Kirje käräjä oikeudesta saapui(2-vaihe), olen vapaa! Ei se tunne pelkkää helpotusta ollut vaan myös surua, surua epäonnistumisesta ja kaikesta siitä mukavasta mitä meillä oli. Ex-vaimo alkoi "sekoilla" n. 1,5 vuotta sitten, No sitten tuli kuvaan kylmyys, viha jne... päästiin -06 tammikuuhun kun sitten "salarakas" paljastui(pikkujouluissa tavanneet). Sitten alkoi kiristäminen, uhkailu, haukkuminen ja "syväkylmyys". Raha pula oli ex:llä krooninen ja sen kiristäminen minulta viikottaista. Taustalla "ystävät" ohjeistivat oikeaa tapaa erota(taloudellisesti erityisesti), Ex:ä pisti maaliskuussa 1-vaiheen liikenteeseen ja minä pää painuksissa yritin "selvitä", joo ei onnistunut tosimiehenä oleminen! No huhtikuussa tuli hätääntynyt soitto: "Olen tullut raskaaksi salarakkaalle", hymyilin ja lupasin auttaa! Tuin, puhuin, rahoitin ja yritinpä käydä jopa salarakkaankin luona asioita Ex:n puolesta selvittämässä(ei uskaltanut aukaista firmansa ovea sitten, pelkuri). Toukokuussa abortti... anteeksi keskeytys! Lupasin muuttaa takaisin ja yrittää osaltani vielä kerran, olin jo huhtikuussa päättänyt, että osituskirja ja 2-vaihe ovat ainoat tavoitteeni seuraavien kuukausien aikana. Kesällä "rakas Ex" näytti kuinka paljon hän oli oikein muuttunut, minkä kyllä tiesinkin. Työstin samaan aikaan ositusta ja manipuloin tilanteen niin, että idea poismuutostani "kumpusi" häneltä. Elokuussa osituskirja laadittiin ja 10 min siitä nostin vaatepussit autoon ja poistuin paikalta. Syyskuussa sain katumuskirjeitä, puhelin soittoja ja tekstareita, minut haluttiin takaisin. Huhtikuuhun asti näitä viestejä on tullut, niihin en ole vastannut. Marraskuussa laitoin 2-vaiheen liikkeelle ja nyt viikko sitten ilmoitus vapaudesta tuli. Paljon on itsestään oppinut ja huomannut kuinka tietyt "kliseet" esiintyvät niin monilla eron aikana. Kiitos Nokian F40 miehelle, sääli kun et uskaltanut tulla ulos firmastasi. Oltaisiin vain pidetty sellainen isä->poika keskustelu, minä isän roolissa! Zemppiä kaikille eronneille ja muistakaa, että kunnon mies/nainen pärjää aina, kosto on väärin ja petetty voi ottaa myös tilanteen hallintaan sekä "ohjata" asioiden kulkua, kunnes lyöt viimeiset naulat arkkuun. "Taistelun voi hävitä, mutta silti voi sodan voittaa"!
VIHDOINKI JA KIITOS F40I!!!
Everstiluutnantti
172135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ihan aluksi on pakko kysyä, että oletko sinä SE everstiluutnantti, joka täällä aina silloin tällöin kirjoittelee viisaita? Ihmettelen vain, kun tekstisi ei nyt ollut oikein sujuvaa, ei kielellisesti eikä sisällöllisestikään. Ymmärrän toki, että tunnemyrskyt saattaa aiheuttaa kaikenaista.
Mutta asiaan; olen hyvilläni puolestasi, että olet päässyt sopuun itsesi ja elämäsi kanssa. Ero oli sinulle se oikea vaihtoehto ja tästä on hyvä jatkaa.
Itselleni tuo vapauskirje tuli reilu kuukausi sitten. Olen sekä henkisesti että virallisesti irti vanhasta. Oma elämä on asettunut mukaviin uomiinsa eikä mitään eroahdistuksia enää tässä vaiheessa ole. Ne koettiin jo parin vuoden prosessin aikana. Pystyn asiallisiin ja ystävällisiin väleihin ex-mieheni kanssa, hän soittelee kuulumisia ja joskus jopa tapailemme kasvokkain. Hänellä on uusi suhde, oli jo littomme aikana. Työpaikkaromanssi, se tavallinen tarina. Minulle tosin kerrottiin sen alkaneen sopivasti vasta, kun I-vaiheen erohakemus pantiin vireille. Tätä kyllä edelsi pari vuotta kestänyt miehen kipuiluvaihe, jota ei osannut koskaan oikein selittää mistä kenkä puristaa. No, kyllähän se kengänpuristaja sitten selvisi ja sillä on ihan nimikin.
Sama henkilö olen! Niinhän se on, että toista ihmistä on helpompi neuvoa kun itsestään kertoa asioita. Kiitos palautteesta ja hyvää kevään jatkoa!
Ok, niin minä ajattelinkin. Ei ollut tarkoitukseni piikitellä, mutta et kommenttiani sellaiseksi ilmeisesti ottanutkaan. Olen vain pannut merkille, että jotkut omivat toisten n.merkkejä, mutta erilainen kirjoitustyyli laittaa miettimään.
Niin, kyllähän se ero aiheuttaa hirveän henkilökohtaisen epäonnistumisen tunteen, vaikka syyt olisivat mitkä. Pettymystä, surua, kiukkua ja suoranaista vihaakin omaa sokeutta ja kyvyttömyyttä kohtaan. Samalla se on hyvä alku omaan itseen ja sen tajuamiseen, että omassa elämässä vain tapahtuu asioita, joille et itse mitään mahda. Minulla se irtipäästäminen alkoi siitä, kun todella ymmärsin, että mies tekee nyt oman päätöksensä oman elämänsä suhteen enkä minä ole siitä millään lailla enää vastuussa.
Kirjoituksesi perusteella erosi ja sitä edeltävä aika ovat kuin 1:1 omasta elämästäni. Eukko alkoi oireilla, halusi eron, vihasi, parjasi ja haukkui. Sitten halusi takaisin. Pakko oli välillä purra hammasta ja olla ystävällinen, jotta tapaamisoikeudet ja ositus saatiin edes jotenkin sovittua.
Oma, aika toimiva, ratkaisuni exän suhteen on, että en pidä mitään yhteyttä. Tapaamsiten yksityiskohdat sovin lasten kanssa. Rahaliikenteen hoitaa pankki sopimuksen mukaan. En keskustele enkä neuvottele exän kanssa yhtään mistään. Toimii muuten varsin hyvin.
Erosi on vielä aika tuore, joten se vaivaa vielä vähän aikaa. Vanhoja hyviä muistoja kannattaa vaala, mutta samalla kannattaa pitää mielessä, että erossa exäsi näytti todellisen karvansa. Kriisissä ihmisen arvo punnitaan. Kauniilla ilmalla ja leppeässä tuulessa kaikkiin merimiehiin voi luottaa. Myrskyssä vain muutamaan.
Uusi elämä kokeneelle terveelle miehelle on mahtava kokemus! Nauti siitä.
arkkuun. Exällä tuntuu menevän oikein hyvin ja on hyvin rakastunut ja peittosi minut osituksessa perusteellisesti. Niin minä jäin nuolemaan näppejäni ja eron vaiheessa oli jo toinen nainen kuvioissa exällä ja ilmeisesti oli inventoinut omaisuutemme moneen kertaan kun en ollut saada isältä saamaani perintökaappia pois entisestä asunnosta ja usutti ex-äijäni kyttämään kun pakkailin tavaroitani etten vaan vie mitään arvokasta. Ajoin kyllä exän tiehensä muuton ajaksi. Niin, että koskahan se minäkin sitten lyön sen viimeisen naulan, kunnes kuolen vai.Osituskirja tehtiin asianajani kanssa joten kaapin pois saannissa ei ollut vaikeuksia. Mutta poltti isäni perintöä,(exä) ei ollut voimaa taistella. No jotenkin menee nyt ei kai hullumin.Pahemminkin voisi olla. Olisin voinut käyttää oikeutta hyväkseni mutta olisin vain menettänyt ne viimeisetkin rahani asianajajalle. Parempi näin, kaipa se joskus kolahtaa exänkin arkkuun viimeinen naula.
Vapaat palstat ovat tärkeitä. Jos vahingossa otit käyttämäni nimikkeen, sellaista sattuu. Jos sitä vastoin otit sen jäljitellen eli matkien, niin toivoisin voivani pysyä omassa nimimerkissäni. En nyt niin haluaisi sitä rekisteröidäkään. Katsotaan siis mitä aika tuo tullessaan? Harmi vain, kun tulin jo niin totuin nimimerkkiini.
Mieheni exä muutti pois heidän yhteisestä kodista. Mies pyysi viemään mukanaan kaikki hänen tavaransa, ja varoitti, että kun hän muuttaa, loput lentää kaatopaikalle.
Pari vuotta sen jälkeen mies ja minä muutimme yhteiseen asuntoomme. Mies tosiaan heitti lähes kaikki huonekalut entisestä talostaan pois, ja paljon heitin minäkin. Koska ostimme uudet kalusteet uudelle alulle, eivätkä ne vanhat sinne sopineet.
Siinä vaiheessa ilmestyi miehen ex huutamaan ja vaatimaan korvausta jostain perintökapistuksistaan. Syytti että minä olisin ne heittänyt pois. Vaikka kyllä se mies ihan ilman minua siellä puuhasteli poikansa kanssa. Kas kun ei omaa poikaansa mennyt syyttelemään, vaan minua... Ja, olihan hänellä kaksi vuotta aikaa hakea niitä sieltä.
Jälkeen päin voi vain sanoa, että erotessa asiat kannattaa hoitaa kerralla kuntoon ja loppuun. On turha haaveilla että ero peruuntuu ja elämä jatkuu kuten ennenkin. Niinkin voi käydä, mutta silloin ne pari huonekalua saa kyllä siirrettyä takaisinkin. Huonekalut ovat vain materiaa. Ne eivät korvaa ihmistä.
lapsuudesta ja kodista on tärkeitä. Samoin lapsuudenkotini huonekalut, en tahtonut, että vanhempieni vaivalla hankkima kaappi oli lojunut kirpputorilla myynnissä tai kaatopaikalla.
Sama muille tupperware tuotteille ja säilytysrasioille tai paistinpannulle tai haarukoille ja lusikoille. Vuodevaatteille ym. Jos ne kelpaa exän uudelle naiselle, ollos hyvä vaan. Diakuvat, jotka isäni oli ottanut oli exän kiristysaihe vaikka osituskirjan mukaan ne kuulu mulle. Poltti ne! Kaipa se itse palaa jossain vaiheessa. Minun sukuni muistot meni. Vahingossa jäi asuntoon kun en kaikkea hoksannu. Ymmärrystä ja sovintoa ei riittäny. Onneksi aivot on sellainen kapistus, että siellä on muistoja tiedostoissa, joita ei voi varastaa edes kun dementoituu.....
jotkut ovat vaan niin röyhkeitä kuin ihmismieli voi kuvitella. Tämä lisäyksenä kirjoitukseeni varastetuista muistoista...
Ehkä ne muistot ei sitten nii tärkeitä ollut kun et 'hoksannut' viedä mukana kun muutit pois. Jos olisit muuttanut pois asunnosta jonne uudet asukkaat tulevat, olisitko silloin katsonut hieman tarkemmin mitä viet ja mitä jätät? Erossa se on vähän sama. Minkä taakseen jättää se sinne jää.
Nyt taidat olla väärässä, pahoittelen nim.merk. on jo ollut käytössäni pitkäääään. Selkeää "pomppa majurin" puhetta! Hyvää kevään jatkoa!
Väliäkös sillä millä nimimerkillä kirjoittaa kun ei ole rekisteröity?? Ja jos ei ole rekattu syytelkää itseänne eikä toisianne. Maailmaan mahtuu everstiluutnantteja siinä missä Matteja ja Lissujakin.
ja en todellakaan muistanut, että isäni diat oli olemassa (kuoli-98). Kukapa muistaa siinä tunnemyrskyssä edes omaa itseään, toisaalta kun katselen tavaroita, joita olen poiminut pois yhteisestä kodista, niin aika järkevää toimintaa. Paitsi muistot. Ei niin pahaa ettei hyvääkin, en anna exälle hänen muistojaan( minulla on valtava määrä kuvia). Poltan. Ei kai ne sille ole tärkeitä kun ei ole niitä kaivannutkaan.. vai mitä? Minulle oli isän kuvat, ainoa muisto lapsuudesta. Turhaa niitä on itkeä, niitä ei enää ole.
Jos olisin muuttanut pois ihan muitten syitten takia, olisin toki vienyt kaiken. Puhdistanut koko asunnon, olen sentään kuitenkin ihminen, onneksi.
Jopa olet katkera. Vai vielä ihminen...
Mutta kuten itsekin totesit... ehkä exäsi ei ole kaivannut niitä "muistoja" joiden sinä luulet olevan hänelle tärkeitä. Ihmiset on niin erilaisia.
ja muistoineen. Kiitos exälle jälleen kiristyksestä kuvien suhteen, kova paikka, paha saa palkkansa.
Onnea täyspäinen mies!
Puolitoista vuotta alkaa olla jo lähellä toipumisen puoliväliä...
Onnellista loppuelämää sinulle!
"Elämä on sitä mitä meille tapahtuu, kun suunnittelemme muuta"
Nimim. tornitouhuja since87