Mikä siinä on!
Olen intohimoinen mesästäjä ja kalastaja, jolloin aikaa kuluu elämäntapani(harrastus on liian lievä ilmaus) -vuoksi väkisinkin.
Hirvijahdissa kului viime syksyllä 24 päivää viikonloppuja. Kerran syksyssä olen tavannut käydä lapissa lintumetsällä jätkäporukalla ja toisen kesällä Tenolla kalassa. Kevättalvella odottaisi villisikajahti Virossa ja latvalinnustuskausi Ruotsin lapissa. Kyseessä on elintärkeä henkireikä työlleni joka vie todella veronsa.
Kaikki suhteeni ovat kariutuneet kun naiskumpanini ovat menneet poikkiteloin. Lähtiessä olo on kuin suurellakin pahantekijällä, riitelyn ja mykkäkoulun jäljiltä.
Asiaa ei auta se että olen sanonut kumppanilleni että reissaa itsekin! En estä.
Onko lopulta kohtaloni vaeltaa yksin. Kotona ollessani teen osuuteni kotitöistä ja pyrin korvaamaan poissaoloni laatuajalla naiseni kanssa. Miksi se ei riitä.
Olen intohimoinen mesästäjä ja kalastaja, jolloin aikaa kuluu elämäntapani(harrastus on liian lievä ilmaus) -vuoksi väkisinkin.
Hirvijahdissa kului viime syksyllä 24 päivää viikonloppuja. Kerran syksyssä olen tavannut käydä lapissa lintumetsällä jätkäporukalla ja toisen kesällä Tenolla kalassa. Kevättalvella odottaisi villisikajahti Virossa ja latvalinnustuskausi Ruotsin lapissa. Kyseessä on elintärkeä henkireikä työlleni joka vie todella veronsa.
Kaikki suhteeni ovat kariutuneet kun naiskumpanini ovat menneet poikkiteloin. Lähtiessä olo on kuin suurellakin pahantekijällä, riitelyn ja mykkäkoulun jäljiltä.
Asiaa ei auta se että olen sanonut kumppanilleni että reissaa itsekin! En estä.
Onko lopulta kohtaloni vaeltaa yksin. Kotona ollessani teen osuuteni kotitöistä ja pyrin korvaamaan poissaoloni laatuajalla naiseni kanssa. Miksi se ei riitä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ota opiksesi. jos kerran olet valinnut metsästyksen, älä sitten valitse kumppnia. osasi on sitten metsästää... mieti kuitenkin, miksi haluat niin intohimoisesti metsästää. oletko ehkä jonkun sortin addikti?
Joo olen kai, mutta olen mielelläni.
En ole tehnyt mitään valintaa vaan se on sisäsyntyistä itselleni.
Sitä en ole halunnut todellakaan valita että joutisin elämään yksin.
joo kyllä se on Ville niin, että ei kukaan nainen tollasta katsele pidemmän päälle.
Tarvitset sellaisen naisen jolla on oma elämä. Ilmeisesti nämä naiset ovat olleet jollain lailla liian riippuvaisia. Jotkut eivät osaa olla yksin. Elämä pyörii miehen ympärillä. Yksi asia on kontrollointi. Monet naiset ovat taipuvaisia siihen. Taustalla voi olla erilaisia pelkotiloja. Älä ota kontrolloivaa naista. Elämässä joutuu odottamaan hyvää joskus pitkäänkin. Tyydyttävää ja hyvää parisuhdetta kannattaa odottaa. Sellaiseen pysytyy vain kypsä ihminen. Itsekeskeisyys ja kypsymättömyys ovat suuri rasite parisuhteessa.
Kristiina
ole viikonloppuja kotona?
"Kontrolloiva nainen"=my ass. Mitä sanoisit siitä, että eukkos olisi joka jumalan viikonloppu kauneus, nypläys-,etsin itseäni/ymmärrän maailmaani-kurseilla?? Eikä ikinä anna piirun vertaa periksi, koska "tämä on sisäsyntyinen juttu".
Ole yksinäs, äläkä itke.
Naiset joilla on "omakin elämä", myöskin tahtovat, että on edes teoreettinen mahdollisuus viettää aikansa ukkonsa kanssa,
Nimin. omakin elämä
Viettävät aikaa treeneissä ja pitkät tovit leireillä. Ei tämä sen kummempaa ole itsellänikään. En irstaile reissuillani ja jos nainen haluaa vapaa-aikansa viettää itseymmärryskursseilla ym. niin sitä parempi!
Jälleennäkemisen ilo olisi sitä suurempi.
Toisen kontrollointi se vasta itsekästä onkin.
Toki jos toiset parit haluavat elää kontrolloiden toisiaan, ei se minulta/meiltä pois ole.
Vuodessa on 52 viikkoa ja niistä seitemän on muualla, eikö yhdessäoloon jää muka aikaa?
Siksi ne urheilijat eroaakin niin usein, kun eivät anna puolisoilleen aikaa. Vasta on lehdissä ollut kaikenmailman hiihtäjien avioeroja ja eikös ne uimari Sievisen perhekin eronnut, ensin isä Sievinen erosi ja sitten poika (Jani) sievinen erosi... että ei ole helppoa urheilijoillakaan...
Tiedän hyvin, että luultavasti teilaat mut tän jälkeen, mut...
1.) kauan olette seurustelleet? (Jos pitempäänkin, puol vuotta tai vuoden tai siit eteenpäin, en ihmettele, jos mimmis kilahtaa kun sä et edes ota sitä messiin - vaikka "tyhmänä tyttöystävänä joka ei tajua mitään mut tahtoo viettää aikaa sun kans")
2.) Paljonko nää reissut kestää yleensä ja useinko niitä on vuodessa?
(Jos muutaman päivän ja sä oot joka toinen viikko lähös, itselle heräisi kysymys, että kumman kans sä oikeesti seurustelet - reissujen vai sun sussun?).
Tää on tietysti vain mun mielipide - mutta naisena tiedän jotain niiden ajatusmaailmasta :)
Kannettu vesi ei kaivossa tunnetusti pysy. Jos ja kun näin on koko homma on väkinäistä toisen pakottaessa itseään kiinnostumaan aiheesta. Reissut eivät ole myöskään mitään mummuvainaan marjanpoiminta sessioita, vaan niillä riittää kylmää, piiskaavaa tuulta jalokakuista räntää.
Toisaalta en ole hakenut itselleni jahtikumppania vaan mahd. emäntää.
-Niin suhde on loppu, kesti sen puoli vuotta ja kyllä on mieli maassa.Oli raskas ja vaikea asia hyväkyä.
Parisuhteessa pätee sama asia kuin lapsen kasvatuksessa. Ei ole olemassa mitään laatuaikaa, on olemassa vain aikaa. Ihmiset haluaa aikaa ja läheisyyttä toisiltaan. Sitä ei korvaa mikään "laatuaika" pikku hetki kerran pari vuodessa jossain kylpylälomalla. Ei ei ei ei ja vielä kerran ei. Mitään laatuaikaa ei ole olemassa. Vain aikaa. Lapselle pitää antaa aikaa, olla lapsen kanssa. Parisuhde on ihan samanlainen, pitää antaa kumppanille aikaa. Ihan sama vaikka tiskaa yhdessä, kunhan saa olla yhdessä ja lähellä jakamassa arkea. Se on rakkautta.
olen itse sellainen nainen, joka kaipaa juuri tuollaista yhteistä aikaa, ja paljon..
ehken enää viiden vuoden päästä samalla tavoin ;)
mutta sinulle, aloittaja, pitää löytyä nainen, jolla on myös sama 'sisäsyntyinen' pakko tehdä jotakin omaansa harrastustaan, paljon, tai muutoin hyvin riippumaton nainen puolisostaan.
kyllä heitä on, tunnen itsekin sellaisia suhteita joissa nämä käyvät oikein hyvin, ja parisuhde näyttää kukoistavan.
onnea matkaan!
Voisinpa veikata, että eniten ex-tyttöystäviäsi on ottanut päähän kompromissien puute!! Taidat olla sellainen mies, joka vain ilmoittaa menoistansa, ja ilmoittaa, että ne menot on aina olleet ja tulee olemaan, ja NE ovat tärkeitä!!
Kuka nainen ei olisi hiilenä, jos noin vain ilmoitellaan!!!
Yritä ensi kerralla hieman pehmeämpää otetta. Ei se välttämättä ole se menojen määrä, vaan niistä puhuminen ja niiden selittäminen. Ennen kaikkea, anna NAISESI ymmärtää, että hän on se ykkönen, ja kalastus/metsästys vasta kakkosia. Ja näinhän tulisi ollakin, tai et muuten mitään suhdetta kaipaakkaan. Harrastuksia on aina hyvä olla, mutta kyllä jokainen nainen haluaa olla miehelleen se prioriteetti nro yksi!!
Meillä ainakin "lupa" irtoaa hyvinkin helposti, kun menoista jutellaan kivaan sävyyn, ja näkee, että mies nauttii harrastuksistaan, mutta minä olen silti se ykkönen!! Tee myös kompromisseja, näytä, että pystyt siihen, jos kerran suhde on tärkeä!!
Jos miehen reissut on oikeasti juuri noita, minulle ei tekisi haittaa ollenkaan. Siis jos kyse on todella metsästämisestä, kalastamisesta yms.
Totta helvetissä miehellä pitää olla harrastuksia. Se pitää miehen miehenä.Miksi koko ajan pitäisi olla kylki kyljessä, että parisuhde olisi oikein?
Kummallekin pitää olla tilaa hengittää, tehdä omiakin asioitaan. Yhdessä voi toki tiskata, mutta onko sitä tehtävä joka päivä?
Minua ei haittaa, vaikka mies olisi paljonkin pois, kunhan vain tiedän, että voin häneen luottaa. Tärkeissä tilanteissa tietysti pitää harrastuksenkin mennä syrjään, esim. jos vaimo on viimeisillään raskaana, on aika outoa, jos miehen on vain lähdettävä kalareissulle...
On olemassa "reissumiehiä" ja sitten on "perhemiehiä". Jälkimmäiset viihtyvät perheensä parissa ja viettävät paljon aikaa kumppaninsa kanssa.
´Reissumiehet taas pitävät oman elämäntyylinsä ja -tapansa riippumatta siitä ovatko suhteessa vai ei. Se on joskus aika itsekästä ja tuntuu kumppanista hyvin helposti hylätyksi tulemiselta.
Kyllä suhde reissut ja erossa olon kestää, jos asiat vaan sovitaan ja tuodaan esille oikealla tavalla...
kun itsellänikin on omat menoni. Jos suunnitteilla on yhteistä elämää kymmeniä vuosia niin ei siinä muutamat viikonloput saisi muodostua ylipääsemättömiksi esteiksi.
Harmi vain, että tuo harrastuksesi on sellainen, joka vähän "tökkii" omia elämänarvojani vastaan. En ole koskaan oppinut ymmärtämään metsastyksen ihanuutta enkä usko ymmärtäväni jatkossakaan. Savikiekkoja voisin lähteä itsekin joskus ampumaan, mutta elävien eläimien ampuminen on liian julmaa kaltaiselleni viherpiipertäjälle.
Mutta kyllä niitä sellaisiakin naisia on, joilla on oma elämä ja omat harrastukset ja ymmärrtystä kumppanin harrastukaia kohtaan, usko pois!
pitää eläimiä tappaa