Sitoutuminen ei ole nykyisin muodissa. Monet kuvittelevat, että jos sitoudun toiseen ihmiseen, joudun kahleisiin: tulen sidotuksi enkä voi enää toteuttaa itseäni.
Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Se että sitoudumme puolisoomme päinvastoin vapauttaa meidät elämään kokonaisvaltaisesti ja aidosti.
Puolisoiden keskinäinen sitoutuminen tuo mukanaan kiistattomia siunauksia, vaikkei niistä julkisuudessa paljon puhutakaan. Sen sijaan saamme tavan takaa kuulla niistä surullisista seurauksista, joita heikko tai olematon sitoutuminen on aiheuttanut.
Olipa kuinka epämuodikasta ja vanhanaikaiselta kuulostavaa tahansa, olen vakuuttunut siitä, että sitoutuminen lataa parisuhteeseen voimaa, henkistä tilaa ja onnellisuutta!
Kirjoitin blogiini jutun sitoutumisesta:
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Millaisia ajatuksia sitoutuminen sinussa herättää?
Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Se että sitoudumme puolisoomme päinvastoin vapauttaa meidät elämään kokonaisvaltaisesti ja aidosti.
Puolisoiden keskinäinen sitoutuminen tuo mukanaan kiistattomia siunauksia, vaikkei niistä julkisuudessa paljon puhutakaan. Sen sijaan saamme tavan takaa kuulla niistä surullisista seurauksista, joita heikko tai olematon sitoutuminen on aiheuttanut.
Olipa kuinka epämuodikasta ja vanhanaikaiselta kuulostavaa tahansa, olen vakuuttunut siitä, että sitoutuminen lataa parisuhteeseen voimaa, henkistä tilaa ja onnellisuutta!
Kirjoitin blogiini jutun sitoutumisesta:
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Millaisia ajatuksia sitoutuminen sinussa herättää?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllähän tuo herättää ajatuksia...
Kuten sen,että unelmaa mulle tuollainen on.
Varmaan totta osittain tuo mitä kirjoitit. Tuntuu vain että nykyään miehet eivät halua sitoutua, avoliitto kyllä käy, mutta avioliitto ei. Miksiköhän näin?
sitoutuminen=hyväksikäyttöä, valehtelua, kumppanin nöyryyttämistä ja vähättelyä. en enää sido itseäni mihinkään tai kehenkään. sitoudun omaan hyvinvointiini, rakastan vain itseäni.
Ymmärrän niin, että olet luottanut ihmiseen, joka on pettänyt pahasti luottamuksesi: hän on käyttänyt sinua hyväkseen ja nöyryyttänyt sinua monin tavoin. En ihmettele, että uskalluksesi sitoutua on romahtanut.
Kuitenkin toivoisin, ettet jäisi kiinni tähän kokemukseen, vaan voisit käsitellä sen niin, että vapautuisit katkeruudesta. Se olisi mielestäni tärkeää ihan itsesikin vuoksi; voitko rakastaa aidosti itseäsikään, jos hylkäämisen kokemus sitoo sisäistä kokemusmaailmaasi.
Voisitko edes harkita anteeksiantoa:
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com/2006_05_01_archive.html
sulla on varmaankin eri raamattu kun mulla. omassa ei löydy anteeksiannosta mitään, vain lisää vikoja itsestäni, lisää ehtoja täytettäväksi. koskaan ei ole riittävän hyvä. kuin kamelia tunkis neulansilmään, luovuin siittäkin, luotan vain itseeni ja rakastan vain itseäni, koska kukaan muu ei iihen kykene/halua
Millaisia ajatuksia sitoutuminen minussa herättää? Tällä hetkellä hyvin vahvoja.
Olen seurustellut neljä vuotta poikaystäväni kanssa. Suhde on sinänsä hyvällä pohjalla. Arki on hyvää, rakastamme toisiamme ja hellyyttä löytyy ja sytymme fyysisesti toisistamme. On yhteisiä harrastuksia ja kommunikointi sujuu (suurimmaksi osaksi). Ei pettämisiä.
Kuitenkin juuri tuo ajatus sitoutumisesta aiheuttaa ongelmia.. hyvin suuria sellaisia. Suhteemme on ollut kriisissä parin kuukauden ajan tämän asian takia.
Törmäsin pari kuukautta sitten lauseeseen, jonka poikaystäväni oli kirjoittanut ystävälleen: "nyt minulla on hyvä olla tässä suhteessa, enkä halua katsella muita, mutta en tiedä miltä minusta tuntuu ensi vuonna".
Tämä lause viittasi muutamaa kuukautta aiemmin käymäämme kiistaan, jonka poikaystävämme otti hyvin vakavasti. Olin opiskelijavaihdossa, ja hermostuin poikaystäväni toisinaan laiskaan yhteydenpitoon. Ilmaisin turhautumiseni turhan dramaattisesti ja sanoin, että hänen laiskuutensa (ajatus siitä, ettei hän pidä huolta suhteestamme) saa rakkauteni häntä kutistumaan. Hän otti tämän lauseen kiristyksenä: jollei hän tee näin tai noin, niin lakkaan rakastamasta.
No, joka tapauksessa, ajatus siitä, että poikaystäväni ei ole vakuuttunut suhteemme tulevaisuudesta sai minut pois tolaltaan. Hänen kirjoittamansa lause viesti siitä, että jos asiat menisi jossain vaiheessa huonommin, hän saattaisi haluta lopettaa suhteemme. Hän ei siis halua sitoutua minuun, vaan pitää takaporttia auki.
En halua lupauksia naimisiinmenosta tai suunnitelmia lapsista... mutta haluaisin olla varma siitä, että myös poikaystävälläni on vahva usko yhteiseen tulevaisuuteemme. Nyt kun tiedän, ettei hänellä sellaista ole, minun on vaikea tuntea itseäni motivoituneeksi tässä suhteessa.
Sinua kiusaa epävarmuus siitä, onko poikaystäväsi sitoutunut elämään kanssasi vastedeskin. Hän on ilmaissut olevansa tyytyväinen nykytilanteeseen, muttei tiedä miltä tuntuu ensi vuonna.
Tässä hän on tietenkin oikeassa: tunteet voivat vaihdella ajan mittaan. Mutta sitoutumisessa onkin kyse siitä, että vaihtelevat tunteet eivät heiluttele suhdetta.
Tuskinpa tuo kertomasi dramaattinen milipiteitten vaihto sentään on ratkaisevasti vaikuttanut poikaystäväsi suhtautumiseen sinuun. Kerrot, että suhteenne on monessa mielessä hyvällä pohjalla.
Tuollaiset asiat on kuitenkin tärkeää keskustella selväksi, jotta ne eivät jää kaihertamaan. Avoimuus luo sitoutumiselle pohjaa. Olennaista on, että keskustelu käydään syyllistämättä ja vaatimuksista vapaana. On hyvä oppia antamaan ymmärtävää palautetta toiselle.
näillä juttupalstoilla.Olen eronnut nuoruuteni liitosta ja vaikka eron syitä oli useampiakin, jälkeenpäin olen ymmärtänyt tämä sitoutumisen puute oli ehkä suurin syy mikä suisti liittomme eroon.Ikävää kyllä huomasin liian myöhään ettei miehelläni ollut aikomustakaan sitoutua meidän yhdessä rakentamaamme perheeseen.
Eronjälkeisenä ehkä noin kolmena vuotena, en itsekään olisi millään voinut sitoutua keneenkään vakavammin.Tätäkin on täällä paljon ihmetelty,mutta näinhän se menee usein.Uutta voi alkaa rakentamaan vasta puhtaalta pöydältä.
Nyt näistä viisastuneena,etsiskelin itselleni miesystävää joka vastavuoroisesti ymmärtäisi myöskin nämät sitoutumisen periaatteet.Tosi turhauttavaa on,sitoutuminen on nykyään todella kuin kirosana.
Sitä vastuunottoa omista tunteistaan peräänkuulutan,ihmisen vahvin valtti on tunteet.Käyttäkää ja näyttäkää niitä.