kolmannen kerran samaan tyyppiin

Hei vaan!
Tämmöinenkin palsta on siis olemassa! Mielenkiintoista. Ajauduin tänne kun olen pohdiskellut omaa "työpaikkaromanssiani", siis mistään suhteesta ei ole kyse, ihan ollaan juttelulinjalla ja vieläpä täysin yksipuolinen taitaa tämä ihastumiseni olla. Olen kyllä sen toiselle paljastanut ja melkeinpä vahingossa mutta se ei minua haittaa ollenkaan, en häpeä mitään, minulla on ihan hyvät ja puhtaat ja kauniit tunteet tässä käsillä ja nautin itse ainakin tästä tilanteesta! On ihanaa tuntea jotain näin kivaa!!! En edes ole oikein tietoinen miten vastapuoli suhtautuu asiaan, on varmaan ainakin hämmentynyt, toivon vaan että olisi sen verran aikuinen että osaisi ottaa ilon irti ja tuntea tyytyväisyyttä siitä että joku tykkää.
Mutta mitäs sanotte tästä; ei ole ensimäinen kerta kun olen tähän heppuun ihastunut. Kun muistelen niin 6 vuoden aikana jo kolmas kerta! Tapaan paljon miehiä työn puolesta mutta kukaan ei ole koskaan sytyttänyt niin kuin tämä, ei edes aviomieheni aikoinaan. Sepä mietityttää.
Mitään oikeita toiveita tai odotuksia en ole herätellyt, tilanne avioliitossani on niin sekaisin että se tilanne pitää selkiyttää kyllä ensin. Haaveita kyllä on mutta en rupea tähän nyt kolmansia sotkemaan. Kyllähän minä haaveilen että voisin viettää aikaa tämän ihmisen kanssa ja jutella tai olla vaan lähekkäin mutta haaveiksihan ne jää, varsinkin kun toinen ei taida välittää. Mutta tunteet on voimakkaat, laantukohan ne tästä ollenkaan tällä kertaa... onko kokemuksia?
3768
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Taidat olla oikeesti rakastunut! Miten voit vaan olla etkä tehdä kunnon aloitetta? Mites tuo avioliitto, harva mies haluaa oikeesti sotkeutua kolmanneksi pyöräksi, ehkä hän odottaa että eroot ensin kunnolla ja sitten iskee...

Äänestä

Moi!

Mulla on samanlainen tilanne. Tosin sillä erolla, että olin ihastunut kyseiseen mieheen jo koulussa. Silloin hän ei asiasta tiennyt, en sitä hänelle paljastanut, vaikka joskus juttelimme.

Vuodet veivät meitä eri suuntiin ja kumpikin perusti perheen tahoillaan. Lapset syntyivät melko samoihin aikoihin toisistamme tietämättä.

Vuosi sitten aloitin samassa työpaikassa kuin hän. En ole voinnut asialle mitään, tämä ihana ihastumisen tunne iski lähes saman tien kun hänen äänensä kuulin. Nyt tunteet ovat molempien tahoilta samansuuntaiset. Yksi aika läheltä piti -tilanne tuli talven aikana koettua. Muuten on asialliseti oltu. tämä on vaan jotenkin niin ihanaa! Kyseinen mies on kertakaikkiaan mahtava tyyppi ja meillä on samanlaisia ajatuksia monestakin asiasta.

Hän on eronnut. Itse olen naimisissa, suhde on aika karikkoinen. Lasten takia en eroa ja syrjähyppyä en tee, joten tämä pysyy erittäin vahvana ystävyytenä. Onneksi tämä ystävyys antaa kuitenkin hirmuisesti energiaa ja voimia ihan kaikkeen mitä teen. Ja yhdessä kerran juteltiin, että ajatuksissahan kaikki on mahdollista....

Äänestä

duunissa on yksi nainen ja kotona toinen; ja jopa kaksikin duunissa, etc

Äänestä

Kommentoi aloitusta


N45 kirjoitti:

Hei vaan!
Tämmöinenkin palsta on siis olemassa! Mielenkiintoista. Ajauduin tänne kun olen pohdiskellut omaa "työpaikkaromanssiani", siis mistään suhteesta ei ole kyse, ihan ollaan juttelulinjalla ja vieläpä täysin yksipuolinen taitaa tämä ihastumiseni olla. Olen kyllä sen toiselle paljastanut ja melkeinpä vahingossa mutta se ei minua haittaa ollenkaan, en häpeä mitään, minulla on ihan hyvät ja puhtaat ja kauniit tunteet tässä käsillä ja nautin itse ainakin tästä tilanteesta! On ihanaa tuntea jotain näin kivaa!!! En edes ole oikein tietoinen miten vastapuoli suhtautuu asiaan, on varmaan ainakin hämmentynyt, toivon vaan että olisi sen verran aikuinen että osaisi ottaa ilon irti ja tuntea tyytyväisyyttä siitä että joku tykkää.
Mutta mitäs sanotte tästä; ei ole ensimäinen kerta kun olen tähän heppuun ihastunut. Kun muistelen niin 6 vuoden aikana jo kolmas kerta! Tapaan paljon miehiä työn puolesta mutta kukaan ei ole koskaan sytyttänyt niin kuin tämä, ei edes aviomieheni aikoinaan. Sepä mietityttää.
Mitään oikeita toiveita tai odotuksia en ole herätellyt, tilanne avioliitossani on niin sekaisin että se tilanne pitää selkiyttää kyllä ensin. Haaveita kyllä on mutta en rupea tähän nyt kolmansia sotkemaan. Kyllähän minä haaveilen että voisin viettää aikaa tämän ihmisen kanssa ja jutella tai olla vaan lähekkäin mutta haaveiksihan ne jää, varsinkin kun toinen ei taida välittää. Mutta tunteet on voimakkaat, laantukohan ne tästä ollenkaan tällä kertaa... onko kokemuksia?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu