Olemme lujalla korokkeella

Minä näin hyvin suojatun ja lujan joukon, joka ei antanut vähäistäkään apua niille, jotka tahtoivat horjuttaa Kristuksen seurakunnan uskoa. Jumala katseli heitä mielisuosiolla. Minulle osoitettiin kolme porrasaskelta - ensimmäisen, toisen ja kolmannen enkelien sanomat. Enkeli seuralaiseni sanoi: "Voi sitä joka näistä sanomista siirtää lankun tai liikuttaa naulaakaan. Näiden sanomien ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeä. Sielujen kohtalo riippuu tavasta, millä sanomat vastaanotetaan." Minä sain jälleen seurata näitä sanomia, ja minä näin, miten kalliilla hinnalla Jumalan kansa oli ostanut kokemuksensa. Ne oli saatu suurten kärsimysten ja ankarien taistelujen kautta. Jumala oli johtanut heitä porras portaalta eteenpäin, kunnes hän oli asettanut heidät kiinteälle, liikkumattomalle korokkeelle. Minä näin ihmisten lähestyvän koroketta tarkastellen sen perustuksia. Muutamat astuivat iloiten sille heti. Toiset taas alkoivat etsiä vikoja perustuksessa. Heidän mielestään siihen olisi pitänyt tehdä parannuksia, jotta koroke olisi saatu täydellisemmäksi. Muutamat astuivat pois korokkeelta ruveten sitä tutkimaan, ja he selittivät, että se oli laskettu väärin. Mutta minä näin, että melkein kaikki seisoivat lujina korokkeella kehottaen niitä, jotka olivat sieltä lähteneet pois, lopettamaan syyttämisensä, sillä Jumala oli rakennusmestari, ja he olivat nyt ryhtyneet taisteluun häntä vastaan. -- Tämä vaikutti muutamiin, jotka nöyrinä astuivat sille uudestaan.

Ne jotka hylkäsivät ensimmäisen sanoman, eivät voineet saada hyötyä toisesta sanomasta; eivätkä liioin hyötyneet keskiyön huudostakaan, minkä tarkoituksena oli valmistaa heitä seuraamaan Jeesusta uskon kautta pyhäkön kaikkein pyhimpään. Hylätessään kaksi ensimmäistä sanomaa he pimittivät ymmärryksensä, niin etteivät voineet nähdä mitään valoa kolmannessa sanomassa, mikä osoittaa tietä kaikkein pyhimpään. Minä näin, että niin kuin juutalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen, niin nimiseurakuntalaisetkin ristiinnaulitsevat nämä sanomat, ja siitä syystä ei heillä ole vähäisintäkään tietoa tiestä kaikkein pyhimpään, eivätkä he saa mitään hyötyä Jeesuksen esirukouksista siellä. Kuten juutalaisetkin uhrasivat hyödyttömiä uhrejaan, samoin nämäkin lähettävät rukouksia siihen osastoon, mistä Jeesus on jo poistunut; ja saatana, mielistyneenä petokseen ja omaksuen uskonnollisuuden leiman, suuntaa itseensä nimikristittyjen huomion ja vaikuttaa voimallaan, tunnusteoillaan ja valheellisilla ihmeillään kietoakseen heidät ansaansa. -- Seurakunnat pöyhkeilevät uskoen että Jumala ihmeellisellä tavalla työskentelee heidän hyväkseen, vaikka se onkin toinen henki, mikä tekee työtään. Innostus raukeaa tyhjään jättäen maailman ja seurakunnat entistä pahempaan tilaan.

Minä näin, että Jumalalla on vilpittömiä lapsia nimiadventistien ja langenneiden seurakuntien joukossa, ja ennen kuin vitsaukset vuodatetaan, kutsutaan sekä saarnaajia että kansaa ulos näistä seurakunnista, ja he ottavat iloiten totuuden vastaan. Saatana tietää tämän, ja ennen kolmannen enkelin voimakkaan huudon kaikumista, hän synnyttää herätystä näissä uskonnollisissa ryhmissä, jotta totuuden hylänneet sielut luulisivat Jumalan olevan heidän kanssaan. Hän toivoo voivansa eksyttää vilpittömiä heidän seassaan ja johtaa heitä ajattelemaan, että Jumala edelleenkin toimii näissä seurakunnissa. Mutta valo loistaa, ja kaikki vilpittömät jättävät langenneet seurakunnat asettuen Jumalan jäännöskansan puolelle.

Näin siis Ellen G.White kirjassa "Hengellisiä kokemuksia" (lyhennetty)