Taidan potea ennakkoon keskiiän kriisiä olessani 34v. Usein huomaan miettiväni, että tässäkö tämä aviioelämä sitten onkin.Olemme olleet mieheni kanssa 11vuotta naimisissa ja yhteistä taivalta on kuljettu pian 20 vuotta.Toki tiedän rakkauden ja avoiliiton asettuvan tylsään arkipäivän muottiinsa.Mutta onko näin oltava? olemme eläneet onnelisen ja hyvän yhteis elämän mieheni kanssa.Kaikki on hyvinOlemme kestänneet yhdessä monen monta kriisiä ja koettelemustakin.Olemme olleet toisilemme aina uskollisia ja antanneet toisilemme oman vapuden elää ja kantaneet yhteisesti vastuun niin kodista kuin lapsisistakin.Olemme saaneet 2 taivaan lahjaa pitkän lapsettomuuden jälkeen.Tosin olemme viimeiset 4vuotta yrittänneet kaikin keinoin saada 3 elämän ihnettä.En vain tunne itseäni onnelliseksi ja fyysinen hellyyden osoitus on jäänyt todella vähiin,enkä tarkoita seksiä.Haluasin saada sushteeseemme sen leimuavan ja räiskyvän intohimon ja hellän palavan rakkauden.Tiedän mieheni rakastavan minua ja minä rakastan häntä,mutta vuosien varrella suhde ja tunne tietenkin tasantuu.Mitä voisin tehdä sadakseni liekin syttymään.olen puhunut miehelleni asiasta ja hän myöntää minun puheessani olevan hitusen totuutta.Hänen mielestään kaikki on hyvin.Tiedän myös lapsettomuutemme vaikuttavan seksi elämäämme.En jaksa tätä harmaata tasapaksua elämää .
Harmaa liitto
Rakkauden kaipuu
161516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ette riitele tarpeeksi. Olette suorituskeskisiä.
Lääkkeeksi ehdotan sinulle pikku romanssia avioliiton ulkopuolella. Sen jälkeen näet miehesi toisin, mutta et harmaana.
Pienen varoituksen sanan haluan sanoa; tuollaisessa kriisissä voi mennä nk. lapsi pesuveden mukana.
Olen Isä Mitron kanssa samaa mieltä siitä, että ilon kautta hyvään elämään. Raskaan sarjan ilo kasvaa tuskan läpikäymisestä, epätoivon kohtaamisesta. Kun huomaa, että on vastuussa oman elämänsä hallinnasta. Syvän ilon vastakohta on "heppoinen ilo", jota ovat yhden illan suhteet ja lento kukasta kukkaan; siis nk. "vanhaset".
Tulee mieleeni, että olette olleet miehesi kanssa jo niin kauan yhdessä, että ehkä olette muuttuneetkin liian paljon samaksi. Näetkö puolisossasi edelleen sen alkuaikojen miehekkään miehen, sinusta erillisen. Entä näkeekö miehesi sinut elämänsä naisena. Tältä linjalta voisi sitä kateissa olevaa intohimoakin etsiskellä.
Mikä olisi sitten se vaihtoehto? Mitä muuta tarkkaan ottaen haluaisit elämääsi? Luettele ne yksittäiset asiat itsellesi, tee lista. Minkä pitää muuttua? Mitä, jos aloittaisit muutoksen itsestäsi. Varaa aika psykologille, terapeutille ja käy juttelemassa tilanteestasi. Se ehkä auttaa avaamaan sinulle oman mielesi solmut. Älä pähkäile liian kauan yksiksesi asioita, ettet juutu päättymättömään kehään ja tee vääriä johtopäätöksiä elämästäsi.
ylös alaisin.Olen käynyt pitemmän aikaa terapeutilla ihan juttelemassa asioistani.listat on kirjattu ja tehty.Itse olen muuttunnut tietyissä asioissa,missä muutosta tarvittiin.Kukaanhan ei ole täydellinen.Ja toistahan ei voi muuksi muutta.Haluan liittoni jatkuvan ja jos Jumala suo niin elää elämäni loppuun sakka mieheni kanssa.
varmaankin vasta puolimatkassa tielläsi.
Mitä tarkoitat sillä, että olet muuttunut niissä asioissa joissa muutosta tarvittiin? Siis kuka tarvitsi. Ja miten niin täydellinen, kuka määrittelee täydellisyytesi?
Et kai vain vaadi itseltäsi ja elämältäsi liikoja? Sanot, että kaikki on hyvin ja haluat liittosi jatkuvan elämäsi loppuun saakka.
perille,ellei Jumala niin päätä.Tarkoitin muuttumisella pelastumista ja uskoon tuloa.Ja tarkoitin että kukaan ei OLE TÄYDELLINEN.Olen lähtöisin rikkinäisestä perheestä.Isä puoleni teki elämästäni hirveän ja äitini liittoutui mukaan hänen kanssaan.Olen jäänyt ilman vanhempien rakkautta ja hoivaa.Väkivallaltakaan en ole säästynnyt lapsuudessani ja nuoruudessani.Ja tietenkin tälläinen jättää ihmiseen jälkensä ja traumansa.olen vasta viime aikoina pääsyt eroon menneisyyteni ahdistuksesta ja olet sinut asian ja läheisteni kanssa.Ei se tarkoita vaikka on ongelmia liitossa ja vaikeaa,että pitäisi heti olla hanskoja lyömässä pöytään.minun unelmani on elää yhden ainoan puolison kanssa elämäni rakastaen toisiaan.Ja ihmisen mieli on niin monimutkainen, että vaikka asiat olisivat hyvin ja kohdallaan, niin syvällä sydämessä ja mielessä niin ei vällttämättä ole.
sinun syysi ovat muualla kuin avioliitossasi, mutta siinä nyt kuitenkin tunnet olevan jotain vajausta vaikka "kaikki on hyvin". Vaikeita asioita, joita ei mitenkään kukaan tuntematon osaa näillä palstoilla kommentoida sen lähemmin. Sori.
Viestisi perusteella saa kuvan, että "harmaa liittosi" on elämäsi suurin ongelma tällä hetkellä.
Rivien välistä olen kuitenkin lukevinani muuta: Olet varmaan elämässäsi tietyssä vaiheessa, jossa mietit, mitä tehdä loppuelämällä. Voisit siis miettiä, mitä muuta hyvin tärkeää elämääsi voisi kuulua, jotta olisit tyytyväinen ja onnellisempi.
Liitto on toki hyvin tärkeä asia, mutta elämässä on paljon muutakin, mikä voisi muuttaa tilannetta parempaan. Oletko miettinyt, mitä se omalla kohdallasi voisi olla? Uusi työ? Muutto ulkomaille joksikin aikaa? Mistä haaveilit, kun olit nuori?
Ihminen usein "syyttää" tasapaksua liittoaan, kun olo ei ole hyvä. Syy pahaan oloon voi löytyä kuitenkin myös virikkeiden puutteesta, jopa mielikuvituksen puutteesta. Meidän tehtävämme on viihdyttää myös itseämme, ja löytää joka päivä asioita, joiden ansiosta elää paremmin ja onnellisemmin.
ongelmani? Olen miettinnyt viime päivinä asiaa paljonkin.kaikki ei todellakaan ole liitosta vältämättä johtuvaa aina.Tiedän että avoiliitto ja mies ei ole onnellisen elämän perusta.Olen sitäkin aisaa miettinnyt paljon.olen hyvin aktiivinen ihminen ja olen monessa mukana työni ja lasten hoidon lisäksi.mutta on tiettyjä unelmia mitä en pysty elämäni tässä vaiheessa toteuttamaan.haluasin kyllä pystyä joskus ne asiat totettaa.olen myös keskustellut mieheni kanssa asiasta laajasti.Elämä on vaikeaa joskus ja järki ei aina kulje sydämen kanssa rinnakkain.
Jos olet jo valmiiksi aktiivinen ihminen, niin se on hyvä asia tulevaisuuttasi ajatellen. Pidä perusenergiaasi yllä kaikin tavoin tässä tilanteessasi, olivatpa tuntemuksesi mitkä tahansa. Pidä itsestäsi mahdollisimman hyvää huolta. Jonakin päivänä voit sitten alkaa miettiä muiden unelmien toteuttamista.
Elämä ei tosiaan ole helppoa, kenellekään. Tsemppiä sinulle!
Onko siihen jokin syy, ettet voi toteuttaa elämäsi unelmaa jo nyt ja avioliitossa eläen?
Onko unelmasi jotenkin ristiriidassa miehesi, avioliittosi tai lastesi kanssa? Oletko työelämässä? Onko työssä liikaa paineita, oletko uupunut kodin ja avioliiton ulkopuolisista asioista ja heijastat ne liittoosi tai haet liitosta syytä "harmauteen"?
ei voi toteutua lasten ollessa viellä pieniä ja mieheni ei halua/voi seurata minua unelmani toteuttamiseen tässä vaiheessa elämää viellä.Olen yrittäjä.Niin kuin on myös miehenikin.Tietenkin on töistä välillä paineita ja väsymystä.Teen töitä kotoa käsin ja hoidan samalla lapsiani.Lomaa otamme kyllä todella usein näin talon rakentamisen lomassa.Ei tämä ole mitään työ väsymystä.Olen hyvä kestämään paineita ja takomaan 10 rautaa yht aikaa.Tai tiedä häntä?
eli olet joskus mieheesi rakastunut ja siihen tunteeseen kuuluu tuo palava intohimo ja räiskyvätkin tunteet. Rakstuminen sitoutumisen myötä (ja kypsymisen) muuttuu rakastamiseksi ja hyvin harvoin intohimo säilyy entisaikojen laisena koska muita asioita tulee tilalle ja suhde ei ole enää "uusi".
On itsestäsi kiinni minkälaiseksi koet liittosi. Kyse on hyvin pitkälle omasta halusta ja motivaatiosta tehdä parisuhteelle jotakin. Jos kummallakin on halua ja rakkautta riittää myös intohimon voi saavuttaa, ei vastarakastuneen tasolle, eikä ilmeiseti ole tarviskaan, mutta hellä palavan rakkauden tasolle.
Ei rakkaus tunteena ole kuitenkaan kummempi kuin muutkaan tuntemukset ja omalla käytöksellä ja halulla saavutta jotakin voi myös saada aikaan jotakin. Pahinta mitä voit suhteellenne tehdä on jäädä odottamaan jotakin...
Eli podet sitä elämän keskivaiheen kriisiä. joka tulee jos on tullakseen juuri hieman yli kolmekymppisille.
Nuoruus on ohi ja selväksi on tullut, että vanheneminen on edessä. Vanhuuttahan eivät parikymppiset ajattele laisinkaan.
Iässäsi punnitaan eletty elämä - jääkö jotain kokematta - tässäkö tämä nyt sitten on hautaan asti?
Tämä on se ikä, jolloin vaihdetaan ammattia, iestä, vaimoa, kotia jne.
Mutta - menee ohi.
Ja jos totta puhutaan - sinä vanhenet vaan mieli on nuori ja sitä haluaisi saada elämältä samanlaisia kiksejä kuin sai aikaisemmin. Ja vielä niillä keinoin, joihin aikoinaan tottui.
Uusi mies, uusi suhde, uudet lapset, uusi koti..jne.
Vaan sepä ei ole enää niin helppoa ja ne kiksitkin jäävät lyhytkestoisiksi.
Apu - tee jotain sellaista, mitä et ole koskaan aikaisemmin edes harkinnut.
Jos et ole ollut taidenäyttelyissä etkä ollut niistä koskaan kiinnostunut - mars matkaan ja käy.
Etkö ole käsityöihminen lainkaan?
Osta ompelukone tai lankoja ja yritä..
Eli tee jotain ihan uutta ja sellaista , josta et ole aikaisemmin ollut kiinnostunut.
Tai opettele korjaamaa autoja..
Onhan noita.
Se tuntuu omituiselta, mutta tehoaa.
rakkaalta mieheltäsi haluaako hän todella sitä kolmatta taivaan "lahjaa" kahden lapsen isä?viestisi on hiukan epäselvä. lopussa lukee lapsettomuudesta jotain ,mitä ovat nämä taivaan lahjat?no yksi elämän totuus löytyy yhdestä asiasta,rakasta arkipäivää?
Painiskelen kaikkien mainitsemiesi asioiden kanssa, paitsi että minulla on onnellinen lapsuus. Ei se näköjään mitään takaa. Liitto on tasapaksu, mutta en oikeastaan kärsi siitä, vaan jonkinlaisesta masennuksesta, jolle olen kyllä syitä koettanut avioliitostakin hakea. Miehessä ei sen kummempaa vikaa ole, mutta minä olen jotenkin kipeä. Kuuluuko tämä ikään? Mutta minullahan oli jo kolmenkympin kriisi viisi vuotta sitten, ei kai neljänkympin kriisi vielä voi olla? Mitäs varten elämä on näin hankalaa?
Ei tässä paljon vaihtoehtoja ole, kun en missään tapauksessa halua luopua nykyisestä elämästäni - vain kehittää sitä. Ei muuta kuin päivä kerrallaan eteenpäin. Kyllä niitä onnen päiviäkin vielä tulee, siihen uskon. Ja toisaalta hävettää että on näin hankalan tuntuista elämä, kun ei tarvitse surra, mistä saa lapsille seuraavan aterian. Saa nukkua yön katkotta. On perhe. Niinniin.