Mä oon vajonnut täysin epätoivoon, mä oon lihonu niin paljon, että en oikeasti kehtaa enää mennä edes lenkille, en voi mennä edes juhlimaan, kun mitkään vaatteet ei sovi enää päälle, olis ollu kiva lähtee tanssiin kavereittenkaa, kun käyn ehkä 2krt vuodessa juhlimassa...
en siis pysty tekeen mitään, koska oon niin masentunu tän painon vuoksi ja kaiken muunki...
Miten mä saan itteni taas elämäniloseks ja motivoituneeks, ei tää näinkään voi jatkua...
suuri ongelma on, että menetän täysin elämänhalun, ku en voi tehdä sitä, mistä pidän, mikä tuo mulle hyvän olon, eli juosta...
se oli mulle ennen ainut keino selviytyä kaikesta ja sit masennuin ja lihoin 9kg ja nyt oon ihan lopussa...auttakaa mua, miten te saatte motivaatiota laihtumiseen?
Tiedän kyllä miten laihtuu, oon laihuttanu aina, mutta en oo ikinä lihonu ku korkeintaan 5kg, nyt on niin lihava ja raskas olo.
Tavoitteena olis saada pois heinäkuuhun mennessä 9kg pois, tällä hetkellä tuntuu niin mahdottomalta, kun ajattelen vaan ruokaa ja syömistä...ei mulla oo enää muutakaan...
Nyt paino on 74kg ja pituutta 167cm...ennen mun paino pysy hyvin 65-66 välissä, nyt en tiedä mitä tapahtui..
ehkä yks syy voi olla, että oon yrittäny lopettaa oksentamisen eli oon lisäks bulimikko, mutta alan päästä eroon oksentamisesta, mikä pitäis kai nyt olla tärkeintä ja onhan se...
ikää on 19v.
ja kertokaa tarinoitanne laihtumisesta ja sen tuomasta muutoksesta ja edistymisestä, ne tuo voimia, kun tietää, ettei se oo mahdotonta...
en siis pysty tekeen mitään, koska oon niin masentunu tän painon vuoksi ja kaiken muunki...
Miten mä saan itteni taas elämäniloseks ja motivoituneeks, ei tää näinkään voi jatkua...
suuri ongelma on, että menetän täysin elämänhalun, ku en voi tehdä sitä, mistä pidän, mikä tuo mulle hyvän olon, eli juosta...
se oli mulle ennen ainut keino selviytyä kaikesta ja sit masennuin ja lihoin 9kg ja nyt oon ihan lopussa...auttakaa mua, miten te saatte motivaatiota laihtumiseen?
Tiedän kyllä miten laihtuu, oon laihuttanu aina, mutta en oo ikinä lihonu ku korkeintaan 5kg, nyt on niin lihava ja raskas olo.
Tavoitteena olis saada pois heinäkuuhun mennessä 9kg pois, tällä hetkellä tuntuu niin mahdottomalta, kun ajattelen vaan ruokaa ja syömistä...ei mulla oo enää muutakaan...
Nyt paino on 74kg ja pituutta 167cm...ennen mun paino pysy hyvin 65-66 välissä, nyt en tiedä mitä tapahtui..
ehkä yks syy voi olla, että oon yrittäny lopettaa oksentamisen eli oon lisäks bulimikko, mutta alan päästä eroon oksentamisesta, mikä pitäis kai nyt olla tärkeintä ja onhan se...
ikää on 19v.
ja kertokaa tarinoitanne laihtumisesta ja sen tuomasta muutoksesta ja edistymisestä, ne tuo voimia, kun tietää, ettei se oo mahdotonta...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mä olen joutunut tuohon samaan kierteeseen: Syön, koska olen surullinen sen vuoksi että olen lihava.. En pysty laihduttamaan, koska masentaa oma lihominen ja syön vaan lisää ja lisää.. lihon entistä enemmän, ja laihdutus tuntuu toivottomalta. Ei edes 2kg saa pois.. huoh. Minä, jos joku, tiedän sun tuntees! Joka aamu päätän, että nyt.. teen kaiken maailman kalentereita ja päiväkirjoja jotta pystyisin siihen mutta ei niin ei.. tälläst tää on..
Mistäköhän johtuu,että teidän lihavien ihmisten sisään on päässyt peto joka syö teille takoitetun ruuan.Älkää syöttäkö sitä vaan vähentäkää syömistä kyllä se sieltä poistuu hiljaa mutta varmasti.valoisia tulevia päiviä kaikille läskeille
Tuosta tulikin hyvä mieli..
tollaset ihmiset jotka eivät tiedä asioista mitään =).. kuten näköjään sinä. Olisit hiljaa, jos ei sulla ole omakohtasta kokemusta asioista tai tiedä niistä mitään.. säästyis monet ihmiset surulta.
oon koittanu monta kertaa alottaa terveellisen syömisen, mut aina se katoo johonki.. usein menee sillai et kun johonki herkkuun sorrun, koko päivä on pilalla ja ihan sama syökö loppupäivän oikei kunnolla, laihdutus alkaa sit vasta seuraavana päivänä.. ja näin tapahtuu uudestaan ja uudestaan. luin jostai et uusien ruokatottumusten mieleenpainuminen kestää viikon, eli jos ees sen verran jaksais sinnitellä syömällä säännöllisesti ja terveellisesti. muutama päivä voi mennä ihan hyvin, mut viikossa on kyllä haastetta!
Uudet ja terveemmät tottumukset eivät TODELLAKAAN ole sisäistyneet viikossa eikä kahdessa, vaan puhutaan kuukausista ja vuosista ennenkuin uudet tavat ovat korvanneet vanhat tottumukset ja arvot.
Joku vinkui itsekurin puutteesta. Mihinkään motivaatioon ei voi luottaa lainkaan eikä se kasva puissa josta se kohdalle tipahtaa jos niin sattuu käymään. Kyse on siitä, että tässä tapauksessa henkilökohtaisesti on mitta niin täynnä omaa läskistä ulkomuotoa, että sen muuttamiseen tarvittava työ asettuu niin tärkeäään asemaan, että kaikenlainen ansioton itsensä palkitseminen jää taakse kunnes siihen on jotakin aihetta(siis suun kautta otettavat palkinnot).
Viime vuonna sain henk.koht tarpeeksi. Tein itselleni selväksi, että olen ollut epärehellinen itselleni ja rakennellut mielikuvitukseen pohjautuvia selviytymiskeinoja jotka eivät johtaneet mihinkään koska ne kaikki alkoivat aina huomenna. Tuon päätöksen jälkeen on kondis noussut aika hyväksi ja nyt käyn juoksemassa 6-10 km 4 krt viikossa ja uinnit päälle. Jälkiruoat ja makeiset jäävät niille tarkoitettuun asemaan, eli silloin tällöin ja vähän kerrallaan.
Annan neuvon. Opetelkaa sietämään epämiellyttävänä pitämiänne tunteita kuten nälkää, hengästymistä ja lievää väsymystä. Nämä eivät ole vihollisia ja näiden tunteiden hallitseminen on avain terveempään elämään.
Motivaation puute on siis ainostaan merkki siitä, että vielä ei olla saavutettu aallonpohjaa ja sinne on matkaa vyöhön uusia reikiä tuurnaamalla ja vaatekokoihin X-merkkejä lisäämällä. Lihavuuteensa kyllästyneet eivät selittele vaan toimivat.
kokenut tonkin joskus, ehkä 4vuotta sitten, siis sen, että jätin herkut, juoksin 6-12km lenkkejä, tein lihaskunto liikkeitä, punnersin ja pakko sanoo, että olin tosi hyvässä kunnossa, mutta sitten se meni yli ja tuli bulimia kuvaan...
oon kyllä pitäny juoksun aina mun elämssä sen jälkeen kun siihen totuin, edelleen pysty juokseen saman mittasia lenkkejä, mutta en vaan oikeen kehtaa...ja tuntuu, että tää vartalo ei muutu millään..en osaa palata samaan ku ennen, enkä haluaisikaan, se oli todella kuluttavaa...
oon periaatteessa samaa mieltä, että pitää oppia kestään epämiellyttäviä olotiloja, eikä aina yrittää päästä helpolla, ja pakko sanoo, eettä sain sun viestistä aika lailla motivaatiota...
Ja sitten teorioinnista ja haaveilusta tekoihin. Nyt paistaa aurinko ja itseasiassa vaikka tuolta taivaalta olisi auringonsäteiden sijaan valumassa vaikka sianpaskaa, on lenkille tai ylipäänsä ulos lähdettävä sitä hyvinlevännyttä persettä liikuttelemaan. Tätä on motivaatio ja tahto muuttua, ei loputon asioiden vatulointi ja sään tai itsekehitettyjen diagnoosien tulkitseminen maitosuklaalevy kourassa.
Iltaan mennessä kerkeät tempaisemaan hyvin parin tunnin lenkin.
Jäikö väliin? No onhan se elämäntyyli tuokin ja toivotan parempaa jatkoa jos vaikka alkaa painonhallinta kiinnostamaan muutenkin kuin teoriatasolla. Parit lenkit tuli tänään huitaistua ja huomenna pyöräily sekä uinti. Hyvä mieli ja pirteä olo. Kieltämättä lisäpotkua menoon saa näiltä sivuilta, kun muistuttaa ihan omia onnettomia selittelyjä vuoden takaa kun ei uskaltanut itselleen tunnustaa omaa saamattomuuttaan. Asiat ovat nyt toisin ja paluuta entiseen ei ole.
lenkillä oon käynyt aamulla...ja paskat elämätyyleistä, mä kyllä yritän, mutta keskustelua vartenhan nää palstat on..
ja kyllä se teoria puoli on tärkeetä, pitää olla hyvät suunnitelmat.
ja sanonpa vaan sulle, että pyöräilyä ei voi kutsua liikunnaks, ellei vedä jotain 50km lenkkejä, se on ittensä huijaamista ja kävely on toinen...vaikka onhan ne rentouttavia..
Ei helvetti, mä en oo pitkään aikaan nauranu niin makeasti kuin lukiessani tuota sun juttua!=D niinhän se menee, siinä on hyvä tehdä lupauksia paremmasta huomisesta ja laihduttamisesta kun on suu pullaa täynnä. Me ollaan ihan säälittäviä... x)
Monella (ihan niinkun mullakin)on lihavuus kehittynyt pikkuhiljaa, huomaamatta. Ei kait kukaan päätä tulla lihavaksi ja sitten syö itseään armottomaksi läskiksi. Sitä vaan pikkuhiljaa lipuu sellaiseen elämäntapaan, joka pitää sisällään ylenmääräistä syömistä ja vähenemässä määrin liikunta.
Syitäkin on monia. Esim. itse aloin aikusena opiskelemaan työnohella ja samalla vaihdoin työpaikkaan, jossa joudun tekemään paljon ylitöitä. Aikaa vaan on ihan oikeasti paljon vähemmän , enkä osanut heti muuttaa ruokailuani kulutusta vastaavaksi. Lisäksi koiranikin kuoli (jonka kanssa olin tottunut käymään lenkillä kolme kertaa päivässä) joka myös vaikutti liikunnan määrään ja kait henkiseen tasapainoonkin (=syön suruun).
Yhtenä päivänä vaan älysin, että hei, mähän olen läski! Vaatteita on hankala löytää normaaleista putiikeista ja pienikin liikunta pistää puuskuttamaan.
No parempi myöhään kun ei milloinkaan tuumailin ja aloin muuttaa elämääni paremmin hallittavammaksi. Lopetin opiskeluni ainankin väliaiksesti, aloin etsimään uutta työpaikkaa (nykyisessä teen päivittäin 10-12 h työmatkat), tänään tilasin painonvartijoiden CD:n ja olen alkanut kävelemään päivittäin (tuntuu tyhmältä ilman koiraa, mutta minkäs teet).
Näillä eväillä olisi tarkoitus sitten laihtua tuo 30 kg vuoden sisällä.