Ongelmani on seuraavanlainen: Rakastan tyttöystääväni todella paljon. Mutta en tunne enää seksuaalista vetoa häntä kohtaan, syytän tästä vain ja ainoastaan itseäni. Tuntuu että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella ja se mitä aina haluaa, on se mitä ei voi saada. Mutta en voi valehdella itselleni, jos en tunne seksuaalista vetoa häntä kohtaan niin mitä sille voi? En tiedä voiko asia muuttua?
Rakastan häntä todella paljon mutta pelkään että se rakkaus on enemmänkin ns. "ystävänrakkautta" vaikka se ei sitä täysin olekaan, koska mitä tunnen häntä kohtaan on todella "syvällistä". Mielestäni hän on paljon parempi ihminen (haluaa tehdä työtä jossa autetaan kehitysmaita), olen tavallaan yhtämieltä hänen kanssa mutta olen paljon itsekäämpi. En vaan saa itsestäni irti sitä että haluaisin esimerkiksi oikeasti tehdä jotain esim. kehitysmaiden tai luonnon hyväksi. Ainoa mihin pystyn on muutaman kympin lahjoitus jollekin järjestölle, kuten WWF tai muu. Olen kuitenkin niin kyyninen että en usko tekojeni oikeasti vaikuttavan mitään. Joten olen miettynyt voiko suhteesta tulla mitään jos en seksuaalisesti ole kiinnostunut hänestä? Lisäksi pelkään että kyynisyyteni tarttuu häneen, ja eiköhän maailmassa ole jo tarpeeksi kyynisiä ihmisiä?
Rakastan häntä todella paljon mutta pelkään että se rakkaus on enemmänkin ns. "ystävänrakkautta" vaikka se ei sitä täysin olekaan, koska mitä tunnen häntä kohtaan on todella "syvällistä". Mielestäni hän on paljon parempi ihminen (haluaa tehdä työtä jossa autetaan kehitysmaita), olen tavallaan yhtämieltä hänen kanssa mutta olen paljon itsekäämpi. En vaan saa itsestäni irti sitä että haluaisin esimerkiksi oikeasti tehdä jotain esim. kehitysmaiden tai luonnon hyväksi. Ainoa mihin pystyn on muutaman kympin lahjoitus jollekin järjestölle, kuten WWF tai muu. Olen kuitenkin niin kyyninen että en usko tekojeni oikeasti vaikuttavan mitään. Joten olen miettynyt voiko suhteesta tulla mitään jos en seksuaalisesti ole kiinnostunut hänestä? Lisäksi pelkään että kyynisyyteni tarttuu häneen, ja eiköhän maailmassa ole jo tarpeeksi kyynisiä ihmisiä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun toisen kanssa on ollut jo pidempään, tietää mitä sieltä vaatteiden alta löytyy eikä se enää jaksa niin kovasti sykähdyttää kuin alkuaikoina, puolin ja toisin.
Helposti ajautuu ihastumaan toisiin tai lakkaa etsimästä virikkeitä suhteeseen. Sitten huolestuu ajatuksistaan ja miettii eroa.
Välillä tulee niitä kausia ettei toinen jaksa kiinnostaa. Voi myös olla että tunnet huonommuutta suhteessa tyttöystävääsi ja se lamaannuttaa sinua.
Minulla ainakin toimi se, että puhui läpi nuo ajatukset kumppanin kanssa. Molemmat tiesi missä mennään. Ja lisäksi omassa päässä toimi se, että mietti miltä tuntuisi jos toisen nyt menettäisi? Tai miltä tuntui silloin kun tapasimme, miten haluttava toinen silloin oli, miten kiihkeää oli yhdessä. Kun tuon tunnetilan piti yllä, toinenkin innostui jonkin ajan päästä ja taas heräsi kiinnostus toisiamme kohtaan.
Sellaista se todellisuudessa on, parisuhde. Ei se ole ikuista kiihkoa, ei ainakaan ilman työtä. Ja miten hyvälle sellainen kiihko tuntuukaan, kun välissä on ollut tylsempi kausi...
keskustelleet asiasta ja olemme kummatkin havainneet asian. Mutta en vain tunnu pystyvän muuttamaan omia ajatuksiani. Ajatusmaailmamme tuntuvat olevan todella erillään toisistamme ja välillä tunnen itseni todella "huonoksi". Tiedän että en ole mikään paha ihminen mutta todella kaukana täydellisestä, en pysty samaistumaan asioihin joihin hän, ja nämä asiat ovat todella tärkeitä hänelle. Kuitenkin suurimpana ongelmana pidän intohimon puutetta, olemme yrittäneet saada sitä aikaan mutta se on tuntunut vain väkinäiseltä...
En todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä...
Anteeksi, mutta mielestäni et ansaitse tyttöystävääsi. Hän kuulostaa olevan todella hyväsydäminen, fiksu, upea ja hieno nainen. Tällainen nainen tarvitsee ja ansaitsee rinnalleen vertaisensa kumppanin, joka arvostaa ja rakastaa häntä yli kaiken. Olen pahoillani, mutta sinä et kuulosta sellaiselta.
Sinun kannattaisi ehkä etsiä itsellesi tyttöystäväksi samanhenkinen ihminen kuin sinä - haihatteleva ja itsekäs. En tarkoita tätä pahalla, vaikka ymmärrän, että näin kirjoitettuna se sellaiselta kuulostaa. Totean vain tosiasioita.