Energiatasot on ollut ikävästi alhaalla, rakastuminen antaa potkua ja tuntuu niin kutkuttavalta.
Kuinkas teillä muilla arvon naisilla, joko kevät on pistänyt hormoonit sekasin?
Voiko teidän mielestä rakastua sillälailla että päättää rakastua ja sitten bongaa mahdollisimman sopivan kohteen?
Vai tuleeko se itsestään jos on tullakseen?
Mä en ole aikoihin tavannut varteenotettavaa miestä, täytynee tehdä asialle jotain.
Kuinkas teillä muilla arvon naisilla, joko kevät on pistänyt hormoonit sekasin?
Voiko teidän mielestä rakastua sillälailla että päättää rakastua ja sitten bongaa mahdollisimman sopivan kohteen?
Vai tuleeko se itsestään jos on tullakseen?
Mä en ole aikoihin tavannut varteenotettavaa miestä, täytynee tehdä asialle jotain.
Vastaukset 61
Vanhimmat
juu haluan myös rakastua!
Olen sitä mieltä että mielen täytyy olla sille (rakastumiselle) avoin jotta olisi mahdollista saavuttaa se tunne, ei se itsestään tule ja jos on haavat vielä auki esim. edellisestä suhteesta niin sekään ei välttämättä ole hyvä pohja uudelle suhteelle.
Kyllä huomaan kevään tulon ajatuksissani ;)
rakastuminen (tai jos rehellisiä ollaan, niin kunnon panokin) tekisi terää. Mutta toisaalta olen sen verran vittuuntunut ihmisiin, että tuskinpa siitä mitään tulee.
mahdatte liikuskella?Ettei vaan vahingossa törmättäisi,kauhistus...
meikäläisen tuolla katukuvassa tunnista, että kerkii piiloutua.
Onkos palstan kovimmalla pelinaisella alkanut biologinen kello tikittämään? ;)
Meinasitko ihan perheen perustaa vai haetko enemmänkin sellaista tulista ihastumista ja hetken huumaa? Onko sulla joku kesäkolli kiikarissa?
Mut joo, upeat miehet ovat harvassa. Näitä juttuja ei kuitenkaan voi pakottaa vaan niiden täytyy vaan antaa tapahtua. Ole iloinen, aktiivinen ja pidä silmät auki, niin ehkä jotain osuu kohdalle. =)
auts sentään. Lapsia en oo koskaan halunnu eikä oo mieli muuttunu.
Mut sellanen komea ja ihana miäs, huijui.
On kuin talviunesta olisi herännyt, virtaa ja energiaa riittää!!
Samoin kyl on kroppa muistanut pitkän sinkkuuden, ja hormonit hyrrää ylikierroksilla. Miehen pitkä katsekin saa polvet vapisemaan, huoh.. Miltei joka toiseen tuppaa ihastumaan ja haluamaan!!!
tosin sitä sattuu mulle ihan talvisinkin. Kun katselee vaikka ohikulkevan miehen ihanaa pebaa. Uuuh. Kaikkea vaan ei voi saada, ainakaan jos sen ihanuuden ympärillä pyörii jo sen tyttöystävä. Tylsää!
mut täytyy vain nauttia siitä tunteesta, auringosta ja kesän odotuksesta!
Ja koskaan ei voi tietää et kun katseeseen vastaa, josko olisikin vapaa ja ihana mies siellä takana.. Se siitä tekeekin niin kutkuttavaa ;)
" Kun katselee vaikka ohikulkevan miehen ihanaa pebaa."
OHHOH !! Uskaltaako joku nainen ihan julkisesti myöntää katsovansa miesten periä? Tätä en olisi koskaan uskonut kuulevani naisen suusta. Kaikkihan niitä katsoo mutta harva nainen sitä uskaltaa myöntää jostain syystä?!?
Mitä uskaltamista tuossa muka on?
tällä hetkellä kiinnostusta rakastua keneenkään. Mieluummin vietän sellaista tasaisen rauhallista elämää.
Ihmismieli on siitä jännä, että varmaankin se pystyy ainakin uskottelemaan itselleen olevansa rakastunut johonkin, kun tekee mieli rakastua ja pistää pinkit linssit päähän. Elämä on silloin jännempää, mutta saahan sitä jännitystä muualtakin kuin rakastumisesta. Rakastuminen on ohimenevää.
Varteenotettavan miehen pongaaminen on rankkaa puuhaa. Mistäs saat energiaa siihen?
että mistäkö saan energiaa pongailuun. Noh, se on joku ihmisen perusvaisto, kyl sitä vaan jaksaa... :-P silmät vaan harhailee. Varteenotettavuuus on sitten eri asia.
Ja sitä vartenhan mä popsin kaikenlaisia ihmekapseleita että jaksan!...
Tuo on muuten ihan totta, et ihmismieli pystyy kuvitella olevansa rakastunut..kunnes sitte jossain vaiheessa se pannukakku lässähtää kasaan.
Mistäs hemmetistä sitä nyt tietää, et onko tää nyt se joku Mister Right One, vaan onko kyseessä pannukakku. Tuntuuks Mister Right One heti oikeelta mieheltä, vai pitääkö noin Mister Right Oneilta tuntuvat tsekata sinne ihan viimeiseen piirtoon asti ja todeta että on taas kissankultaa kädet täynnä. Vai onks Mister Right One joku joka tuntuu aluks ihan mukavalta...sit pikkuhiljaa tutustuu, mikään ei töki vastaan...ja sit sen kaa vois alkaa vakiintumaan...ja siinä ollaan kokoajan kuulolla, koko loppuelämä tavallaan kuulostellaan et "Juu, on se ainaki tähän asti ollu hyvä"...Tuohan tarkottais käytännös sitä, et koko elämä vedetään läpi epävarmuuden vallitessa ja haudassa voidaan todeta et "Oliks se hyvä?". Sori, aivot käy vähä ylikierroksella...Taitaa olla tää kevätaurinko.
sitä oikeaa voi heti tunnistaa. Ensin tapaa jonkun, josta tulee hyvät fiilarit ja ajattelee, että tuota voisi tavata uudemmankin kerran. Jos seuraavalla kerrallakin tuntuu hyvältä, niin homma jatkuu ja sitä rataa... Asioiden tulisi antaa kehittyä itsestään omalla painollaan ja kuunnella niitä tunteitaan tarkasti, että miltä tuntuu olla sen toisen ihmisen kanssa. Varmasti niitä tökkimisiä tulee sen oikeankin kanssa matkalla vastaan. Mä en tunne yhtään paria, jolla ei olisi ollut kuoppia matkassa.
Jossain vaiheessa olisi sitten tehtävä päätös siitä, että haluaako syventää suhdetta ja millaiseksi. Kai sen vaan tietää, että toinen on se oikea, näin ovat sen oikean itselleen löytäneet kertoneet. Mutta eihän sitä heti alussa voi tietää, korkeintaan aavistaa.
Elämä on epävarmaa. :)
pitää meidät viriileinä, joo. Mä mietin vaan, että järkeäkin kannattaa käyttää vaistojen ohella. :) Silmä tarkkana siellä.
lohdutuksena on sekin vielä, et kuulee sanottavan, et hyvissä suhteissa se tapaa mennä niin, et aina vaan alkaa tuntumaan paremmalta se toinen sitä mukaa ku sitä oppii tunteen...ei mikään huono juttu ollenkaan, päinvastoin :)
siitä, että oikea henkilö on kyseessä, kun toisesta tykkää sitä enemmän mitä paremmin hänet tuntee.
Sellaisen kun löytäis...
Kuinka kukaan varteenotettava kiinnostuis muusta kuin panemisesta sun kanssa kun sä annat koko ajan vaikutelmaa, että kyllä irtoo jos tajuaa vain kysyä?
ei sulje toisiaan pois ;)
minkälaisen kuvan annan tosielämässä. Entäpä jos olenkin oikea harmaahiirulainen kiltti nössykkä!
Sitäpaitsi otan vaan ne miehet jotka mua sytyttää, mulla on aina ollu varaa valita! :-P
on hiukka viilaamisen varaa vai aiotko olla lopunikääsi henkisesti 15-vuotias vaikka kroppa on jo mennyttä...
Minkäs ikäinen sä oikein olet? Joskus vaikutat parikymppiseltä ja joskus taas ehkä joltain kolmekymppiseltä? Vai etkö muka voi paljastaa? =) Pelkäätkö että sun kieltämättä seksikäs imago rapistuu jos nyt kertoisit olevasi vaikka 32-vuotias..?
Muistathan, että varteenotettavan kumppanin löytyminen muuttuu iän myötä aina vain vaikeammaksi.. =) Mitä vanhemmaksi nainen tulee, niin sitä vaikeampaa on löytää komea ja ihana sinkkumies, joka ei halua lapsia..Ei niitä loppupeleissä niin hirveästi ole ja todennäköisyys että semmoinen törmäisi ja ihastuisi just suhun..noh, se on melkoisen pieni.
Etsit varteenotettavaa miestä. Mikä tekee susta varteenotettavan naisen? Saat nyt ihan vapaasti mainostaa itseäsi!
Sori nyt tää tällainen kolmannen asteen kuulustelu, mutta mua aina kiinnostaa tollasten ikisinkkujen(?) ajatusmaailma.. =)
profiilissakin.
Enää 5-7 vuotta niin asetelma kääntyy ja Emma alkaa juosta miesten perässä eikä päinvastoin.
Emma kertoo ajattelevansa alapäällään ja hän kannustaa naisia vapaamielisyyteen ja itsekeskeisyyteen(mielestäni tämä oli luettavissa tuon profiilin rivien välistä). Nuo eivät ole semmoisia ominaisuuksia joilla houkuteltaisiin Emman etsimiä "varteenotettavia" miehiä.
27 vuotias alkaa jo olla liian vanha ajattelemaan alapäällään jos aikoo loppuelämänsä viettää muutenkin kuin yksin baarissa istuen miesten huomionosoituksia odotellen. 90 prossaa 27-vuotiaista miehistä on jo varattuja tai sitten hirveitä luusereita.
Ei kaikkien ole pakko perhettä perustaa. Kaikki eivät sitä halua ja sitä pitää kunnioittaa.
Mutta kun kolmekymppiä lähestyy niin silloin on aika herätä viimeistään todellisuuteen. Mitä minä oikein haluan elämältäni? Mitä haluan kumppaniltani(oletan nyt että suurin osa väestöstä haluaa kuitenkin tavalla tai toisella pariutua)? Ovatko tavoitteeni realistiset? Kohtaavatko kysyntä ja tarjonta? Olen nyt elänyt kolmisenkymmentä vuotta, millaisia valintoja minun tulisi tehdä, että voisin olla tyytyväinen myös seuraavaan kolmeenkymmeneen vuoteen eli siihen saakka kun olen kuusikymppinen?
27 vuotias ei voi enää mielestäni elää kesä kerrallaan. On oltava pidemmän tähtäimen suunnitelmia, jos haluaa olla onnellinen myös 37, 47, ja 57-vuotiaana. Tämä on siis vain oma käsitykseni.
Eihän 27 vielä vanha ole. Mutta siitä ei pääse mihinkään että muutaman vuoden päästä on totuuden hetki.
Kolmekymppinen sinkku ei ole haluttua tavaraa. Ei panosuhteeseen eikä vakavampaan parisuhteeseen. Korkeintaan rekkalesboksi voi kelvata.
Haluat rakastua? Mä todella toivon että sä löydät jonkun. Ja jos löydät niin toivottavasti tajuat pitää siitä kiinni. Ellet sitten halua kuolla yksin. Yksi kolmasosa sun elämästäsi on nyt ohi. Kannattaa miettiä että mitä oikein haluat niiltä jäljellä olevilta kahdelta kolmasosalta.
Emmanuele on tähän asti vetänyt miehiä puoleensä, kuten kuka tahansa kaunis nainen. Tämän perusteella hän odottaa saman jatkuvan hautaan asti, mutta me tiedämme että niin ei käy. Kun nuoruuden kauneus ja viehätys katoavat, katoavat myös miehet.
Omasta mielestäni ko. nimimerkin tekstistä heijastuva ajatusmaailma muistuttaa lähinnä 16-vuotiaan teinitytön ajatusmaailmaa, mutta tarkoitus lienee lähinnä provosoida keskustelua. Tämä ei kuitenkaan vähennä kirjoituksesi arvoa yleisellä tasolla.
Itselläni on melkoisen erilainen käsitys onnellisuudesta. Useimpien ihmisten ongelmana näyttää olevan juuri se, ettei osata elää hetkessä, vaan odotellaan, että se onni tulee vuoden päästä tai sitten joskus. Mielestäni on todella turhaa pohtia, mitä kymmenen vuoden kuluttua tekee; maailma muuttuu hurjaa vauhtia, eikä mikään ole varmaa. Ei todellakaan kannata rakentaa elämäänsä yhden suunnitelman varaan, vaan tehdä sitä, mikä milloinkin parhaalta tuntuu ja tuottaa onnellisuutta.
Niskakarvani nousivat pystyyn, kun sanoit, ettei 27-vuotias voi enää elää kesä kerrallaan. Eiköhän nykysuuntaus ole ennemminkin se, että suuntaa voi muuttaa milloin tahansa, eikä todellakaan tarvitse alle kolmekymppisenä pohtia, minkälaista elämää aikoo keski-ikäisenä elää. Biologiset rajoitteet on toki syytä ottaa huomioon, jos esim. perheen haluaa perustaa, mutta se, että 27-vuotiaana viettää aikaansa baareissa, tulee tuskin koko elämänkulkua määräämään.
"Kolmekymppinen sinkku ei ole haluttua tavaraa."
"Haluat rakastua? Mä todella toivon että sä löydät jonkun."
"Ellet sitten halua kuolla yksin."
"Yksi kolmasosa sun elämästäsi on nyt ohi."
Meinaatko tolla em. asenteella muihin ihmisiin nähden elää loppupelämäs...
Siinä ei ole mitään pahaa, jos sanoo asiat niin kuin ne ovat. Jos joku ei sitä halua kuulla, se on hänen oma ongelmansa.
Ei realistisuudessa mitään pahaa ole olen samaa mieltä.
"Kolmekymppinen sinkku ei ole haluttua tavaraa."
Toi lokeroiminen kyyllä vähän tuntuu siltä että sun mielestä elämä on ohi 30 v. täytettyä... ollaan siinä vähän eri mieltä...
Hyvät päivänjatkot sulle.
ainakin siinä muodossa, missä ap. on sitä tähän asti viettänyt. Ne laatu-urokset, joista aloituksessa haaveillaan, olisi pitänyt napata jo alle kaksvitosena. Nyt alkaa olla myöhäistä.
ajatukseesi!
Musta paras elämä on sellaista että antaa elämän kuljettaa, ilman että suunnittelee liikaa. Haluan elää "kesä kerrallaan" viisikymppisenäkin.
Mä olen aina ihmetellyt sellaisia ihmisiä joilla on selkeät tavoitteet, ensin ura, sitten puoliso, sitten omakotitalo ja lapset. Mä ahdistuisin. Mitäs sitten kun kaikki on eikä enää mitään saavutettavaa.
on sitä että molemmilla on sama ajatus suhteesta. Jos toinen haluaa kertapanoa ja toinen avioliittoa silloin kumpikaan ei ole toiselle varteenotettava.
samoin parisuhteissa ihminen vanhenee koko ajan. Ei se pelkästään Emmanuellea kosketa.
parisuhteissa eivät sinkkuina, kuten itsekin taisit tajuta.
nuo mielipiteitäsi. Toisaalta näin itsekeskeisyyden aikana pelkkä oma viihtyvyys sopii kuvaan. Sinulla on aika omituinen kuva tavallisesta perhe-elämästä ja perheen perustamisesta. Aivan kuin se olisi jokin jämähtänyt päätepiste, jonka jälkeen oma elämä on ohi.
Pelkäätkö ottaa vastuuta omasta ja varsinkin toisten, jopa omien lapsien elämästä? Miten ajattelet eläväsi "kesä kerrallaan" perheen kanssa? Lapset tarvitsevat huolehtivaa äitiä. Siihen sinulla on vielä koko aikuistumisen tie edessä. Ehkä et halua lapsia, ja olen aivan väärässä.
Veikkaan, että sinulla on 2 vaihtoehtoa: 1) jatkat vapaata elämää (vaikka olisit parisuhteessa), vaihdat (ehkä myös petät) kumppaneitasi tiuhaan, ja lopulta keski-ikäisenä havahdut yksinäisyyteesi. 2. Törmäät yhteen todella kovapäiseen komeaan mieheen, joka ei anna sinulle mitään vapauksia eikä vaihtoehtoja suhteessanne. Jäät hänen luokseen, koska selvästi haluat itsellesi dominoivan isähahmon mieheksesi. Et tajua sitä itse edes silloin, kun hän alkaa rajoittaa elämääsi ja rankasti.
Mielelläni olen täysin väärässä.
pitää sanoa että mä en halua lapsia.
En ole äitityyppiä.
Kaikkien ei tartte olla äitejä.
Ja lapsille olisi väärin että heillä olisi äiti joka ei halua olla äiti.
joo, miehet on ikuisesti 22-vuotiaita. Eivät sairastu eivätkä varsinkaan kuole koskaan.
ongelmani, jos et osaa lukea.
No nyt tämä selvisi, ja lapsettomuus sopii sinulle varmasti hyvin. Olisi pitänyt lukea muitakin kirjoituksiasi enemmän. Pahoittelut.
Nyt mene ulos ja ala laulaa täysillä PMMP:tä: "Minä olen täydellinen - ALA RAKASTUA!"
:)
rakastua jos ei itsessä ole mitään rakastettavaa.
Minulla suhteet alkavat ihastumisella, ei niinkään rakastumisella. Se tulee sitten asioiden edetessä jos tulee.
Kyllä se mies viimeistään tällä aloituksellasi tulee. Sähköposti jo täynnä ehdokkaita?
näkisi, mitä kaikkea täällä olet kirjoittanut, niin saattaisi rakkaus loppua about mikrosekunnissa...
mitä olen kirjoitellut :-P
joko lukutaidottomuus tai netittömyys olisi syytä liittää kriteereihisi.
mä sille mainostaisi että olen täällä palstalla kirjoitellut...
Sitäpaitsi, jos mies olisi hyvä tyyppi ja sellainen mistä diggaisin niin sen mielestä mun jutut olisi jees!
arvellut sinua provoilijaksi, mutta nyt kyllä alan arvelemaan jotain vallan muuta.....
palstalle...? Eikä vedota tässä siihen että naikkkoset roikkuu Miesten logiikka-palstalla .:)
pitkät pyhät pitäisi lailla kieltää :)
Että haluaa rakastua niin rakastuu korviaan myöten? Mulla se ei oo koskaan toiminu niin, aina on tapahtunu "vahingoissa". Ja yleensä vielä niin että syystä taikka toisesta en oo voinu mitään tehdä, nykyään lähinnä tota jälkimmäistä ;) Ja sitten sitä joutuu vaan miettimään että milläs sen tunteen saisi karistettua pois.
Mutta onhan se niin että rakastunut nainen hehkuu, energiaa riittäisi vaikka mihin ja olo on varsin maaninen.
En ole huomannu että rakastumisia tai ihastumisia olis tullu enemmän jonain tiettynä vuoden aikana. Mutta keväisin muuten mulla energiaa riittää, vois ehkä sanoa että silloin oon rakastunu itse elämään... tosin se kuulostaa aika kornilta :)
No siitä vain tekemään niitä aloitteita. Lol.
Täällähän on ollut hurja keskustelu kun olen ollut poissa!
Olen jo melkein rakastunut! Yks namu on kiikarissa.
Mitäs sä nyt oikein sitten haluat siltä sun orastavalta suhteeltasi?? Suuria tunteita ja kiihkeää seksiä, mutta ei kuitenkaan mitään liian vakavaa? Ei lapsia eikä yhteistä asuntovelkaa? Haluatko löytää jonkun jonka kanssa voisit viettää loppuelämäsi vai kuuluuko kumppanin säännöllinen vaihtaminen tuohon hedonistiseen maailmankuvaasi?
se on hyvä mies niin eipä sitä tarvitsisi vaihtaakaan. Tähän ikään mennessä tiedän jo ettei niitä joka oksalla kasva. Mutta kiihkeää seksiä toki on oltava ;)
Suhde voi olla "vakava" ilman lapsiakin.
On se jännä, miten kevään tulo ja valon lisääntyminen tosiaan vaikuttaa tunteisiin ja mielialaan. Minullakin on semmoinen olo että haluan rakastua. Rakastua uudelleen miesystäväni kanssa. Se tekisi hyvää suhteellemme...
Mutta kysymykseesi. Mielestäni on kyllä mahdollista asennoitua siten että nyt olisi ihana antautua ihastumisen/rakastumisen tunteelle ja katsella sitten ympärilleen sillä silmällä. Kolmisen vuotta sitten menin ja rakastuin sillä tavalla. Kohde oli sinänsä yllätys, mutta ratkaisevaa oli avosydäminen asenne ja turhan arkuuden syrjään heittäminen. Ja mikä parasta, mies tuli pienen lämmittelyn jälkeen avosylin vastaan. Olisin suonut sen jatkuvan, mutta miehen mielestä emme olisi kuitenkaan sopineet yhteen koko loppuelämäksi..
Ja niin, rakastuminen tulee tietenkin myös itsestään, ehkäpä hiljalleen kehittyen ja toiseen tutustuen. Näin kävi minulla toisella kertaa.
Mutta mutta, toivottavasti rakastut tänä keväänä!
nimittäin sun nimimerkkisi muistuttaa liikaa tätä ketjun aloittanutta sekopäätä. On paljon mahdollista, että joku luulee sinua vahingossa tuoksi henkilöksi, kuka aloitti tämän ketjun. Epäilen vahvasti haluatko niin käyvän...
Noh, en kuitenkaan halua vaihtaa nikkiä, se on ollut jo yli pari vuotta samana.. Mutta uskoisin, että ollaan silti sen verran erilaisia, että ainakin kirjoituksista voisi erottaa jos tarkaan katsoo.. :)
etsi ja iske -tyylillä saa jonkummoisen miehen, mut en tiiä et miten "luonnonmukainen" tapa toi on löytää mies....et silleen et miten hyvin se mies sit on sitä, minkälaisen sä haluat. Vähä silleen väkinäiseltä kuulostais.
Kevät on ihanaa aikaa, ihastua ja vähän rakastuakin, jos ei muuten niin elämään pimeän talven jälkeen!!
En usko et voisin pakottaa itseni rakastumaan, mut alttiimpi kyl olen valoisampaan aikaan kuin talvella.
Mutta kesällä on taas ihanaa olla vapaa sinkku ja nauttia kesän riennoista täysillä.. ;)