SAK.Akava,STTK, EK, ym. esittivät hallitusneuvotteluihin toimia työmarkkonoiden toimivuuden parantamiseksi.
Kannattaa kiinnittää huomiota keinoiohin.
Nyt vaalien jälkeen myös ay-liike on porvarien esittämien keinojen takana.
Kannattaa kiinnittää huomiota keinoiohin.
Nyt vaalien jälkeen myös ay-liike on porvarien esittämien keinojen takana.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on aina vaalipuheita.
Paluu arkimaailmaan on aika nopeaa.
Kun vaalien jälkeen esitetään keinoja, ammattiyhdistysliikkeen tutkijat ovat esittämässä ihan samoja lääkkeitä kuin muutkin.
Ne kun ovat osittain välttämättömyys ja osittain ainoat mahdolliset tehoavat konstit.
Ääniä taas kalastellaan ihan toisenlaisilla teemoilla.
Ja vaalikarjaa viedään.
Suomea on parannettu jo yli viisitoista vuotta näillä samoilla lääkkeillä, työntekijöiden pitää olla maltillinen ja joustaa. Tämä on varmasti riittävä aika arvioida tuloksia.
Työpaikat ovat vähentyneet. Työtunnit ovat vähentyneet. Reaaliansiot työntekijöillä ovat pudonneet. Voitot ovat kymmenkertaistuneet. Varakkaiden verotus on lieventynyt. Pienituloisten verotus on kiristynyt. 1 % kansasta on vaurastunut ennen näkemättömällä tavalla jne...
Kauanko pitää vielä jatkaa, että saavutetaan lopullinen kliimaksi.
Kansa osoitti vaaleissa että entinen meno ei tyydytä.
Taisi vika olla siinä, että hallitus ei toteuttanut tutkijoitten esittämiä toimenpiteitä.
Ne kun talouselämän kannalta olisivat olleet tarpeellisisa, mutta poliittisesti etenkin demareille liian rajuja.
Toivottavasti nyt on uudet tuulet ja uskalletaan heti vaalikauden alussa muuttaa kurssia.
Niin, että vaalikauden lopussa meillä kaikilla on jo tulokset nähtävissä ennen seuraavaa äänestyskierrosta.
Joskus on uskallettava tehdä kipeitäkin ratkaisuja.
Kaikiltya tarvitaan maltillisuutta edelleenkin.
"Onko meillä malttia vaurastua?" kysyi Kekkonen.
Se. että reaaliansiot olisivat vähentyneet, ei pidä paikkaansa.
Paras tilanne matalapalkka-aloille on hyvä työllisyys, matala verotus niin palkoissa kuin kulutuksessakin, hyvä reaaliansioiden kehitys.
Jotta tämä kaikki savutettaisiin, pitää meidän tosiaankin muuttaa kurssia monessa asiassa.
ennen kaikkea saada väki töihin kun töitä on.
Haluan että minunkin eläkkeilleni löytyy maksaja ihan kuin minäkin olen ollut maksamassa muitten eläkkeitä.
Tuolle kansan yhdelle prosentille joka nyt sitten sinun mukaasi on vaurastunut oaljon, ei kannata olla kateellinen.
Ihan hyvä että tähän maahan on luotu pääomia jotka hyödyntävät koko maata.
Siihen emme pääse ikinä, eikä ole tarkoituksenmukaistakaan, että kaikki saisivat työpanoksesta saman korvauksen, oli se millainen tahansa.
Kuitenkin on huolehdittava, että pienituloisten elinehdot kehittyvät hyvään suuntaan.
Kateus vie kalan kupistakin.
Työpaikkoja johdetaan pelolla
Julkaistu 10.04.2007, klo 07.31 (päivitetty 10.04.2007, klo 08.56)
Kuva: YLE
Pelolla johtaminen yleistyy suomalaisilla työpaikoilla, arvioi Tampereen yliopiston johtamistieteiden laitoksen professori Marja Eriksson.
Erikssonin mukaan esimiestyön keinoiksi työpaikoilla taipuvat nöyryyttäminen, tiedon panttaaminen tai jopa uhkailu. Aihetta tutkitaan osana Suomen Akatemian mittavaa Valta Suomessa -tutkimusohjelmaa.
Tutkijan mielestä väitteen todistavat paitsi tieteelliset, myös arkiset havainnot:
- Kun puhun tästä vapaamuotoisesti ihmisten kanssa kahviloissa ja junassa, niin joku aina sieltä viereisestä penkistä tulee ja sanoo, että ihan niin kun puhuisit meidän organisaatiosta, hän kertoo.
Erityisesti viime aikojen isot irtisanomiset näkyvät uhkana suomalaisessa johtamiskulttuurissa. Talouspoliittisen eliitin käymä keskustelu luo uhkakuvia, jotka yritysjohto joutuu ottamaan annettuina.
- Pelon ilmapiiri tulee ikään kuin yritysten, myös julkisten organisaatioiden ulkopuolelta, talouspoliittisesta ja poliittisesta eliitistä. Tietyllä tavalla meitä pelotellaan koko ajan.
Pelottelu keskittyy hierarkkisille työpaikoille
Pelottelua käytetään yleisimmin hierarkkisilla työpaikoilla. Näitä ovat muun muassa sairaalat, monet seurakunnat, yritykset ja yhtiöt, joissa eletään myllerrysten aikaa.
- Tämä on perinteinen machiavellilainen tapa, jossa tavallaan nöyryytetään, uhkaillaan, pelotetaan, hajotetaan ja hallitaan sitä organisaatiota. Ja se on aika tietoista, Eriksson sanoo.
Tutkijan mukaan pelolla johtaminen voi olla myös johdon osaamattomuutta, kun globalisaatiouhkien annetaan valua työntekijöiden niskaan.
Liiketaloudelliset tavoitteet ovat tunkeutuneet yritysten lisäksi myös julkisiin ja puolijulkisiin organisaatioihin.
- Taloudellisten tavoitteiden läpitunkeminen on kovaa. Ihmisiä ei huomioida, heitä ei oteta mukaan, Eriksson sanoo.
YLE Uutiset
mielestäni ihan hyvä kirjoitus joka liittyy ko. aiheeseen.Kirjoitettu joskus pari viikkoo sitte.
Otsikkona oli SAK paniikissa!
>SAK.n Ihalainen reagoi voimakkaasti EVA:n Sixten Korkmanin lausuntoon, uudesta TUPO ajattelusta.
Korkmanhan toi esiin tuon saman ajattelun mitä allekirjoittanutkin on toistuvasti esille tuonut, eli paikallisten sopimusten mahdollisuudesta palkkojen sopimisesta.(Korkman painottaa että ko. kannanotto on vain hänen näkemyksenä, ei EVA:n)
Ihalainen ja SAK väittää tuon ajattelun lisäävän palkkaeroja. Itseasiassa sillä turvattaisiin kuitenkin yritystoimintaa , sekä lisättäisiin työntekijöiden turvaa työpaikkojen säilymisen suhteen.
Valtakunnallinen yleissitovuus selkeästi aiheuttaa turhan voimakkaita paineita yrittäjien suuntaan ja vääristää todellista mahdollisuutta kehittää, ja investoida yrityksiin. Yleissitovuus estää näin myös työpaikkojen lisääntymistä, estää niiden säilyvyyttä, tai jopa lopettaa ne kokonaan.
TUPO.a ei minun mielestäni tarvitse kokonaan hyljätä, mutta paikallisilla sopimisilla annettaisiin kuitenkin paremmat mahdollisuudet pienemille yrityksille olla kilpailussa mukana.
Tuo mukana säilyminen tarkoittaa myös sitä että työpaikat säilyvät ja se lienee kuitenkin tärkeämpää, kuin keskusjärjestöjen ylläpitämä yhteiskunnalinen vallanhalu, ns. kolmikanta sopimuksen muodossa.Kolmikantahan on on sisältänyt liikaan valtaa työmarkkinoille ja etenkin sosiaaliturvan tiimoilta. Eduskunnan ja hallituksen pitää ottaa enemmän vastuuta yhteiskunnan kehittämisestä, eikä jättää sitä työmarkkinajärjestöjen ahneisiin käsiin.
Meillä pitää olla nyt rohkeuttaa tehdä todellisia koko yhteiskuntaa vaikutavia ehdotuksia, joilla turvataisiin kaikkien osapuolien elinmahdollisuus. TUPO.ssa on yleensä huolehdittu keskimääräisesti suomen talouden tarpeista, mutta ei olla mietitty mitä sen ylläpitämiseen tarvittavien yritysten tarpeet ovat.
Kuntatasollakin tuo uudempi ajattelu toisi todennäköisesti selkeitä etuja ja säästöjä, ja lisäisi mahdollisuuksia antaa mm. nuorille lisää mahdollisuuksia työllistymiseen. Siihen pitäisi tosin lisätä mahdollisuus nuorten alhaisempaan alkupalkka mahdollisuuteen. Eli toistan jälleen tuon aikaisemminkin julkituomani, kisällistä mestariksi ajattelun. Nythän nuorten minimipalkka suhteessa keskipalkkaan on 20-24 vuotiaiden kohdalla on suurempi, kuin missään toisessa EU maassa. (OECD lukuja)
Miksi siis Ihalainen ja SAK sitten reagoi noinkin voimakkaasti, johtuu varmaan osin siitä että se menettää joka vuosi jäsenistöään vapaille työttömyyskassoille, jotka kasvaa kovaa vauhtia. Jo pelkästään mm. YTK eli yleinen työttömyyskassa, on kasvanut jo yli 300 000 jäsenen kassaksi. Tämä on selkeä singnaali siihen suuntaan että ihmiset haluaa itse päättää ja vaikuttaa siihen mitä, missä ja millä hinnalla, tai miten paljon he työskentelevät.
Vapaampi, ja paikallisempi sopiminen on osa turvallisempaa ja kehittyvämpää tuloratkaisua, johon pitää olla oikeus myös työntekijälle vaikuttaa omaan toimeentuloonsa niin hinnan kuin muidenkin etujen, tai tarpeiden suhteen.
Elämä on kuitenkin meillä jokaisella, meidän omassa KÄDESSÄ!<
Ari “KÄDE” Kähärä
Helsinki