Ne ketkä ovat jättäneet avomiehensä/avovaimonsa, niin miten te pystyitte siihen? :( ja mitkä olivat syyt? haluaisin kuulla...kertokaa vaikka ihan kaikki mitä mieleen tulee ko. aiheesta.
Itseäni on ahdistanut jo useamman kuukauden, suhdetta takana noin 5 vuotta. On niin paljon asioita, joista ajatellaan eri tavalla ja toinen ei halua yleensä edes ymmärtää minun kantaani ....esimerkkinä se, miten usein on tervettä tavata vanhempiaan. Tappelu syntyy joka kerta, kun sanon että käyt ihan liikaa, ja hän menee silti. Ei ole myöskään yhteistä tekemistä ja nyt alan olla siinä pisteessä ettei edes kiinnosta enää ruveta mitään tekemäänkään. Hänen mielestään on myös ihan ok katsoa pornoa kun olen kotona... olen eri mieltä siitäkin, mutta mikään ei siltikään muuutu. Siivotessa se menee yleensä niin että minä siivoan, ja hän ottaa rennosti kun on omasta mielestään hoitanut "osuutensa", eli vienyt vaikka matot ulos...ja minä saan siivota sen jälkeen yksin koko lopun asunnon.
Lisää ongelmia tähän asiaan tuo se, että ihastuin toiseen, enkä millään pysty sanomaan sitä miehelleni. Enkä tiedä onko tarviskaan. Huono olo oli joka tapauksessa jo ennenkuin tutustuin tähän uuteen. Mitään ei ole vielä tapahtunut, mutta niin ei luultavasti ole pitkään.
Itseäni on ahdistanut jo useamman kuukauden, suhdetta takana noin 5 vuotta. On niin paljon asioita, joista ajatellaan eri tavalla ja toinen ei halua yleensä edes ymmärtää minun kantaani ....esimerkkinä se, miten usein on tervettä tavata vanhempiaan. Tappelu syntyy joka kerta, kun sanon että käyt ihan liikaa, ja hän menee silti. Ei ole myöskään yhteistä tekemistä ja nyt alan olla siinä pisteessä ettei edes kiinnosta enää ruveta mitään tekemäänkään. Hänen mielestään on myös ihan ok katsoa pornoa kun olen kotona... olen eri mieltä siitäkin, mutta mikään ei siltikään muuutu. Siivotessa se menee yleensä niin että minä siivoan, ja hän ottaa rennosti kun on omasta mielestään hoitanut "osuutensa", eli vienyt vaikka matot ulos...ja minä saan siivota sen jälkeen yksin koko lopun asunnon.
Lisää ongelmia tähän asiaan tuo se, että ihastuin toiseen, enkä millään pysty sanomaan sitä miehelleni. Enkä tiedä onko tarviskaan. Huono olo oli joka tapauksessa jo ennenkuin tutustuin tähän uuteen. Mitään ei ole vielä tapahtunut, mutta niin ei luultavasti ole pitkään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Älä nyt ainakaan huoran mainetta hanki vaan puhu asioista rehellisesti! Jos 5v katsellut niin kyllä se yhteinen sävel on jos halua löytyy. Vaihtoehtoina on hoitaa asiat ihan päin seiniä tai TOTUUDENMUKAISESTI ja oikein.
tarkoitatko totuudenmukaisella sitä, että pitäisi päin naamaa sanoa, että löysin mahdollisesti toisen? Niin ja huoraksi en ajatellut ryhtyä, en nyt ihan sitä tässä tarkoittanutkaan... vaan muunlaista läheisyyttä...
koko stooria. Sen verran nyt nopeasti, että olen muuttanut omaan vuokrakämppään huhtikuun alussa, sitä ennen asuin naiseni kanssa yhdessä runsaat 2 vuotta. Olimme tunteneet noin 4 vuotta, tarkoin läpikäyneet jokseenkin kaiken kuviteltavissa olevan, suhtautumiset siihen ja tähän, asenteet ja tunteiden ilmaisutavat, päivittäiset rutiinit ja niin edelleen. Maailmankuvat ja tottumukset menivät hyvin yhteen, viihdyimme yhdessä, niin kotona kuin kyläillessä, luontoretkillä, kävelyillä, ostoksilla, elokuvissa, teatterissa, matkoilla ja erittäin hyvin sängyssä. En ollut ihastunut kehenkään toiseen, ei ollut riitoja, ei koskaan, ei varsinaista kyllästymistä, mutta kun suhde jatkuessaan ei tuottanut enää iloa, ei antanut innoitusta, muuttui harmaaksi, arkiseksi, tunsin että en saanut sitä mitä olin odottanut. Olimme kai sittenkin liian erilaiset, emme ehkä osanneet lähestyä toisiamme niin, että olisimme osanneet ottaa toisen ajatusmaailman omaksemme, oppineet ymmärtämään ja tukemaan ja lohduttamaan.
Onneksi ei ollut lapsia. Onneksi ei toimeentulon suhteen ongelmia kummallakaan. Olisin halunnut kertoa hänelle, että odotan enemmän, mutta sanoja en löytänyt. Maaliskuun aikana oli ratkaisun hetki, etsin vuokra-asuntoa ja samalla taisteln mielessäni, mistä löytäisin oikeat sanat kertoa, että haluan lähteä. En löytänyt niitä, ennen kuin 2 päivää ennen muuttoa, kun aloin pakata. Yhteiset tavarat, huonekalut ja kodinkoneet, jätin hänelle, omat vaatteeni ja valokuvat ja muutamat cd-levyt ja kirjat otin mukaani. Hän oli varmasti tajunnut, että en ollut täysillä enää suhteessa, mutta teeskenteli yllättynyttä ja pakeni muuttopäivänä veljensä perheen luo. Sain rauhassa lähteä. Konkreettisena eleenä vedin lakanani sängystä ja otin myös tyynyn. Siihen jäi tyhjä paikka. Samoin kylppäriin tyhjä koukku naulakkoon.
Ensi päivät järjestin uutta huushollia. Sitten on työ vienyt tavallista enemmän aikaa. Mukava vapauden tuntu kuitenkin seurana uudessa kodissa. Ei tarvitse keskustella, ei laittaa ruokaa kahdelle, ei siivota kahden jälkiä, ei tarvitse kertoa milloin tulen työstä, ei miettiä mitä viikonloppuna tekisimme, mitä söisimme. On helpottunut olo. Ainakin vielä.
sitten mielestäsi oikeanlainen tapa poistua. Ilman sen kummempia selityksiä ja vain kaksi päivää ennen muuttoa. HYI HÄPEÄ!!! Kyllä nämä asiat pitää käydä kunnolla läpi. Sanoit, että tyttösi "teeskenteli" yllättynyttä, kun kerroit muuttavasi. Ihan varmasti olikin, ei hän sentään ajatustenlukija ole. Vaikka olisitkin ollut hiukan etäinen ei hän varmasti ajatellut, että asiat ihan noin huonosti ovat. Hän luuli todennäköisesti, että suhde on "arki vaiheessa".
että arkivaiheessa olimme, eikä enää se suhde innostanut. "Tyttöni" varmasti huomasi, etten jaksanut olla täysillä mukana, vaikka keskustelu sujui ja kaikki päivittäiset toimet normaalisti. Olemme jo keski-ikäiset, emme mitään murkkuja, joten aikuisen ihmisen ratkaisusta on kysymys ja aikuisen ihmisen kokemus exälleni erosta syntyy.
Olisi tietysti ollut hyvä keskustella, mutta ei ollut sanoja selittää, mitä tunsin. Sopivaa aikaa ei edes löytynyt, koska hänellä oli vaativa seminaari ja sen jälkeen teimme viikonvaihteessa raskaan sukulaisvierailun, tämän jälkeen minulla taas oli muutama tiukka projektipäivä. Ei siinä enää ollut puhtia ruveta suhdetta ruotimaan ja selittämään, mitä muuta haluan kuin uusia verhoja kevääksi makkariin.
Mä petin ja jätin ei ollut kovin fiksua
toivottavasti saat samalla mitalla. Häpeä lumppu.
Vaimoni siskon kanssa.
Tosin loppu tässä alussa eli sitä edelsi vaimoni luuhaaminen vieraissa.
Alkoi homma siitä kun vaimoni halusi "tyttöjen kanssa" käydä hiukan kapakassa parilla paukulla ilman minua.
En tykännyt siitä ja sanoinkin, riitelimmekin asiasta joskus.
Sitten eukko jäi sinne hiukan tanssimaankin " tyttöjen kanssa" kai...;)
Kuulin sitten työkaverilta mitä vaimoni puuhasteli ja yllätiin ne samoista lakanoista.
Sattui sopivasti että eukkoni nuorempi sisko oli minua vongannut jo aikoja. No minähän menin ja puikotin sitä yhden yön ja parin päivän päästä
jätin tanssi- ja kapakkahaluisen akkani yksi vuokraluukkuun.
Ostin myöhemmin talon ja löysin kunnollisen vaimon joka ei kapakkaan haikaile ja pitää kodin kunnossa.
näin.
Suoraselkäistä toimintaa, onnittelen :-D
niin ei enää jaksa harkitakaan että jatkaisi suhdetta.alkoholistin kanssa elämä on yhtä helvettiä.
Viisainta olisi mielestäni olla ihan rehellinen miehellesi. Istuta hänet saman pöydän ääreen kanssasi ja kerro mikä on tilanne: että olet ollut ahdistunut jo useamman kuukauden ja kerro mikä kaikki suhteessanne sinua hiertää. Ja tee se selvinpäin! Jos miestäsi ei kiinnosta edes kuunnella, niin siitä voit jo tehdä omat johtopäätöksesi.
Tämä teidän suhteenne on kuitenkin se asia josta kaikki on lähtöisin - ihastuksesi toiseen on tullut vasta sitten, kun suhteessanne on jokin jo mennyt pieleen. Siksi ihastumista ei kannata ottaa ainakaan ensimmäisenä esiin. Sen jälkeen et todennäköisesti saisi miestäsi kuuntelemaan tai keskustelemaan mistään muusta.
Suosittelen lämpimästi, ettet anna tilanteen mennä tämän toisen miehen kanssa yhtään pidemmälle ennen kuin olet selvittänyt missä menet nykyisen avomiehesi kanssa. Itse olin taannoin niin sekaisin, että annoin uuden suhteen kehittyä liian pitkälle ennen kuin sain sanotuksi miehelleni, että haluan eron. Sitä kadun vielä tänäkin päivänä, koska hän oli kuitenkin hieno mies eikä olisi ansainnut sitä. Mieti millainen miehesi oli kun hänet tapasit: jos kunnioitit häntä silloin, pyri siihen myös nyt ja selvitä nykyisen suhteesi tilanne ennen kuin aloitat uuden.
Monasti toiseen ihastumisessa ei olekaan käsittääkseni kyse siitä, etteikö suhde olisi loppunut ilman sitäkin (tai ei ainakaan minun kohdallani ollut). Eropäätöksen tekeminen on vain niin vaikeaa, että sitä vitkuttelee viimeiseen saakka. Sitten kun on itse jo henkisesti suhteesta irtautumassa, niin helposti ihastuu jo toiseen. Yritä sinä olla fiksu ja hoitaa ensin yksi asia loppuun. Jos etenet uuden ihastuksesi kanssa, niin ero sinulla on kuitenkin edessä. Vai pystytkö palaamaan uuden ihastuksesi kainalosta nykyisesi kainaloon ilman omantunnontuskia?
Joka parisuhteessa on tietysti ne omat ongelmakohtansa, niistä ei pääse kenenkään kanssa eroon. Joku on laiska, joku toinen taas pedanttinen. Eniten noista mainitsemistasi asioista minua huolettaa se, että hän katsoo pornoa sinun läsnäollessasi vaikka sinä et siitä pidä. Se on ok vain jos molemmat osapuolet sen hyväksyvät. Seksuaalisuus on ihmisen herkintä ja yksityisintä aluetta, ja parisuhteessa pitää ehdottomasti kunnioittaa toisen toiveita sillä alueella.
Mieti tilannettasi vaikkapa kahden vuoden päähän. Vieläkö olisit silloin onnellinen saman miehen kanssa samassa elämäntilanteessa?
Naisille hyvin tyypillistä,ei oikein viihdytty,kaikki maistui puulta mitenhän kertoisin miehelleni ettei tästä tule mitään ja ai niin olen myös löytänyt uuden.PAH.
Ensin jaaritellaan puolustus ja lopuksi kerrotaan että ollaankin löydetty uusi.
Kyllä homman pitäisi mennä niin että ensin erotaan kunnialla jos ei homma toimi ja sitten etsitään uusi .
Ymmärrän kyllä kantasi asiaan, mutta ei kaikki toimi aina niin kuin järjellä ajateltuna pitäisi. Itselleni kävi niin, että ilmeisesti olen ollut vanhassa pitkässä suhteessa vaan tottumuksesta, mutta sitten kun se täydellinen mies "käveli vastaan", niin heräsin pikku hiljaa huomaamaan, ettei vanhassa suhteessa ole kyse muusta kuin tottumuksesta. Nyt asiat pitää vaan selvittää, niin toiselle kuin itsellenikin. Ja en siis etsimällä etsinyt ketään uutta, niin vain pääsi käymään. Edelleenkään mitään fyysistä ei ole tapahtunut välillämme, mutta mies tietää tunteeni ja myös tämän tilanteen.
Noinhan siinä voi käydä, kun arki koittaa. Onko myös aikaisemmin kävellyt "herra täydellinen" vastaan, ja mikä on tilanne nyt hänen kanssaan? Toivottavasti pystytte avoimesti puhumaan ja purkamaan tuntojanne. Kokemuksesta voi sanoa, että kuolleiksikin luulemansa tunteet saattavat herätä henkiin rytinälläkin, kun joudutaan ns. selkä seinää vasten. Lisätään vyyhteen vielä yhteisiä lapsia, niin siinäpä riittää painittavaa itsensä ja kumppaninsa kanssa.
Onnea ja menestystä! Yhtä elämää tässä eletään, ja kaikilla on oikeus tehdä siitä itselleen se täydellinen.
Kirjoitit että hän tapaa vanhempiaan liian useasti, Minkä takia sinua vaivaa se kuinka useasti hän siellä käy? Eikös semmoinen ole vähän itsekästä? Oletko miettinyt että siksi hän ehkä käy siellä ettei jaksa tapella sinun kanssasi, kun kerta pienistäkin asioista sitä tappelua tulee? Jos ei ole mitään yhteistä tekemistä niin ehkä pitäisi kehitellä omaa tekemistä vaikka jokin harrastus ihan sinulle itsellesi? Mitä tulee pornon katsomiseen niin semmoinen tapa miehillä nyt on... ei sitä voi muuttaa, aivan sama asia kun mies kieltäisi sinua katsomasta jotain naisten ohjelmaa mistä hän ei tajua yhtään mitään... Mikä menee siivoamiseen niin on paljon jos se sun ukkos vie edes matot sinne ulos! Miehillä nyt on erillainen käsitys siitä mikä on siistiä ja mikä ei!!! Ehkä miehen mielestä siivoaminen on turhaa koska teillä on jo siistiä (tämä on sitä miehen logiikkaa)!!! Sinun kannattaisi edes yhden päivän unohtaa itsesi ja tutustua siihen miehesi elämään, katselkaa vaikka yhdessä sitä pornoa ja yritä kysellä ja kiinnostua, mikä miehessäsi siinä kiinnostaa!!!
Sanoit että olet ihastunut, siis onko se nyt vaan ihastumista vai haluatsko todella pistää viisi vuotta hukkaan pienen ihastumisen takia, sillä melkein kaikki miehet katselevat pornoa ja vievät vaan ne matot ulos, sillä tarkoitan ettei se vaihtamalla parane...
Itse olen eronnut, mies lähti pienenkin riidan jälkeen ryyppämään ja tuli seuraavana aamuna takaisin jos sillonkaan ja muutenkin koko meän suhteen ajan käyttäytynyt todella törkeästi minua kohtaan!!! Kannattaa miettiä suhteen hyviä ja huonoja puolia ja puhua rehellisesti tämän miehesi kanssa kaikesta ennen suurta päätöstä, se päätös on tehtävä yhdessä!!!