Mä olen ihmetellyt jo kauan miksi poikaystäväni ei osaa pyytää anteeksi.
jos hän aloittaa riitelyn ja mököttämisen niin minun pitää pyytää anteeksi vaikka en ole edes aloittanut riitaa.ja pyydän jos aloitan.mutta ihmettelen miksi miehet eivät osaa pyytää anteeksi.huomautin kerran asiasta hänelle ja kaksi kertaa hän on osannut pyytää (siis sanoa anteeksi) ja sitten taas minun vuoro pyytää joka kerta.ja pari kertaa hän on tullut korvaani pussailemaan/nuolemaan että anteeksi anteeksi mutta sitä ANTEEKSI sanaa ei ole kuulunut paljoakaan ja ollaan oltu jo 7 kk yhdessä.onko läheisyys jolleikkin miehille ongelma?ja se että ei osaa pyytää anteeksi.
jos hän aloittaa riitelyn ja mököttämisen niin minun pitää pyytää anteeksi vaikka en ole edes aloittanut riitaa.ja pyydän jos aloitan.mutta ihmettelen miksi miehet eivät osaa pyytää anteeksi.huomautin kerran asiasta hänelle ja kaksi kertaa hän on osannut pyytää (siis sanoa anteeksi) ja sitten taas minun vuoro pyytää joka kerta.ja pari kertaa hän on tullut korvaani pussailemaan/nuolemaan että anteeksi anteeksi mutta sitä ANTEEKSI sanaa ei ole kuulunut paljoakaan ja ollaan oltu jo 7 kk yhdessä.onko läheisyys jolleikkin miehille ongelma?ja se että ei osaa pyytää anteeksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kysyt väärin. Oikea kysymys on: "Miksi naiset eivät osaa pyytää anteeksi?" Meillä nimittäin minä olen se, joka yleensä aloittaa riidan sovittelun. Koska meillä on niin, kaikilla muillakin on niin. Tosiasiassa siis teilläkin mies aloittaa sovittelun, mutta sinä et huomaa.
Miksi siis sinä naisena et osaa pyytää anteeksi?
Sitten on asia erikseen se miestyyppi, joka elää/käyttäytyy niin että anteeksipyytämistä tulee tuon tuostakin...
'Anteeksi kulta, kun lähdin taas ryyppäämään, ei toistu enää koskaan...'
tai 'Anteeksi kulta kun en tullut sovittuna aikana enkä ilmoittanut myöhästyväni, ei toistu enää koskaan...'
Jos kerran annan anteeksi, saan tehdä sitä alvariinsa. Siitä minulla on kokemusta vaikka muille jakaa.
olen nainen. ja tunnustan etten osaa pyytää anteeksi jos olen jotenkin mokannut/väärässä tms. en tiedä mistä se johtuu, se on vaan niin ylitsepääsemättömän vaikeaa. ja se on ihan sama oli se paras kaveri, äiti tai poikaystävä. nyt oon uudessa suhteessa ja päättänyt pyytää tarpeen tullen anteeksi, vaikka kuinka vituttais. oon jo harjotellu sitä pikkuisen kavereihin (siis kun on niiltä anteeksipyydettävää), ne on ihan ymmällään...
mua kyllä rassaa se jos joku pyytää koko ajan anteeksi vaikka ei olis aihetta.
kyllä mä oon huomannu että on helpompi olla kun saa pyydettyä anteeksi. tänään taas aihetta pyydellä anteeksi...se on painanu mieltä koko päivän toivottavasti illalla helpottaa.
se ei oo iso sana mutta merkitsee ihan älyttömästi, jos se tulee sydämestä.
Sama juttu meikäläisellä oon ihmetellyt miksei pyydä anteeksi...kerran sain vastauksen:Ei se hyödytä et sil sanal ei oo merkitystä...mieluummin hän lääppii ja yrittää..ja siitökös enemmän kimpaannun on mullakin tunteet jos on loukattu ja ne ei hoidu keskustelemalla alapään kanssa!!!!!
tuttua. ei omakaan mies pyydä koskaan anteeksi vaikka räyhää, käy käsiksi jne.
ja minä itken yksin =(