Apua! Mieheni kertoi pari kuukautta sitten pettäneensä minua. Meillä on pieni vauva, mikä tekee tästä vieläkin vaikeampaa.. Mies haluaisi jatkaa, mutta minä en. Rakastan miestäni ylikaiken, enkä usko että ketään voisin ikinä rakastaa enempää.. Olen nuori (22v.) ja tuntuu että tässä se elämä nyt sitten oli.. Voiko tästä ikinä selvitä? Pahin shokkivaihe on ohi, mutta lakkaako se kipu ja suru ikinä? On niin huono olla!! Kaikki on ollut valetta.. Mikä saa miehen tekemään noin? Mieheni sanoi että se oli sen pahin moka ikinä, mutta miksi se piti ymmärtää vasta sen jälkeen? Musta tuntuu etten ikinä voi antaa anteeksi. Millä oikeudella mies voi vain irtisanoa ittensä perheestään ja olla noin julma ja leikkiä oman lapsensa lapsuudella? Olen miestäni nuorempi yhdeksän vuotta enkä todellakaan ole rupsahtanut lapsen teon myötä.. Mies sanoi että se oli vaan joku hairahdus, mutta silti vielä tekstailivat viikon tapahtuneen jälkeen kunnes mieheni sanoi hänelle että haluaa yrittää pelastaa meijän suhteen. Onpa hairahdus kun sitä piti vielä jatkaa viestein...
Voiko tällaisesta ikinä selvitä? Entä siitä "häpeästä", että jäämme lapsen kanssa kaksin?
Voiko tällaisesta ikinä selvitä? Entä siitä "häpeästä", että jäämme lapsen kanssa kaksin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
vaikka helppohan se on noin sanoa ulkopuolisena. Minua on petetty, lapsia meillä ei tosin ollut. Itse en kyennyt antamaan anteeksi ja lopetin suhteen.
On todella hieman omituista että vielä sen "hairahduksen" jälkeen tekstaillaan. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että sinun pitäisi laittaa mies pihalle, mutta riippuu itsestäsi haluatko ja luuletko pystyväsi antamaan anteeksi ja jatkamaan suhdetta.. Miehiä, jotka eivät sorru "hairahduksiin" on olemassa, muista se..
Ei missään nimessä ole häpeä jäädä kaksin lapsen kanssa. Miksi olisi? Ainoa, jonka sietää hävetä ja paljon, on miehesi.
Ero harvemmin on helppo ja on vaikea kuvitella tulevaisuutta yksin tai "kaksin" lapsen kanssa. Muutaman kuukauden päästä näet asiat kuitenkin jo eri tavalla. Elämäsi ei pääty eroon vaan jatkuu ja kuka tietää mitä sillä on sinulle varattuna tulevaisuudessa.
Hyvää jatkoa sinulle ja lapsellesi!
Elämään mahtuu tapahtumia, myös suuria pettymyksiä. Miehesi on rehellinen ja hyvä ihminen koska kertoi, ja nyt suhteen vahvuus punnitan siinä, kuinka saatte asian käsiteltyä. Varmasti sattuu pitkään, kuitenkin jos rakastat tosissasi, teet kaikkesi antaaksesi anteeksi, jos miehesi tosissaan haluaa sinuun sitoutua. Ei elämä lopu pettämiseen, usein se dellisuus vasta alkaa siitä. Valan siis sinuun uskoa, hoitakaa asia yhdessä. Anna miehellesi toinen mahdollisuus jos rakastat, kaikki meistä tekevät virheitä.
näin. Pitäisi osata antaa kertomiselle arvoa, ottaa se vastaan ikäänkuin lahjana. Helppoa se ei tietenkään ole. Kuten ei kertominenkaan (tosin ei salailukaan).
Näin on uskottava. Kaikki teemme virheitä. Toiset isompia ja toiset pienempiä. Asiaa ei koskaan voi unohtaa, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Päivä päivältä se ehkä sattuu vähemmän. Voi kuulostaa tyhmältä, mutta ammattiauttajia on myös näitä asioita varten. Ei tarvitse olla yksin asioiden kanssa. Sen olen itse saanut kokea petetyksi tulemisen jälkeen. On opittava luottamaan uudestaan, vaikka se on vaikeaa. Toinen mahdollisuus voi tehdä suhteesta jopa jollakin tavalla entistä paremman. Ja jos toinen osapuoli oikeasti katuu ja pyytää anteeksi, on vain uskallettava luottaa ettei teko toistu tulevaisuudessa. Kukaan ei tiedä mikä on meidän jokaisen tilanne huomenna, mutta siihen asti yrittäkäämme rakentaa tulevaisuutta uskoen, toivoen ja rakastaen toinen toisiamme. Päivä kerrallaan. Rakkaus on tahtoa, ei aina puhdasta tunnetta. Lapsien takia on tärkeää yrittää.. vaikka itsekin olen päivittäin ihan rikki. Itse olen hakenut apua ja lähes päivittäin puhun vielä asiasta jonkun siitä tietävän kanssa. Päivästä toiseen masentaa, mutta ystävien ja tukijoiden avulla olen saanut ajatella että meidän perheellä on kuitenkin vielä tulevaisuus. En pysty antamaan anteeksi vielä tänään, enkä ehkä huomenna, en kuukauden päästä, mutta ehkä joskus. Ehkä joskus vielä lähetän kortin ystävälleni, joka petti luottamukseni koskemalla vaimooni, jossa voin kiittää häntä siitä että hän pelasti liittomme. Jotta opin näkemään liittomme eri lailla. Jotta siitä tuli parempi ja vahvempi. Näin toivon, uskon ja luotan.
ihan otsikkosi kysymykseen: älä huoli, jokainen meistä jonainpäivänä kuolee jokatapauksessa.
Kuulin kuukausi sitten että vaimoni neljän avioliittovuoden jälkeen on pettänyt minua. Hyvän kaverini kanssa vielä. Meillä kaksi pientä lasta. Suhdetta kesti useamman kuukauden. Vaimo kuitenkin itse kertoi ja haluaa olla kanssani. Vaikka se on vaikeaa välillä uskoa, ainut mahdollisuus on uskoa parempaan huomiseen. Olen päättänyt tehdä suhteestamme uuden ja paremman omalta osaltani. Vaikka sen eheytyminen vie varmasti aikaa. Yksin tästä ei selvitä ja siksi apua on haettu. Tärkeää on itse saada puhua ja kertoa mitä ajattelee ja mitä tuntee. Toivon että löytäisit kaiken pimeyden keskellä jonkun toivon kipinän, kun kuitenkin vannoit rakastavasi miestä.
mieheni jäi kiinni pettämisestä.kävi myös ilmi että "hairahduksen" jälkeen oli jatkanut yhteydenpitoa tähän naiseen. olisin halunnut antaa anteeksi mutta tiedän etten voi. en enää voisi luottaa. suhteemme on ollut tappelemista nyt jo kuukausia. voimat lopussa. mieheni sanoi haluavansa jatkaa elämää kanssani mutta teot kertovat toista.olen ihan lopussa ja voimaton.toivottavasti löydät oikean ratkaisun, oli se mikä hyvänsä.kuulostaa kuitenkin siltä että miehesi katuu...ja se on jo paljon.omani ei ole osoittanut mitään katumusta tekojansa kohtaan.ei edes anteeksipyyntöä. voimia ja jaksamista sinulle! :)
samanlaiseen kokemukseen olen joutunut itsekkin. anteeksi olen yrittänyt antaa mutta ei sitä koskaan pysty unohtamaan. riippuu omasta henkisestä vahvuudesta kuinka sen asian kestää ja oppiiko asian kanssa vain elämään. itsellä aika ajoin todella vaikeaa kun ei unohda...
mitä paskaa.Jutelkaa nyt huorapukkien kanssa käsi kädessä ku toinen mietii seuraavaa panoa.Oman eron jälkeen kokeilin naisten uskollisuutta .50 panoa tunturilla vuodessa.Mukava nähä näitä huoria käsi kädessä miestensä rinnalla nii siveän näköisenä.Siinä oli opetajaa,lakimiestä sun muuta huoraa.Antakaa vain anteeksi,kyllä me jaksetaan tunturilla olla "uskollisia"