tulivat ihmiset tosi usein kyselemään minusta. He siis kyselivät kaikenlaista ja kommentoivat suoraan miehelleni sikäläisellä kielellä, joten en edes ymmärtänyt mistä puhuttiin. Mutta ei se minua häirinnyt, päin vastoin oli kiva kun joku osoitti kiinnostusta. Kohtasin myös kerran negatiivista palautetta kun paikallinen nainen valitti miesystävälleni miten ulkomaalaisten pitäisi pysyä poissa, ja että sukua pitäisi jatkaa vain maan omien rajojen sisällä. Liekö ollut kateutta kun vaalea nuori nainen tulee ja vie paikallisen miehen sydämen:)