hmmmm... elämä on peliä vai oppimista?
eka ukkoni oli kiltti isä lapsillemme mut alko vei asioihin joita en voinut hyväksyä...
toka mies oli avosuhde joka oli herkän väkivaltaisen miehen kanssa tuhoon tuomittu.. kumpaakin rakastin ja yritin loppuun saakka!
nyt on kolmas yritys meneillään, viihdytään ja asutaan yhdessä mut jokin kuitenkaan ei ole kolahtanut vielä niin kovin et voisin sanoa olevani täysillä. pieni varaus koko ajan et jos nyt ei kuitenkaan ettei tule taas kova kolahdus ja pettymys. olen tässä suhteessa ottanut lokiikakseni et jos toinen menee es.ulos/risteilylle tms. niin sillo menen minäkin ja örvellän aivan yhtäpaljon kuin toinenkin. Itse pettäjän tielle en ryhdy mut toisen selkärangattomuudesta johtuen en voi olla varma. Annan vapaat valinnat miehelleni mut toimintansa/valintansa jälkeen tietoisesti toimin itse samalla tavavalla. En huuda, moiti, nalkuta tms. vaan toimin "sitä saa mitä tilaa" periaatteella, en ylikorosta/kosta miehelleni vaan lähden ajatuksesta et samat oikeudet kummallakin. Hoidan kotityöt ja seksin kuten parisuhteessa kuuluu, niistä minua ei voi moittia enkä moiti miestänikään näistä.
onko kenelläkään tietoa kuinka pitkälle tällasella lokiikalla pötkitään vai pitäiskö kuitenkin alkaa sanomaan ukolleni ettet muuten mene minnekkään "työ"risteilylle
eka ukkoni oli kiltti isä lapsillemme mut alko vei asioihin joita en voinut hyväksyä...
toka mies oli avosuhde joka oli herkän väkivaltaisen miehen kanssa tuhoon tuomittu.. kumpaakin rakastin ja yritin loppuun saakka!
nyt on kolmas yritys meneillään, viihdytään ja asutaan yhdessä mut jokin kuitenkaan ei ole kolahtanut vielä niin kovin et voisin sanoa olevani täysillä. pieni varaus koko ajan et jos nyt ei kuitenkaan ettei tule taas kova kolahdus ja pettymys. olen tässä suhteessa ottanut lokiikakseni et jos toinen menee es.ulos/risteilylle tms. niin sillo menen minäkin ja örvellän aivan yhtäpaljon kuin toinenkin. Itse pettäjän tielle en ryhdy mut toisen selkärangattomuudesta johtuen en voi olla varma. Annan vapaat valinnat miehelleni mut toimintansa/valintansa jälkeen tietoisesti toimin itse samalla tavavalla. En huuda, moiti, nalkuta tms. vaan toimin "sitä saa mitä tilaa" periaatteella, en ylikorosta/kosta miehelleni vaan lähden ajatuksesta et samat oikeudet kummallakin. Hoidan kotityöt ja seksin kuten parisuhteessa kuuluu, niistä minua ei voi moittia enkä moiti miestänikään näistä.
onko kenelläkään tietoa kuinka pitkälle tällasella lokiikalla pötkitään vai pitäiskö kuitenkin alkaa sanomaan ukolleni ettet muuten mene minnekkään "työ"risteilylle
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onhan noita kaiken maailman seminaareja, mutta et sinä voi niihin puuttuakkaan.
Sinä joko luotat mieheesi, tai et. Jos luottamus tulee ansaita, niin mielestäni sama pätee myös epäluottamukseen.
Mielestäni molemmilla on parisuhteessa samat oikeudet ja velvollisuudet, silloin homma toimii.
miks niihin ei voi puuttua jos ne eivät ole työn puolesta pakollisia vaan vapaaehtoisia ja kaiken muun lisäksi vielä ihan tiedottomassa tilassa olevia örvellysretkiä?
jos retkestä vähintään puolet on ns.muistitonta aikaa niin millä lokiikalla en voi luottaa mieheen?
tähän saakkahan en ole puuttunut peliin mut tuntuu aika epäoikeudenmukaiselle jos ei voi puuttua?
jos on taipumusta vetää koomakännit, mä olen ainakin jo oppinut, että ei "ilmainen" viina juomalla lopu.
Mutta jos asia sua häiritsee, niin varmaan kannattaa ottaa asia puheeksi, mä eka ymmärsin niin, että sua ei kauheesti asia vaivaa.
Toisaalta jos on ihan lärvit, ei pettämisestä liene pelkoa.
No jo tempasit nykynaisen ongelmaa näytölle. "Sitä saa mitä tilaa" Onks sulla omaa elämää? vai meneekö se siinä opetellessa? Opetellessa vahtaamaan miehen kulkemisia ja koko ajan "lookisesti" asettamalla suhdettanne kilpailutilanteeksi.
Onneksi olen oppinut, et ole ainoa lajissasi.
tasi kolahtaa omaan nilkkaan?
Olen todellakin käynyt läpi yhden pitkän suhteen, jossa "toinen aikuinen" oli oppinut käyttäytymisensä mallit jo äidiltään. Hänen elämänsä suurimpia huolia oli jatkuva tilanteen "herrana" olo.
Pelko siitä, että hän ei tiedä oli niin suuri, että mielestäni ei ollut kovin pitkä matka lääkityksen tarpeelle. Tila itseasiassa vain paheni vuosien mittaan. Kuten kirjoitin, käyttäytyminen oli opittu äidiltä joka vakoili miestään valokuvaamalla ja dokumentoimalla todistusaineistoa, jotka sitten salaa esitteli tyttärelleen. Sama sitten jatkui tyttären omassa arjessa.
Yks tähän vakoilijan ja "oikeaa" tietoa omaavaan persoonallisuuteen liittyvä ilmiö oli myös ystäville ja sukulaisille tehty informointi siitä, minkälainen puoliso on oikeasti. Se kun ei ole niin hyvä ja kiva mitä te luulette.
Kyllä. Osuit oikeaan. Takkiin on tullut, kuten ap. tekstin mukaan sinullakin.
Minusta aikuisten parisuhteessa on yleensä kaksi aikuista
ihmistä, joilla ainakin yleensä järkikin pelaa ihan kohtuullisesti.
Miksi sen kumppanin kanssa ei voisi ihan rauhallisesti keskustella
niistä vaivaavista asioista? En ole koskaan ymmärtänyt vaimoja/miehiä,
jotka kieltävät kumppaniltaan asioita. Eihän se vaimo tai mies
sen kumppanin äiti/isä ole, vaan sillä aikuisella puolisolla
on oikeus tehdä ihan omat valintansa. Toki puoliso voi toiselle
ilmaista, ettei haluaisi toisen menevän risteilylle tms,
mutta ei minusta kieltää voi aikuista ihmistä. Toki voi loukkaantua
jos toinen ei toiveita kuuntele, mutta ei sen puolison ole
tarkoitus hyppiä kaikkien toisen toiveiden mukaan, vaan
hänellä on myös oma tahto ja oikeus päättää asioistaan.
Minusta parempi kysymys onkin, että miksi oletusarvoisesti
luulet, että mies "örveltää" ja mahdollisesti pettääkin risteilyillä
tms? Onko kyse pelkästään omasta epävarmuudestasi ja luottamuspulasta
miestäsi kohtaan, vai miksi haluat kieltää häneltä asioita
ja kontrolloida hänen menemisiään? Onko mies antanut syytä
moisille epäilyksille, vai pidätkö oletusarvoisesti kaikkia
miehiä sellaisina?
Minusta on hieman omituista, että toisen käytös täytyisi jotenkin
"kostaa" käyttäytymällä itse samoin. Jos toinen käyttäytyy
typerästi, niin onko fiksua alentua itse samaan? Oikeudet ovat
toki samat, mutta onko fiksua "örveltää" vain koska toinenkin
tekee niin, pelkän tasa-arvon nimissä?
jos toisellakin on oikeus omaan tahtoon ja päätökseen niin eikös sillo oon myös toisellakin? jos se toinen ei halua jäädä kotiin siksi aikaa kun toinen risteilyllä niin eiköhän kummallakin ole silloin oikeus mennä omille retkilleen? toinen tekee sen vaan tietoisesti..ja pelaa tutkimalla miten mies siihen reagoi... tuskin tässä tapauksessa tarkoitettiin mitään kostoa kuten se halutaan tulkita.
kotiin palattuaan hienointahan tässä on se ettei kumpikaan voi motkottaa kummallekkaan yhtään mitään :)
ehkä se onkin miehille paha paikka ku eivät saa valittaa enää naisten nalkuttamisesta ja valvonnasta
olen sitä mieltä, että tuo menetelmä on hyvä ja toimiva tuossa tilanteessa. pidä varasi ja ovet avoinna kaikelle muulle mitä maailmalla on tarjottavana, niinhän miehetkin tekee.