Nainen johtajana

Ei toimi nainen eikä mies johtajana. Ihmisen pitää ohjata itse itseään jos...

Itselläni ei ole ollut, kuin yhden kerran naispomo. En halua yleistää, mutta hän oli täysin hoopo. Ei aina oikein tuntunut käsittävän päivänselviäkään asioita. Tehtäväänsä hän oli ylkoulutettu ( diplomi-insinööri työnjohtajana) ja
se varmaan aiheutti ongelmia. Tehtävien tuntemus oli liian teoreettista. Eikä uskaltanut koskaan panna itseään todella peliin ja pyrkiä tutustumaan omaan vastuualueeseensa.

Ei sukupuolella ole mitään tekemistä onko pomo vaiko eikö, paitsi että naiselta tietty vaaditaan hurjasti paljon enemmän kuin mieheltä vastaavasta duunista. Minulla ollut nainen esimiehenä suurimman osan työurastani, mutta sitten olikin äkkiä mies ja voi vitsit miten hommat sujui paremmin. Ei enää niuhotusta milloin piti ruokatunnin tai milloin piti lähteä aikaisemmin...hommat vaan toimi. Luulisin että suurin syy on siinä että kun on akka esimies, hänen pitää näyttää olevan enemmän "esimies" kuin miehen koskaan. Ällötystä.

et kai tosissas kysy "millaiset ovat asenteenne?"
Mee muualle tekeen "seminaari" työtäsi, paljastit jo kaiken itestäs.

Alkuun itestä. Toimin suuressa yrityksessä käynnissäpidon esimiehenä alaisia tuotantotilanteesta vaihdelleen noin 20.

Omat kokemukseni naisesimiehistä on vähäiset mutta töissäni näen miten muiden osastojen naisesimiehet onnistuvat myrkyttämään niuholla käytöksellään työilmapiirin.
Maailmalla on varmasti ok naisesimiehiä mutta itse en ole tavannut.
Huippuasiantuntioita olen kyllä tavannut.

Naiset esimiehenä:
Keskitytään epäolennaisuuksiin ja pilkkuihin. Siinä vaiheessa jää yleensä jousto työntekijän päästäkin vähäiseksi.
Tekniikan alalla olen törmännyt myös naisesimiehiin joilla on aivan järkyttävä pätemisen tarve.
Itse näen tilanteen niin että
todellinen arvostus ja auktoriteetti ansaitaan luontaisilla johtajataidoilla ja osaamisella.
Ja sillä, että esimies todella arvostaa alaistensa erilaista osaamista. Naisesimiehillä tämä arvostuksen osoitus jää yleensä epäolennaisten pilkunviilailujen varjoon.

T: Työssäviihtyvyys tutkimuksessa todetusti viihtyisimmän osaston miespuolinen esimies.

No parista naispuolisesta esimiehestä on kokemusta. Mieluummin työskentelen miehen alaisuudessa.

Minulla on pelkästään hyvää sanottavaa naisista esimiehinä. Siitä on kymmenisen vuotta kun olin työssä parissakin paikassa, jossa kaikki olivat naisia, lähin ja ylin esimies myös. Esimiehet toimivat hyvin ja asiallisesti, eikä minulla ollut mitään valittamista.

Nykyisessä työpaikassa naispuolisia esimiehiä ei juuri ole, lasikatto on aika matalalla. Ne, jtka ovat esimiehiksi päässeet, ovat jollain tavalla hyvinkin tomeria ja ehkä vähän jätkämäisiä. Eivätkä kuuntele ininää eikä paskapuheita.

Olen itse työelämässä oleva nainen, esimiehinäni ovat olleet sekä miehet että naiset.
En oikeastaan ole huomannut paljoakaan eroa paitsi siinä suhteessa, että jos alkaa taidot mennä ohi esimiehen, niin miehet ehkä pelästyvät helpommin, pelkäävät oman paikkansa menetystä tms. ja ylentävät sitten sellaisen josta ei ole vaaraa (ei koske pelkästään itseäni vaan olen huomannut saman käyttäymismallin etevien työkaverienikin suhteen, eli miespomo ei ylennä heitä vaan ns. vaarattomamman tapauksen).
Naiset taas eivät ehkä niinkään pelkää oman paikkansa menetystä johtuen ehkä siitä että naiset eivät ole niin uraorientoituneita.
Nämä olivat siis vain minun kokemuksiani.

"Siitä ei vain yksikertaisesti tule mitään…"

Näin totesi 25 vuotta kokeneempi naispuoleinen työtoverini. Itse olen nuori mies. Omat kokemukseni naisesimiehestä ovat toistaiseksi melko neutraalit.

Ei nainen pomona oo paha,mutta mulla oli homo esimiehenä,tosin vitun neitimäinen ja ärsyttävä kimittäjä..Pistettiin duunikaverin kanssa haisemaan ja savustettiin pihalle ja samalla sen homosuhdekin meni poikki,sitä en tiedä,että onko suhde taas kasassa,mutta ei hurveesti kiinnostakkaan.