Kun täällä on keskusteltu komppaamisesta ja soinnuttamisesta, niin tässä oma ehdotukseni asiaan.
Noin 80% kaikista biiseistä, sekä molli- että duurisoinnuista, voi soittaa kolmen soinnun kierrolla, eli toonika-subdominantti-dominantti.
Toonika on skaalan ensimmäinen sävel eli se, joka antaa skaalalle nimensä. C-duurin toonika on C, E-duurin E, As-duurin as jne.
Subdominantti on skaalan neljäs sävel. Siinä on yksi ylennysmerkki vähemmän (tai alennusmerkki enemmän) (sub = alaspäin) kuin toonikassa. C-duurin subdominantti on F, E-duurin A, As-duurin des jne.
Dominantti on skaalan viides sävel. Siinä on yksi ylennysmerkki enemmän (tai alennusmerkki vähemmän (dominantti = hallitseva) kuin toonikassa. C-duurin dominantti on G, E-duurin H, As-duurin es jne.
Eli aloittelijan kannattaa aloittaa sillä että hanskaa hyvin yhden duuri- ja yhden mollikierron.
Duurikierto: C - F - G
Mollikierto: Am - Dm - Em
Duurikiertona aloittelija voi käyttää myöd D - G -A -kiertoa, sillä F on aloittelijalle viheliäinen sointu (kokemusta on!).
Kun kolmen soinnun kierto alkaa sujua, seuraavaksi voi treenata ns. akuankkakierron. Tässä mukaan tulee mediantti, eli skaalan kuudes sävel. Se on toonikan rinnakkaissävel - duuriskaalassa molli ja molliskaalassa duuri. Sillä siis on yhtä monta ylennys- tai alennusmerkkiä kuin toonikalla.
C -> Am
D -> Hm
G -> Em
Am -> C
Dm -> F
C#m -> E
C-duurissa tämä neljän soinnun kierto menee siis toonika-mediantti-subdominantti-dominantti eli C - Am - F - G
Akuankkakierrolla voi soittaa noin puolet lopuista biiseistä.
Septimisointuja, "seiskoja", tarvitaan vähemmän kuin perussointuja, mutta niillä saa soittoon sävyä ja elämää. Niitä käytetään yleensä dominantin sijaan.
===
Aloittelijalle sopiva sointupaketti olisi siis:
Duurisoinnut: C, D, F, G, A
Mollisoinnut: Am, Dm, Em
Septimit: D7, A7, E7, G7
Kun nämä 12 sointua ovat hanskassa, varsinkin F-duurisointu (joka on varsinkin akustisella todella pain in the butt), voi alkaa laajentamaan valikoimaa: majorseptimeihin, loppuihin duuri- ja mollisointuihin, molliseptimeihin, släsysointuihin, sus-sointuihin jne.
Voimasoinnut (power chords) eivät nimestään huolimatta ole "sointuja" sanan perinteisessä merkityksessä. Ne ovat puhtaita kvinttejä, jotka yleensä soitetaan kahdella tai kolmella kielellä. Niistä puuttuu kokonaan terssi, joten ne eivät ole duureja eivätkä molleja. Ne antavat hyvin voimakkaan säväyksen, ja siksi niitä käytetään hyvin paljon hard rockin komppauksessa.
Noin 80% kaikista biiseistä, sekä molli- että duurisoinnuista, voi soittaa kolmen soinnun kierrolla, eli toonika-subdominantti-dominantti.
Toonika on skaalan ensimmäinen sävel eli se, joka antaa skaalalle nimensä. C-duurin toonika on C, E-duurin E, As-duurin as jne.
Subdominantti on skaalan neljäs sävel. Siinä on yksi ylennysmerkki vähemmän (tai alennusmerkki enemmän) (sub = alaspäin) kuin toonikassa. C-duurin subdominantti on F, E-duurin A, As-duurin des jne.
Dominantti on skaalan viides sävel. Siinä on yksi ylennysmerkki enemmän (tai alennusmerkki vähemmän (dominantti = hallitseva) kuin toonikassa. C-duurin dominantti on G, E-duurin H, As-duurin es jne.
Eli aloittelijan kannattaa aloittaa sillä että hanskaa hyvin yhden duuri- ja yhden mollikierron.
Duurikierto: C - F - G
Mollikierto: Am - Dm - Em
Duurikiertona aloittelija voi käyttää myöd D - G -A -kiertoa, sillä F on aloittelijalle viheliäinen sointu (kokemusta on!).
Kun kolmen soinnun kierto alkaa sujua, seuraavaksi voi treenata ns. akuankkakierron. Tässä mukaan tulee mediantti, eli skaalan kuudes sävel. Se on toonikan rinnakkaissävel - duuriskaalassa molli ja molliskaalassa duuri. Sillä siis on yhtä monta ylennys- tai alennusmerkkiä kuin toonikalla.
C -> Am
D -> Hm
G -> Em
Am -> C
Dm -> F
C#m -> E
C-duurissa tämä neljän soinnun kierto menee siis toonika-mediantti-subdominantti-dominantti eli C - Am - F - G
Akuankkakierrolla voi soittaa noin puolet lopuista biiseistä.
Septimisointuja, "seiskoja", tarvitaan vähemmän kuin perussointuja, mutta niillä saa soittoon sävyä ja elämää. Niitä käytetään yleensä dominantin sijaan.
===
Aloittelijalle sopiva sointupaketti olisi siis:
Duurisoinnut: C, D, F, G, A
Mollisoinnut: Am, Dm, Em
Septimit: D7, A7, E7, G7
Kun nämä 12 sointua ovat hanskassa, varsinkin F-duurisointu (joka on varsinkin akustisella todella pain in the butt), voi alkaa laajentamaan valikoimaa: majorseptimeihin, loppuihin duuri- ja mollisointuihin, molliseptimeihin, släsysointuihin, sus-sointuihin jne.
Voimasoinnut (power chords) eivät nimestään huolimatta ole "sointuja" sanan perinteisessä merkityksessä. Ne ovat puhtaita kvinttejä, jotka yleensä soitetaan kahdella tai kolmella kielellä. Niistä puuttuu kokonaan terssi, joten ne eivät ole duureja eivätkä molleja. Ne antavat hyvin voimakkaan säväyksen, ja siksi niitä käytetään hyvin paljon hard rockin komppauksessa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mun mielestä varsinainen soinnutusteoria on aloittelijalle lähinnä "hyvä tietää" asiaa. Toki teoria on tärkeää, mutta ei mielestäni juuri soinnutuksen teoria vasta-alkajalle.
Luulen, että useimmissa tapauksissa, kun joku hyräilee omaa biisiä, hän valitsee soinnut melodialle sen fiiliksen pohjalta, minkä haluaa välittää. Tai jos opettelee jotain tuttua biisiä hyräilemällä, ei siinä tarvitse noobin alkaa miettiä, mikä kierto voisi natsata. Nopeamminkin kun voi oppia ne kappaleet.
Itse kulutan enemmän progressiivisempaa tavaraa, eikä niihin usein voi sovittaa noita teorioita, eikä aloittelijoidenkaan päitä mielestäni pitäisi sekoittaa valmiilla sointukierroilla. Oikea fiilis melodialle voi välittyä vaikka juuri silloin, kun vetää kromaattisesti C-stä C-hen ja takaisin.
Jos soinnuista jotain opettelisin vasta-alkajana, niin sen miten ne on muodostettu (ja siis intervallit kitaran otelaudalta), eikä sen minkälainen sointu sopii jonkun toisen jatkoksi. Myös tuo aloittelijoiden sointupaketti oli minusta enemmän tai vähemmän "keinotekoinen", sillä miksi sekoittaa päätään sillä, että jättää aluksi opettelematta asteikon välistä joitain duureja tai molleja, kun niiden muistaminen ei kuitenkaan ole kovin vaikeaa. Duurit ja mollit (ja seiskat) ovat yleensä niin lähellä toisiaan, että turha poukkoilla asteikossa joidenkin nuottien yli.
Ja ennenkuin joku valopää kerkeää inistä jostain ihmeen pätemisestä, niin sanottakoon, että ainakin tässä yritetään virittää asiallisempaa keskustelua tällekin palstalle, eikä neuvojen antaminen taida edelleenkään olla kiellettyä..
Eipä niissä sus-soinnuissakaan ole terskoja, mutta kyllä niitä soinnuiksi sanotaan.
Siis sus-soinnuissa. Kaks säveltä on vaan intervalli eikä sointu, sitä GG taisi tarkoittaa.
Kunnioitettavan asiallista keskustelun aloittelua kaikkiaan!
Kyllä, sus-soinnut ovat "oikeita" sointuja. Sus-sointu (sustained, sustenoitu) tulee siitä, että niissä on terssi "pidätetty" (sustenoitu) kvartilla (sus4) tai sekunnilla (sus2). Pääsääntöisesti sus-sointu rämpätään koko otelaudan yli, kun taas voimasoinnuissa käytetään vain kahta tai kolmea kieltä.
Samalla tavoin jos soinnun perässä on jokin numero, se tarkoittaa että soinnussa on mukana skaalan niin mones sävel kuin numero on.
Mutta nämä asiat tulevat aloittelijalle eteen vasta kun hän alkaa soittamaan jazzia tai bluesia :-)
Sitä se taisi tarkoittaa, oli vähän väsyneet silmät ja pää yöllä. Mutta minä soitan vitossoinnut aina ottamalla mukaan perussävelen oktaavin, mikä tekee siitä oikean soinnun :) Soinnun määritelmän mukaanhan se on kolmen erikorkuisen sävelen yhtäaikainen sointi, näin ainakin minä olen asian opiskellut. Ja edelleen olen samaa mieltä soinnutusteorian epätärkeydestä..
käytät skebassasi pudotetun D:n viritystä (drop-D)?
mikä mättää laskuissani?
"Subdominantti on skaalan neljäs sävel. C-duurin subdominantti on F".
1. 2. 3. 4!
C# -> D -> D# -> E
eli toisin sanoen saan neljänneksi säveleksi tuon E:n.
laskuissasi kromaattista skaalaa eli puolisävelaskelasteikkoa, jossa on 12 säveltä. Duuri- ja molliskaaloissa on 8 säveltä.
Kitaran otelaudassa jokainen nauha vastaa puolisävelaskelta. Duuriskaalassa (C-duuri) sensijaan sävelet ovat:
1 C - toonika
2 D kokosävelaskel = 2 nauhaväliä edelliseen
3 E kokosävelaskel = 2 nauhaväliä
4 F puolisävelaskel = 1 nauhaväl - subdominantti
5 G kokosävelaskel = 2 nauhaväliä - dominantti
6 A kokosävelaskel = 2 nauhaväliä - mediantti
7 H kokosävelaskel = 2 nauhaväliä
8 C puolisävelaskel = 1 nauhaväli
Eli yhteensä 12 nauhaväliä (puolisävelaskelta). Ylläri ylläri, kitarasta saa saman sävelen, joskin oktaavia korkeammalla, kuin vapaasta kielestä :-)
"Ylläri ylläri, kitarasta saa saman sävelen, joskin oktaavia korkeammalla, kuin vapaasta kielestä :-) "
- siis 12. nauhalta -
aa kiitos, pittääpi harjotella nuo päähän. Palailen uuden ongelman kanssa asiaan ;)
Voi sinua kun kylvät lisää tuota paholaisen siementä ympäri tätä jo valmiiksi mädäntyvää maailmaa :(