Paras ystäväni vihitään pian ja kun tyttöporukalla puuhailimme koristeita, niin samalla mietimme, että mikä saa kumppanin kosimaan?
Mikä sai kosimaan?
maidofhonor2
6033487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
..no eiköhän se rakkaus ole.
Tai sitten jos on paksuna...
mutta rakkaus pääasiassa se syy taitaa olla.
Kyllä se ehdottomasti rakkaus on mikä saa ihmisen kosimaan.Niinhän se sanotaan että usko, toivo,rakkaus..Suurin niistä on rakkaus.
Varmaankin se kun haluaa toisen kanssa naimisiin. Mikä saa ihmisen käyttämään talvella lämpimiä vaatteita?
Tapasin erittäin varakkaan, itseäni 16v. vanhemman naisen. Meillä on kaikkea omaisuutta sekä rahaa tilillä. Seurustelimme kuukauden ja kosin häntä. Elintasoni nousi kohisten, olin työtön. Avioehtoon en suostunut.
Et saa senttiäkään avioerossa koska nykyisessä avioliittolaissa on niin sanottu hankkimispykälä.
Tarkoittaa sitä että vaimollasi on ollut omaisuus hankittua ennen kun meni sinun kanssasi
naimisiin. Ainoastaan jos vaimosi kuolee eikä teillä ole yhteisiä lapsia tai vaimollasi on omia lapsia. Se siitä ja sen kestävyydestä.
lakipykälältä.Noin se olla kuuluukin.Onneksi on sitä edes nykyään.
Tuhlaan mielelläni vaimooni meidän yhteistä omaisuutta. Hän rakastaa kun muistan ja huomioin häntä erilaisilla lahjoilla. Viime viikolla ostin kaksi plasma televisiota. Toinen makuuhuoneeseen ja toinen olohuoneeseen. Rakkaani tykkäsi myös uudesta autostamme! On ihanaa olla naimisissa..
pitänyt valaista.Saattaa joku vielä keksiä käyttää arsenikkiä.
ole.
Laitappa linkki niin tsekataan ,ei ole eikä tule.
Todennäköisin syy on omistamisen halu, eli voiton maksimointi sosiaalisella- sekä taloudellisella tasolla.
Todellinen rakkaus ei rinkuloita sormeen huutele ja nimiä papereihin pyytele.
Todellinen rakkaushan juuri huutaa sormuksia sillä se tahtoo sinetin. Se tahtoo huutaa itsensä koko maailmalle: olen tavannut sen oikean. Kevytrakkaus tai seksisuhteet eivät rinkuloita vaadi.
KEVÄT!
Itselläni se oli lait. Tyttöystävä Amerikasta niin millä muulla sitä voisi olla yhdessä kuin menemällä naimisiin?
Eiköhän sitä toisen kanssa voi olla ilman sormusta ja papin aamentakin.. Tietenkin sitä, että löytää jonkun, jota jaksaa katsella vuosia eteenpäin on juhlimisen arvoinen asia, mutta eikö sitä voi juhlia ilman häitä? Itellä ei ole suunnitelmissa ikinä mennä naimisiin, vaikka haluankin itselleni elämänkumppanin. Jotenkin tuntuu et naimisiin menon jälkeen toista alkaa pitää helpommin itsestäänselvyytenä, koska suhteesta pois pääseminen ei välttämättä ole niin helppo homma enää.. Se, että pysyt jonkun kanssa yhdessä ilman laillisia velvollisuuksia kertoo minulle enemmän kiintymyksestä kuin rengas sormessa.
Mutta, häissä on kiva vierailla! :D
Eihän oikea rakkaus sormuksia vaadi, mutta itse ajattelen että haluan muidenkin näkevän että olemme tosissamme.
Oon ihan samaa mieltä ettei aito rakkaus kaipaa papin aamenia. Kihloissa olen ja toivottavasti myös pysyn ilman että joudun menemään naimisiin. Tai no.. ei naimisiin menossa mitään pahaa ole, mutta häitä en halua!
Jotenkin tuo naimisiin meno ei kuitenkaan ole enää mikään "välttämättömyys" kun nykyään on melkein yhtä helppo erota oli naimisissa tai ei...
näin se on ei se papin aamen merkkaa mittää, eihän kukaan ketään omista olipa sit tilanne mikä tahansa,,
...jaksoin katsella 20-vuotta toista ja rakastaa...mutta loppujen lopuksi siinä sitä itsensä itsestään selvyydeksi vasta tunsi. Ja jotenkin arvottomaksikin kun ei sitä yhteistä nimeä yms sitten tarjottu..
Kosimaan saa vain halu avioliiton solmimiseen.
kyllä siinä jonkinlaista idiotismia täytyy pelissä olla jos haluaa vapaaehtoisesti katsella toisen pärstää lopun ikänsä ja vielä vannoo tätä. en voi ymmärtää mitenkään...
...
minä kosin tulevaa vaimoani kannabispsykoosissa.
5 vuosi menossa (avioliittoa. Päihteittä jo kuudetta vuotta).
Ihmiset jotka käyttävät koruja haluavat naimisiin. Itse en ole menossa vihille, vaikka olen sen elämäni kumppanin toivottavasti jo löytänyt. Kiva saada sormus jota käyttää hää päivänä ja ehkä kaksi kertaa vuodessa. Ja kun ei kuulu edes kirkkoon, niin häät olisivät vain turha seremonia. Juu ei kiitos.
Saa sitä yhteistä omaisuutta ilman naimisiinmenoa! Aivan humpuukia koko touhu, sama kun kihlauksetkin.
Kiva on kyllä vieraana olla häissä ja toimia kaasona..mut..
Mielestäni ihminen kosii kahdesta syystä: ensinnäkin hän luulee, että on löytänyt sen oikean kumppanin. Tämä kuitenkin harvoin pitää paikkansa, erityisesti nuorena, koska ihmisen persoonallisuus kehittyy keski-ikään asti (eli n. viisikymppisenä) ja harvoin 2 ihmistä kehittyvät samaan suuntaan.
Toinen syy on harhaluulo turvallisuudesta. Monille naimattomille häät tarkoittavat sitoutumista ja se onkin hyvää. Mutta valitettavasti huomaavat pian, ettei mikään muutu ja sitoutuminen onkin sydämessä, eikä allekirjoituksena jossain paperissa...
T: Hannes
Eikö sitä voisi mennä naimisiin juuri siksi että haluaa suhteen säilyvän samanlaisena kuin siihenkin saakka? Omat häät eivät juuri kummoiset olleet, sormus ja hääpuku vähintääkin edullisia. Se päivä ei muuttanut oikeastaan mitään muuta kuin tämän laillisen puolen, joka hoidettiin tulevien lasten aseman turvaamiseksi.
Nyky-yhteiskunnassa on sellainen pikkuvika, että kaikki hakevat sitä "minä itse"-fiilistä. Perhe on vain tiellä. No, meillä lähdetään siitä, että meidän perhe kestää läpi aikojen. Kun kumpikin tietää, että tulee niitä myötä- ja vastamäkiä, niin niihin osaa suhtautua maltilla. Heti eroa ei haeta vaikka vähän kyllästyttäisikin välillä. Se on vain merkki siitä, että pitää piristää suhdetta vaikkapa aloittamalla yhteisen lenkkeilyn, käydä ostoksilla ukon kanssa kahdestaan tai viettää muuten kahdestaan aikuisten aikaa. Ainakin se meillä menee näin, kun meillä on kaksi lasta.
Ihan rakkaudesta aikoinaan kosittiin ja myöntävän vastauksen annoin. En olis avoliittoon mennyt mistään hinnasta, silloin alun kolme vuosikymmentä sitten. Rahan sijasta tuhlaamme rakkautta. Oman talon rakentaminen vei aikoinaan voimavaroja, mutta niistäkin selvittiin. Yhteisymmärryksellä ja rakkaudella. Niinkuin nykyisistä päivistä.
Avioliitto on maailman vaikein korkeakoulu, mutta sen oppeja monesti ihana nodattaa...
Ihan käytännön asiat voivat olla kosinnan taustalla. Jos meinataan yhteisiä lapsia pykätä, niin ei tarvitse käydä lapsia erikseen tunnustamassa. Myös siinä tapauksessa, jos on lapsia ja yhteistä omaisuutta (asunto) ja toinen kuolee, on olo turvatumpi, jos ollaan avioliitossa.
On se kumma, että kuvitellaan automaattisesti, että lapset ovat aviomiehen......kuinkahan moni aviomies edes epäilee asiaa, että lapsi ei olekkaan hänen ja nainen pääsee pälkähästä,kun ei tehdä mitään testejä siitä, kuka lapsen oikea isä on.
Tuollainen vainoharhaisuus ei ole tervettä...
Joidenkin kohdalla täyttä totta:)
Mites se menikään....se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa.........................
lapsellahan vain on väliä.Huoh.
Kuis monen mimmin ipanan olet pukannut alulle ilman että aviomies tietää? Onkohan kalikka kalahtanut?
Harvemmin ne aviomiehet sitä vissiin tietääkään:,siihen kai se perustuukin....sitähän voisi kutsua vaikka käki-syndroomaksi.Ja tissit mulla vielä aamulla oli:):):):)
Puolison kuolema, ero, lapsen saaminen jne. "turvallisempaa" avioliitossa, koska lain edessä avopuolisot ovat toiselleen tuntemattomat, vaikka kuinka olisi yhteistä omaisuutta lapsia jne..
Ihan samalla kannalla. Toistakymmentä vuotta ollaan kimpassa oltu. On yhteiset talo- ja autolainat, lastakin yritämme. Tulossa häät.
On turvallisempaa olla aviopari. Ei koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan - toiselle voi sattua jotakin.
On siinä myös se romanttinenkin puoli: miksi ei mentäis naimisiin kerran rakastamme toisiamme.
No häät ei ole tavalliset: pienet, vapaamuotoiset ja "meidännäköisemme"... niitä odotellaan.
sulle on varmaan niin käynyt,,ikävää se on,koeta vain kestää,, ei asioita voi yleistää..
Ei oo käynyt ei.....enhän mä yleistä, vaan näitäkin nyt sattuu vai väitätkö muuta????
Kun viestin aloitin, niin ajattelin, että pari hassua vastausta tulee ja niissäkin muistellaan tiettyä tilannetta, jossa kosinta tapahtui. Näin ne ihmiset yllättävät! =)
Aika jännää huomata, että kun mainitseekin sanan "avioliitto", niin se ei jätä sanana välinpitämättömäksi; se koetaan joko tärkeänä oman arvomaailman osana tai täysin turhana instituutiona. Olen romantikko ja realisti ja tiedän, ettei pelkkä papin aamen saa yhtäkään suhdetta toimimaan. Mutta kuten keskusteluissamme (= koristeita tehdessä) on tullut ilmi, joukon rouvat sanovat, että kyllä se sormus sormessa avioliiton merkkinä tuo mukanaan enemmän ymmärrystä, kärsivällisyyttä ja jopa rakkautta kumppania kohtaan.
Joka tapauksessa uskon, että ystävälläni ja hänen tulevalla miehellään on hyvä lähtökohta kestävälle avioliitolle. Ja jos joku ihmettelee, niin heillä kyse on rakkaudesta. Sitä on ihana ihastella joka päivä valmisteluja tehdessä. =)
se on taas niin,et ei se sormus sormessa tuo tai kasvata sen enempää ymmärrystä,kärsivällisyyttä tai rakkautta,vaan noita kaikkia pitää tuntea ensin toista kohtaan,ennenkuin sen sormuksen sormeen haluaa laittaa,rakkauden merkiksi...
Kertokaa vielä niistä juridisista hyödyistä? Itse haluaisin mennä naimisiin avomieheni kanssa ihan milloin vaan mutta mies ei näe siihen mitään erityistä syytä. Samoja perusteluja kuin edellä: ei rakkaus tarvi rinkuloita ja papereita yms. 2 lastakin on tunnustettu. Naimisiin voidaan kuulemma mennä jos saadaan lottovoitto... Rahaahan se vaatii jos meinaa juhlat pitää.
Mutta siis miten nää ihan oikeesti menee nää jutut. Jos on avopari ja yhteisiä lapsia niin perinnöt ja muut? Mitä muuta hyötyä naimisiin menosta on?
se huono puoli, että vaikka teitä esim. verotuksellisesti käsitellään kuten avioparia ei tilanne aivan eri, jos toinen avopuolisoista kuolee. Joten jos yhteistä omaisuutta löytyy kannattaa tehdä kunnon paperit kuka omistaa ja mitä ja testamentti kuntoon. Koska virallisesti ette ole mitään sukua keskenänne...
allaolevasta linkistä löytyy tietoa kannattaa lukea
http://www.kuusivaara.com/Avoliitto.htm
Sanoppa miehelles et onhan se maistraattikin olemassa. Siellä ei rahaa tarvita ja voi mennä ihan vaikka kaksistaankin todistajathan saa maistraatistakin. Eikä juhlia tarvi pitää. Tarviiko sitä vielä koko kansalle todistella juhlimalla että aiotte olla yhdessä kun kirjoituksesi mukaanhan teillä jo on oma asunto ja ne kaksi lasta, eikö se jo todista juhlimattakin että aiotte mahdollisesti olla yhdessä loppuelämänne.Ja voihan järjestää kahvittelukutsut ym. lähimmille sukulaisille ja voihan sinne maistraattiin heidätkin pyytää jos haluaa. =)
Meillä syynä kosintaan/avioliittoon oli se että oltiin ostettu talo. Pankin vakuutussopimuksessahan lukee perijöinä toisen kuolemassa ovat LÄHIOMAISET, eli keitä ne lähiomaiset sitten ovat kun ollaankin avoliitossa?? Minä vai mieheni sukulaiset hänen kuollessaan tai hän vai minun sukulaiset minun kuollessa?? Varmistimme ainakin sen että minä tai hän perii eikä kukaan muu. Ja tulevaisuutta ja mahdollisia lapsiakin ajatellen avioliitto on suopeampi kuin avoliitto. Enkä kyllä edelleenkään ole varma kumpi meistä kosi oltiin jo oltu riittävän kauan yhdessä että oli oikeastaan varmaa että menemme naimisiin (maistraatin kautta).
No jos tietää haluat, niin meillä ei kumpikaan kosinut, ihan saunassa löylytellessä sovittiin asiasta. Ja ihan yksimielisiä asiasta oltiin, ei tarvinnut kenenkään toistaan suostutella.
Ei ne kirkkohäätkään turhia maksa jos niihin ei rahaa halua tuhlata, tietysti, saa siihen omaisuudenkin tuhlattua!
Meillä häät oli aika edulliset, kun yhteensä vieraita oli ehkä 25, ruoka oli itse tehtyä ja juhlatilatkin omasta takaa. Kirkkoa ei sen kummemmin koristeltu kukkasin, se kun ei minun ajatusmaailmaani sopinut, kirkko oli kaunis ilmankin. Eipä niitä kustannuksia tule kauheasti sittenkään jos kirkossa haluaa aamenen kuulla, kirkon käyttö kun on seurakuntalaisille kai ilmaista. Ja vieraita ei sinnekkään tarvitse ottaa kuin kaksi todistajaa, jos ei enempää halua.
Vaikka ainakin omassa tuttavapiirissä kaikki haaveilevat sellaisista mahtailevista kermakakkuhäistä ja prinsessamekoista, niin minä käytännön ihmisenä en halunnut että rinkulat tai pippalot kovin paljon maksaa, kun se avioliitto itsessään on se pääasia.
Pankin papereissa tuo omaiset on oletustieto eli sen voi vaihtaa avopuolisoksi.
Kuitenkin on totta, että jos toinen kuolee tulee ongelmia: voit periä avopuolisosi, mutta maksat siitä suuret verot (vaikka tuo omaisuus olisi yhdessä hankittu).
toinen osapuoli täyttää suurimman osan omista toiveista ja odotuksista .
Hei!!
Ihmisiä ei kosittu luolamiesten aikoihin,,,,hmm,,,,hmm,,,,siinä on se syy. Kosinta on muodostunut ihmisen kehittymisen myötä.
vain aina vie eteenpäin.
varo vaaraa.
olin kerran naimisissa yli 20v erosin. ajatelin ei enään ikinä naimisiin.Rakkaus on ohi menevä juttu.kakkaus varmasti sammuu.miksi kahlita se renkailla.tahtokaan ei riitä.tämän päivän ihmiset haluaa leikkiä.tivoo parasta pelkää phinta onnea matkaa .
Nyt meni kyllä kaikki halut mihinkään vakavaan suhteeseen. Muutan huippuvuorille, siellä on vain jääkarhuja. ei tarvitse hermota.
Vastaisin, että hyvät uhkeat TISSIT!Tai sitten se toinen aska...rakkaus?
Kai kaikki luulevat että se on suurta rakkauden osoitusta. Vaikka kyllähän sitä voi rakastaa ihan ilman niitä sormusksia siinä nimettömässä! Mutta onhan se useiden unelma se naimisiin meneminen. Mutta tosiaan, kosiminen on vain rakkauden osoitus!
Kosiminen on sama asia kuin kysymys:haluatko olla ikuisesti uskollinen minulle ja kanssani vaikka mitä tapahtuisi? erona on vain kirjallinen sopimus jonka laimin lyömisestä joutuu vastaamaan itse jumalalle..
Uskollinen loppuelämän, vaikka mitä tapahtuisi...Todellinen rakkaus ei vaadi, pyydä vaan jaksaa odottaa...
Kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja kaikin tavoin haluaa elää toistensa kanssa loppuelämänsä, ei siinä kosintaa tarvita...Ja jos kosituttaa, mietitään yhdessä mitä tehdään...
suomalainen luonne pelaa näin: Miehet ainakin "monet" on aluks ujoja ja kuvittelee et viaton flirtti auttaa mut eipä vaan tohdi suoraan kysyä! pieni kilpailuhenki kummasti auttaa asiaa jos joku muu näyttää lähestyvän ihastustaan. silloin miehen ns. voitonhimo ja se että pelkää jäävän ilman iskee rajusti ja siitä tulee kertakaikkiaan pakkorako.. OLEN PUHUNUT!!!
meni himpun verran aiheen vierestä, mutta kunhan kerroin faktaa näin alkutekijöistä saakka!!!!!
Meillä mies kosi kyllä jo melkein heti kun oltiin tavattu. Kysäisi vain että suostuisinko menemään kanssansa naimisiin sitten joskus. Minä totesin, et taitaisin minä mennä. Se oli siinä sitten. Asiaa varmisteltiin aika-ajoin ja häät oli vajaan 2 vuoden kuluttua.
Me mentiin naimisiin silkasta halusta ilmoittaa kaikille tahoille, et ME ollaan pari ja muut pysyköön poissa.
Naimisiin ei muuten tarvitse mennä kirkossa, vaan voi kipaista maistraattiin. Toimius kestää tuskin 5 minsaa ja sen jälkeen asia on selvä. Meillä kävi lähimmät sukulaiset ja tutut kahvilla ja kakulla. Ei mitään häämeikki-kukkavihko-prinsessamekko- hääleikki-juhlakampaus-itkevä morsio-kaaso-bestman-kukkaistyttö- sormuspopika-papinpuhe-kukkalaite-hössötystä. Kaikki viihtyi siis hyvin!
Ei mitään suureellisia spektaakkeleja. Häät kesti siis sen kolmisen tuntia, jonka jälkeen vieraat saatettiin ystävällisesti ovelle, sillä me karattiin häämatkalle piilopirttiin nautiskelemaan lihallisoista iloista.;oD (sitä EMME vieraille kertoneet)
Minusta on hauskaa olla rouva. Kukaan ei yritä enään muiluttaa mua jollekkin onnettomille treffeille kaikenkarvaisten koltiaisten kanssa, YES!
ja jotenkin se on mennyt niin, että mieheni vaikuttaa nyt sitten nyhveröltä toisten silmissä.
En ollut raskaana, mutta karkausvuosi oli meneillään. Juttelimme avioliitosta ja se oli selvää molemmille.
Naimisiin meno oli joku kumma laumapsykoosi juttu. Niin vain piti tehdä kun toisetkin teki. Kunnioitus avioliittoon ei kuitenkaan sen takia kärsinyt, että se vain tehtiin, kun niin kuuluu tehdä. Toisia en katsele ja luotan ettei puolisokaan katsele.
Mun poikakaverini ainakin kosi sen takia mua,että haluaa olla loppuelämänsä mun kanssa ja niin minäkin haluan olla hänen kanssaan.
..rakkaudesta.
Kun mies ymmärsi rakastavansa, ei mennyt kauaakaan kun kosi. :) Tiesi jo aiemminkin että haluaa elää minun kanssa loppuiän, mutta rakkautta ei ollut vielä tajunnu. Tajusi sitten, hieman julman kautta mutta kuitenkin. :) Pääasia että molemmat on tyytyväisiä. ;)