...vedin kilarit syntymäpäivistäni näinkin vanhalla iällä? Täytin 31 vuotta.
Sama ilmiö tapahtui tosin viimekin vuonna täyttäessäni pyöreitä - tilanne oli juurikin sama.
Mies:
- Olisi halunnut, että oltaisiin menty keskustaan (asumme Helsingin Haagassa), istumaan jonnekin ravintolaan syömään. Paljastui, ettei hän ollut tehnyt etukäteen mitään pöytävarausta, eikä hänellä ollut edes ravintolavaihtoehtoja mielessä, minne mentäisiin.
Minä:
- Tuli olo, että minunko tämä ruokailu pitää sitten järjestää.
- Olisin halunnut, että kerrankin pääsisi suoraan ravintolaan syömään ja nauttimaan olosta, ilman että olisi pitänyt alkaa järjestämään ja säätämään pöytää jostain.
Hirveä huutohan tuosta tuli, minä itkin ja äijä huusi.
Kai meitä on sitten niin monenlaisia... Itse vain pidän pariskuntien kesken syntymäpäivää yhtenä hetkenä muistaa ja vaalia myös parisuhdetta.
Sama ilmiö tapahtui tosin viimekin vuonna täyttäessäni pyöreitä - tilanne oli juurikin sama.
Mies:
- Olisi halunnut, että oltaisiin menty keskustaan (asumme Helsingin Haagassa), istumaan jonnekin ravintolaan syömään. Paljastui, ettei hän ollut tehnyt etukäteen mitään pöytävarausta, eikä hänellä ollut edes ravintolavaihtoehtoja mielessä, minne mentäisiin.
Minä:
- Tuli olo, että minunko tämä ruokailu pitää sitten järjestää.
- Olisin halunnut, että kerrankin pääsisi suoraan ravintolaan syömään ja nauttimaan olosta, ilman että olisi pitänyt alkaa järjestämään ja säätämään pöytää jostain.
Hirveä huutohan tuosta tuli, minä itkin ja äijä huusi.
Kai meitä on sitten niin monenlaisia... Itse vain pidän pariskuntien kesken syntymäpäivää yhtenä hetkenä muistaa ja vaalia myös parisuhdetta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllähän se, että mies haluaa mennä viettämään vaimonsa syntymäpäivää kahden kesken keskustan ravintolaan, on osoitus halusta vaalia parisuhdetta.
Sinulle ei vaan kelvannut hänen ajatuksensa.
Asioista on hyvä keskustella, esim. olisit voinut etukäteen ääneen miettiä, että mitähän voitaisiin tehdä syntymäpäivänäni. Olisit voinut vaikka toivoa, että mies järjestää jotain kivaa.
Ehkä hän ei uskaltanut järjestää mitään valmiiksi, koska pelkää jo etukäteen, ettei sinulle kelpaa mikään ja saat itkukilarit kun asiat eivät mene niinkuin olisit halunnut oikeasti.
Että kyllä, minusta olet lapsellinen.
Itse olen ainakin uskonut että ravintelista saa ruokaa rahaa vastaan ilman eri varausta.
En käy usein syömässä ravintolassa ja ainakaan itselleni pöytävarauskuviot ole kovin tuttuja.
Ei miehesi suuressa vittumaisuudessaan takulla varausta ole jättänyt tekemättä. Ymmärrän hyvin että hän loukkaantuu kun sinä et arvostanut hyvää pyrkimystä ja kilahdit vielä ravintolassa.
Mielestäni typerää ja kanamaista käytöstä.
Olisit tilannut vaikka pizzamopon ja vienyt äijäsi syömään kotiin 'kynttiläillallista'.
Ei ne puitteet vaan tunnelma...
Kyllä kuulostat lapselliselta. Itselläni oli ehkä joskus parikymppisenä tuonkaltaisia "oireita". Mikset nähnyt siinä tilanteessa sitä hyvää, mitä mies tarkoitti? Sehän halusi lähteä juhlistamaan kaupungille sun syntymäpäivääsi. Miksi piti kaivaa se negatiivinen asenne esiin ja ruveta kiukkuamaan kuin pikkukakara? Veikkaan, että miehesi on pahoittanut kyllä mielensä ja tuntee olonsa kelpaamattomaksi. Hei, tilannetajua ja ymmärrystä peliin, nainen! Et ole enää mikään pikkulikka.
PS. Itse olen 32v. nainen
lapsellinen. Ihanko tosissasi tuon kirjoitit?
olet lapsellinen.
Arvosta sitä, mitä mies tekee yhteiseksi hyväksenne, äläkä arvostele kaikkea, mikä on vahingossa jäänyt tekemättä, et itsekään lie täydellinen.
T: Mies 34 w
Aivan taydellisen hyvin olisit itse voinut tehda tuon 5minuutin puhelinsoiton haluamaasi ravintolaa poytatilausta varten. Tai olisitte vain kavelleet sisaan, jos paikka olisi ollut taynna, niin sitten seuraavaan.
Sina taisit vain haluta haastaa epasopua ja riitaa.
Ja onnistuithan sina nakojaan siina.
Muista taas ensivuonna miten toimia etta miehesi ei varmasti ole onnellinen kun nakee miten sina vanhenet.
voi,herttinen sentään.minä en perusta tuon taivaallista enää tässä iässä 39.v.synttäreistä ja olen sen tehnykkin selväks koko suvulle,etten 40.kymppisiä juhli millään lailla.baarissa voin ehkä käydä ukon kanssa pyörähtään ja se on siinä...en ole juhlija tyyppiä.
Mielestäni sulla oli oikeus loukkaantua mutta tuo itku-huuto-käytös kyllä vähän ampui yli.
Itse arvostan myös eri juhlia, ja varmaan jonkun mielestä liialtikin, mutta se johtuu yksinkertaisesti siitä että olen kasvatettu niin. Perheessämme on aina muistettu ja nähty vaivaa jouluina, synttäreinä ja jopa nimipäivinä - kukin siis tavallaan.
Mielestäni osoittaa mieheltäsi ajattelemattomuutta ettei hän huomioi toiveitasi - tämän perustan siihen faktaan että kyseessähän ei siis ollut ensimmäinen kerta? Minä ainakin tein heti parisuhteemme alussa selväksi että nämä asiat on mulle tärkeitä ja sen selväksi tehtyäni ei ole ollut mitään ongelmaa puolin jos toisin.
eiköhän tuo synttärisafka ravintolassa ole ihan mahdollista toteuttaa ilman kilahduksia, jos siitä ensin lyhyesti keskustellaan! Vaikka näin:
Sano miehelle suoraan, että varaa synttäreillesi pöydän kahdelle ravintolasta. Sitten vain mietitte mistä ravintolasta. It is so easy.
Oletko aina muistanut miehesi syntymäpäivän? Ai et? No sitähän minäkin. Lopeta siis nariseminen.