Minulla ei ole ikinä ollut itseni henkistä ystävää. Ei ikinä parasta ystävää,jota tapailisi usein ja jolle voisi kertoa kaikki asiat ja jonka kanssa pitää hauskaa.
Elämässäni on pyörinyt muutama ystävä ala-asteelta lähtien,jotka ovat aivan erilaisia kuin minä. Aina kun olen kouluissa tutustunut ihmisiin,he ovat aina ihan samanlaisia kuin entiset kaverinikin. He viihtyvät kotona vanhempiensa kanssa,eivätkä käy baareissa tai mitään.
Minä taas olisin joka viikonloppu menossa. Haluaisin soitella ystävilleni ja pyytä heitä luokseni viettämään iltaa,mutta se tuntuu turhalta,kun he eivät kuitenkaan nauti siitä. Vain jo pelkälle shoppailureissulle saan tosissani houkutella heitä,että he lähtevät mukaan jos silloinkaan. En ymmärrä mistä se johtuu,että en saa itseni henkisiä ystäviä. Olenko kuitenkin liian ujo tutustumaan sellaisiin ihmisiin?
Tämä kaveriasia on aina vaivannut minua, on kurjaa,kun kukaan ei koskaan pahemmin soittele minulle, ja kaikki kaverini tuntuvat niin etäisiltä ja erillaisilta.
Missä ihmeessä tutustuisin ihmisiin ja saisin uusia ystäviä???
Elämässäni on pyörinyt muutama ystävä ala-asteelta lähtien,jotka ovat aivan erilaisia kuin minä. Aina kun olen kouluissa tutustunut ihmisiin,he ovat aina ihan samanlaisia kuin entiset kaverinikin. He viihtyvät kotona vanhempiensa kanssa,eivätkä käy baareissa tai mitään.
Minä taas olisin joka viikonloppu menossa. Haluaisin soitella ystävilleni ja pyytä heitä luokseni viettämään iltaa,mutta se tuntuu turhalta,kun he eivät kuitenkaan nauti siitä. Vain jo pelkälle shoppailureissulle saan tosissani houkutella heitä,että he lähtevät mukaan jos silloinkaan. En ymmärrä mistä se johtuu,että en saa itseni henkisiä ystäviä. Olenko kuitenkin liian ujo tutustumaan sellaisiin ihmisiin?
Tämä kaveriasia on aina vaivannut minua, on kurjaa,kun kukaan ei koskaan pahemmin soittele minulle, ja kaikki kaverini tuntuvat niin etäisiltä ja erillaisilta.
Missä ihmeessä tutustuisin ihmisiin ja saisin uusia ystäviä???
Vastaukset 12
Vanhimmat
ongelma.
Kaverini viihtyvät vain kotona.
itse haluaisin mennä ja pitää hauskaa.
Olisi kiva että olisi sellainen ystävä kenelle soittaa yhtäkkiä että "nyt mennään bailaamaan"
Aivan sama probleema oli itsellä nuorempana, sitten löysin ulkomaalaiset ystävät! Meno on sosiaalisempaa ja tunteet näytetään eri lailla, samoin mielenkiinto pysyy kun kieli ja kulttuuri on erilaista. Eli mars matkustelemaan tai hakeudu monikulttuurisiin harrastuksiin. kaikki ei tykkää suomalaisesta tulehen tuijottaja-meiningistä tai kotona könnäämisestä ja aina samojen asioiden jauhamisesta.
Avomies löytyy, ystäviä ei, enää. Ala-asteella ja ylä-asteella oli pari, mutta ei enää. Tuntuu, etten oikein osaa tutustua ihmisiin tai tiedä mitä puhua. Olen liian ujo menemään vain juttelemaan. Haluaisin oppia pitämään hauskaa luotettavan hauskan ystävän kanssa. Ysävää kaipaava..
Kaikkia ei vaan huvita istua missään tupakansavuisessa ja meluisassa baarissa, kännisten keskellä. Eikä sitä jaksa ja viitsi lähteä minnekään shoppailureissullekaan, jos ei ole tuhlausrahaa. Sinunko shoppailuja sitten pitäisi katsella? Ehkäpä sun tyylin "ystävät" on enemmän näitä kanamaisia pissiksiä.
kertoa. Täysin normaalitkin ihmiset tykkäävät shoppailla ja käydä baareissa.
Ei siellä pelkästään pissiksiä ole.
Minusta on suorastaan outoa jos ihmistä ei kiinnosta käydä missään viihteellä tai kaupungilla.
En tarkoita,että haluaisin aina istua jossakin tupakansavuisessa baarissa. Se vain nyt oli esimerkki. Ja shoppailureissulla ei tarvitse aina ostaa vaatteita,se nyt on yksi sosiaalinen tapahtuma,jolloin aika lentää ja jutellaan niitä näitä. Ainakin itse pidän siitä.
Jos pidät sellaisia ihmisiä pissiksinä niin haluan ehdottomasti tutustua pissiksiin ja saada heistä kavereita.
Saman tien ku muutin Helsinkiin, on tuntunu, ettei oo omanhenkisiä ihmisiä oikeen löytynyt. Pari parempaa kaveria on, mutta eipä ne oikeen oo täysin samalla aaltopituudella ku minä.
Ajattelin jopa kerran jättää nettiin ilmotuksen, että "etsitään ystäviä", mutta eipä pokka tommoseen riittänyt :).
Tuntuu jotenkin hölmöltä kun ei sellasta sielunkumppania oo löytyny vaikka asun täällä jo toista vuotta..
ollut yksinäinen, eikä minulla ole koskaan ollut edes yhtä oikeata ystävää. Ne muutamat joita olen joskus pitänyt ystävinäni ovatkin lopulta aina osoittautuneet sellaisiksi kavereiksi, joita tulee ja menee ja joiden kanssa ei koskaan voi tehdä mitään kiinnostavampaa eikä heille ole voinut puhua mistään syvällisemmistä asioista. Nykyään olen jo kouluni käynyt ja yritän tällä hetkellä kuumeisesti löytää työtä. Ei niitä ystäviä kuitenkaan koskaan koulustakaan löytynyt. Olen aika pahasti syrjäytynyt ja masennus vaivaa melko tasaisesti minua kaiken aikaa. Yksinäisyydentunne on joskus niin musertava että sitä on vaikea kestää puhkeamatta kyyneliin. Kukaan ei tunnu ymmärtävän minua, ei edes oma perhe. Työttömänä minulla ei juurikaan ole ollut muuta tekemistä kuin kotona istuminen ja samojen vanhojen puulta maistuvien askareitten suorittaminen. En tiedä miten olen kestänyt tätä olotilaa kuukaudesta toiseen ja vuodesta vuoteen. Työnkin kanssa tilanne olisi melkein yksi ja sama. Haluaisin vain löytää ystävän, joka on aina ollut aivan yhtä yksinäinen kuin minäkin, koska en usko että kukaan muu voisi ymmärtää minua niin kuin hän. Onko sellaista ihmistä edes olemassa? Tuntuu että kaikilla muilla on ystäviä, työ, mielekkäitä harrastuksia ja oma rakas. En ole milloinkaan ollut kovin sosiaalinen ihminen, enkä viihdy mielellään isommissa porukoissa, eikä olisi tarvettakaan, sillä minulle riittäisi vain yksi hyvä ystävä, jonka kanssa minulla olisi mahdollisimman paljon yhteistä. En ymmärrä miksi kukaan ei ikinä ole tullut juttelemaan minulle, sillä en ainakaan anna itsestäni ulospäin ujon ihmisen vaikutelmaa. Olen myös varsin tavallisen näköinen, en mielestäni mitenkään ruma. Jos tunnistat itsesi tästä kuvauksesta niin älä epäröi vastata viestiin. Ties vaikka olisin koko elämäni etsinyt juuri sinua ja sinä minua... no onpa hienoa, tästähän tuli kuin deitti-ilmoitus
lisätään tähän nyt vielä että olen kohta 20 vuotta täyttävä mies Helsingistä. Stadilainen siis, mutta en pure enkä hauku...
saman henkisen tytön kanssa, laita mailia: [email protected]
Tuntuu aika pahalta katsoa ihmisiä, joilla kaikilla on joku kaveri jonka kanssa pitää hauskaa ym. eikä itsellä ole ketään. Pikkuhiljaa siihen alkaa kyllä tottua, mikä on aika pelottavaa.
ehkä tarkoitettu minulle?
Jos ketään kiinostaa niin saa laittaa mailia osoitteeseen [email protected]
Voisin vielä kertoa, että asun Porvoossa avomieheni ja koirani kanssa. 20-v synttäreitä vietän viimeinen päivä tätä kuuta, tosin ilman ystäviä.