Kertokaa, kellä kokemusta on, onko mahdollista palata asumuseron jälkeen yhteen exän kanssa?
Meillä mies löysi uuden, muutti tammikuussa omilleen, lapset jäi minun luo. Avioliitto 15 vuotta kestänyt ja 4 lasta (kouluikäiset). Uskon ja toivon että mieheni tulee takaisin kotiin, aikansa rilluteltuaan. En haluaisi uskoa, että tämä ero on lopullinen. Hän väittää ettei enää rakasta (uusi nainen kuvioissa) mutta mieli voi muuttua..!?
Meillä mies löysi uuden, muutti tammikuussa omilleen, lapset jäi minun luo. Avioliitto 15 vuotta kestänyt ja 4 lasta (kouluikäiset). Uskon ja toivon että mieheni tulee takaisin kotiin, aikansa rilluteltuaan. En haluaisi uskoa, että tämä ero on lopullinen. Hän väittää ettei enää rakasta (uusi nainen kuvioissa) mutta mieli voi muuttua..!?
Vastaukset 16
Vanhimmat
hyvä ihminen tee itsestäsi niin ala-arvoista, että otat takaisin sen äijän retaleen, kun on kerran toisen matkaan lähtenyt!!Kyllä täytyy olla omanarvon tuntoa sen verran!!
Puhut asumuserosta. Kumpaa mahdat tarkoittaa? Onko siis eron I vaiheen paperit jo toimitettu maistraattiin? Entä onko I vaiheen eli harkintavaiheen jälkeen eli puolesta vuodesta vuoteen kestävän ajan aikana toimitettu loppuun II vaiheen paperi, jolloin avioero on tosiasia.
Lyhyesti: Onko mies lähtenyt omille teilleen ilman papereita? Useinhan avioliitossa on erilaisia kausia. Aika monet miehet palaavat juoksuiltaan takaisin kotiin, toiset viisastuneina, toiset toimumaan ja kohta taas lähtevät.
Onko siis miehelläsi ollut tapana häippäistä eri naisten matkaan? Jos on tapa, ei kannata huutaa perään.
Muuten: olet aika kovilla neljän lapsen kanssa. Mitenkähän miehesi on nämä poissaolokuukaudet avustanut lasten elättämisessä? Kai siitäkin joitain sopimuksia on?
Jos toinen muuttaa muualle ilman mitään papereita, mielestäni kysymyksessä on asumusero ilman mitään, prosessi alkaa siitä kun paperit tehdään yhdessä tai toinen tekee ja toisella lähtee tiedoksi, eikö näin!
Pelkästään asuminen toisaalla ei vapauta avioliitosta ja sen vastuusta mitenkään, toisaalta tällöin annetaan myös nk mahdollisuus toisella, kaikissa tapauksissa ei ole kysymys pettämistestä tai toisesta osapuolesta!
Onko ihmiset samaa mieltä?
Meillä on melkein samanlainen tilanne.Myös meillä mies muutti pois,maaliskuun alussa.Tammikuun alussa pudotti pommin,2kk keskusteltiin ja itkettiin yhdessä.Meillä ei toista ollut silloin,uskon niin,mutta nyt "ystävyys" on muuttunut joksikin,mies sanoo ettei se ole edes ihastumista,nainen roikkuu ja haluaisi paljonkin mutta mies kuulemma vain nauttii ihailusta. Nojoo,uskoo ken haluaa,se ei ole meidän suhteen alkuperäinen ongelma,joten siitä en nyt enää välitä!Meillä avioliitto kestänyt yli 9v,lapsia on 2,olemme molemmat reilu 30v.Myös minä olen valmis ottamaan mieheni heti takaisin,me kyllä siitä jo ennen muuttoa puhuttiin että tämä on vain väliaikainen ratkaisu,että mies haluaa tulla mun luo,olen kuulemma parasta mitä hänelle voi sattua.Hänen syynsä lähteä oli että "tätäkö tää nyt on loppuelämän".Halusi siis olla yksin ja miettiä tunteitaan minua ja perhettä kohtaan.Arki ahdisti..Myös meillä mies sanoi tuosta rakastamisesta että ei ole varma rakastaako,että tietääkö hän mitä se tunne nyt on.Pää oli niin sekaisin..Luota vaan sinäkin että olet miehellesi parasta=) Hänellä on varmasti joku kriisi menossa,haluaa kokeilla "menetettyä" nuoruutta. Koita saada puheyhteys hänen kanssaan,näytä mitähän perheensä hylkäämällä menettää!Kerro että odotat aikasi,mutta et lopun ikääsi.Kerro omista tunteistasi rehellisesti.Meillä luojan kiitos toimii suhde muuten,puhutaan kaikesta ja saan vaikka keskellä yötä soittaa jos paha olo tulee.Mutta myös minä kärsin suunnattomasti,en olisi eroa halunnut.Ja vaikka mies kertoo välittävänsä ja että olen hänen elämän tärkein nainen,niin silti iskee joskus suunnaton epätoivo.Mieheni on elämäni rakkaus,en ikinä haluaisi häntä menettää,ja kerron sen hänelle usein!Älä välitä noista "olet säälittävä jos jäät roikkumaan ja annat ukon tehdä mitä haluaa" viesteistä.Jos olet varma että miehesi on sen arvoinen,niin tee kaikkesi että saat hänet takaisin kotiin!Voimia sulle,toivottavasti saadaan molemmat elämämme kuntoon=)Pidetään sillä välin itsestämme ja lapsistamme huolta!!
Meillä asiat meni siihen että minä aloin olla kotona ja mies pörräsi maailmalla. Huomasi sitten jossain vaiheessa ettei meillä ole muuta yhteistä kuin lapset ja koti. Hän sanoi että on miettinyt eroa jo pitkään ja nyt siis otti oman asunnon vuoden alusta. 1. vaiheen erohakemus menossa.. Kuitenkin toivon että tämä on joku ikäkriisi tms. ja että mieheni tajuaa jossain vaiheessa mikä on tärkeintä. Hänen uusi ystävättärensä on kuulemma "samantyylinen ihminen" ja heillä synkkaa ym. mutta sehän saattaa olla vain huumaa ja luuloa. Todellisuus tulee vastaan heilläkin joskus. Kyllä kai yhteiset vuodet ja lapsetkin jotain merkitsee. Olisi kiva tietää että kauanko nämä "huumat" yleensä kestää?? Minun mies ei ole ennen tällaista tehnyt ja nyt väittää että kyseessä olisi "elämän rakkaus". Mies leijuu pilvissä ja sanoi ettei voi tuntea minua kohtaan mitään kun on niin rakastunut. Miten saan mieheni heräämään todellisuuteen? Mitä voin tehdä?
Kuinka kauan huumat yleensä kestää, saati heidän. Eikä tiedetä sitäkään, onko huuman lakattua syntynyt heille vakaa pohja vai haluavatko lopettaa homman. Eikä tiedä sitäkään haluaisiko sen jälkeen takaisin luoksesi eikä myöskään sitä haluatko sinä silloin hänet vai et.
Surku homma enkä tiedä onko sinulla mitään tehtävissä asian suhteen, kunhan nyt koittaa selvitä tilanteessa, koska se tarinan loppu voi olla joko onnellinen tai surullinen sinun näkökantiltasi - tarkoitti se silloin mitä tahansa.
Mutta sitä en ymmärrä miksi miehen tarvitsee sinulle kertoa ja rääkätä heidän synkkaamisista. :(
Jokseenkin outoa touhua, että ihmiset antavat toiselle vapauden tehdä mitä vain ja kiltisti odottavat kotona, että JÄTTÄNYT puoliso tulisi järkiinsä ja palaisi takaisin.
Kuinka kauan luulette hyvän ajan sitten kestävän?
Milloin uusi "sekoaminen" taas tapahtuu ja mikä tärkeintä: Mitä se tulee tekemään teidän lapsillenne, kun iskä päättää jälleen lähteä etsimään rakkauttaan ja itseään?
Jos toinen ei rakasta tarpeeksi niin hän ei silloin rakasta tarpeeksi. Piste. Alkakaa hyvät ihmiset koota voimia tulevaan, OMAAN elämäänne älkääkä roikkuko vanhassa entisessä elämässä, joka ei ole toiminut tähänkään asti. Koska eihän mies muuten olisi lähtenytkään, jos kaikki olisi ollut täysin ok. Muutos tulevaan lähtee teistä itsestänne.
Voimia tiellenne.
Tanjuska, olet väärässä. Ei se noin aina mene.
Toisinaan mies(kin) höyrääntyy esim. viisissäkymmenissä. Mutta hetken päästä arki toisaalla iskee takaisin.
Meillä miehen huuma kesti 4 kuukautta. Aikuiset lapseni ennustivat ajan ihan oikein. Odoteltiin rauhassa. Nyt mies on ollut monta vuotta oikein mukavasti mielinkielin :)
Tsemppiä ap:lle
tsempin vuoksi en uskalla rohkaista, että juu, luota vaan 100 prosenttisesti, että se mies palaa ja on niin rakastunut ja lopettaa törppöilyt. Sillä vaikka sinulla olisi käynyt onnenkantamoinen niin ei niin aina kuule käy. :( Ja vaikka se mies tulisi takaisin ja hänet huolittaisiin, niin voi taas äkkiä luisua pettämään tai hölmöilemään muuten. Kun vaikka kuinka halutaan niin kukaan, en minä - et sinä, näe kristallipallosta mitä tulevaisuus tuo, voi vaan arvailla.
En haluaisi, että ap:lle räjähtää joku päivä se synkkä mahdollisuus täysin naamalle kun on ajat uskotellut itselleen muuta. Musta kultanen keskitie paras. Vähitellen kuten aina erossa antaa itsensä luopua ja asettaa katseensa pelottavaan, mutta ehkä jopa parempaan tulevaisuuteen kuin se synkkä nykyhetki. Mies voi palata ja hän voi sitten sen ottaa jos tahtoo, mutta en halua usuttaa häntä pilvilinnaan, joka joskus voi haihtua ja hän tippuisi alas niin että räsähtää.
Meidän liitosta lähdin minä mustasukkaisuuden ja henkisen väkivallan takia.Mies ei hyväksy eroa,selittää kaikille,että olen väsynyt.Sanoi suoraan,että olen tervetullut milloin vain takaisin.En koskaan mene takaisin,se on varma.Avioliitosta lähteminen on mun mielestä niin iso asia,ettei siinä jahkailla ja maistella menetettyä nuoruutta.Lastenkin vuoksi on oltava aikuisia eikä kuin lapset karkkikaupassa!
Juuri lasten vuoksi kannattaa yrittää. Ja myös itsensä. Tapaukset ovat todellakin erilaisia.
miksi elättelet toiveita saaha takaisin mies joka on pettänyt sinut ja perheesi? toki minä ymmärrän,itse erosin 14v kestäneestä avioliitosta ja eron tapahtuessa rakastin miestäni edelleen vaikka hänellä oli suhde toiseen naiseen,jota muka rakasti yli kaiken.no,hänen suhteensa naiseen jota rakasti yli kaiken kariutui ja tuli paljon muita naisia.minä reppana elättelin toiveita yhteen palaamisesta kaikesta huolimatta,onneksi tuli eräitä konflikteja ja mies rupesi hakemaan lapset aina pihalta,eli emme ole nähneet yli vuoteen kasvokkain..ja ihme kumma..rakkauteni hiipui ja tajusin mistä siasta olen päässyt eroon,mailmassa on paljon rehellisiä ja ihania miehiä olemassa,hän ei kuulu heihin=) ex-mieheni on menossa uudestaan naimisiin ensi kesänä ja omassa mielessäni toivotan voimia morsiammelle vuosien saatossa.vanha koira ei tapojansa muuta.eli älä sinä haikaile huonon miehesi perään,vaan ajattele itseäsi ja mitähän kaikkea se tulevaisuus sinullekkin on varannut,ainakin olet ansainnut arvostusta ja aitoa rakkautta!
Tuli mieleen tästä, että oikeastaan on turhaa odotella toista, jos hän on pettänyt. Vaikka tapahtuisikin että toinen tulee takaisin, jää se kuitenkin vaivaamaan suhdetta jatkossa. Yleensä on parempi keskittyä tulevaisuuteen. Joskus on mahdollista katumuksen ja anteeksiannon perään jatkaa suhdetta, mutta sitä tapahtuu harvoin koska vahva itsetunto useien estää menneisyyteen palaamasta. Hyvä itsetunto auttaa selvitymään ja rakennettu ystäväturvaverkko ympärillä. Monesti yksin on raskasta, siksi tosi ystävät on tarpeen. Miehille selviytyminen on vaikeampaa.
Kuitenkin aika parantaa haavat ja selvä ero on parempi tulevaisuuden kannalta, jolloin alkaa asioita nähdä uudelta kannalta ja laaja-alaisemmin, alkaa löytämään uusia asioita virikkeitä omaan hylättyyn elämään.
t risto
Mitä olen seurannut tuttavapiiriä ja ihan
omaa eksääni, niin ei ne palaa takaisin.
Eivät haikaile menneitä eivätkä sure muistoja,
jotka jäivät lähdön jälkeen.
Kyllä ottaa koville jäädä kaiken muistokasan
keskelle, petettynä.
Koskaan en palaa takaisin, mies kyllä tokaisi kun syksyllä lähdin että routa porsaan toisi kotiin, muttei tämä porsas enää pidä kotina paikkaa jossa oli paha olla.
Lakkaa miettimästä mennyttä ja suuntaa energia tulevaisuuteen, mennyttä ei takaisin saa, tai vaikka saisi, se ei olisi sitä minkä menetti vaan tunkion takaa tuotu tulevaisuus
joidenkin puolituttujen ihmisten sanominen: "odota rauhassa, kyllä se miehesi tulee takaisin", kun mieheni oli muuttanut kotoamme pois "etsimään itseään" ja "olemaan rauhassa". Kuvioissa oli mukana toinen nainen.
OLin sen verran pikkusieluista tyyppiä, että tajusin heti itsekseni: "ei tänne niin vaan kävellä takaisin". En viitsinyt sanoa sitä kenellekään ääneen. Sillä tottakai olin kauhuissani, typertynyt, nöyryytetty, naisena loukattu ja paljon paljon muuta, ja ajattelin itsekin, että ei kai se mies oikeasti voi näin hyvää perhettä jättää. Mutta ei olisi kävellyt kalsareittensa kanssa enää noin vain takaisin kotiin. Siihen olisi pitänyt tehdä paljon yhdessä töitä, ulkopuolisen asiantuntijan kanssa.