mua on jo vuosikausia ärsyttänyt mun mieheni suku.sen äitikin puhua läpättää koko ajan.eli hiljaista hetkeä ei saa tulla.se puhuu myös ruokapöydässä ja aina niitä samoja tyhmiä asioita,oman sukunsa tarinoita jotka on sattunut vuosikymmeniä sitten jo.ja mun mieheni sisko on ihan samanlainen.utelias kuin mikä ja koko ajan äänessä.hyvä kun saa ruokaa alas suustaan.aina parempi mitä vähemmän tollasia näkee.saa vaan pääsä kipeeksi jos niitä joutuu päivänkin kuunteleen.sit jos ne tulee meille ni ne istuu ilta yheksään vaikka ensin tekevät ajoissa lähtöä pois niin siinä puhumisessa vieläkin vierähtää ainakin 3tuntia ennenkö saa takkia päälleen.hyvää kevättä
miehen sukulaiset "ärsyttäviä"
löpoop
195217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
tule moiseen puheripuliin.
Vanhemmiten ihmiset vaan alkavat puhua enemmänenemmän....
Ja samat jutut vaan jatkuu.
Ja jos vois kuvitella että juttua piisaa, mutta mua ainaskin ottaa pattiin vanhojen asioiden jauhaminen.
Varsinkin edesmenneiden ihmettely.
Meidän suvussa on yksi hirttänyt itsensä kuuseen ja joka hemmetin junannus sitä pitää taas jauhaa.
Kun se asia ei siitä miksikään muutu, ei vaikka kuinka sitä siunailee.
Tätä tälläistä rumpaa minäkin aikani kuuntelin ja siedin koska lapset oli pieniä niin piti pitää kekkeruuksia.
Nyt nuorinkin on jo 17 ja ihan olen harventanut noita juhlia.
Kyllä naurattaa melkein tai itku meinaa tulla kun oli mukulan 15 vuotissynttärit niin pitää vaan arkuista puhua.
Ei haittaa oikeastaan se että ne puhuu ja pälpättää siellä omassa kodissaan, sieltä pääsee pois, mutta itse olen tullut niin ärtyneeksi kun noita juttuja olen jo kuunnellut 30 vuotta.
Olen yrittänyt vuosikausia sanoa että ihmisellä on silmät, mitkä katsoo eteenpäin, mutta....
Mulla on kyllä ex-miehen sukulaiset paljon hiljaisempia, oikeastaan vaan sen sisar enää käy ja silloin kun se tulee niin me puhutaan kokoajan shoppaamisesta.
Me ollaan taas sillain hassuja.
Koeta säkin löytää joku kiva sukulaissielu niin vois ne kaiken muun kestää.
Niin ja pikkuinen vinkki, olohuoneeseen ne voi hyvin jättää keskenään paasaamaan, olen aikoinani alkanut röyhkeästi vaan tiskaamaan.
Ei ne mun sukulaiset edes huomaa etten ole paikalla!!
Hehhee,
anoppilan perhe on pahin. niin se on :D. Mulla taas anoppi ja appi on niin korrekteja, hajuttomia, mauttomia, hymisteleviä ihmisiä, että ?#"#¤=*¤¤. Mistään ei innostuta eikä kiinnostuta ja mistään ei oikein tiedetä mitään (silti akateemisia eläkeläisiä molemmat) eikä mikään sytytä. Mallikansalaisia ovat tietysti kaikin puolin. Ei juoda, ei polteta, ei kirota, ei valiteta, osataan käyttäytyä . Kaikkien ihmisten (myös lastensa) kanssa osataan puhua se ympäripyöreä pintapuhe, samoin naapureiden. Se pakollinen. Ja pelätään viimeiseen asti kaikkea uutta sosiaalista ympyrää (ei ystäviä eikä harrastuksia). Kunhan nyt vaan kaikki ymmärtäisivät jättää heidät enneminkin rauhaan eikä kukaan vaan kyselisi mitään vaivaannuttavaa....
Joskus niin toivoisin, että puhetta ja yhteistä tekemistä tulisi muustakin kuin hyvää päivää kirvesvartta, mutta ei. Vuosia yli kymmenen plakkarissa yhteistä sukuelämää ja appiukko ei uskalla olla samassa huoneessa 10sekuntia pidempää yksin mun kanssa, rupee venkoomaan tuolilta tai pyörii ympyrää hetken kynnyksellä ja katoaa. Ehkä mä olen niin pelottava/ei-toivottu/liian lähelle tuleva/arvaamaton miniä.
No joo. Sukuaan ei voi valita paitti miehensä sukua?
Jehna
Eikö voisi vähän huumorilla yrittää suhtautua kun ei kuitenkaan ole mitään vakavaa? Miehestäsi varmaan aika kiusallista kun olet noin ärsyyntynyt hänelle rakkaisiin ihmisiin.
pisteen jälkeen on AINA välilyönti. En jaksanut lukea vuodatuksestasi kuin pari lausetta. Välilyönnit ja isot kirjaimet oikeilla paikoilla helpottavat huomattavasti tekstin lukemista ja hahmottamista. Kyseessäonaivansamakuinettäkirjoittaisinkaikkisanatyhteenilmanvälilyöntiä.
eli miehelläni on sitten tuollainen anoppi, heh heh. Puhuu samoja asioita vuodesta toiseen ja hyvä jos yhdentoista jälkeen saa edes takin päälle.
Niin, miksi perheessä juuri naisen pitää kestittää hikipäässä kaikkia vieraita?
Tiedän perheen jossa isäntä ihan pokerina vaan lähtee lipettiin kun vaimon suku rantautuu kylään.
Omasta kokemuksesta voisin kyllä mainita että oma mieheni kyllästyi minun sukulaisiini vuosien mittaan niin pahasti että lähti "autoa korjaamaaan kaverin luo" kun meille tuli juuri nuo vieraat.
Enkä missään nimessä voisi häntä siitä syyttää, kovin ystävällisesti ja kohteliaasti hän ensimmäiset seitsemän vuotta heitä kuunteli.
Samaa olen ihmetellyt.
Kun me mennään anopilleni,niin mieheni käy sohvalle torkkumaan ja mun pitää kuunnella anopin höpinöitä.
Seuraavalla kerralla se olen minä joka kuorsaa kylässä vai nukummeko molemmat?
Hah, ja anoppi tietysti pitää tuota teidän tilannetta aivan normaalina :D.
Aikoinani oli mieheni sisaren kanssa pientä kärhämää, enkä oikeesti tullut sen kanssa oikein juttuun.
Ollaan vaan niin erilaisia.
Kyllästytti kun se tuli aina, siis aina ihan yllärinä kylään ja istui tuntitolkulla.
Taas kerran kuulin kun se tuppautui, kova ääni kun kantaa alakerran eteisestä varmaan toiselle puolelle maapalloa, keksin ihan yhtäkkiä (!)lähteä kirjastoon.
Se olikin mun varasuunnitelma, ukko katsoi vähän pitkään, mutta sisar lakkasi käymästä pitkäksi aikaa.
En muuten koskaan käy mieheni sisarella kylässä.
olla joskus omien korvien välissä.
Olisin kovin onnellinen jos mulla olisi sukulaisia jotka viitsis käydä.
Kun ei ole ketään.
Silloin eli nyt olisi tyytyväinen että olisi joku hankala tapaus vastassa, on vaan seinä, eikä se puhu mitään.
Mulla ei olisi varasuunnitelmia päästä jostain eroon, varasuunnitelmia olisi kuinka mahdollisia vieraita voisin parhaiten kestittää.
ja kesä kaikilla. Minä olen aikoinaan passannut sekä miehen että oman suvun ja nyt se aika on ohi. Sain niin tarpeekseni näistä lomailijoista, että en suurin surminkaan päästä heitä kotiini enää. Tieytsti tässä on osa syynä se että me emme olleet koskaan tervetulleita heille, heiltä ei liiennnyt sen vertaa aikaa, että olisi pari tuntia ollut heillä, yösijaa en ole koskaan pyytänytkään, vaikka meillä he saatoivat olla pari kolme päivää kylässä.
Kaikkeen kyllästyy, kun tulee yli annostus, se koskee myös ihmissuhteita. Nyt on tosi helppo olla, ei tarvitse järjestellä omia menojaan ja ruokalaskukin on kohtuullinen. Kestiminen käy myös kukkarolle, jos on esim. neljän hengen perhe ja kokonaiset kolme päivää kylässä täyshoidossa, niin kyllä siinä ehtii kulua monta euroa pieni tuloisen pussista.
Niin paljon v..... kun oli miten päin vaan,
joko hiljaa tai ihan mitä vaan niin
aina on joku asia heikosti, roska jossain, ihan mitä tahansa, tuntuu kuitenkin määrätietoiselle
tavoitteelle rikkoa perhe ja pyrkiä paljon puhuttuun eroperhe lukuun jossa sitten hoidellaan
lapset jopa mielenterveydeltäänkin,
kysyn vaan onko siinä tärkeä.
Joka tapauksessa sinulla on hyvä ratkaisu jos
suku on vittumainen sitä se on täälläkin
ja sama juttu on kohta varmaan edessä vaikka en
itse haluaisikaan.
Mitä tarkoitit? Ei minun ole erota tarvinnut ja lasten ja lastenlasten kanssa välit ovat hyvät. Minä tarkoitin, etten halua olla tekemisissä sisareni, veljeni tai mieheni sisarusten kanssa. Mikä minä olen järjestämään pienillä tuloillani näiden ihmisten lomanviettoa. Kun minä lähden lomalle, maksan matkani ja majoitukset sekä ruoan, en tukkeennu sukulaisten siivellä elämään. Ajatus sukulaisvierailuista olisi ihan ok, mutta me emme ole olleet koskaan tervetulleita heille. Jos suvun huoltoa pyörittää pari vuosikymmentä, niin kyllä alkaa tympäsemään.
Eivät sukulaiset ole vain ärsyttäviä kalkattajia. Tai toiset empaattisia, aina myötäsukaisia ja lämpimiä.
Tosipaikan tullen sukulaisuus punnitaan.
Kun tapahtuuu ikäviä asioita, kuolemantapauksia tai onnettomuuksia, silloin todetaan se läheisyys, minkä sukulaisuus tuo.
Pälpättävä ja toisten asioihin aina sekaantuva sukulainen saatta pelmahtaa avuksi ja auttaa monin tavoin, tarttua työhön ja tehdä lamaantuneen puolesta pakolliset asiat.
Joku sellainen sukulainen, joka on aina ollut hellänä apulaisena, saattaa tosipaikan tullen itsekin mennä takalukkoon, niin että surevan on häntäkin lohduteltava.
Sukulaisuus ei ole pelkkää kahvikutsuilla olemista.
Sukuun kuuluva on osa yhteisöä.
Onnellinen se, joka voi luottaa suvun tukeen niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Vastavuoroisesti jokaisen tulisi niellä pikkumaisuutensa ja mennä avuksi silloin, kun apua kaivataan.
Kukaan ei kaipaa sukulaista, joka vastoinkäymisten kohdatessa irvailee ja muistelee vanhoja aikoja, jolloin tämä epäonninen sukulainen oli sanonut sitä tai tätä, ollut epäystävällinen tai juorunnut.
Sukulaisuus on sitä, että keskinäisistä kaunoista tai epäluuloista huolimatta puhalletaan yhteiseen hiileen, kun on tarvis.
"Sukulaisuus on sitä, että keskinäisistä kaunoista tai epäluuloista huolimatta puhalletaan yhteiseen hiileen, kun on tarvis. "
Kirjoitit sukulaisuudesta pitkän litannian.
Kyllä me rakas ystävä tiedämme mitä tuo sukulaisuus parhaimmillaan on. Vaan kun se ei kaikilla aina mene noin että hädän tullen autetaan. Siksi on tällaisia "suku on pahin" palstoja jonne saa purkaa sydäntään ilman saarnoja. Suku on paras-palsta on tuossa toisaalla tässä foorumissa.
Aina on ajateltava useammalta kuin yhdeltä puolelta.
Ei varmaankaan ole tarkoitus, että ilman toivoa eläisimme ja haukkuisimme vain pataluhaksi kenet milloinkin. Ja siinä uskossa, että mitään ei koskaan enää voi muuta tehdä kuin vihata ja vihata.
Kyllä aina pitää toivo olla, vihankin keskellä.
Sillä mielelläkö sinä anoppiasi tai muita omaisiasi täällä haukut, että tahdotkin tilanteen säilyän tällaisena hamaan loppuun saakka. Eikö aikaa parempaa saa edes toivoa?
On kovin ahdasmielinen ja yksisuuntainen näkemys.
niin jaksaa sitten taas elävässä elämässä kenties jonkin aikaa kestää niitä törppöjä sukulaisia...
Olen itsekkin sen 100 kertaa lähtenyt esim 150km:n päähän miehen äidin mukana hänen veljelleen "käymään ihan äkkiä, ei tuntia kauempaa mene". No, todellisuudessa menee vähintään 4 tuntia, vaikka miten ilmoittaisin, että olisi aika paljon hommia illalle, pitäisi jatkaa matkaa. "juu, ihan just" = 3 tunnin päästä. Myös heillä pitää istua tuntitolkulla, vaikka olisi kuumeinen (kuten minä viimeksi). Jos ei istu, niin siitä saa kuulla kuukausitolkulla, että eikö me menää heistä pidetäkään.
Miehen sisko kun tulee kylään, hän viipyy _vähintään_ viikon. Ei vissiin ole koskaan kuullut sanontaa "vieraat alkaa haista 3 päivän jälkeen". Viimeksi lopetin 3 päivän jälkeen yhteisten ruokien laiton ja hoitelin omaan arkitapaan = 3-vuorotyöläisen epäsäännölliunen rytmi. Lieneekö pahastunut, kun palvelu ei pelannut. En kysynyt. Mutta on se helvetti, kun ihminen ei kiireisessä arjessa voi olla kotonaan niin kuin haluaa, toinen makaa kämpässä ilman mitään järkevää syytä.
Vieraat alkaa kyllä haista jo ennen kolmatta päivää, mutta kun on sisukas voi hyvinkin olla vielä päivän tai pari lisää. Siinä vaiheessä on ollut kyllä minun pinna jo niin kireällä, että ihme etten ole räjähtänyt. Kerran mieheni serkku tuli kylään ja oli viikon. Serkku oli 70 vuotias naisihminen, jonka suu kävi koko ajan. Ei varmaan olisi älynnyt lähteä, mutta jotenkin saatiin kyyti järjestettyä mummulle.
Mieheni sisaret voivat tuoda matkassaan miehen 5 tenavaa. Kysyn vaan, kenen mielestä tässä pitäisi vielä suhtautua positiivisesti asiaa.
Olisi tietysti asia erikseen, jos oltaisiin "sydänystävia", soiteltaisiin ja vaihdettaisiin kuulumisia, mutta ainoa kanssakäyminen on nämä uuvuttavat vierailut. Yleensä he ilmoittivat yksinkertaisenti tulevansa vaikka huommenna, ei koskaan kysyneet, että sopiiko teille. Meillä sattui tilanne, että minä sanoin suoraan, että nyt ei sovi ja asia tuli minun mielestä selvästi sanottua, mutta kaikesta huolimatta porukka änkesi kolmen päivän pika visiitille.
Sitten vielä yksi ikävä piirre mieheni suvussa, joka kaappi ja laatikko pitää katsoa, muuan kuikisti pakastimenkin sisään. Pitäisikö näitä vielä sietää, jos joku on toista mieltä niin kirjoitapa.
näyttää edelleen olevan yhteistä. Karmeaa yksityisyyden loukkaamista tuo paikkojen penkominen.