Ihmisten minuuttomuus on ahdistavaa.
Ajattelusta puuttuu henkisyys,
ajattelu ei siten ole ehyttä.
Henkinen minä on ihminen itse.
Mitä tiukemmin ihminen pitää kiinni asemastaan yhteiskunnassa, sen kauemmaksi hän pakenee itsestään.
Henkisyys pakenee materialismin ulottuvilta.
Toisten ajatukset eivät eheytä ihmistä,
ihmisen kokoaa vain hänen omat ajatuksensa.
Ajatukset asuvat ihmisen sielussa,
pimeyden keskellä odottavat noutajaansa.
Ihminen koostuu ajatuksista,
ihmisen tietoisuudesta itsestään.
Ajattelusta puuttuu henkisyys,
ajattelu ei siten ole ehyttä.
Henkinen minä on ihminen itse.
Mitä tiukemmin ihminen pitää kiinni asemastaan yhteiskunnassa, sen kauemmaksi hän pakenee itsestään.
Henkisyys pakenee materialismin ulottuvilta.
Toisten ajatukset eivät eheytä ihmistä,
ihmisen kokoaa vain hänen omat ajatuksensa.
Ajatukset asuvat ihmisen sielussa,
pimeyden keskellä odottavat noutajaansa.
Ihminen koostuu ajatuksista,
ihmisen tietoisuudesta itsestään.
Vastaukset 16
Vanhimmat
niinku et häh, mitä?
angstaileeko se ittesä kans vai siitä, ku muut olis erilaisii?
ainaka se erilaisuus olis minuuttomuutta. tai erilaine arvomaailma, sekää olis minuuttomuutta.
guten morgen, otas tosta kuppi kahvii -> *ojentaa*
Paljasta mieluummin sielusi.
no nythä vitsi murjasit :D :D hähää
not going to happen
irlin puolella toine juttu, joilleki ihmisille. ei kaikille.
Elämä rakentuu ihmisen sielun ympärille, siitä ollemme yhtä mieltä?
Pst. vastaa nimettömänä
Onko sitä olemassa?
on sielu, ei mikään osa siitä.
sielusi koko ajan. Joka kerta kun katsot peiliin näet sielusi julkisivun. Kaikki mitä tunnet sisälläsi, kertoo mitä siellä sisällä tapahtuu. Kun tunnet hyvää oloa, voi sielusi hyvin. Kun pahaa oloa ja kipua voi sielusikin huonosti. Kun tunnet rakkautta, sitä oikeaa ja täysin ehdotonta, sielusi kukoistaa. Sielusi on sinä. Kehosi kokonaisuutena. Ja sielusi on just siinä kunnossa kuin kehosi. Keho siinä kunnossa kuin sielusi. Lopputulos siis, että kehosi on sielusi fyysinen muoto. Ne ovat yksi ja sama asia.
Tuota noin periaatteessa olen kassasi samaan mieltä, mutta tiedän myös että kaikki ääripään ilmiöt raunioittavat ihmistä.
Tarkoitan, että jos ihminen on liikaa tuollainen mistä kirjoitit, niin silloin on vaikea saada tervettä kontaktia ympäröivään maailmaan. Mehän elämme kuitenkin materiaallisessa ja avoimessa yhteiskonnassa, jossa jokaisen on kannettava kortensa kekoon. Jos elämän sisältä koostuu pelkistä hyvistä ajatuksista, niin varsinainen työ jää tekemättä. Tai sitten muut raatavat (vaikkapa sairaanhoitajat ja lääkärit) ja sinä vaan ajattelet pohdiskelet.
On kylläkin totta, että ihmisen mieli ei kestä kerralla suuria annoksia todellisuutta. On edettävä hitaasti. Todellisuus on se, mitä sielusta paljastuu.
"Mitä tiukemmin ihminen pitää kiinni asemastaan yhteiskunnassa, sen kauemmaksi hän pakenee itsestään.
Henkisyys pakenee materialismin ulottuvilta."
Näinhän se on, jos "kiinni asemastaan pitäminen" on jotenkin korvaavaa toimintaa, mutta muuten en näkisi mitään estettä sille, että voisi olla hyvinkin henkinen ja silti kiinni tässä oikeassa maailmassa. Tai jos tässä tarkoitettiin maallisen mammonan perässä juoksemista, niin se kyllä aivan liian monesti syrjäyttää elämästä kaiken muun. Mutta ei välttämättä.
"Toisten ajatukset eivät eheytä ihmistä,
ihmisen kokoaa vain hänen omat ajatuksensa."
Ihminen ei ole ihminen ilman toisten ajatuksia. Tyhjässä, vailla ihmiskontakteja kehittyvästä ihmisestä ei tule "ihmistä". Toisten ajatukset ovat välttämätöntä ravintoa. Mutta toki ne omat ajatukset syntyvät ihan itsessä.
"Ajatukset asuvat ihmisen sielussa,
pimeyden keskellä odottavat noutajaansa.
Ihminen koostuu ajatuksista,
ihmisen tietoisuudesta itsestään."
Jaa-a. Minusta ajatukset syntyvät, kasvavat, kehittyvät ja lopulta lentävät pois. Ja minusta ihminen on jotain enemmän kuin ajatuksensa. Ihminen on jossain ajatusten takana - ihminen.
Moni ihminen on muiden ihmisten ajattelun lopputulos, ei oman ajattelunsa. Ihmisen oma ajattelu pyritään aina tukahduttamaan.
Ihmiskontakteista ei ole syytä luopua, tosin niitä ei ole syytä väkisinkään ylläpitää, jos ei niistä mitään tunne saavansa.
työkalu, millä voidaan oppia ymmärtämään meidän tunteitamme. Ajatuksilla ja mielellä täytyy olla herra. Ei saa antaa ajatusten ja mielen hallita. Ihmismieli on aina luova. Se luo mielikuvia. Mieli näkee minkä mieli haluaa nähdä. Mielelle on helppo uskotella todellisuuden olevan toisin kuin se on. Ajattelu, syvällinen pohtiminen on hyvä asia. Se avartaa mieltä. Se auttaa saamaan mielen hallintaan. Silloin kun alkaa onnistua siinä, on jonkin uuden aika... Ajattelulla ja mielellä on silti rajat. Jos haluaa tietää enemmän, ne rajat on ylitettävä, rikottava. Silloin ei enää ajattele jotain tiettyä asiaa. Silloin tulee ajatuksen kohteeksi. Silloin ajatus on jäänyt jo taakse.
Ihminen on kuitenkin heikko ja pelkuri luonteeltaan. Se uskalla olla yksin omien ajatuksien ja tunteiden kanssa. Se kaipaa aina muiden hyväksyntää. Se on valmis tekemään mitä vaan saadaksen se hyväksynnän ja ihailun osakseen. Ja mitä enemmän se pieni ja heikko ihminen tekee sitä, sen kauemmaksi se ajautuu omasta itsestään. Sen vähemmän se pitää itsestä, sen vähemmän se rakastaa itseään... Silloin alkaa se ikuinen kilpajuoksu ja tavoittelu. Haetaan sitä kadonnutta rakkauden tunnette jostain missä sitä ei ole. Esineistä, muista ihmisistä. Ja kun niin on kauan aikaa ihmisille opetettu, ei muisteta katsoa siihen ainoaan paikkaan mistä se löytyy, mihin se on kadotettu. Kaikki ei vaan taida olla valmiita siihen. Siitä on nykyajan maailmassa aika kallis hinta maksettavana. Jos sinä -n- olet sen tehnyt, ymmärrät mistä puhun.
Kirjoitan tämän tänne siksi, että tietäisit ettet ole ainoa. Maailma muuttuu. Toiset muuttaa ympäröivää, mikä on tosin aika harhainen muutos. Se muutos ei ole todellinen. Todellinen muutos on se kun muuttaa itsensä. Katsoo syvälle itseensä nähdäkseen mitä sieltä todella löytyy. Kun astuu hyvän ja pahan tuolle puolen.
Työkalu, joka surkastuu, kun sitä ei käytetä. Kuitenkin ainoa, johon ihmisen tulisi nojata.
jos niitä ei käytetä. Tai jos käytetään liikaa, silloin käytetään ne loppuun. Jos ollaan koko ajan juoksemassa, pysähtymättä lainkaan, on lopputulos se, että kunto ei lisäänny vaan happi loppuu. Liika on aina liikaa. Sama asia tapahtuu myös mielelle. Olit oikeassa kun sanoit, ettei mieli kestä todellisuutta kuin pieninä annoksina. Jos se on jo kauan paennut todellisuutta, iso annos sitä on mielelle vaarallista. Todellisuus on mielemme ulottumattomissa. Mieli on eräänlainen silta todellisuuteen. Mieli on saatava hallintaan. Silloin se lakkaa luomasta harhaisia mielikuvia ja käsityksiä ympäröivästä. Silloin se alkaa nähdä ympäröivän sellaisena kuin se on. Ja se on aika vapauttavaa. Pelottavaa ennen kuin on kohdannut sen mutta kohdattua aina vapauttavaa. Silloin saa elämänsä omiin käsiin. Silloin astuu syyn ja seurauksen ulkopuolelle. Voi aina käydä kylässä siellä mutta kuitenkin on jo sen ulkopuolella. Silloin poistuu omistuksenhalu. Koska mieli ymmärtää vihdoin omistamisen mahdottomuuden. Suurin mahdottomuus on aina toisen ihmisen omistaminen. Jos joku uskottelee itselle voivan omistaa toisen, valehtelee itselle pahimmanlaatuista valhetta. Jos joku väittää jonkin olevan jumalan tahto, se pakenee vastuuta. Jos joku väittää paholaisen ajavan sitä tekemään jotain on taas mielikuvitusta. Mielen luomaa mielikuvaa. Jos joku väittää toimivan aina laillisesti, valehtelee sekin. Ei ole mahdollista sekään. Kukaan ei pysty noudattamaan kaikkia lakipykäliä. Kukaan ei varmaan edes tiedä niitä kaikkia. Ainoa mikä meillä jää jäljelle, on yksilöllinen vastuu omista valinnoista. Se on jokaisen tehtävä itse. Pakottamatta. Se ainoa tie parempaan tulevaisuuteen. Jos sitä ei haluta, niin voi jatkaa niin kuin ennenkin. Uskomalla, että joku muu tietää paremmin kuin itse. Kun ihminen tulee yksilöksi, se huomaa kuin huonosti se tuntee oman itsensä. Ja silloin se lakkaa tekemästä monia asioita mitä oli tehnyt aikaisemmin. Ja vasta silloin se on ottanut ensimmäisen askeleen kehityksessä eteenpäin. Sitä ennen se polkee paikallaan. Tai pahimmassa tapauksessa taantuu. Taantuu vielä eläimen tasoa alemmaksi.
JAKAA KAPPALETTAS VOI RÄHMÄ MIKÄ MOKA. ET AATELLUT LUKIJOITA YHTÄÄN ITSEKÄS SINÄ ..MEE AATTELLEE))
surkastunut tuo kappalejaon ymmärrys prkle??