Olen tässä ehkä kuluneen puolen vuoden aikana tehnyt mielenkiintoisen havainnon. Koulussani moni parikymppinen nainen, joka on aiemmin tuntunut etäiseltä ja välinpitämättömältä on muuttunut minua kohtaan aiempaa lämpimämmäksi, kun on alkanut seurustella. Yleensä asia on mennyt niin päin, että ensin huomaan toisen käytöksen muuttuneen, ja sitten myöhemmin saan tietää kyseisen tytön seurustelevan.
Kun nämä tytöt sitten vaikuttavat ystävällisemmiltä ja katsovat silmiin, he myös tuntuvat paljon aiempaa kiinnostavammilta. He myös tekevät helpommin vaikutelman, että olisivat kiinnostuneita minusta, ja jossen olisi tehnyt tätä kertomaani havaintoa, harkitsisin varmasti lähestymistä aiempaa vakavammin. Olisiko tässä selitys sille, että monen kokemuksen mukaan varattuna riittää kysyntää ja sinkkuna ei juuri lainkaan?
Toisaalta en tiedä, päteekö sama myös kääntäen - siis että miehet vaikuttavat ystävällisemmiltä, kun he seurustelevat. Ehkä palstan naiset voivat jakaa tästä omia kokemuksiaan? Muutenkin olisi hyvä tietää, ovatko myös muut miehet tehneet saman havainnon kuin minä. Päteekö havainto myös kolmikymppisiin naisiin? Yhtä lailla vain peruskoulun käyneisiin kuin korkeakoulutettuihinkin?
Jos havainto on tosi, voikin kysyä, mitä se merkitsee sinkuille. Kannattaako miehen lähestyä sittenkin niitä, jotka EIVÄT vaikuta niin kiinnostuneilta? Olisiko tämä lähestymisen kohde silloin tyytyväinen siihen, että edes joku on kiinnostunut? Itse ainakin pelkään melko lailla sitä, että osoitan liikaa kiinnostusta ja joudun naurunalaiseksi, mutta pitäisikö minun sittenkin ajatella niin päin, että olemalla avoin ja ystävällinen herätän parhaiten muissa kiinnostusta?
Joskus kyllä minua painaa epätoivo, enkä tiedä, onko tällöin muita kohtaan osoitettu kiinnostus välttämättä eduksi (tai haitaksi). Tällöin en tule ainakaan hymyilleeksi niin paljoa. Jos joku nainen taas katsoo minua muttei hymyile, en voi olla varma, mitä hänen mielessään liikkuu. Hymy taitaa antaa paljon myönteisemmän vaikutelman.
Kun nämä tytöt sitten vaikuttavat ystävällisemmiltä ja katsovat silmiin, he myös tuntuvat paljon aiempaa kiinnostavammilta. He myös tekevät helpommin vaikutelman, että olisivat kiinnostuneita minusta, ja jossen olisi tehnyt tätä kertomaani havaintoa, harkitsisin varmasti lähestymistä aiempaa vakavammin. Olisiko tässä selitys sille, että monen kokemuksen mukaan varattuna riittää kysyntää ja sinkkuna ei juuri lainkaan?
Toisaalta en tiedä, päteekö sama myös kääntäen - siis että miehet vaikuttavat ystävällisemmiltä, kun he seurustelevat. Ehkä palstan naiset voivat jakaa tästä omia kokemuksiaan? Muutenkin olisi hyvä tietää, ovatko myös muut miehet tehneet saman havainnon kuin minä. Päteekö havainto myös kolmikymppisiin naisiin? Yhtä lailla vain peruskoulun käyneisiin kuin korkeakoulutettuihinkin?
Jos havainto on tosi, voikin kysyä, mitä se merkitsee sinkuille. Kannattaako miehen lähestyä sittenkin niitä, jotka EIVÄT vaikuta niin kiinnostuneilta? Olisiko tämä lähestymisen kohde silloin tyytyväinen siihen, että edes joku on kiinnostunut? Itse ainakin pelkään melko lailla sitä, että osoitan liikaa kiinnostusta ja joudun naurunalaiseksi, mutta pitäisikö minun sittenkin ajatella niin päin, että olemalla avoin ja ystävällinen herätän parhaiten muissa kiinnostusta?
Joskus kyllä minua painaa epätoivo, enkä tiedä, onko tällöin muita kohtaan osoitettu kiinnostus välttämättä eduksi (tai haitaksi). Tällöin en tule ainakaan hymyilleeksi niin paljoa. Jos joku nainen taas katsoo minua muttei hymyile, en voi olla varma, mitä hänen mielessään liikkuu. Hymy taitaa antaa paljon myönteisemmän vaikutelman.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerronpa mistä se johtuu. Usein yksin olevilla ihmisillä on huono itsetunto ja se kohoaa vasta sitten kun tietää olevansa turvallisesti jonkun kanssa. Vaikka tämä toinen henkilö ei olisikaan läsnä niin alitajunnassa tietää että illalla oma kulta odottaa kotona. Tämä näkyy itsevarmuutena ja iloisuutena monissa ihmisissä. Tuskin kukaan varattu sinusta on kiinnostunut sen enempää kuin aikaisemminkaan, älä turhaan itseäsi imartele ;) Joten jätä varatut rauhaan. Milloinkas olet nähnyt jonkun sinkun hymyilevän iloisesti sulle? Varattujen on helpompi hymyillä.
oleminen on täysin sama kuin olisi pallo jalassa ja järki hukassa ja tulevaisuus näyttää yleensä mustaa ja naisille yh-elämää.
Avioeroluvut olvat nousseet yli 50 prossan ja kun ottaa lukuun avoerot ja useimmiten on lapsia!!!!!!!!!!
En sanonut, että varatut olisivat minusta kiinnostuneempia, vaan että he tekevät VAIKUTELMAN, että olisivat kiinnostuneempia. Siinä on vissi ero.
Siihen en ottanut kantaa, miksi näin on, mutta mainitsemasi asiat ovat todennäköinen vaihtoehto.
Mielestäni sami Kuusela (vai mikäs sen kolumnistin nimi nyt olikaan) kirjoitti tästä aihhesta hyvin joskus. Kun on varattu, uskaltaa hymyillä ja katsoa silmiin sitä baarin/jonkun muun tilan komeintakin naista/miestä. Ja se johtuu siitä, että ei ole mitään menetettävää, kun ei ole kiinnostunutkaan tästä henkilöstä, vaan oma kulta on jo.
Jotenkin näin se menee.