aina puhutaan ilkeistäpahoistalaiskoista aupaireista. aupair on kuitenkin se, joka ulkomaille lähtiessään on tehnyt enemmän uhrauksia ja perheet, jotka kuvittelevat ottaneensa ilmaisen orjan, eivät muista aupairin olevan nuori eikä kone.
mikä on ollut hirveintä, mitä perhe on tehnyt teille aupaireilun aikana? onko jotain kipeitä muistoja? kostitteko perheelle, lähdittekö kävelemään?
kuitenkin usein itse aupairin pahat teot usein jäävät keksien naposteluun. perheet ovat hyviä aiheuttamaan katkeruutta.
mikä on ollut hirveintä, mitä perhe on tehnyt teille aupaireilun aikana? onko jotain kipeitä muistoja? kostitteko perheelle, lähdittekö kävelemään?
kuitenkin usein itse aupairin pahat teot usein jäävät keksien naposteluun. perheet ovat hyviä aiheuttamaan katkeruutta.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Meillä on ihana aupair! Ei ole orja vaan rakas perheenjäsen. Ei olla inhottavia toisillemme. Autetaan ja joustetaan puoleen ja toiseen. Pidetään vapaata, hauskaa, nauretaan, lomaillaan ja lötkötellään yhdessä, ja ne hommat sujuu siinä sivussa. Kaikki keksit syödään tasan, ja meillä on ollut mahtavaa! Traumoja ei jää kellekään. Mitään hirveyksiä ei olla tehty toisillemme, mutta sitäkin enemmän huomaavaisuuksia.
Näinkin ne asiat voi mennä, usko pois!
Mä olen ollut kahdesti au-pairina eri maissa. Ja molemmissa paikoissa perheet oli aivan loistavia. Perheet oli tosi erilaisia mutta olin perheenjäsen, jaettiin ilot ja surut! Asioista pitää osata puhua, niin ei tarvitse olla katkera. Tänäkin päivänä pidetään yhteyttä ja ollaan ystäviä!
vähän outo keskustelun aloitus.. etenkin tuo "kostitteko perheelle" osoittaa aikamoista "kypsyyttä" siellä päässä :'))
mulla on ollut loistavaa. tietysti joku ennalta-arvaamaton beibisittaus/tavallista pidemmäksi venynyt työpäivä on saattanut ärsyttää sillä hetkellä, mutta näin parin viikon päästä kotiin lähdettäessä voisin sanoa että täällä oltu 9kk on ollut kyllä täydellistä. joustamaan olen joutunut, mutta kiitokseksi siitä olen saanut joustua takaisin päin. palkka on hyvä, edut loistavat, perhe ihanin mitä voi olla.
..siinä vaiheessa, kun ei tiedä, mitä toinen on joutunut kokemaan, voi olla haukkumatta muita.
itse jouduin tekemään kaiken wcn pesusta ruoan laittoon ja samaan aikaan vahtimaan kahta adhd-potilasta.
äiti vain huusi ja isä ei ollut koskaan kotona. huoneessani lapset kävivät silloin, kun en siellä ollut. söivät kurkkupastillit ja purkat sekä heittelevivät valokuviani ympäriinsä, vaikka työsopimuksessa luki, ettei huoneeseeni kukaan menisi ikinä.
jouduin töihin vapaa-ajalla ilman varoitusaikaa. kerran äiti lukitsi minut taloon ja sanoi, etten saa poistua talosta.
minulle ei maksettu ylityötunneista ja kaikki siivoukseen liittyvät asiat jouduin tekemään kaksi-kolme kertaa, kun ei äidille kelvannut (olen työskennellyt suomessa siivoojana kuitenkin).
lasten kanssa jouduin viettämään sisällä talossa 10 tuntia, ilman että saimme mennä ulos (esim puistoon), emme saaneet katsella televisiota tai pelata. aika meni pitkäksi ja nuo kakarat keksivät aina jotain kiellettyä, kun eivät saaneet purkaa energiaansa. yritin piirtää heidän kanssaan, leikkiä.. mutta kaikkeen kyllästyy. kuitenkin kuusi päivää viikossa kymmenen tuntia.
minäpä kiltisti olin irtisanomisajan loppuun ja vaihdoin aivan ihanaan perheeseen! mutta ensimmäinen aupair kokemukseni oli karmea, mutta onneksi tapasin aivan ihastuttavan perheen ja kaikki meni hyvin.
jeah ja sulle lisää sisälukutaitoa, kukaan ei oo haukkunu ketään. särähti mul vaan korvaani toi alkutapa ja siin olikin kypsyyttä heittomerkkien sisäl. ihan rauhas siel duud.
"minäpä kiltisti olin irtisanomisajan loppuun"
Ja mikahan mahtaa olla au pairin irtisanomisaika ?
Kypsymaton kuvaa sinua oikein hyvin
Olen samaa mieltä.
Valitettavasti tämän aloittajan tapauksessa pitäisi syyttää enimmäkseen itseään. Paskoja ihmisiä / perheitä / auppareita / keitä vain (opettajia, työnantajia, työntekijöitä, tiiminjäseniä, luokkatovereita jne jne) riittää pilvin pimein. On omaa tyhmyyttä, jos antaa käyttää itseään hyväksi ja vieläpä senkin jälkeen kun sen on huomannut. Maailma nyt vain ihan oikeasti ON täynnä sellaisia, jotka käyttää hyväksi jos saa pienintäkään vihiä siitä, että joku siihen SUOSTUU. Maailmalle lähdetään oppimaan elämää - tän ketjun aloittajan oppi oli siinä, että ei saa antaa kohdella itseään mitenkä vain. Ja että kun toinen osapuoli räikeästi rikkoo lupauksiaan from the word go, niin miksi pitää itse pitää kiinni jostain veteen piirretystä viivasta, jolle joku on antanut virheellisesti nimen "irtisanomisaika".
Suomalaisen sisun on joskus sanottu olevan sekoitus sinnikkyyttä, uhkarohkeutta ja typeryyttä. Tässä tapauksessa sanoisin, että isoin ripaus oli tuota viimeistä.
Muuten en halua keskusteluun osallistua, mutta haluan sanoa, että au pairillakin on todella irtisanomisaika. Minulla se on kaksi viikkoa.
juu niin on, minullahan se on viisi viikkoa.
mutta jos perhe rikkoo sopimusta, niin pitääkö sitä sitten nysvänä jäädä todellakin istumaan kaltoinkohdeltavaksi ne tasan 35 päivää vielä sinne ihan vain siksi kun "au pairillakin on todella irtisanomisaika."
Kummallinen tapa suhtautua lapsen keskittymisongelmiin tai ylivilkkauteen, sairausko????????????
haukut perheen lapsia adhd-potilaiksi, pädet sillä että jääräpäisesti pysyt perheessä irtisanomisajan loppuun heittäytyen suureksi marttyyriksi, puhut perheelle kostamisesta aloitusviestissä ja SUUTUT kun sinua sanotaan kypsymättömäksi? minusta sana päin vastoin kuvaa sinua etenkin toisen viestisi jälkeen oikein mainiosti, en olisi parempaa itse keksinyt.
monet huonoissa perheissä olevat ovat uittaneet hammasharjoja wcn pöntössä, sylkenyt perheen ruokiin jne. sitä on kosto ylimmillään.
ketjun tarkoitus ei ollut syytellä ketään jakaa vain traumoja muiden kanssa. kertoo mun mielestä muidenkin (teidänkin) kypsymättömyydestä tulla arvostelemaan jo tehtyä. itse kyllä opin, etten koskaan enää antaisi itseäni kohdeltavan sillä tavoin. moni tulee sen vielä oppimaan.
oli lapsi, aikuinen, murkku tai vanhus aina ihmiset himoavat kostaa omaa kärsimystään niille, jotka sen aiheuttavat. sen jo opettaa monet soditut sodat. itse ehkä "kostin" sillä, etten enää loppu metreille jaksanut antaa parastani. äidin typerät säännöt lasten varalle (saatte ainoastaan piirtää ja jutella) särkyivät ja pojan energiaa kulutin kilpajuoksulla sekä jalkapallolla.
villit lapset, joiden vanhemmatkaan eivät heitä pysty käsittelemään, ei tule antaa hoidettavasti muiden kotitöiden ohella nuorelle, kokemattomalle aupairille. itse välitin lapsista kuitenkin, enkä halunnut heille ongelmia, joten jäin LASTENKIN takia kuukauden irtisanomisajalle ja enkä tiedä, jos olisin lähtenyt aiemmin, minne olisin lähtenytkään. toisaalta kadun, että jäin. toisaalta olen tyytyväinen, että jäin. lasten asiat siinä ainakin järjestyi sekä itse löysin ihanan perheen, jossa ollessani ei jäänyt heistä mitään traumoja.
entisen perheen äiti tuhosi kaiken minusta taloon jääneet. jopa kirjeet, jotka tulivat minulle sen jälkeen, kun lähdin.
olen lapsellinen, mutta toivon, että äidin pahat teot eivät kostautuisin lapsille, vaan äidille itselleen. hän saisi niellä ylpeytensä ja myöntää tehneensä väärin. lapsillista tai ei, mutta uskon, että moni siinä perheessä ollut niin myös toivoisi. niitä villejä lapsia minulla on ikävä! vaikka olivatkin niin villejä.
kuitenkin toisten kirjoitustyyli sekä ratkaisujen teko netissä ei ole mielestäni mikään sodan aihe. aattelin itse vain keskustelun avauksessa jakaa traumoja (joita jäi lukuisia) muiden saman kokemuksen kokeneille, enkä mitään "sinä olet kypsymätön, oma vikasi" -syyttelyitä, sillä paha mieli jäi. ei syyttely ketään auta.
itseäni vielä lisää. tämä on INTERNETIN ANONYYMI keskustelu palsta. en tunne teistä yhtääkään, eikä teistä kukaan tunne minua. henkilökohtaiset syyttelyt eivät tänne kuulu.
liian moni on ollut huonossa perheessä, liian pitkään aupairina. moni niistä katuu. eikä syyttelykään auta niitä lisää.
ei minullakaan ole tapana suuttua siitä, mitä täällä puhutaan.
kypsymätön lapsi kyllä varmasti olen, mutta en sen perusteella, mitä jouduin kokemaan. tapauksessa tuntematta muuta kun pintapuolen ei voi tietää loppuja. tuskin töistäkään moni uskaltaa irtisanoutua, jos on ilkeä pomo. ensin ainakin itse etsisin uutta työpaikkaa. ei velkaisena ole kiva elää, ainakaan minusta.
marttyyri en ole. olin silti irtisanomisajan loppuun. en silti itseäni marttyyriksi nimittäisi. en todellakaan.
Sun kommentit koston tavoista, samoin kuin ketjun aloitus, kuulosti siltä, että olisit toivonut mässäilyketjua eri tavoista, kuinka ja millä tavoin aupparit ovat kostaneet kokemiaan vääryyksiä perheelle tai toisinpäin. Kuulosti siltä rivien välistä, että olisit toivonut samanlaista taisteluketjua kuin tuolla paljon paljon aikaisemmin oli liittyen mm. keksien syöntiin salaa.
Sellaisista keskusteleminen ja etenkin sellaisten onkiminen (miltä aloituksesi minusta kuulosti) ei minusta hyödytä mitään, ja jos siitä jotain lapsellista iloa saa niin... Ilmeisesti tästä ketjusta ei sitten sellaista tullutkaan.
"monet huonoissa perheissä olevat ovat uittaneet hammasharjoja wcn pöntössä, sylkenyt perheen ruokiin jne. sitä on kosto ylimmillään"
Monet ?
Ilmeisesti puhut kaveripiiristasi ? Voisitko kertoa missapain vaikutat.
En mina usko etta sina tiedat muita jotka olisivat sylkeneet ruokiin tai uittaneet hammasharjoja vessanpontossa.
Sina olet tehnyt sita. Muuten aloituksessasi ei ole mitaan jarkea.
Vaikuttaa silta kuin sinulla olisi asiasta huono omatunto. Joten halusit etta taalla muut au pairit kertoisivat VIELA karmeammista jutuista jolloin tuntisit olosi paremmaksi. Se ilkivallan tekeminen ei tuonutkaan sellaista mielihyvaa kuin halusit, eika parantanut asemaasi ollenkaan.
Tuollaista tekevat yleensa 7-11 vuotiaat.
monet tekevät niin?
viitsisitkö tarkentaa kun niin varmasti tiedät kaikkien kaltoinkohdeltujen aupaireiden uittaneen hammasharjoja vessanpöntöissä? sehän onkin KYPSÄÄ!
meidän perheen 10vuotiaskin tietää sellaisen olevan jo "kostamisenkin" alapuolella.
kuulostat kovin katkeralta, mutta tuntuu että kaipaisit vain sääliä ja olkaantaputuksia; "oletpa sinä ollut HYVÄ aupair kun olet ollut perheessä irtisanomisajan loppuu, todella JALOA ajatella perheen lapsia."
kehujen kalastuksesta miiinuspisteet, jälleen.
voielämä. tänne ei saa näköjään kirjoittaa mitään.
jos haluan vain hiljentää oman omantuntoni, menisin rippikoulupalstalle ja siellä tunnuistaisin aupairejen salaa tehdyistä asioista. lukekaa sieltä! sieltä kerrotaan paljon pahemmista kuin hammasharjojen uitosta wcpytyssä.
toki tunnustaisin, jos sitä itse olisin tehnyt. todellakin. olen nimetön, kuten tekin. teillä on pokkaa haukkua muita, joten minullakin olisi pokkaa kertoa, miten vaikka varastin perheeltä satojatuhansia euroja, jos vain niin olisin tehnyt tai kuinka laitoin lapset tappouhkausten uhalla siivoamaan taloa, kun itse söin karkkia. nyt voinkin tunnustaa... en ole tehnyt edeltäviä asioita.
omatuntoni on puhdas. pahin asia, jota tein oli se, että vein lapset puistoon viimeisenä päivinä ja annoin heille keksejä. siitä host äitini olisi suuttunut. mutta lapset tykkäsivät ja samoin minä.
kyllä tekin himoitsette kostaa! myöntäkää vain. tälläkin hetkellä toivoisin, että te olisitte olleet siinä perheessä, enkä minä.
Olen keskenkasvuinen kakara. Hädin tuskin 18, siispä liian kyvytön aupairiksi. Silti sitä olin. Menin kotiin kasvamaan korkoa ja nyt voin sanoa, olen liian kypsäkin apksi. Hah. Vaikka muuten olenkin täysin kyvytön ja ikuinen KAKARA.
kyllä ikuiset traumat kun jouduin perheeseen, missä isä olisi halunnut minusta myös kotiorjan lisäksi rakastajan..siihen en lähtenyt, lähdin pois...
en ikinä unohda..
ja joo, jotkut tosiaan, varsinkin jenkeissä luulevat että täältä suomi tytöt tulevat soviet unionista hankkimaan vähän rahaa ja ovat onnellisia kun saavat edes katon päänsä päälle.
toisaalta myös hyviä perheitä on..
mistä maasta haluaisit kokemuksia..eurooppalainen kulttuuri helposti eri kuin esim amerikkalainen....
Itselläni on todella kylmä perhe...perheen äiti on minulle kateellinen ja katsoo päästä varpaisiin kun lähden laittautuneena ulos. Olen tehnyt työni todella hyvin ja tunnollisesti, lapset tykkäävät minusta todella ja touhuilen ja leikin heidän kanssaan paljon...kuitenkin perhe on etsinyt 2 kertaa selkäni takana uutta aupparia mikä sattuu todella paljon:( He ovat kypsymättömä kuten käytöksestäkin näkyy! Eivät kerro sitä mulle etten nostaisi kytkintä mut jos joku vähemmän elämän iloinen ihminen löytyis joka kaikki vapaa-aikansakin viettäis lasten kanssa ettei vain vanhempien tarttis ni sit kertoisivat et saisin lähteä...outoja tyyppejä...syksy oli tosi rankka ja kun lähes 4kk tein yli 50h viikkoja, ni ei jäänyt enää energiaa lähteä mihinkään ja siitä seurasi melkein burn out, jolloin meinasin lähteä perheestä mutta minut manipuloitiin jäämään, et kun lapset ovat niin kiintyneitä ja ajattele lapsia! ja sitten päätin jäädä kun työtunteja vähennettiin...noh, mikäs juttu tämä on että ajattele lapsia ja sitten etsitään selän takana uutta aupparia...ihme epeleitä, mut meitä on joka junaan...Muuten on ollut mahtavaa, vapaa-aika on ihanaa ja kaikki mikä tapahtuu talon ulkopuolella, sillä talossa on ahdistava tunnelma...mut joo, eipä tästä traumoja jää, mut hiukka paskanmaku suuhun vanhempien käytöksen osalta, mut minkäs teet, elämä onXD
Mäkin tein aivan valtavan pitkiä viikkoja, yöuniaikaa jäi sellaset 6-7 tuntia (johon kuulu myös mun vapaa-aikani) eli joko nukuin ton vähän tai sitten tein jotain muuta ja nukuin vielä vähemmän (mä kun vielä oon sellanen ihminen joka tarvii 8-9 tuntia unta että jostain tulee jotain, joillekin toi ei olis ollenkaan paha aika nukkua). Sopimus oli aika ympäripyöreä (suunnilleen näin meni että 30 tuntia/vko työtä plus babysittausta tarvittaessa). Enpä olis uskonut että tarvittaessa on iltaisin ja aamuisin ja viikonloppuisin ja lomilla ja aina.
Perhe oli vääristellyt mm. lasten lukumäärää, yhteisiä lapsia oli kaksi kuten oli sovittu mutta molemmilla vanhemmilla sitten omat äpärälapsensa siihen päälle. Ja ne olivat vuoroviikoin siellä ja jokainen siitä sitten osaa laskea että jos viikolla 1. on äitin lapset ja viikolla 2. isän lapset jne. niin joka viikko oli lapsia 5-6 hoidettavana. Plus KAIKKI kotityöt. Ihan kaikki, ja sitten sain jokasta muksua hakea millon mistäkin kolkasta kavereitten luota, kerhoista, koulusta, harrastuksista ja muualta, iso kaupunki, pitkät välimatkat, ja minä menin bussilla, metrolla, paikallisjunalla, ei puhettakaan että olisin saanut käyttää yhtä perheen tallissa käyttämättömänä olevista autoista.
Ihan hirveää oli ja sieltä sitten lähdinkin pois. Mua syyteltiin aivan kamalasti koko jutusta ja uhkailtiin ja muuta.
Tästä nyt on kuitenkin aikaa muutama vuosi niin alkaa pahimmat traumat unohtua mutta IKINÄ en enää lähtis au pairiksi. En koskaan.
Ongelma on se, että suomalaiset tytöt kauttaaltaan kasvatetaan niin kilteiksi ja myöntyviksi, että alun alkaenkin *suostuvat* tuollaiseen, että edes ryhtyvät tuollaisiin työtunteihin eivätkä heti alkutekijöiksi sano perheelle suoraan, että ei vetele! Että sitä sietää edes pari viikkoa, ennen kuin ottaa hatkat.
Toivottavasti osaisin kasvattaa oman tyttöni niin, että jo alta parikymmpisenäkin osaisi pitää puolensa, jos sitä joku yrittää vedättää noin.
jäi ja pysyvät. en saanut syödä perheessä. en saanut lähteä ulos. kokeilin olla siellä - sitten karkasin.
itse olen sitä mieltä, ettei siltoja saa polttaa. pitää lähteä sovussa pois. yrittää ainakin. siltojen polttaminen on aina tuskaisempaa.
tottakai pitää olla vähän aikaa, jos vaikka alkaisi sujumaan. sitten keskustella ja sitten vasta keskustella lähdöstä sekä lähteä.
on hyvä antaa perheelle jonkin näköinen lähtölaskenta_aika.
oli ilkeämielinen perhe. kostin tuottamalla ison puhelinlaskun ja häipymällä ennen kuin lasku tipahti postiluukusta.
jotain paljon paljon pahempaa kuin napostella keksejä. Et ilmeisesti ymmärrä sitä, kuinka suuren riskin perhe ottaa luottaessaan lapsensa tuntemattoman ja vielä ulkomaalaisen hoivaan (ulkomaalaisen on helpompi hyväksi käyttää tai pahoinpidellä lapset tai vain jättää heidät oman onnensa nojaan jäämättä kiinni). Kaikkien osapuolten uhraukset ovat suuria, mutta perheellä ne on silti suurempia. Mutta eihän niitä voida verrata, sillä ne ovat kaikki vapaaehtoisia.
Varmasti hankaliakin perheitä ja au paireja on, mutta minä olin vuoden aivan ihanassa perheessä aikoinaan ja nyt minulla on ihana au pair, joten vain hyviä kokemuksia.
Ps. Ainakaan Suomessa se au pair ei todellakaan ole mikään ilmainen kaikkine veroineen ja muine kuluineen. Helvemmaksi tulisi viedä lapset hoitoon kunnalle, jolloin ne saisi vielä pidemmiksi päiviksi sinne.
"aupair on kuitenkin se, joka ulkomaille lähtiessään on tehnyt enemmän uhrauksia"
Kerrotko tarkemmin naista. Mina en tieda mita tarkoitat.
Perhe ottaa tuntemattoman ihmisen taloonsa asumaan ja maksaa viela siita hyvasta palkaa ja tayden yllapidon. Tuo henkilo, jonka taustoja ei ole edes tarkistettu, on vastuussa perheen koko omaisuudesta - kuten irtaimisto, lapset, talo ja autot.
Au pairin uhraus on se etta lahtee ulkomaille vuodeksi ja saa siita enemman rahaa kuin tyottomyyskortistossa.
Voi voi. Pitaishan sita nyt ymmartaa etta au pair ei ole mikaan kone, jos lapset valilla unohtuu tarhaan ja puistoon niin mita sitten. Au pair loysi kivan pojan puistosta jonka kanssa meni perheen kotiin, poika osoittautui laittomaksi maahanmuuttajaksi joka tyhjensi talon ja varasti auton samalla kun au pair on suihkussa ajattelemassa "Aah mika ihana ulkomainen mies".
Au pair tulee suihkusta ja soittaa perheen aidille joka vain naureskelee tapahtumalle. "Nuoret ovat nuoria, heh heh"
HAH!
EN YMMÄRRÄ, MIKSI TÄMÄN PALSTAN KIRJOITTELIJAT EIVÄT OSAA LUKEA.
AIHEET EIVÄT PYSY OTSIKOIDEN ALAISINA VAAN HARHAILEVAT JA SYYTTELEVÄT TOISIAAN.
MIKÄ TEITÄ IHMISET VAIVAA?! OTATTE LIIAN VAKAVASTI ELÄMÄN. KIRJOITTELIJA HALUSI VAAN JAKAA TRAUMOJA.
OPETELKAA LUKEMAAN JA LUOPUKAA MUIDEN SYYTÖKSISTÄ.
Moi.
Inhottaa muiden negatiivinen suhtautuminen asiaasi,tai ylipaataan ku heti etsitaan pilkku jota voisi nussia.
Kokemuksesi olivat varmasti kauheita,sita en epaile ja jos joku naista valittajista kokisi saman,tietaisi ehka jotain. Hyva taalta on vieraisiin poytiin huudella mutta odotappas kun omalle kohdalle sattuu...
Mukava kuulla et loysit sit kuitenki hyvan perheen itelles noitten kauhukokemusten jalkeen... Kaikkee hyvaa sinulle :)
Kiitos hyvasta aloituksesta. Valitettavasti suurin osa ihmisista ei tunnu ymmartavan miten todellisesta ongelmasta tassa on kysymys. Itse tiedan erittain hyvin mista nama kostontunteet tulevat ja mitka tekijat ajavat aupairin kayttaytymaan irrationaalisesti.
Itsellani oli ihana aupair-perhe mutta valitettavasti kaverini eivat olleet yhta onnekkaita. Perheet kayttivat heita haikailemattomasti hyvakseen ja siita syntyi syvaa katkeruutta mika yleensa muuttui lopuksi kostonhimoksi.
Minusta tuntui loppuaikoina etta suosituin puheenaihe aupairien kesken oli nimeenomaan kostosuunnitelmat. Aupairit kostivat monella eri tavalla: opettamalla lapsille etta heidan vanhempansa ovat pahoja ihmisia/ tekemalla isoja puhelinlaskuja ennen lahtoaan/ parkkeeraamalla laittomille paikoille ja jattamalla laskut vanhemmille/ jattamalla lapset tv:n aareen koko paivaksi/ laittamalla bensatankkiin vetta jne. Pahimmat kostosuunnitelmista jai onneksi toteuttamatta (esim. perheen myrkyttaminen). Mina kaytin tuntikausua puhumalla naille aupaireille ja yrittamalla loytaa ratkaisuja heidan ongelmiinsa. Joissakin tapauksissa jouduin lopulta ottamaan yhteytta itse isantaperheeseen koska olin huolissani lasten turvallisuudesta. (nama lapset olivat useasti minun omien hoitolasteni leikkikavereita ja sita kautta minulle hyvin tuttuja ja erittain tarkeita)
Kun mina puhun ihmisille naista asioista minulta usein kysytaan miksi en aina mennyt suoraan perheiden puheille. Toisen ihmisen luottamuksen pettaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Mina myos puhuin eri tilanteista aina avoimesti oman isantaperheeni kanssa (aupairit myos itse uskoutuivat heille), eivatka hekaan osanneet neuvoa mita minun olisi pitanyt tehda. Hekaan eivat koskaan halunneet ottaa yhteytta viranomaisiin tai muihin isantaperheisiin sen perusteella mita he kuulivat tai tiesivat tapahtuvan.
Nykyaan mina kuitenkin puhun aina uusille aupair perheille siita miten tarkeaa on kohdella aupairia hyvin ettei syntyisi naita pahoja tuntemuksia. Lapsenhoitajaa pitaisi aina kohdella kuin omaa perheenjasenta!