Haluaisin kertoa teille oman tarinani.
Opiskeluaikanani ja sitten myöhemmin vielä työelämässäkin olen huomannut, jos kaksi naista kaveeraa keskenään, niin kolmas on aina liikaa.
Sellainen tapaus, me kolme kaikki olemme tupakoitsijoita, satumme yhtä aikaa tupakkapaikalle,,he ensin ja minä perässä,,he saavat tupakkansa poltettua niin lähtevät pois ja minä jään yksi, sama ruokalassa/kahvilla yms. paikassa, he lähtevät kahdestaan..minä jään aina yksin.
Minä itse taas olen sellainen ihminen, että en haluaisi jättää ketään yksin, vaan haluan odottaa kaikkia, tässä tapauksessa tupakoitsijoita tms. kun vain kenenkään ei tarvitsisi olla/jäädä yksin.
Ei kyllä ole kiva tunne kun yksin jää.
Luulin että lapsena tätä tapahtui harva se päivä, mutta vielä vanhempanakin, minuun jakeluun ei mene, EI!
Sitten toinen heistä antaa ymmärtää, että en ole tervetullutkaan heidän seuraansa, mutta kun tupakkapaikkoja on vain yksi, niin minnepä muualle menet!
Toivottavasti kukaan ei KOSKAAN joutuisi tällaista kokemaan, vaikka tiedän kyllä, että tätä tapahtuu päivittäin oppilaitoksissa/työpaikoissa.
Ottaisin mielelläni vastaan mielipiteitä/omia kertomuksia!
Opiskeluaikanani ja sitten myöhemmin vielä työelämässäkin olen huomannut, jos kaksi naista kaveeraa keskenään, niin kolmas on aina liikaa.
Sellainen tapaus, me kolme kaikki olemme tupakoitsijoita, satumme yhtä aikaa tupakkapaikalle,,he ensin ja minä perässä,,he saavat tupakkansa poltettua niin lähtevät pois ja minä jään yksi, sama ruokalassa/kahvilla yms. paikassa, he lähtevät kahdestaan..minä jään aina yksin.
Minä itse taas olen sellainen ihminen, että en haluaisi jättää ketään yksin, vaan haluan odottaa kaikkia, tässä tapauksessa tupakoitsijoita tms. kun vain kenenkään ei tarvitsisi olla/jäädä yksin.
Ei kyllä ole kiva tunne kun yksin jää.
Luulin että lapsena tätä tapahtui harva se päivä, mutta vielä vanhempanakin, minuun jakeluun ei mene, EI!
Sitten toinen heistä antaa ymmärtää, että en ole tervetullutkaan heidän seuraansa, mutta kun tupakkapaikkoja on vain yksi, niin minnepä muualle menet!
Toivottavasti kukaan ei KOSKAAN joutuisi tällaista kokemaan, vaikka tiedän kyllä, että tätä tapahtuu päivittäin oppilaitoksissa/työpaikoissa.
Ottaisin mielelläni vastaan mielipiteitä/omia kertomuksia!
Vastaukset 8
Vanhimmat
loppuu siihen,kun kolmas tulee paikalle.En tiedä miksi on näin.
Joo yhdyn edelliseen,,tiedän, että tämä toinen näistä on puhunut jostain henkilökohtaisesta asiasta tälle toiselle, toinen vain minulle asiasta mainitsi ja sanoi, että en kerro,,sanoin, että ei toki pidäkään kertoa jos on toiselle luvannut.
Outoa käytöstä aikuisilta ihmisiltä..tämä on sitten vain puhtaasti minun oma mielipide.
Kokemuksia?
aikuisilta ihmisiltä. Ymmärrän, kun ekaluokkalaiset sanoo: mä en leiki sun kaa. Jättäkää tuollaiset rajoittuneet omaan arvoonsa. Mieluummin yksin, kuin tyhmien kanssa.
JUu olen kanssasi samaa mieltä, että joutaa jättää omaan arvoonsa.
Mutta kiva mieli siitä ei tule, toki riippuu siitäkin, että miten asiaan suhtautuu,,tarttee vaan suhtautua, että siinäpähän sitten olette.
Ja toinen huvittava piirre, kun toinen niistä kahdesta on poissa kuvioista niin sitten kyllä kelpaan seuraksi. Mitäpä olette mieltä tällaisesta asenteesta?
Suosittelen, että alat itsenäiseksi ja et ole tekemisissä niiitten kanssa ja jos toinen on pois ja toinen yrittää lyöttäytyä seuraan, niin karttele häntä, lähde vessaan tai hanki korvalappustereot tai tee jutut eri aikaan kuin hän, esim. eri aikaan tupakalla tai syömässä jne. Älä suostu hätävaraksi varakaveriksi, koska hän ei ole sitä muulloinkaan, niin sitten ei kyllä silloinkaan kun toinen on poissa töistä.
Koin lapsena samaa, menin aina itkun kanssa kotiin ja äiti lohdutteli, että löydän ehkä myöhemmin kavereita. Löysin sitten lukiossa vasta, joten olin koko peruskoulun ajan yksikseni tai se kolmas pyörä. Ei se mitään mutta ihmettelin, kun tuota jatkui työpaikallakin. Miten aikuiset ihmiset kehtaavatkin?! Mutta sitten ne samat naiset ihmettelivät, kun tulin niin hyvin toimeen työpaikan miesten kanssa, joista tuli parhaita työkavereitani ja he aina tauolle lähtiessään tulivat minun työpisteen kautta, että "lähehän kahville". Se tuntui mukavalle ja ystävystyin heidän kanssa. Nykyään olen työpaikoilla miesporukassa yleensä ainoa nainen tai korkeintaan pari kolme naista joukossa. Jos jonnekin työpaikkaan osuu tällainen nais"pari", se kyllä helposti mädättää koko työpaikan ilmapiirin. Onneksi meidän töihin tuli sitten naisia, jotka ovat sosiaalisia ja viihtyvät porukassa.
Joo niin olen miettinytkin, mutta ei se kyllä kivalta tunnut tollaineen käyttäytyminen, mutta kun ottaa sen huumorinkannalta, niin eihän se sitten pahalta tunnu.
Onneksi meidän porukan suurin osa naisista on sosiaalisia, eikä ketään jätetä- sillä periaatteella toimitaan, mutta kun he mukavimmat eivät polta.
Siis mukavia muuten ovat nämä kaksikin, mutta miun jakeluun ei mene tollainen käytös aikuisilta ihmisiltä ja kun sosiaalialalla vielä työskennellään.Mutta silloin kun he ovat kahdestaan, niin heillä tuntuu aina olevan sitä kahdenkeskistä jutustelua, kuten toinen niistä sanoikin yksi päivä, että on vähän rouva x:llä huolia, että onko kertonut, sanoin, että ei ole,,siihen hän, että no en miekään sitten kerro, että saa itse kertoa, jos haluaa..vastasin, että niinhän se pitää ollakin.
No ehkä paree jättää ne omaan arvoonsa, eikä huomioida heitä kuin pakon niin vaatiessa.
Ehkä he vielä jonain päivänä kasvavat..niin ja toinen vielä heistä on minun tuttu 30v. takaa.
Että tällaista!
Nää ystäväkysymykset on varmaan aika yksilöllisiä, itsellä on ihan ala-asteelta asti ollu parhaita porukoita nimenomaan kolmen tytön/naisen klikit. Neljäs ihminen on sitten kyllä ollut hieman vaikeampaa sulauttaa porukkaan. Mutta jotenkin kolmen porukat on ollu mulle se helpoin ryhmä; hauskaa kun uudessa paikassa yliopistollakin oli ihan sama ilmiö, tunnun jotenkin keräävän tällaisia kolmikkoja.
Totta kai jos jotkut on jo valmiiksi tosi läheisiä, niin mukaan voi olla vaikeampaa mennä. Silloin ei mielestäni oikeastaan ole määrästä kiinni... Itse olen huomannut että nyt vanhempana osaa ehkä paremmin ottaa huomioon muutkin eikä sulje ketään ulkopuolelle. Tietääkseni en tätä ole kyllä nuorempanakaan juuri tehnyt, ihan paria poikkeusta lukuunottamatta.