Minua on petetty, 9kk se jatkui minun tietämättäni. Mieheni lopulta itse kertoi toisesta naisestaan, rakkaudestaan häntä kohtaan, ja halusi eron. Kuinka vihasinkaan noita kahta petturia. Nyt kun miehen lähdöstä on 3kk, olen oivaltanut jotakin. Minä olin oikeasti huono vaimo, en minä tainnut enää edes rakastaa, halusin vain kahlita hänet. Join liikaa ja humalassa haastoin riitaa, uhkasin avioerolla ja sanoin hänelle pahasti. En välittänyt enää kodista, minun oli paha olla ja halusin että hänelläkin olisi yhtä paha olla... mutta luovuttaa en halunnut silti, en olisi halunnut antaa häntä pois. Nyt näen häntä sen toisen naisen kanssa toisinaan, ja on pakko myöntää että he ovat onnellisen oloisia ja nainenkin vaikuttaa "ihan kivalta". Harmittaa etten tajunnut aiemmin miten väärin tein vaikka mies sanoi ettei jaksa enää, ehdotti terapiaakin, mutten halunnut mennä, olisi ehkä pitänyt. Nyt olen menettänyt hänet ja olen yksin, mutta tiedän että tämä on oikein minulle, minä olin huono vaimo.
Sain mitä ansaitsin
petetty (n)
31040
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että olet ollut huono vaimo, niin siitä huolimatta miehesi teki väärin pettäessään sinua.
Eroon lienee monta syytä olemassa ja on hyvä käsitellä näitä asioita mielessään.
Muista kuitenkin, että miehesi ratkaisi ongelmanne pettämällä ja lähtemällä. Sitä en tiedä, olisiko teillä ollut muuta mahdollisuutta selvittää asioitanne, mutta miehesi olisi siitä huolimatta pitänyt käsitellä asiat oikeassa järjestyksessä, eli ensin lähteä ja sitten katsella muita naisia.
Sinulla on edelleen mahdollisuus kasvaa ja oppia, vaikka liittonen särkyikin. Toivottavasti tulevaisuudessa ei asiat mene ristiin samoista syistä, mitä aikaisemmin on mennyt.
Minä en vain tunne olleeni huono vaimo, TIEDÄN olleeni, tosi kurja ja inhottava jo pitkään. Ihmettelen oikeastaan nyt että hän jaksoi minua niinkin kauan (12v), kun oikeastaan olisi voinut lähteä jo vuosia sitten. Enää en syytä miestäni pettämisestä, koska olen ymmärtänyt sen että toimin todella väärin häntä ja parisuhdettamme kohtaan. Mies yritti puhua, kertoi pahasta olostaan, yritti saada terapiaan, hän halusi yrittää korjata liittoamme, mutta minä en antanut siihen mahdollisuutta, syytin vain häntä ymmärtämättömyydestä ja liiottelusta. Nyt tiedän että olin kokoajan väärässä ja ymmärrän miksi hän lähti luotani, tein hänet onnettomaksi. Ja oikeastaan vaikka tuntuukin pahalta olla yksin olen jollain lailla onnellinen kun näen hänen olevan nyt onnellinen. Hän on ansainnut onnensa niiden kamalien vuosien jälkeen jotka hän vietti minun kanssani. Ehkä olen oppinut jotakin ja ehkä löydän vielä jonkun jonka kanssa osaan olla ja osaan arvostaa miestä joka haluaisi tehdä liiton eteen töitä, viimeksi en osannut ja sitä kadun nyt. En ennen ymmärtänyt mitä siinä ihmisessä menetin. Omaa tyhmyyttäni kaikki on tapahtunut.
voit kyllä TIETÄÄ olevasi huono vaimo, mutta ehkä et silti omaa tyhmyyttäsi miestäsi menettänyt. Mies kun saattaa lähteä, vaikka vaimo olisi oikein hyväkin.
Itse olen se lähtijä. Rakastuin toiseen ja miltei heti jätin hyvän mieheni. Exmieheni sanoi, että olisi paljon parempi, jos hänellä olisi ollut edes jokin pienenpieni mahdollisuus jatkaa kanssani. Oikeastaan olen hänen kanssaan samaa mieltä. On julminta vain lähteä. Uskottomuus ei siksi mielestäni ole pahinta, se on vielä mahdollisuus. Lähteminen ei ole. Joten pyytäisin kaikkia, jotka sanovat "ensin lopetetaan yksi suhde, sitten vasta siirrytään toiseen", miettimään mitä sillä oikeastaan tarkoittavat. Asiathan on aina kohdattava sellaisina kuin ne vastaan tulee. Minäkin olisin mitä todennäköisemmin yhä onnellisesti edellisessä liitossani, ellen olisi kohdannut nykyistä miestäni. Avioero tuntui ihan kamalalta, väärältä, tuntuu yhä jollain tasolla. Usein manaan miksi minun ikinä piti kohdata "liian" suuri onni. Elämä ei ole helppoa meni asiat sitten niin tai näin...