Kun tätä palstaa on lueskellut tulee olo, että miehen ja naisen yhteiselo on yhtä tuskaa ja tuomittu epäonnistumaan.. Ajattelinkin peräänkuuluttaa toimivan parisuhteen vinkkejä. Eli hei kaikki jotka olette TYYTYVÄISIÄ suhteessanne?!
Itse olen ollut aviossa 16 vuotta, olemme miehen kanssa tunteneen pienestä, seurustelimme sitten pari vuotta vakavammin ja naimisissa ehdimme olla viitisen vuotta ennen lapsia, joita on siunaantunut kolme. Älkää luulkokaan että kaikki on aina ollut ruusuilla tanssimista! Olemme varsin erilaiset persoonat, ja kotiolot lapsena (mm. riitelytapojen ja tunteiden osoittamisen suhteen) ovat olleet hyvin erilaiset. Vaikeuksia on ollut, sekä perheen sisältä (mm. lapsen krooninen sairaus) että ulkopuolelta (kuolemantapauksia lähipiirissä, työpaikasta aiheutuvia ym.) tulleita. Ylä- ja alamäkeä on menty, mutta yhdessä ollaan ja vieläpä ihan tyytyväisinäkin.
Korostan, että kaikki parisuhteet ja ihmiset niissä ovat yksilöitä. Voin kuvitella, että suhdetta jossa on väkivaltaa (henkistä tai fyysistä) tai alkoholismia on vaikea saada kuntoon millään nettivinkeillä...
Mutta ajatuksia siitä mikä meillä on ollut toimivaa:
* molempien pitää haluta parisuhdetta, yksinään ei voi pitää loputtomiin hommaa kasassa = molempien sitoutuminen
* parisuhteessa on aina kaksi osapuolta, myös vika on yleensä ottaen molemmissa, ja on hyvä jos on valmis myös miettimään mitä itse olisi voinut tehdä toisin.
* ilman kompromisseja homma ei toimi; kyse on molempien elämästä, johon kumpienkin pitää voida vaikuttaa, mutta kaikkea ei aina voi saada.
* puolison etu on myös minun etu; ei voi ajatella että se mikä on puolison etu on minulta pois.
* kukaan ei ole ajatustenlukija; murjottamalla ja mykkäkoululla päädytään vain umpikujaan.
* jos joku asia korpeaa niin pahasti, että järjellinen keskustelu/rakentava riitely on mahdotonta, on parempi ilmaista asiat kirjoittamalla. Siinä tulee ainakin mietittyä kaksi kertaa mitä sanoo. Joskus hetken kiukussa heitetty loukkaus vaivaa toista kuukausi-/vuosikaupalla.
* kehu puoliso päivässä (tai ainakin kerran viikossa). On kiva saada positiivista palautetta, olipa aihe mikä hyvänsä.
* puolison ajatuksista ja asioista kannattaa olla kiinnostunut. Kukaan ei pysy samanlaisena kymmeniä vuosia, vaan ihmiset kasvavat, mielipiteet muuttuvat kun elämänkokemusta karttuu. Yleinen valitus oli että "kasvoimme toisistamme erillemme". Oliko yritystäkään kasvaa yhdessä? Eihän aina tarvitse olla samaa mieltä, mutta tärkeintä onkin tietää toisen ajatukset asiasta ja kunnioittaa niitä.
* parisuhteelle pitää varata aikaa, mutta ns. laatuaika ei korvaa monen vuoden henkistä tai fyysistä poissaoloa
* seksielämässä on nousuja ja laskuja; halut ja himot eivät aina kohtaa, joskus taas on aivan mahtavaa. Mutta näin se vaan on. Kolme Koota; kärsivällisyys, kompromissit, kommunikaatio!
* pienet päivittäiset fyysiset hellyydenosoitukset tekevät vieraantumisen toisesta vaikeaksi. Välinpitämättömyys on myrkkyä!
* kotitöiden jakamisessa kompromissit mutta myös järjen käyttö on sallittu. Jos toinen on haka pyykinpesussa ja toinen siivoamisessa, miksi jakaa nämä täysin tasan? Lisäksi liiallinen "neuvominen" tappaa innon; paras antaa toisen hoitaa homma omalla tavallaan, muuten voi käydä niin, ettei hoida enää ollenkaan. Kotihommia ei kannata myöskään arvottaa ("mun halonhakkuu vastaa ainakin viittä ruuanlaittotuntia.."), kaikki mitä yhteiseksi hyväksi tehdään on arvokasta.
No niin, ainakin teoriassa asiat sujuvat näin... Tai ainakin (suurimman) osan aikaa...
Itse olen ollut aviossa 16 vuotta, olemme miehen kanssa tunteneen pienestä, seurustelimme sitten pari vuotta vakavammin ja naimisissa ehdimme olla viitisen vuotta ennen lapsia, joita on siunaantunut kolme. Älkää luulkokaan että kaikki on aina ollut ruusuilla tanssimista! Olemme varsin erilaiset persoonat, ja kotiolot lapsena (mm. riitelytapojen ja tunteiden osoittamisen suhteen) ovat olleet hyvin erilaiset. Vaikeuksia on ollut, sekä perheen sisältä (mm. lapsen krooninen sairaus) että ulkopuolelta (kuolemantapauksia lähipiirissä, työpaikasta aiheutuvia ym.) tulleita. Ylä- ja alamäkeä on menty, mutta yhdessä ollaan ja vieläpä ihan tyytyväisinäkin.
Korostan, että kaikki parisuhteet ja ihmiset niissä ovat yksilöitä. Voin kuvitella, että suhdetta jossa on väkivaltaa (henkistä tai fyysistä) tai alkoholismia on vaikea saada kuntoon millään nettivinkeillä...
Mutta ajatuksia siitä mikä meillä on ollut toimivaa:
* molempien pitää haluta parisuhdetta, yksinään ei voi pitää loputtomiin hommaa kasassa = molempien sitoutuminen
* parisuhteessa on aina kaksi osapuolta, myös vika on yleensä ottaen molemmissa, ja on hyvä jos on valmis myös miettimään mitä itse olisi voinut tehdä toisin.
* ilman kompromisseja homma ei toimi; kyse on molempien elämästä, johon kumpienkin pitää voida vaikuttaa, mutta kaikkea ei aina voi saada.
* puolison etu on myös minun etu; ei voi ajatella että se mikä on puolison etu on minulta pois.
* kukaan ei ole ajatustenlukija; murjottamalla ja mykkäkoululla päädytään vain umpikujaan.
* jos joku asia korpeaa niin pahasti, että järjellinen keskustelu/rakentava riitely on mahdotonta, on parempi ilmaista asiat kirjoittamalla. Siinä tulee ainakin mietittyä kaksi kertaa mitä sanoo. Joskus hetken kiukussa heitetty loukkaus vaivaa toista kuukausi-/vuosikaupalla.
* kehu puoliso päivässä (tai ainakin kerran viikossa). On kiva saada positiivista palautetta, olipa aihe mikä hyvänsä.
* puolison ajatuksista ja asioista kannattaa olla kiinnostunut. Kukaan ei pysy samanlaisena kymmeniä vuosia, vaan ihmiset kasvavat, mielipiteet muuttuvat kun elämänkokemusta karttuu. Yleinen valitus oli että "kasvoimme toisistamme erillemme". Oliko yritystäkään kasvaa yhdessä? Eihän aina tarvitse olla samaa mieltä, mutta tärkeintä onkin tietää toisen ajatukset asiasta ja kunnioittaa niitä.
* parisuhteelle pitää varata aikaa, mutta ns. laatuaika ei korvaa monen vuoden henkistä tai fyysistä poissaoloa
* seksielämässä on nousuja ja laskuja; halut ja himot eivät aina kohtaa, joskus taas on aivan mahtavaa. Mutta näin se vaan on. Kolme Koota; kärsivällisyys, kompromissit, kommunikaatio!
* pienet päivittäiset fyysiset hellyydenosoitukset tekevät vieraantumisen toisesta vaikeaksi. Välinpitämättömyys on myrkkyä!
* kotitöiden jakamisessa kompromissit mutta myös järjen käyttö on sallittu. Jos toinen on haka pyykinpesussa ja toinen siivoamisessa, miksi jakaa nämä täysin tasan? Lisäksi liiallinen "neuvominen" tappaa innon; paras antaa toisen hoitaa homma omalla tavallaan, muuten voi käydä niin, ettei hoida enää ollenkaan. Kotihommia ei kannata myöskään arvottaa ("mun halonhakkuu vastaa ainakin viittä ruuanlaittotuntia.."), kaikki mitä yhteiseksi hyväksi tehdään on arvokasta.
No niin, ainakin teoriassa asiat sujuvat näin... Tai ainakin (suurimman) osan aikaa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoittamasi jutut kuulostivat todella järkeviltä. Mieleeni jäi erityisesti tuo kirjeen kirjoittaminen silloin, kun on tosi vihainen ja kommunikointi ei oikein toimi. Ainakin minun suustani livahtelee silloin sammakoita. Jos joskus kohtaan kumppanini, niin yritän pitää neuvosi mielessä. t. vielä sinkku
Tämä on tosiaan käytännössä kokeiltu. Kirjoittamalla selvisimme yhdestä liittomme pahimmasta kriisistä. Vaihdoimme sähköpostia monta kertaa päivässä.