Yleensä puhutaan vain naisten biologisesta kellosta, mutta luulisi, että jonkinlainen biologinen kello löytyy monelta mieheltäkin...
Moni nainenhan on "viime hetkillä" ja biologisen kellon tikittäessä valmis hankkimaan lapsen, vaikka suhde ei olisikaan aivan vakaalla pohjalla, tai vakisuhdetta ei olisi ollenkaan.
Entä miehet? Haluaisin kommentteja noin 37-45-v lapsettomilta miehiltä. Jos sinulla on vahva toive saada jälkikasvua, niin luotatko vain siihen, että kohtaat vielä itseäsi tarpeeksi paljon nuoremman elämäsi rakkauden, jonka kanssa voit perustaa "oikean" perheen? Vai voitko ajatella yrittäväsi lasta naisen kanssa, jonka kanssa ette ainakaan vielä halua sitoutua avo/avioliittoon, mutta molemmilla on yhteinen toive saada lapsi (ja ikää alkaa olla)?
Itse olen 33-v nainen ja biologinen kello kalkattaa. Minulla on ollut n. 3,5 vuotta on-off-suhde erään pian 38-v miehen kanssa. Tämä mies on sanonut haluavansa lapsia ennen kuin täyttää 40, mutta hänellä tuntuu olevan jonkin sortin sitoutumiskammo - taustalla paljon lyhyitä suhteita. Minä olen toiseksi pitkäaikaisin (eka 5 vuoden suhde on ollut noin 15 vuotta sitten). Avoliittoa tm. hän ei halua - ainakaan vielä.
Olen ajatellut kysäistä, että yrittäisikö hän lasta siitä huolimatta. Hyvin mahdollisesti ei suostu, mutta kiinnostaisi tietää, että miten yleensä miehet suhtautuisivat moiseen kysymykseen?
Moni nainenhan on "viime hetkillä" ja biologisen kellon tikittäessä valmis hankkimaan lapsen, vaikka suhde ei olisikaan aivan vakaalla pohjalla, tai vakisuhdetta ei olisi ollenkaan.
Entä miehet? Haluaisin kommentteja noin 37-45-v lapsettomilta miehiltä. Jos sinulla on vahva toive saada jälkikasvua, niin luotatko vain siihen, että kohtaat vielä itseäsi tarpeeksi paljon nuoremman elämäsi rakkauden, jonka kanssa voit perustaa "oikean" perheen? Vai voitko ajatella yrittäväsi lasta naisen kanssa, jonka kanssa ette ainakaan vielä halua sitoutua avo/avioliittoon, mutta molemmilla on yhteinen toive saada lapsi (ja ikää alkaa olla)?
Itse olen 33-v nainen ja biologinen kello kalkattaa. Minulla on ollut n. 3,5 vuotta on-off-suhde erään pian 38-v miehen kanssa. Tämä mies on sanonut haluavansa lapsia ennen kuin täyttää 40, mutta hänellä tuntuu olevan jonkin sortin sitoutumiskammo - taustalla paljon lyhyitä suhteita. Minä olen toiseksi pitkäaikaisin (eka 5 vuoden suhde on ollut noin 15 vuotta sitten). Avoliittoa tm. hän ei halua - ainakaan vielä.
Olen ajatellut kysäistä, että yrittäisikö hän lasta siitä huolimatta. Hyvin mahdollisesti ei suostu, mutta kiinnostaisi tietää, että miten yleensä miehet suhtautuisivat moiseen kysymykseen?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Biologinen kello on oikeasti kauniimpi ilmaisu alkukantaiselle tunteelle, jonka ansiosta ihminen ei ole kuollut sukupuuttoon ja sitä sanotaan kuolemanpeloksi. Tuolloin ihminen pelkää, että hänen geeninsä "kuolevat", eli hän ei saa jatkettua niitä eteenpäin. Miehillä ja naisilla tuo pelko on varmasti yhtä voimakas, eikä sitä voida määrittää mihinkään tiettyyn ikäryhmään. Joillakin kuolemanpelko tulee heti, kun täytyy muuttaa omilleen, toisilla se tulee hieman myöhemmin ja useimmiten se iskee viimeistään silloin, kun ikää alkaa olla lähemmäs kolmekymmentä.
Kysymyksen.Ikuisena optimistina ootan et joku tarpeeks itteensä kyllästynyt taapertais vastaan ja ois valmis vaikka yhteiseloon johon kuuluis myös lapset.Suhteen vakavuus on aika tärkee osa lasten hankkimisen kannalta. On ollu semmonenki mahdollisuus harkinnassa, mutta kyll se haudattiin sarjaan ei tunnu hyvältä.Ei itsen ja mahdollisten jälkikasvun. Sen verran vanhanaikainen oon ett lapset tarvii molemmat vanhemmat.Vaan onhan tapauksia jossa mainitsemasi asia toimii hyvin (tapaamiset yms.)Jos minulta tultais kysymään niin vastaus ois EI! Vaan vannomatta paras elä koskaan sano ei koskaan!
sukupuuttoon. En halua saattaa lisää kärsiviä ihmisiä tähän paskaan maailmaan. En nyt, enkä 30v-> ikäisenäkään.
Niin minäkin 10 vuotta sitten ajattelin, mutta kyseessä on niin alkukantainen tarve, ettei sen iskemistä voi järjen äänellä hallita. Yhtä vähän kuin kuukautisten alkamista, murkkuiän mielialoja tai rakastumista. 33-vuotiaana tulet huomaamaan, että suurin osa naisista, jotka 20-vuotiaana (ja vielä 28-vuotiaanakin) vannoivat "ei ikinä" työntelevätkin vaunuja. On toki niitäkin muutamia, joihin se tarve ei iske 40-vuotiaanakaan. Mutta esim. pikkusiskoni sanoi vielä 26-vuotiaana "onneksi mulla ei oo mitään tarvetta saada lapsia" - ja on nyt 31-vuotiaana 2 pojan äiti.
se alkanee tikitellä siinä murrosiän vaiheilla ;D
se alkanee tikitellä siinä murrosiän vaiheilla ;D
pitäisköhä toistaa vielä kerran..
kännissä?
kirosana
loppuko :(
*ristinmerkkei*
tää olis parantanu tapansa ;D
niinku miehistyny?
tiedä sit mite täs vois miehistyy ku koko päivän olis siivonnu ;D
täs olis sellane rydistäytymis- kampanja kylläki menossa.
hankkia joku akka siivoomaan...
kyllä tää omat jälkesä siivoilee. vaiks oliski amatööri siivoomaan ja oikee pro sotkemaan.
lisä pari käsii tekis kyllä ihmeitä, ei siinä mitää
et se ois varsinaine porsas !
no se sais uskoo mitä lystää ;D hähä
sitäpaitsi sika olis siisti elukka :)
et se ois villisika !
kiitti vaan .. tosta :) hähää
palataan toho ehkä joskus myöhemmi. nyt riittäis kehut tälle päivälle :)
Loruja
Lähetä oma lorusi
Aa tuuti
Aa, tuuti pientä
mikäs lapsen lienee,
onkos lapsi säikähtänyt
illalla saunatiellä.
Aa, tuuti lasta,
kissa tuli vastaan,
kissa se hyppäsi kiikun laidalle -
tuuditteli lasta.
(Tällä laululla saan useimmiten pienen tyttömme nukahtamaan.
En tiedä, miten sanat oikeasti tarkalleen menevät,
näin minä olen sen oppinut.
(Ensimmäisestä säkeistöstä kiitos Tarjalle!)
Laulajallakin on hauskaa, kun kissan paikalle
voi jokaiseen kissa-säkeistöön keksiä uuden eläimen,
joskus vaikka maatilan elämiä,
joskus suomalaisia metsäneläimiä, joskus afrikkalaisia...
Samalla tulee omakin mielikuvitus ja eläintieto testattua...)
ylös
Tuu tuu tupakkarulla
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin turun tietä,
hämäläisten härkätietä.
Mistäs tunsit meidän portin?
Siitä tunsin uuden portin:
haka alla, pyörä päällä
karhun talja portin päällä
Uni kysyi uunin päältä,
unen poika porstuasta:
Onko lasta kätkyeessä,
pientä peitteiden sisässä?
Tuoppa unta tuokkosessa,
kanna vaski vakkasessa,
sillä silmät sivele, näkymiset näppäele.
Nuku nuku nurmilintu,
väsy väsy västäräkki,
nuku kun minä nukutan,
väsy kun minä väsytän.
(laulan koko riti-rimpsun tuolla tuu tuu tupakkarullan sävelellä,
en edes tiedä onko se alkujaan niin)
ylös
Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen
sain minä munan palkaksi
munan nimi oli Tiu-vou-vou
munan nimi oli Tiu-vou vou!
Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen
sain minä kanan palkaksi
kanan nimi oli Kaakernuppi
munan nimi oli Tiu-vou-vou
mutta munan nimi oli Tiu-vou-vou
Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen
sain minä kukon palkaksi
kukon nimi oli Kuukernuppi
kanan nimi oli Kaakernuppi
munan nimi oli Tiu-vou-vou
mutta munan nimi oli Tiu-vou-vou
-kissan nimi oli Kimmärnau
-koiran nimi oli Hiuhau
-pässin nimi oli Päkäkää
-lehmän nimi oli Ammumuu
-hevosen nimi oli Himmerhirst
(Eli alkuun sanotaan aina yksi eläin lisää,
ja sitten uudelleen aikaisemmat.
Nostan Annia muuten jokaisen nimen kohdalla
mutta nimen Tiu-vou-vou kohdalla pomputtelen.)
ylös
Tuli hiiri hipsutellen,
kananpoika kapsutellen,
kaatoi kiulun kimmin-kammin,
kultakipposet kumohon.
Minä lyyä luskuttelin
pitkää tietä eteenpäin.
Minä lyyä luskuttelin
pitkää tietä eteenpäin.
ylös
Körö körö kirkkoon,
papin muorin penkkiin,
parhaaseen paikkaan!
Ruskealla ruunalla,
valkealla varsalla,
kultasella kulkusella.
Sieltä mennään pappilaan.
Kukko puuron keittää,
mirri maidon lämmittää,
linnut lusikat pesee,
harakka halot hakkaa,
pulmu puut pilkkoo,
västäräkki suolat heittää,
varis ottaa vastaan.
Toinen versio:
Körö körö kirkoon
papin muorin penkiin
ruskealla ruunalla
valkealla varsalla
kolipäällä koiralla
kirjavalla kissalla.
Ups! Oli iso iso kivi tiellä!
ylös
Harakka huttua keittää,
hännällänsä hämmentää
käyttää suurta kämmentään.
Antaa tuolle pojalle
ja antaa tuolle pojalle
ja antaa tuolle pojalle
ja antaa tuolle pojalle
mutta tuolle pojalle ei anna mitään
vaan vie viimeisen pesäänsä!
(pojat on lapsen sormia ja pesä on lapsen kainalossa jota kutitetaan. Ja sana "suurta" sanotaan sitten tosi isosti ;o))
Toinen versio:
Harakka huttua keittää,
hännällänsä hämmentää,
nokallansa koittelee,
purstollansa puistelee,
antaa tuolle,
antaa tuolle,
antaa tuolle,
antaa tuolle -
tuolle ei anna mitään!
ylös
Vedetään nuottaa, saadaan kaloja,
kissalle kiisket, koiralle kuoreet.
isot kalat syyään, pienet kalat myyään - kups kalat konttiin!
(Lorun ajan vedetään lasta käsistä edestakaisin
istumaan ja lasketaan alas.
Lopuksi "Kups"- kohdassa kutitetaan lasta kainalosta)
ylös
Tämä pikku possu meni markkinoille,
tämä jäi kotimieheksi.
Tämä pikku possu popsi porkkanoita,
tällä ei ollut niitä, ei noita.
Tämä pikku possu itki oi,oi,oi,
kun kotia kohti se patikoi.
ylös
Mies kysyi minulta erämaassa:
"Montako meressä on mansikkaa?"
Vastasin viisaasti:"Yhtä monta
kuin metsässä kasvaa silakkaa."
ylös
Hokkuspokkus filiokkus.
Niin kai pitää hokea,
jotta kypsyy paistikkaani.
Perunoita
ilman voita,
nuotio...ja nokea.
Kesäpäivä...Päivänvalo...
Vesi. Metsä. Pikku talo.
Paljon pitää kokea,
jotta kasvaa ihmiseksi.
Olenkohan onnellinen?
Vastausta en siihen keksi.
Paljon pitää kokea,
jotta kasvaa ihmiseksi.
Kaarina Helakisa (julkaistu luvalla)
ylös
Taputa, taputa,
pikku napaa naputa,
töppösillä laputa.
Koputa, koputa,
tontun oveen koputa
hepoasi hoputa.
Hop, hop! Hepo ravaa,
pilvihepo ravaa.
Kop, kop! Kuka avaa
vauvalleni oven?
Tonttu avaa, keiju avaa,
tuulihepo ravaa.
ylös
Kuti kuti polvea!
Jos ei sua kutita,
niin et sä mua rakasta.
ylös
Oli kissimirri, ihan pieni niin,
pienempi kuin tämä pikkurilli
ja silti vallan villi.
Vaan kerran se joutui eksyksiin!
Meni piilon vauvani töppöseen
ja laski siellä kymmeneen:
1,2,3,4,5,6,7,8,9,10!
Sen mirrin nimi oli - kuka arvas?
Tietenkin Vauvan Pikkuvarvas!
ylös
Hus sika metsään!
Mitä sika metsässä?
Tuomahan marjoja
punaisella pussilla,
sinisellä silkillä,
korealla kontilla,
vaskisella vakkasella,
kultaisella kuppisella,
maalatulla maljasella.
Voi video, että on keskustelun taso taas korkealla. Ja mä missasin muutaman tunnin...
mustis...
toi "ylös" olis vähä rasittava :D :D hähä
joop nyt täytyis tehä jotai muuta välillä ;D
kiitti kuiten
ei.
(ja keskustelun taso senkun paranee vain..!)
tää sellane triankelisyntrooma ?
myähemmi.. lepo !
"Vai voitko ajatella yrittäväsi lasta naisen kanssa, jonka kanssa ette ainakaan vielä halua sitoutua avo/avioliittoon, mutta molemmilla on yhteinen toive saada lapsi (ja ikää alkaa olla)? "
Löytyy tietty biologinen kello tietysti myös miehiltä totta kai ... toisaalta en voi ajatella haluavani lasta naisen kanssa, jos en ole "varma" omista tunteistani naista kohtaan, että toi on siten elämäni nainen että haluan alkaa jakamaa arkea ja juhlaa... . Uskon että mulla on pikku hiljaa jo tietty käsitys siitä mitä haluan ja mitä en halua.. . Jotenkin toi ajatuskin tuntuu aika... vieraalta ja itsekkäältä ... sillä olennaisin kysymys on loppupeleistä siitä lapsen edusta... ( Musta toi ajatus olisi lapsen kannalta aika surullinen... ja kuvastaa... no joo taidanpa jättää sanomatta )
"Jos sinulla on vahva toive saada jälkikasvua, niin luotatko vain siihen, että kohtaat vielä itseäsi tarpeeksi paljon nuoremman elämäsi rakkauden, jonka kanssa voit perustaa "oikean" perheen?"
En luota. mutta uskon että ajatus ei ole missään nimessä mahdoton... kun ei sulje etukäteen liikaa omia mahdollisuuksiaan...
Kuolemattomuuden pelosta... Mulle ei ole toi kuolemattomuuden pelko ja siihen liittyen geenien "jatkaminen" mikään todella perimmäinen syy siihen, "miksi elämän muutos kiinnostaa". Enemmänkin kyse on siitä että olisi hienoa nähdä läheltä "sisäpiiristä" miten se lapsi kehittyy ja kasvaa ihmiseksi, jolle voisi toivottavasti siirtää niitä oppeja mitä on tähän mennessä elämässä saanut. No em. asioita on voinut tähänkin mennessä toteuttaa jonkin verran niin.... että aika onnekas olen jo ollut.
"sillä olennaisin kysymys on loppupeleistä siitä lapsen edusta..."
Jos ihmisellä sisäsyntyisesti olisi taipumus ajatella ensi sijaisesti lapsen etua - eli sitä, mikä hypoteettisesti olisi paras mahdollinen ympäristö ja tausta lapselle syntyä - niin lapsia ei synnytettäisi sotien, nälänhädän, suuren köyhyyden ja tautiepidemioiden keskelle. Ei olosuhteisiin, missä jompi kumpi vanhempi voi hetkenä minä hyvänsä kuolla johonkin em. syistä, eikä välttämättä maihin ja kulttuureihin, joissa avioliitto ei ole ensi sijaisesti rakkausliitto (kuten ns. länsimaissa).
Ihmisrotu olisi itse asiassa tyrehtynyt alkutekijöihinsä, jos tuollaisia asioita olisi pohdittu (mikä ei ehkä olisi ollut suuri menetys).
Länsimaalainen syntyvyyden romahdus (hyvä asia tietenkin) johtuu osin juuri siitä ajattelusta, että ennen perheen perustamista on - "lapsen edun mukaisesti" - oltava mahdollisimman täydellinen parisuhde, vakaa taloudellinen tilanne, on koettava itsensä mahdollisimman hyväksi ihmiseksi jne.
Lisääntyminen on kuitenkin maailman luonnollisin asia - mitä korkeammat kriteerit itselleen asettaa lasten hankkimisen ehdoksi ja mitä enemmän yrittää analysoida, mikä olisi lapselle edullisinta, sitä todennäköisemmin lapset jäävät hankkimatta.
On myös aivan mahdotonta parisuhteen alussa ennustaa, mihin suuntaan suhteen ilmapiiri lopulta kehittyy. Ja ennen lasten saamista on myös mahdotonta tietää, tuleeko itse - tai kumppani - loppujen lopuksi olemaan ihanteellinen vanhempi lapselle. Lapsi sen ehkä kertoo aikuistuttuaan. Ja mitä tahansa voi aina tapahtua myös ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta (kuolema jne.).
Kuitenkin pärjääviä ihmisiä ponnistaa ihan kaikenlaisista lähtökohdista. Ja toisaalta moni kultalusikka suussa syntynyt vajoaa tosi alas.
Hieman eri mieltä… ehkä…
”"sillä olennaisin kysymys on loppupeleistä siitä lapsen edusta..."
Jos ihmisellä sisäsyntyisesti olisi taipumus ajatella ensi sijaisesti lapsen etua - eli sitä, mikä hypoteettisesti olisi paras mahdollinen ympäristö ja tausta lapselle syntyä - niin lapsia ei synnytettäisi sotien, nälänhädän, suuren köyhyyden ja tautiepidemioiden keskelle. Ei olosuhteisiin, missä jompi kumpi vanhempi voi hetkenä minä hyvänsä kuolla johonkin em. syistä, eikä välttämättä maihin ja kulttuureihin, joissa avioliitto ei ole ensi sijaisesti rakkausliitto (kuten ns. länsimaissa). Ihmisrotu olisi itse asiassa tyrehtynyt alkutekijöihinsä, jos tuollaisia asioita olisi pohdittu (mikä ei ehkä olisi ollut suuri menetys). ”
Kommentti:
Kyllä mua kiinnostaa taatusti ajatella asioita lapsenedun kannalta, eikä muo kovin paljoa kiinnosta mitä Aasiassa tai afrikassa tai ihmiskunnan historiassa joku on asiasta mieltä… Kyse on todellakin perheen sisäisestä asiasta.
No muutoinkin enemmänkin ymmärsin ja luin ton ap:n että kyse oli siitä että miten luottavainen pitää miehen olla suhteessa, että on valmis haluamaan aidosti lasta. Vaikka olisi millainen nälänhätä tai yltäkylläisyys niin sillä ei ole vaikutusta jos mies ja nainen eivät oikeasti tunne toisiaan kohtaa että toi on mun elämäni Nainen/Mies jonka kanssa halua jakaa arjen harmauden ja juhlan j.n.e. Näin mä ajattelen ainakin suomalaisena ja suomessa kasvaneena. Ymmärrän että vaikka Afrikassa lapsia tehdään kulttuurillisista syistä. Toisaalta yksi todella olennainen syy lienee myös puutteellinen sosiaaliturva ja naisen asema päätöksenteossa.
Mitä taloudellisiin asioihin tulee… niin olen joskus kyllä törmännyt naisiin joille tietty taloudellinen ”miehen tuoma” perusturvallisuus on yllättävän tärkeää sen sijaa että tekisivät asialle itse jotain …
”Länsimaalainen syntyvyyden romahdus (hyvä asia tietenkin) johtuu osin juuri siitä ajattelusta, että ennen perheen perustamista on - "lapsen edun mukaisesti" - oltava mahdollisimman täydellinen parisuhde, vakaa taloudellinen tilanne, on koettava itsensä mahdollisimman hyväksi ihmiseksi jne. ”
Kommentti:
No itse kyllä näen tuon syntyvyyden romahtamisen liittyvän naisen ”yhdenvertaisuuden parantumiseen” miehiin verrattuna. Naisille on tullut yhä enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään miesten tavoin opinto ja työelämässä ja naiset tekevät sellaisia valintoja nykyään enemmän mikä johtaa lapsen teon lykkääntymiseen. Ainakin näin olen ymmärtänyt … Se että yhteiskuntamme ei pysty vastaamaan tällä hetkellä muuttuneisiin ihmisten valintoihin perheasioissa ja niistä heijastuviin arvoihin, niin siitä en pysty enkä halua syyttää ketään ”sukupuolta” ja se olisi aika epärehellistä älyllisestikin. (Perustelu: Jos lähdetään siitä että työmarkkina-asioissa edustetaan ensisijaisesti toimialojen etuja ei yleisiä perhearvoja tms. ainakin sillä perusteella ihmiset valitaan sinne tällä hetkellä…)
”Lisääntyminen on kuitenkin maailman luonnollisin asia - mitä korkeammat kriteerit itselleen asettaa lasten hankkimisen ehdoksi ja mitä enemmän yrittää analysoida, mikä olisi lapselle edullisinta, sitä todennäköisemmin lapset jäävät hankkimatta. ”
Kommentti:
Samaa mieltä lisääntymisen luonnollisuudesta ja ei esim. työt ja oravanpyörä tekemällä lopu … Toisaalta kun n. 50 % pareista eroaa niin ihan hyvä sitä on hieman myös miesten …miettiäkin…( sillä tuskin kyse on kovinkaan usein sitoutumiskammoisuudesta tms.). Mutta mutta … myönnetään että hankala on löytää sitä sopivaa puoliskoa. .. Toisaalta hieman samaa olen kuullut 30 + naisiltakin…
”On myös aivan mahdotonta parisuhteen alussa ennustaa, mihin suuntaan suhteen ilmapiiri lopulta kehittyy. Ja ennen lasten saamista on myös mahdotonta tietää, tuleeko itse - tai kumppani - loppujen lopuksi olemaan ihanteellinen vanhempi lapselle. Lapsi sen ehkä kertoo aikuistuttuaan. Ja mitä tahansa voi aina tapahtua myös ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta (kuolema jne.). ”
Kommentti:
En halua myöntää että toi nyt täysin mahdotonta ennustaa…
Minulla ei olisi mitään vakiintumista ja lapsen hankintaa vastaan, jos tarpeeksi mielenkiintoinen nainen löytyy. Kaikki saman ikäluokan miehet eivät kylläkään ajattele niin kuin minä.
Mies 40