Hukassa

Kaksi kuukautta olen hukuttanut surua viinaan kun en rohkeasti ole vain uskaltanut kohdata sitä tosiasiaa etten enää saa olla hänen kanssaan.

Miehiä on tullut ja mennyt sen jälkeen mutta mikään ei tunnu missään; kenessäkään ei näytä olevan mitään mikä voisi kiinnostaa pidemmällä aikavälillä.

Eniten satuttaa exän leikittely tunteillani. Hän pitää pientä otetta minuun yllä, jotten kai voisikaan koskaan ehtiä toipua hänestä ennen kuin hänellä jo onkin uusi ihminen rinnallaan. Kaikista typerintä on, että annan tämän kaiken tietoisesti tapahtua. Jokainen sekunti hänen kanssaan (kun hän käyttää minua kylmästi hyväkseen) tuntuu kaiken jälkeenpäin iskevän ikävän ja tuskan arvoiselta.

Kahden kuukauden jälkeen erosta en ole ottanut askelta eteen enkä taakse. Henkinen krapula vie kepeästi voiton kuusi nolla vielä äärimmäisen huonosta fyysisestä voinnistakin.
3904
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Mulla on vähä sama juttu, paitsi, että revin itteni oleen selvinpäin tämän vkonlopun.. Poikaystäväni jätti mut 25.2.. ja olo tuntuu edelleen kamalalta.. Voimia Meille!

Äänestä

voimia riittää, niin tee mahdollisimman paljon kaikkea muuta. Etsi elämään sisältöä, työstä harrastuksista yms. Ei kannata koko ajan miettiä, koska se rikkoo lisää.

Unohda miehet ja tee vähän aikaa jotain ihan muuta. Ei kannata elätellä toiveita, jos tilanne tuntuu toivottomalta. Usein tuollaisessa tilanteessa on parempi katkaista välit kokonaan. Ihminen pystyy unohtamaan vähitellen.

T: m25

Äänestä

No miksi alunpitäenkään erositte? Mitä mies meni tekemään ja mikä siinä on niin ihanaa, kun et millään yhdestä ukkelista pääse eroon?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


... kirjoitti:

Kaksi kuukautta olen hukuttanut surua viinaan kun en rohkeasti ole vain uskaltanut kohdata sitä tosiasiaa etten enää saa olla hänen kanssaan.

Miehiä on tullut ja mennyt sen jälkeen mutta mikään ei tunnu missään; kenessäkään ei näytä olevan mitään mikä voisi kiinnostaa pidemmällä aikavälillä.

Eniten satuttaa exän leikittely tunteillani. Hän pitää pientä otetta minuun yllä, jotten kai voisikaan koskaan ehtiä toipua hänestä ennen kuin hänellä jo onkin uusi ihminen rinnallaan. Kaikista typerintä on, että annan tämän kaiken tietoisesti tapahtua. Jokainen sekunti hänen kanssaan (kun hän käyttää minua kylmästi hyväkseen) tuntuu kaiken jälkeenpäin iskevän ikävän ja tuskan arvoiselta.

Kahden kuukauden jälkeen erosta en ole ottanut askelta eteen enkä taakse. Henkinen krapula vie kepeästi voiton kuusi nolla vielä äärimmäisen huonosta fyysisestä voinnistakin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu