Tässä mietin eroa suhteesta missä ei ole ollut läheisyyttä, seksiä, mitään hellää vuosiin. Olemme etsineet ulkopuolista apuakin,mutta toistaiseksi se ei ole tuottanut tulosta.
Lapset ovat pieniä ja puntaroin eri mahdollisuuksia.
Ero on mielessä mutta tulevaisuus yh:na pelottaa. Mitä se elämä silloin on? Jatkuvaa pennin venytystä? Yksinäisyyttä? (Mulla ei ole lähisukulaisia, kuolleita ovat ja muutenkin hyvin etäisiä). Mietin, miten ihmeessä sitä voi selvitä?
Kuinka rahallisesti selviää? Olen työssä, mutta palkka ei ole taivaita hipova. Asunto on pankin tällä hetkellä, ositus ja muut ovat ihan hepreaa. Elintaso romahtaa varmasti, köyhyysraja kolkuttaa. Mitä elämää se sitten on? Kuinka eronneet olette selvinneet?
Lapset ovat pieniä ja puntaroin eri mahdollisuuksia.
Ero on mielessä mutta tulevaisuus yh:na pelottaa. Mitä se elämä silloin on? Jatkuvaa pennin venytystä? Yksinäisyyttä? (Mulla ei ole lähisukulaisia, kuolleita ovat ja muutenkin hyvin etäisiä). Mietin, miten ihmeessä sitä voi selvitä?
Kuinka rahallisesti selviää? Olen työssä, mutta palkka ei ole taivaita hipova. Asunto on pankin tällä hetkellä, ositus ja muut ovat ihan hepreaa. Elintaso romahtaa varmasti, köyhyysraja kolkuttaa. Mitä elämää se sitten on? Kuinka eronneet olette selvinneet?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo pelkosi on ymmärrettävää, mutta faktat taitavat loppuenlopuksi olla aivan toisenlaiset. Itse tulin taloudellisesti toimeen PALJON PAREMMIN kuin avioliiton aikana, vaikka ex-miehen tulot olivatkin yli tuplasti sen mitä omani.
Elatusmaksut saat mieheltä, jos otat lapset. Asumistukea on mahdollista saada myös omistusasuntoon jne...
Ole rohkea, ei se raha onnelliseksi tee - vai onko tehnyt sinut????
Vanha kikka! Uhkailu ja lapsilla kiristäminen hioutuu taiteeksi, jolla rahoitetaan kermat kahviin ja moneen muuhun! Näinhän se menee, hyvä tytöt!
Ex-vaimosi oli kertomasi mukaan aika ikävä tapaus ja katkeruutesi on ymmärrettävää. Kyllä täällä silti pitää voida kirjoittaa sana 'elatusmaksu', ilman, että vastaus on täynnä ilkeyttä. Elatusmaksut menevät lapsen elatukseen. Minä saan niitä minimin, eli 120 euroa lapsi, ja taloudellisesti tulen toimeen omillani. Halpa hinta miehelle 24/7 lastenhoitajasta, niin hän voi keskittyä tyttöystäväänsä rauhassa.
jotka huolehdimme ihan itse itsestämme ja lapsistamme.
Ei ole koskaan tullut edes mieleen pyytää exältä rahaa yhtään mihinkään.
Ihmettelen näitä miesten kirjoituksia, joiden mukaan kaikki naiset ensin elelevät miehen siivellä ja sitten vielä pois lähtiessään vievät miehen omaisuudenkin mukanaan.
Minä en vaan satu tuntemaan yhtäkään sellaista naista.
Kannattaa todella miettiä, onko eossa järkeä jos lähtökohta on tuo. Itse erosin niin rahaa en miettinyt pätkääkään, vaan yhdessä olo oli niin ahdistavaa, että ero tuntui pelkästään helpotukselta ja asioilla on tapana järjestyä.
Jos läheisyyden puute on ainut ero motiivi niin kannattaa miettiä kyllä kaksi kertaa ennenlopullista ratkaisua. luulen, että elämässä ja avioliitossa voi olla erilaisia vaiheita, jos se yhteinen kipinä vielä löytyisi, joskus. on sitä toista varmaan joskus rakastanut, koska on yhteen menty ja lapsia tehty. Arki onaika hyvä tunteitten ja romantiikan tappaja, ettätöitä täytyy tehdä suhteen säilyttämiseksi.
Yksinhuoltajan osa ei todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista, varsinkin pienten lasten kanssa ja sitä penniä saa todellakin venyttää. Tietysti jos suhde ei vaan herää henkiin niin kai sekin vaihtoehto on parempi kuin kitua loppuelämä kylmässä suhteessa.
Tsemppiä, elämä kantaa kyllä!
"ei ole ollut läheisyyttä, seksiä, mitään hellää vuosiin"
Miten teillä sitten on pieniä lapsia, ellei seksiä ole ollut vuosiin? Tyhmä kysymys, mutta pitipä kysyä :).
Oletko aivan varma, ettei ole ollut mitään hellää? Meillä ihmisillä kun on niiiin erilaisia tapoja osoittaa hellyyttä. Etenkin miesten mielestä hellyyttä on sekin, ettei pahoinpitele vaimoaan ja lapsiaan :). Erinomaista hellyyttä on suostua hakemaan ammattiauttajalta apua vaikeuksiin.
Terapia ei ole auttanut? Sitten pitänee ottaa toisenlainen näkökulma? Mieti hyvin tarkkaan, miten suhteenne on tuohon päätynyt. Lapset pieni? Omaa yhteistä aikaa kovin vähän? Lapset tärkeimpiä? Terapia ei aina ole se ratkaisu. Mieti ny hyvin tarkkaan, kenen puolelta se hellyys on alkanut ensin kadota. Minä syytin erostamme monta kuukautta miestäni, joka ei vastaan sanonut. Nyt tajusin, että kaikella on pidemmät jäljet. Mies sanoi, että hän ei voisi kuvitella käyvämme terapiassa tms., ja kun olin todella miettinyt asoita, tajusin, että se on kyllä ihan yksilöterapiaa, jota MINÄ tarvitsen. Kaikki ne syytökset, voi kuinka saisin sanani sanomattomiksi :(
Taloudellisesti oleb pärjännyt kaikkien pelkojeni jälkeen hyvin. Tulot puolittuivat, mutta niin laskivat kulutkin. Jos eivät ihan puolittuneet, niin kuitenkin. Lapsilisö kohosi riittävästi, elatusmaksu on minimi, mutta riittävä. Jotain tarpeetonta olen karsinut, ja se helpottaa, että päätän itse kaikista hankinnoista, valinta on minun. Ja jos kaiken valinta olisi minun päätettävissäni, kelaisin ajan taaksepäin ja kaiken nyt tietämäni ja ymmärtämäni valossa tämän kulunut 6kk erossa olisi päättynyt toisin kuin eron II-vaiheeseen.
Jo velattoman kerrostalokotimme arvo, johon lastemme kanssa jäin asumaan, oli noussut avioliittomme aikana reilusti. Niinpä jouduin ottamaan kunnon lainan, ja yksin, että sain maksettua osuuden miehelle. Minua niiden betoniseinien rahallinen arvon nousu ei siinä vaiheessa lohduttanut, sillä lasten kanssa oli jatkettava asumista.Lisäksi siitä ainoasta omasta tilistäni oli jatkossa lainan lyhennykset maksettava. Vielä kaikki eronneet tajuavat mitä on maksaa yksin monet muut kulut, esm lehti, tv-lupa, asunnon vakuutus, sähkölaskut, kuin ennen kahden ne jaettaessa.
Vielä, mies yritti vetää auton hinnan mahdollisimman alas ottaen sen itselleen, vakuuttaen minulle etten minä kuitenkaan kykene sitä pitämään. Minulle jäi mm liikuntavammainen lapsi ja jäimme ilman autoa.
Kun minulta pääsi omaisuuden osituksessa itku, niin oikeusaputuomari, nainen ja itse eronnut, lohddutti minua: "Avioerossa jää yleensä vain kaksi köyhää jäljelle". Minusta se on totuus, tavallisten palkansaajien avioeroissa. Totuus on varmasti erilainen suuria omaisuuksia jaettaessa.
Vielä, pärjännyt olen, asun nyt yksin, mutta jos avioeroa ei olisi tullut, varallisuuteni olisi aivan toisenlainen. Tämä arvio siis vain rahallisesti ajatellen. Henkistä arvotusta en nyt määrittele.
Tuo toteamus,että jäljelle jä kaksi köyhää,pitää totta totisesti paikkansa!
Mutta ei meillä liitossa ollut rahaa sen enempää,enemmän kai me molemmat ex:n kanssa ollaan hankittu tavaroita kuin yhdessä ollessa.Ja se henkinen rauha,sitä ei mikään raha korvaa:)
Hei, olen asunut tammikuun puolesta välistä lähtien yksin. Sitä samaa pelkäsin, että miten pärjään. Kelalta saan asumistukea ja opintotukea kun nyt kesäajan opiskelen. Vein sossuun paperit ja katson miten käy...
Olen päättänyt selvitä. Parempi sekin kuin olla sellaisessa suhteessa mistä ei mitään saa...
tsemppiä!