niin se vaan on ei sitä löydä sitä oikeeta v.aikka kaikki vaan väittää että muka jokaselle löytyy
itse olen ajautunu lääkkeisiin tämän yksinäisyydeni takia. ja näyttää vähän siltä ettei loppua näy mitä seuraavaksi kun luopuu noista masennuslääkkeistä itsemurhako??
vittu sillä rahalla ja ulkonäöllä oo mitään merkitystä. menipä mille tahansa deitti palstalle niin aina sama juttu pitäs olla niin saatanan komeen näköinen ja niin helevetin rikas.
itse olen ajautunu lääkkeisiin tämän yksinäisyydeni takia. ja näyttää vähän siltä ettei loppua näy mitä seuraavaksi kun luopuu noista masennuslääkkeistä itsemurhako??
vittu sillä rahalla ja ulkonäöllä oo mitään merkitystä. menipä mille tahansa deitti palstalle niin aina sama juttu pitäs olla niin saatanan komeen näköinen ja niin helevetin rikas.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos sun suurin murhe, ja itsemurhan aihe on, ettet löydä itselles emäntää, niin anna palaa vaan. Ootko muuten huomannu, että jossain päin maailmaa on sota ja ihmiset pelkää lapsiensa/sukulaistensa/lähimmäistensä kuolemaa. Että yritä vaan asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Mutta hiukka ristiriitainen. Jos kerran mies on ajautunut masennukseen, koska on yksin, niin hänellä ei luultavasti ole lapsia, eikä ehkä sukulaisia eikä lähimmäisiä. Joten jollain kierolla tavalla onnellisemmassa asemassa on ihminen jolla on jotain josta olla huolissaan. En tiedä ilmaisinko itseni oikein, mutta toivottavasti ymmärsit.
Kyllähän yksinäisyys voi olla musertava voima, joten liian voimakkaasti reagoit tähän kirjoitukseen. Meinaatko nyt että koska maailma ei ole kaikkialla oikeudenmukainen, ei kukaan saa olla onneton/onnellinen?
Mitä itse teet täällä Suomessa? Eikö sinun pitäisi olla Irakissa kärsimässä eikä täällä moralisoimassa muita. Myöskään et saa hymyillä etkä muutenkaan osoittaa minkäänlaista sympatiaa muita etkä itseäsi kohtaan, koska jossain muuallakin ollaan onnettomia.
Mieti vähän. Ei ne omat murheet katoa, jos muillakin on murheita.
1.Meinaatko nyt että koska maailma ei ole kaikkialla oikeudenmukainen, ei kukaan saa olla onneton/onnellinen
2.Ei ne omat murheet katoa, jos muillakin on murheita.
Siinä pari lainausta sinulta, joita kommentoin: Ensinnäkin kirjoitukseni tarkoitus oli hieman herätellä,(ehkä meni hieman överiksi)mutta itse ajattelin pitkään juuri samalla tavalla, elämä ei ole todellakaan minullekaan näyttänyt aina parhaita puoliaan.(mm.äitini kuoli ollessani pikkupoika), ja yksinäisyys oli myös paras ystäväni monta vuotta. Mutta kun on elämää näinkin paljon nähnyt, olen oppinut todellakin laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Koska mielestäni, jos ei siihen pysty, ei elämässä pärjää. Joten suosittelen ketjun aloittajaa ottamaan itseään niskasta kiinni, koska kukaan ei tässä kylmässä maailmassa tee sitä puolestasi. Tässä vielä yksi linkki, jota lämpimästi suosittelen(kaikille): http://www.positiivarit.fi/ajatusten_aamiainen/
Ihan tällainen periaattellinen kysymys, kun kirjoitit asioiden suhteuttamisesta. itse olen nimittäin monesti lohduttautunut murheiden hetkellä sillä että maailmassa on muilla ihmisillä paljon suurempiakin murheita, ja se on toiminut. Mutta kun asiaa olen tarkemmin ajatellut tuntuu se kuitenkin aika julmalta; minä saan lohdutusta siitä että tiedän joillain olevan asiat toivottomalla tolalla. Minä saan lohdutusta kun oma vuokrakämppä ahdistaa, että onhan tuolla ihmisiä joilla ei ole asuntoa ollenkaan. Ja kun ihmissuhteet kariutuvat, saan potkua siitä että on olemassa ihmisiä joilla ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaankaan kosketusta ihastumiseen, rakkauteen ja sen kautta rakkauden menettämiseen.
Siis onko eettisesti oikein hoitaa omia ongelmia skaalaamalla niitä ääritapauksiin?
Eihän tuo tietenkään mikään suuri ongelma ole, mutta tulipa vaan mieleen.
ei kannata hyvää laatuaikaa tuhlata.Hyvä ihminen, etkö huomaa mitkä mahdollissuudet sulla on edessäsi!
Uskalla olla yksin ihan itsesi kanssa. Aluksi saattaa pelottaa, mutta ei sen kestämiseen lääkkeitä tarvita tai muutakaan turruttavaa.
Elämä on todellakin julmempaa jossakin muualla, kuin sun kämpässä..
...herran ikää? jos olet 19, ihmettelen asennettasi, mutta jos olet vaikkapa 31 niin en ihmettele niinkään?
... Alkuperäisestä viestijästä en osaa sanoa, mutta itse olen 30 ja myös yksin.
Mitään lääkkeitä tosin ei tule sen takia popsittua, mutta tottakait se masentaa, varsinkin näin keväisin.
Varsinkin tässä 3-kympin villityksen ympärillä on kumppanin valinta ongelmallista,
koska tuo 25 ja rapiat ikäinen naisryhmä on, anteeksi vain, lapsellista pintaliitäjäporukkaa. Ei ihme, että elämän täyttää vielä haaveet Mel Gibsonin oloisesta kumppanista ja muista ritarihaaveista. Kannattaakin suosiolla katsella 30 ikäisiä, vaikka menisi omasta iästä yli. Tämä oli vain vinkki, ei kehoitus. Mutta jo ystävänä tuollainen kypsemmän ikäinen 35-40 vuotias nainen on aivan jotain muuta kuin myöhäisteini tuuliviiri. He kestävät suoraa puhetta, osaavat vastata takaisinkin. Ja ennenkaikkea heille ei tarvitse esittää mitään muuta kuin on. Nuo nuoremmat haaveilijat kun tuntuvat vain vaativan, että heidän sanansa kuunnellaan, käännetään ja tehdään omista sanoista juuri sellaisia, kuin he haluavat kuulla. ja sitten marmatetaan, kuinka mies ei olekkaan sellainen kuin on antanut ymmärtää.
Lipesi hiukan laajalle aiheesta, mutta menkööt nyt...
Pitäisikö tästä neidin kommentista vetää se johtopäätös, että jos ei vielä 30-vuotiaana ole löytänyt kumppania itselleen, joutaa jo heittämäänkin lusikan nurkkaan?
Älkää hyvät ihmiset pitäkö sitä vaimon löytämistä elämänne tarkoituksena ja tärkeimpänä asiana, sitäpaitsi kuinka moni innostuu semmoisesta miehestä tai naisesta jonka ajatusten keskeinen sisältö on se miten löytää kumppanin? Sittenkun se löytyy, niin mitä ajatuksia sulla on senjälkeen tarjottavana hänelle?
Tutustukaa itseenne, olkaa elämänne tärkein henkilö, harrastakaa, hankkikaa ystäviä, kokeilkaa mielenkiintosia uusia asioita, opiskelkaa, harrastakaa lukemista, rakentakaa haaveita, kokekaa elämää, varsinkin kun kukaan ei ole vahvasti siihen vaikuttamassa, kun voitte ite päättää siitä. Sen jälkeen teissä on paljon enemmän mielenkiintoista sisältöä, siis se muukin kuin se rakkaan etsiminen ja näin joku voi kiinnostuakin teistä vielä paremmin ja tekin tiedätte paremmin millaisesta ihmisestä voisitte kiinnostua!
Sinkkuna olemisesta, joo...
- En tiedä, mutta kaikki nämä fiksut, romanttiset tavat valloittaa naisen sydän eli esim. Mennään elokuviin, keskustellaan, haetaan seuraa netistä,
ollaan korrekteja ja kaikin puolin mallipoikia.
- EI TAIDA PALJON NAISIA KIINNOSTAA -
Parhaimmat "SAUMAT" on yllättäen tullut aina ravintolassa ja ei todellakaan selvinpäin ja fiksuja jutellen. Eli niinkuin jossakin lukee
ilmeisesti kauniimpi sukupuoli KAIPAA REIPASTA
MENOA JA HAUSKAA SEURAA.
kyllä nuo romanttiset treffitavat naisia kiinnostaa, mutta siinä vaan tarvitaan pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä, joutuu käymään jopa useammalla treffillä ;). Ja jos sitten onnaa, niin voi tulla piiitkä seurustelujuttu.