kyllä se joskus loppuu, tämä lohduksi muille.
Sanoin itseni irti vuoden alussa ja vasta nyt
loppui yhteydenotto minuun päin, asiassa jos
toisessa, enään ei kuulu mítään ja olen tyytyväinen. En vastaa puheluihin en viesteihin
en tee mitään ei reagoi mihinkään, katosin
aivan täydellisesti ja jouduin valitettavasti
käyttämään ulkopuolista apua, että ymmärsivät
minun olevan tosissaan, että kiusaaminen on
loputtava, halusivat minusta eroon ja pääsivät,
niin miksi enään mitään yhteyttä. Ei ole syytä.
En ole katkera, minun ei tarvitse, mutta sen
uskallan tähän laittaa, työpanokseni oli
sen verran suuri, että varmasti ovat huomanneet
lähtöni ja siksi se on ollut niin kova pala.
Koska eihän normaalissa tilanteessa työantaja
tai työkaverit yleensä paljon enään yhteyttä
pidä, varsinkaan jos ei muutenkaan ole pidetty.
Tämä tarina vaan muille siksi, että esimiesten
on aivan turha isotella ainakaan minulle ja
toivon voimia kaikille jotka ovat olleet
tai ovat parhaillaan samassa tilassa.
Voimia kaikille jotka tällä sivulla käy.
Toivoisin että täällä todella kävisi myös
ne työnantajat, uskon että se on vaan jonkun
typeryksen uhkailua, että täällä muka joku
työantaja käy ja jos käy, niin oikein hyvä.
Sanoin itseni irti vuoden alussa ja vasta nyt
loppui yhteydenotto minuun päin, asiassa jos
toisessa, enään ei kuulu mítään ja olen tyytyväinen. En vastaa puheluihin en viesteihin
en tee mitään ei reagoi mihinkään, katosin
aivan täydellisesti ja jouduin valitettavasti
käyttämään ulkopuolista apua, että ymmärsivät
minun olevan tosissaan, että kiusaaminen on
loputtava, halusivat minusta eroon ja pääsivät,
niin miksi enään mitään yhteyttä. Ei ole syytä.
En ole katkera, minun ei tarvitse, mutta sen
uskallan tähän laittaa, työpanokseni oli
sen verran suuri, että varmasti ovat huomanneet
lähtöni ja siksi se on ollut niin kova pala.
Koska eihän normaalissa tilanteessa työantaja
tai työkaverit yleensä paljon enään yhteyttä
pidä, varsinkaan jos ei muutenkaan ole pidetty.
Tämä tarina vaan muille siksi, että esimiesten
on aivan turha isotella ainakaan minulle ja
toivon voimia kaikille jotka ovat olleet
tai ovat parhaillaan samassa tilassa.
Voimia kaikille jotka tällä sivulla käy.
Toivoisin että täällä todella kävisi myös
ne työnantajat, uskon että se on vaan jonkun
typeryksen uhkailua, että täällä muka joku
työantaja käy ja jos käy, niin oikein hyvä.
Vastaukset 79
Vanhimmat
jäämään kynnysmatoksi, kiusattavaksi.
Kaikkea hyvää ja parempaa rukoillen toivon sinulle ja kaikille alas painetuille, jokainen on arvokas, sanoi tai teki kuka ihminen hyvänsä.
Tässä foorumissa aiemmissa kesksusteluissa on esitetty tilastotietoa siitä, että henkinen väkivalta työpaikoilla johtaa valitettavan monessa tapauksessa uhrin itsemurhaan tai ainakin pysyvään työkyvyttömyyteen. Olen kertonut verohallituksessa kohtaamastani, suunnitelmallisesta henkisestä väkivallasta, jonka yritin saada loppumaan. Kun ministeriökin oli antanut siunauksensa mobbaukselle, esimieheni saivat vapaat kädet savustukseen. Purin työsuhteeni maaliskuussa 2002. Työttömyysturvalautakunta on pitänyt tätä perusteltuna. Käräjäoikeus on kuitenkin hylännyt vahingonkorvauskanteeni.
On tärkeää, että jokainen varjelee terveyttään ja puolustautuu kiusaamistilanteessa. Työstään lähtemään joutunut saa tavallisesti osakseen "jälkihoitona" taloudellisen ahdingon.
Tilastot osoittavat julkishallinnon työpaikoilla henkisen väkivallan lisääntyneen (mm työvoimahallinnon työolosuhteita mittaava barometri vuodelta 2006). Työpaikkakiusaamista vähättelevä asenne leimaa niiden viranomaisten toimintaa, joiden kuuluisi asiaa käsitellä puolueettomasti. Itse olen kokenut tämän Uudenmaan työsuojelupiirin, Helsingin poliisilaitoksen, ja Helsingin käräjoikeuden käsitellessä asiaa.
Saa sen vaikutelman, että valtio työnantajana pitää selviönä, että osa työntekijöistä joutuu uhramaan sille työkykynsä tai jopa henkensä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000022&posting=22000000024918594
Tuotantoooooon
omalla työpaikallani on pomo sanonut että kyllä työntekijöitä aina uusia saa, on kuulema oikein jono oven takana.
Herra itse ei edes ymmärrä töittemme päälle ja kuvittelee että joku pystymetsästä hankittu osaa tehdä työt yhtä hyvin kuin 30 vuotta talossa ollut.. Aika loukkaavaa..
että en oikein itsekään tiedä, milloin se kynnysmattona pitäminen alkoi. Se alkoi ehkä jo ensimmäisenä päiväna, kun tulin siihen taloon. Vahtimestari tuli sanomaan, että olin jättänyt pyöräni väärään paikkaan pihassa. Ei edes esitellyt itseään.
että tulijoita riittää. Nappasivat ensimmäisen, joka tarjosi itseään. Henkilöllä oli 25:n työkokemus siivoojana.
Itse kiusatuksi tultuani erotin yrityksen johdon. Ai, miten? Valitin työpaikkakiusaamisesta ja oikeudessa heille tuli isot laskut henkisistä kärsimyksistä. Sovin yrityksen omistajien kanssa ettei maksuja tarvitse maksaa, mikäli johto pistetään uusiksi. He suostuivat ja nyt itse olen esimiehenä.
otin vihreän pillerin ja jatkoin kynsien pureksimista.
Oletko ollut nyt tyytyväinen? Toivottavasti et sinä suostu kiusaajaksi edes passiivisena, eli vierestä katsojaksi jos sellaista huomaat.
Olisi erittäin mielenkiintoista tietää miten sinua kiusattiin. Kerro ? Kiusattiinko sinua joukolla, vai olitko vain yksittäisenä jonkun henkilön kiusaamislenkkinä.
Itsekin Savossa raskaasti kiusattuna minua todella kiehtoo tietää syy.
kuinka koit kiusaamista ja mitä se tapahtui.
Minun kohdalla se oli, savustus, tavoitteet
niin korkealla etten pysynyt niihin ja olin
kuulemma "hullu" ja haukuttiin yleisesti
esim. toimitusjohtaja ja lopuksi syyttivät
että en ole toiminut rehellisesti, kas kas,
se olikin kumma juttu koska 6 vuotta työpanokseni
kelpasi heille ja sitten olinkin epärehellinen
ihminen, se oli sellainen loukkaus, jota en
jättänyt enään siihen asteelle.
Mihin tälläinen pyrkii tai paremmin mikä
on tällaisen henkilön tarkoitusperä.
Onko kommentteja, kiitos etukäteen jos joku
viitsii vastata.
Onnea sinulle kaikesta ponnistelusta, olet varmasti kärsinyt paljon ja nyt helpottaa.
Itsekkin sanoin itseni irti ja sain onneksi uutta työtä.
Kenenkään ei tarvitse sietää henkistä väkivaltaa työyhteisössä,valitettavasti vaan liian harva uskaltaa tehdä asialle jotain.
Huonosta itsetunnosta kärsivät ihmiset alistavat ja tekevät kaikkensa että muut kärsivät,ottavat epärehelliset aseet käyttöön.
Elkää siis ihmiset antako kenenkään nujertaa,välittäkää itsestänne ja terveydestänne.
Yleensä se jossain vaiheessa kolahtaa omaan nilkkaan,toiselle pahaa tekeminen.
Hyvää jatkoa kaikille ja voimia kovasti niille jotka kokevat tällaista työyhteisöissään.
miten kiusaaminen sinun tapauksessasi ilmeni? Ihan vaan, että mistä sitä tietää onko kiusattu vaiko ei?! Itsellä vähän epävarma olo, että mikä tuota henkistä väkivaltaa on...
ja samalla kaikkien ihmisiin lukeutuvien puolesta, miten toista voidaan nöyryyttää ja olla ilkeitä toinen toisillemme. Toivon että jaksat paremmin jo!
Minua kiinnostaa millaisissa töissä tällaiset tapaukset eniten ilmenee, toimihenkilö vai duunari? Ja miten paljon kaikkea kiusaamista on. Itse olen monessa paikassa duunissa ollut ja en ole kokenut, onneksi, kertaakaan vastaavaa.
olevansa pomo aiheuttaa kiusaustilanteita töissä, eikä pomomme tee isolle pomollemme valituksia siitä... Ja aivan matalapalkkaisessa työssä olemme, fyysisesti raskaassa.
ihmiset. Luulevat olevansa muuta työporukkaa parempia ja vetävät aina kehut itseensä, kertomalla kuinka hän teki kaikki ja käski kaikkia.
Hyvä työporukka koostuu aina yksilöiden joukosta joka toimii yhtä päämäärää varten yhtä suurella panoksella. Pomojen tehtävä ei ole olla siinä työssä fyysisesti mukana, vaan johtaa sitä porukkaa ja jakaa tehtävät porukalle ja tarjota samalla luottamus että uskoo työn tulevan tehdyksi. Jos tuollaiseen porukkaan tulee itsensä ylentävä mukajohtaja, koko porukan tulos huononee huomattavasti koska porukka joutuu lopulta tekemään sen yhdenkin työt joka yrittää samalla varastaa muun työporukan kunnian. Tuo on varmasti yksi tyypillisimmistä kiusaamistilanteista ja sen vuoksi johdolle olisi ensiarvoisen tärkeää osoittaa kuka tuo "yritteliäs sekoittaja" on, ja kuinka paljon tulos huononee juuri hänen vuokseen. Jos esimies ei ymmärrä ottaa kantaa tilanteeseen ja korjata sitä, silloin ei pidä jäädä tuleen makaamaan vaan mennä käskyportaassa välittömästi niin ylös kuin vain voi, eli suoraan "herra isoherran" puheille.
Työläisten tehtävä ei ole korjata noita ongelmia, vaan se kuuluu nimenomaan johtajien toimenkuvaan. Johtajien tehtävä on aina saada porukka toimimaan hyvin! Johtajan tehtävä on nähdä työporukka yksilöinä joilla on erilaiset vahvuudet ja näitä vahvuuksia johtajan tulee käyttää hyväksi. Ei johtajan toimenkuvaan kuulu pelkkä käskeminen, vaan siihen kuuluu myös manipulointi ja porukan valmentaminen. Jos teidän esimiehenne ei toimi, se tulee saattaa ison johtajan tietoon jotta hän näkee kuka johtajista on kyvykäs johtamaan ja kuka ei ole.
On todella vastuutonta että suomessa johtamiskoulutuksessa opetetaan vain käskytystä ja varsinainen henkilöiden johtaminen ja erilaisten ihmisten tunnistaminen jätetään täydellisesti puolitiehen. Tässä ei ole ainoana vikana nämä johtajien kouluttajat, vaan johtajat itse jotka yleensä ovat sellaisia ihmisiä jotka eivät viitsi vaivata päätään pikkuasioilla kun tuntevat olevansa jo kaikkivoipia. Johtajien koulutuksessa tulisi painottaa johtajan omaa nöyryyttä ja ymmärrystä, eikä parantaa johtajan omaa itsetuntoa antamalla neuvoja kuinka käskeä alaisia. Vasta sitten kun johtaja itse ymmärtää että on johtaja ainoastaan sen vuoksi että alaiset tekevät hänestä johtajan, voi johtaja alkaa ymmärtämään alaisiaan ja heidän vahvuuksiaan. Tällä hetkellä moni johtaja nauraa vain sitä että huonot alaiset vaihdetaan jos homma ei toimi, mutta ei se noin mene.
tehnyt itsellesi oikean päätöksen. Elän itse joka päivä samanlaisessa ahdistuksessa ja mietin itseni irtisanomista. Mutta kun ikää on jo niin paljon, etten varmaan uutta työtä saisi. Tunnen olevani työpaikkani vanki, kiusattu vanki.
jo eläkkeelle tai putkeen tai sairauseläkkeelle? Kannattaa käyttää kaikki mahdollisuudet hyväksi, jos ei työelämän ilmapiiri maita ja ikääkin on kertynyt. Kiusaus saattaa aiheuttaa huomattavia henkisiä ongelmia, eikä kannata jättää itsestään huolenpitoa eläkevuosiin, koska niitä ei välttämättä montaakaan kerkiä tulla ja tarkoitushan on, että ihminen nauttii elämästä!
terv. kokemusta omaava Ritva 60v.
Kiusaamisesta, väkivallasta ja nettikiusaamisesta lisää poliisi tv:n sivuilla:
http://www.yle.fi/poliisitv/henkilo.php
Niin on sen tietää jo jokainen, mutta kun se yleensä tapahtuu niin "hienosti" että työsuojelupiirit, ayliitot, kaikki, kertovat : kun ei ole näyttöä, ei ole tehnyt rikosta jne...
Ei ole näyttöä vaikka ihminen sairastuu,metrikaupalla papereita, ei ei mitään, on niin vaikea todistaa näin väitetään, yksinhän siinä jäät tietenkin taistelemaan, ns. työkaverit häipyy kun pieru saharaan ettei vaan kasvot vai mikä lie mene.
Sekin ihme tapahtuu käräjäoikeus, hovioikeus kuulee, näkee asiat ja raps ympäristönsuojelukeskus, syke, maksoi viulut, näin ne ympäristönsuojelijat.
Että uhkailut, painostukset, kaikki mahdollinen siellä valtion laitoksessa jatkukoon ja palkittakoon jatkossakin erilaisten "operaatioiden" toteuttajat jos ei mukavilla palkanlisillä niin nostettakoon ylöspäin hierarkiassa, kaksinaamaisuus rehottakoon niin ympäristöasioissa kuin koko talon pölliköiden keskuudessa. Sitähän se ja kateus kaikkein kauheinta.
kiusaajat on sairaita paskoja,joutais liiterin taakse hirtettäväks
Kävelin yhden bussipysäkin ohi hiljattain. Isokokoinen entinen työtoverini yritti piiloutua pienen aikataulun sisään bussipysäkillä eli tuijotti aikataulua mielenkiintoisen näköisenä, kun kävelin ohi. Kyllä hän tämän pikkukaupungin bussien aikataulut osasi ulkoa muutenkin. Hänen naamanilmeensä vaihtelivat vain melkoisesti.
Aika huvittavaa sinänsä. Hän oli yksi niistä, joka kehui minua maasta taivaaseen, kun olin vielä tuottava.
Itse olen ollut työpaikkakiusattu ja yrittänyt asiaan saada apua, joka tosiaan on erittäin hankalaa/vaikeaa , mutta irtisanoutua ei kannata ,sillä olen jo ylittänyt työmarkkinatarpeiden iän,mutta en ole vielä eläkkeelle sopiva.
Otin tietysti ensin yhteyttä esimieheen , ei mitään apua , pyysi vain etten pahoittaisi mieltäni ,sitten otin yhteyttä työsuojelupiiriin ja työpaikan työsuojeluvaltuuttetuun ei suurta apua,sitten työpaikkalääkäriin , joka on hyvä kuuntelija ja lupasi puuttua asiaan.
Nyt olen ottanut itseäni "niskasta" kiinni ja muuttanut työskentelytapojani. En ole enää se nöyrä kuuntelija,annan arvon omalle työlleni,tuon sen myös esille ja annan myös työpaikan ulkopuolisten tahon huomioida ,että minä hoidan tässä tyäpaikassa ne ja ne työt.
Helpoahan tämä ei ole ,mutta kyllä tässä sinnitellään eläkkeelle ja välillä käydään lääkäriltä hakemassa sairasloma ja rumennetaan yhtiön sairastilastoja.
Olen asiantuntijatehtävissä/ylempitoimihenkilö eli kaikilla tasoilla tapahtuu työpaikkakiusaamista.
Vaimoni joutui työpaikkakiusauksen uhriksi eräässä ammattijärjestössä. Itse olen tj. keskisuuressa talotekniikka-alan yrityksessä.
Toimikaa seuraavasti, jos kiusaamista ilmenee vähäisessäkin määrin.
Ottakaa heti yhteys yrityksen työsuojeluvaltuutettuun. Jos hän ei ilmoita asiasta esimiehelle (esim. tj), on jo tapahtunut työsuojelurikos. Luottamusmies käy myös. Jos näitä ei ole nimetty yrityksessä (pieni yritys), ottakaa ulkopuolinen juristi. Myös keskustelu lääkärillä kannattaa myöhempää dokumentointia /oikeudenkäyntiä varten.
Ylin (järkevä) johto ei halua huonoa työilmapiiriä,joka heikentää yrityksen tuottavuutta. Useasti ylin johto ei tiedä mitä osastopäällikkötaso tekee. Huono keskijohto ei ole yrityksen arvoinen. Oikeudessa on ollut ennakkotapaus, jossa lääkäri voitti HUSin virkamiesjohdon. Parempi toimia heti, asiat menevät pitkittyessään vain huonommiksi.
Kyllä Suomessa kiusatuksi joutuvan ainoa vaihtoehto on ottaa ja kadota. Ei ole apua mainitsemistasi neuvoista. Usein kiusatun voimavarat ja rahat loppuvat asianajajan vaateisiin. Ja kukapa kiusattua uskoo. Jos liitto ei puutu asiaan, koet itsesi syylliseksi. 30-vuoden palvelun jälkeen kyllä kannattaa ottaa ja lähteä oman terveyden tähden. Nyt kolme vuotta kadoksissa ja voimaa ja virtaa on muille jakaa.
hoitaa näitäkin asioita. Älkää olko huolissanne, tehkää vain ilmoitus työsuojelupiiriin, he hoitavat asian puolestanne. Se kuuluu heidän virkavelvollisuuteensa. Tiedän että he hoitavat asiansa/työnsä hyvin. Asia eteneee tämän jälkeen poliisitutkintaan työsyrjintänä tai muuna rikoksena ja sen jälkeen edelleen oikeuteen ja sieltä tulee ulkopuolisen tekemä oikeudenmukainen päätös.
Eri asia on sitten jos tekemänne ilmoitus on täysin perätön, niin joudutte itse vastaamaan ilmoituksenne seurauksista.
Itse en irtisanoutunut, vaan sinnittelin erittäin pahan simputuksen ja kiusaamisen alaisena niin kauan että lopulta sairastuin syöpään. Kaikenlisäksi hävisin oikeudessa työnantajaani vastaan, koska ei ollut riittävää näyttöä ja sain työnantajani valtavan suuret oikeudenkäyntikulut maksettavakseni.
Mutta onneksi tapaus muutti minua ihmisenä. Ennen olin hiljainen puurtaja ja ystävällinen kaikille, mutta nyt tunnistan kiusaamisen jo alkumetreiltä, enkä anna sen jatkua yhtään yhtä haukkumiskertaa enempää, vaan annan heti vastuksen, enkä ihan ystävälliseen sävyyn kuten ennen. Tosin en ole samassa työpaikassakaan enää, minut irtisanottiin taloudellisiin syihin vedoten.
Minun pääkiusaajani oli entinen armeijan eversti, jolla oli omalla tunnollaan kavallus entisessä työpaikassaan.
Luulen tietäväni. Työnantajan sosiaalinen eettisyys
hukassa.Hyvinhän tuo on näkynyt tuloksessa.
Miten toimia kun kiusaajat ovat pomoksi "päässeitä
saman työpaikan duunareita ja vielä aikoinaan luottamustehtävissä toimineita.Sellaisethan tietää miten kyykytetään työntekijöitä ja miten parhaiten yritetään kiertää Tes:siä ja keljuilut tulee työntekijöille heidän oman kokemuksen kautta.
Niin sanotusti pahimpia on ammattitaidottomat esimiehet.
Meillä vaihtoivat /savustivat hyvän ihmisen että pääsisivät tulittamaan suora suuntauksella.
nostivat kesäpojan koulusta, joka juoruaa heti kun kerrot jotakin tärkeää itsestäsi,syyttää muita päälliköitä vaikka toimii itse ilmiantajana ,tosi raskasta kun pitäisi luottaa kaveriin mutta valehtelee päin naamaa ja kovan paikan tullen tunnustaa saaneen käskyn ylempää ja oman uransa vuoksi hän etsii jatkuvasti ihmisten arkoja kohtia . 20-vuotta on rakennettu yritystä ja tälläisen lähettävät keskuuteen ,joka ei tiedä asioiden taustoja vaan toimii omaa uraa rakentaen ,yrittäen heikentää muiden mainetta ja työhistoriaa,, ...
Ja niin sanotut puoliammattilaiset sukulaiset mukaan luettuna esimiehinä. (suoraan koulunpenkiltä)
Pysyn vieläkin katoamisen kannalla. Jos kaiken takana on "pyllisteliöiden kerho" mukanaan työsuojelupäällikkö ja vaikka puolellasi olevä väki löisi "perseet kenttään" Suomessa kärsii vain kiusattu ja työpaikan henki. Miten jatkossa työt sujuisivat? Pidän edelleen katoamista itselleen helpoimpana ratkaisuna.
Ei kukaan ikinä tee perätöntä ilmoitusta kiusaamisesta, päinvastoin.
Ei juuri kukaan jaksa muuta kuin hävitä paikalta, jos vielä jaksaa ja on siihen mahdollisuus.
Sinulla on melko harhainen ja ihannoitu käsitys siitä miten homma toimii käytännössä.
Kerrot siitä, miten sen pitäisi toimia, mutta katos ku ei vaan missään ota toimiakseen.
Ja kun on sitten yhden sana monen kiusaajan sanaa vastaan niin mites luulet siellä oikeuden istunnossa kiusatulle käyvän?
"Joudutte itse vastaamaan ilmoiutuksenne seurauksista".Mitähän lienet tarkoittanut, kuulostaa aika kauhealta uhkaukselta kiusatun korvissa?
Kiusaamista ei kuulemma tapahdu laisinkaan sellaisella työpaikalla, jossa esimies heti kättelyssä tekee jokaiselle selväksi, että tällä työpaikalla ei sitten kiusata ketään.
Siis jos kiusaamista tapahtuu, se on aina JOHTAMISEN KYVYTTÖMYYTTÄ.
Esimiehet sallivat sent tapahtua, varsinkin huonot ja kyvyttömät esimiehet.
Hajota ja hallitse- tyylillä porskutetaan, aggressiot suunnataan poispäin itsestä.
niinpä, sopupelistä taas vahva näyttö. Ei veli veljeä jätä. Vai oliko se niin, että -NÄIN NAAPURISSA.
luepa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000022&posting=22000000025512423
ja
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000022&posting=22000000025121929
"Kiusaamista ei kuulemma tapahdu laisinkaan sellaisella työpaikalla, jossa esimies heti kättelyssä tekee jokaiselle selväksi, että tällä työpaikalla ei sitten kiusata ketään.
Siis jos kiusaamista tapahtuu, se on aina JOHTAMISEN KYVYTTÖMYYTTÄ. "
Tuo on niin totta. Nämä esimiehet jotka ovat kyvyttömiä johtamaan, ovat yleensä pelkästään alansa osaajia, jotka on nostettu paikalleen kun se aiempi porukka on nähnyt mitä kaveri osaa. Eihän aiemmalla porukalla ole ollut mitään ongelmia, joten johtajan pesti on ollut helppo. Sillä "ylösnostolla" ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sen kanssa osaako kaveri johtaa alaisiaan vai ei.
"Esimiehet sallivat sent tapahtua, varsinkin huonot ja kyvyttömät esimiehet."
Juuri näin. Kun edellinen johtaja joka on uraputkessaan tehnyt vuosia töitä ja uskaltaa sanoa olevansa jo "kaikkivoipa" kun kaikki on mennyt aina niin hemmetin helposti, niin ketä hän osaa ylentää kuin muita samanlaisia "osaajia". Vain harva ihminen osaa johtaa muita ja olla karismaattinen, mutta samalla hyvä manipuloimaan alaisistaan sen parhaimman esiin.
"Hajota ja hallitse- tyylillä porskutetaan, aggressiot suunnataan poispäin itsestä."
Kun porukasta nousee sellainen johtaja joka ei osaa manipuloida ihmisiä antamaan parhaintansa, syntyy juuri sellainen tilanne jossa pelolla hallitaan. Erottaminen voi olla ase johtajalle, mutta se ase kääntyy johtajaa vastaan kun alaisten pelko ei enää ajakaan alaisia tekemään parhainta tulosta vaan saavat heidät vetäytymään kuoreensa tai ponnistelemaan toisiaan vastaan.
Johtamiskoulutus on myöskin hyvin usein asiaatuntemattomien käsissä ja kaikenmaailman yliopistosta valmistautuneet filosofit ja mainosmiehet "kouluttavat" näitä johtajia "löytämään itsensä". Hyvin usein myös armeijan käynyt kersantti tai vänrikki pääsee jossain vaiheessa työuraansa johtajaksi. Mutta ei armeija opeta kyseisiä ihmisiä johtajiksi. Ainoastaan sotatilanne voi kouluttaa tuollaisesta "johtajasta" oikean johtajan joka saa vaikeissa tilanteissa porukan toimimaan toisiaan tukien ja ponnistelemaan kohti yhteistä päämäärää. Mitä ihmettä siitä tulisi jos sotatilanteessa porukka toimisi toisiaan vastaan? Pelkkä käskeminen tai pelko ei johtamistaidoksi riitä, johtajan täytyy osoittaa miksi, ja saada alaiset haluamaan sitä asiaa itse niin että kaverin tukeminen on pakollista että saadaan homma toimimaan.
Jos jotain alaista kiusataan, se ei ole työntekijöiden syy, vaan syy on aina ja iankaikkisesti johtajassa! Näiden esimiesten esimiehen tulisi myös käsittää se että kiusaamistilanne, jo pelkkä epäilys siitä, kertoo sen että kyseinen tilanne on tutkittava erityisen tarkkaan ja sen jälkeen kyvytön esimies on vaihdettava toisiin tehtäviin.
Ja lässyn lässyn, ei taatusti aina, eikä taatusti perättömiä ilmiantoja. Voi jessus mitä ohjeita. Voithan sinä tietää mitä tiedät, joku muu tietää jotain muuta.
Törkeää, simputusta ja lainvastaista toimintaa ovat toisten kirjoittajien kommentit, ja ei voi muuta kuin yhtyä päivittelijöiden joukkoon. Verovaroilla ylläpidettyjen virkamiesten päätyö näköjään on heikomman osapuolen näännyttäminen.
Päälle päätteeksi näiden oraakkelien lausuntojen perusteella asia sinetöidään avun hakijan vahingoksi. Onko sitten oikein , että kiusattu loppujen lopulta on puilla paljailla, kun on joutunut myymään asunnot ja kaikki, jotta saa asianajopalkkiot maksetuiksi. Ihan vaan sen vuoksi, että on puolustanut vain omaa toimeentuloaan. Ei näytä inspektorien omaatuntoa vaivaavan.
Tarkastajien näkökulma voisi kummasti laajentua, jos olisi konkreettinen uhka joutua maksumieheksi selvästä toisen vahingoksi toimimisesta.
koska he ovat mieleltään kypsymättömiä ja sairaita.Näiden sairaiden ei kannata antaa itseään pompottaa,vaan aina pitää USKALTAA puolustaa itseään tahallista alistamista ja suoranaista pahuutta vastaan.Kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta sellaiseen.Ei missään tilanteessa.Rohkeutta kaikille hyville ihmisille!
työskennellyt seurakunnalla... Siellä kaikista pimeimmät yksilöt! Tekopyhyyttä, eikä minkäänlaista empatiakykyä toisia kohtaan.
Vaan annetaan lopputili,perusteet ovat että on sotkettu talonulkopuolelle työasiat!
Työpaikkakiusaajat taitavat sittenkin pelätä asian julkitulemista. Näin voisi päätellä siitä, kuinka raivokkaisiin kostotoimiin ryhdytään, jos vaikka hakee apua virallisilta tahoilta. Työterveyshuolto menettelee kyllä. Sinnehän hullujen pitääkin mennä, ajatellaan ja saadaan sille nopeinta tietä työkyvyttömän paperit ja kaveri ulos.
Näille muille tahoille on annettava mustaa valkoisella, ja valehtelusta jää dokumenttia. Se on viimeinen naula kiusatun arkkuun.
Mutta mitäs sitten kun se työsuojeluvaltuutettu on vaikka pomon serkku... ja se osastopäällikkö pomon poika ja toisen osaston päällikkö pomon vaimo ja sitten se itse pomo kuuluu myös näihin kiusaajiin... ja jos työpaikassa on näiden sukulaisten lisäksi vaan kolme muuta henkilöä...vaikka... eipä ole mistään apua... sanoisin niin että kokemuksen syvä rintaääni puhuu...
Kehotan edelleenkiin laittamaan prosessin HETI liikkeelle. Työsuojelulaki 5 luku 28 pykälä kehoittaa työnantajaa toimimaan HETI häirinnän poistamiseksi.
Jos työsuojeluvaltuuttettu tai työnantaja eivät tee mitään, he ovat rikkoneet lakia ja voitat jutun. Näyttöä pitää tietenkin olla.
Vertaisin häirintää esim. sahalla tiedossa olevan terän suojauksien puuttumiseen. Tiedossa on ollut, että laite ei täytä turvallisuusnormeja ja asia jätetty hoitamatta. Näistä on tullut monta tuomiota työnjohdolle ja yrityksille. Siis häirintää tiedetään yrityksessä olevan, mutta sille ei ole tehty mitään.
Mikään ei maailmassa muutu, jos asioihin ei puututa aktiivisimmin. Eihän nykyään sallita kouluissa karttakeppiä fyysisenä opetusvälineenä. Tämän käyttö loppui käytännössä vasta 1960-70 lukujen vaihteessa.
Oikeudenkäyntiä en pelkäisi työntekijänä. Se on oppimisprosessi molemille osapuolille. Oikeuden päätöstä kannattaa mielestäni käyttää kun näkemyserot ovat asianosaisten välillä suuret.
Elämä ei yhteen oikeuteen kaadu - päinvastoin. Asioista voi oppia ja muuttaa samalla yleistä työilmapiiriä.
Kotivakuutukset korvaavat työntekijän kulut 15%:sti, siis jos jutun häviää.
Suurimmalle osalle yrityksistä asia voi olla arka paikka. Pelkkä lakimiehen vetäminen asioiden selvittelyyn vauhdittaa asioiden käsittelyä.
Sosiaalisesti valveutunut yritys ei halua tuottavuuden menetystä huonolla työilmapiirillä.
Töihin pitäisi nuorten pyrkiä. Nuorilta vaaditaan työkokemusta, mutta miten sitä saa, kun alle 20:lle ikä on työnhaussa kuin kantaisi tarttuvaa tautia.
Sitten vielä joutua työssään jonkun psykopaatin silmätikuksi, jota ei kukaan yritäkään panna kuriin. Ei ole mieltä joutua sairaseläkkeelle heti työelämän alussa. Mistä voisi saada työtä niin, ettei joudu kiusatuksi ? Saako jostain hankittua ennakkoon tietoa niistä työpaikoista, missä kiusataan paljon ?
Kaikki, mitä kirjoitat kuvaa todellakin sitä toimintamallia, miten asioiden pitäisi sujua, kun työpaikan johto, henkisestä väkivallasta lausuntoja antavat viranomaiset, poliisin esitutkinta ja oikeuslaitos toimivat niin kuin lain säännökset edellyttävät. Toimintatapa, jonka pitäisi olla vallitsevana, näyttää liukuneen pekäksi utopiakuvaksi, kun eri osapuolet ovat suunnanneet pahasti sirvuraiteelle tuosta oikeudenmukaisuuden ja puolueettomuuden pääraiteelta.
Olet itse suoraselkäisyydessäsi varmasti harvinaisuus, ja ansaitsisit rintapieleesi Vuoden Toimitusjohtaja -arvonimen ilman muuta.
Olen otsikoinut omasta oikeusjutustani kertovan keskustelun " Oikeustapaus - varoittava esimerkki".
* Ensimmäinen suullinen valmisteluistuntó yli vuosi kanteen jäättämisestä,
*valmisteluistunto 14 minuttia, koska sihteerin piti ehtiä oikeustalon henkilökunnan virkistystapahtumaan,
* seuraava valmisteluistunto 4 kk:n kuluttua,
* osan asiakirjatodisteista jätetty merkitsemättä yhteenvetoon, joka pääkäsittelyssä,
*tuomion pervaltiotyönantajan johdon, eli asianomaisten kuuleminen todistajina,
* tuomion viipyminen 5 viikkoa pääkäsittelystä, * osa todistuslausunnoista puuttui tuomioon kirjatuista;
* tuomio ratkaistu perustellen syrjintää tarkastellen, vaikka kanne selvitysvelvollisuuden laiminlyönti ja työsopimuksen ehtojen täyttämättä jättäminen
Tätä ei voi käsittää muuten, kuin että on haluttu näyttää oikuslaitoksen valtaa käsitellä asia miten haluaa. Taustalla ilmeisesti ajatus siitä, että henkisen väkivallan uhri on jo valmiiksi niin henkisesti lyöty, ettei jaksa , eikä tällä ole enää pitkitetyn käräjäoikeusasteen jälkeen rahaa, viedä asiaa ylempiin oikeusasteisiin.
Säännönmukaiset hylkytuomiot työpaikkakiusaamisasioissa toimivat hyvin varoittavina esimerkkeinä muille henkiien väkivallan uhreille-- Ei kannata yrittääkään.
Siten ei synny ikävää, julkista dokumentaatiota viranomaisten arkistoihin.
Muuten, Helsingin Ruoholahdessa sijaitsevan Helsingin käräjäoikeuden istuntopaikan ( entinen teollisuusrakennus) katolla on suuri neonvalo "OIKEUSTALO". Kokemani perusteella minulle tulee se nähdessäni usein mielleyhtymä neuvostoajan Moskovaan. Sielläkin luki rakennusten katoilla suurin kirjaimin: VALTA, VAPAUS KANSALLE. Sielläkin normit täyttyivät, kun suoritteita tehtiin tarpeeksi. Paistinpannut saattoivat tosin painaa 100 kiloa.
eikä liiton asiamies tai lakimies lainkaan auttaneet, kun jouduin työpaikaltani savustetuksi (eli pakottivat hakemaan eroa työstäni, koska muuten olisin joutunut varmaan pitkälle sairaslomalle), neuvoivat vaan vetäytymään. Oli kuin olisi tuulimyllyjä vastaan yksin taistellut. Surin asiaa noin kaksi vuotta, ajattelin jopa itsetuhoisesti, mutta viimein järki voitti ja päätin kouluttautua uudelle alalle.... Kyllä ne on niin puolueellista ja valheellista joukkoa, että saat oikeutta vain, jos sinulla on oikean puolueen jäsenkirja (SDP tai kommari... jne.). Ja kun on jonnekkin valittanut, niin sitten rankataan vaikeaksi henkilöksi, tiimityötaidoissa kyvyttömäksi, epäpäteväksi, kansalaiskunnottomaksi tai kyvyttömäksi juuri siihen tehtävään tai vastaavaan, joten työtodistuksellakaan ei sitten tee mitään työkkärin ulkopuolella.
Ollaankohan me oltu samassa työpaikassa? Tosiaan puoluellista ja valheellista joukkoa oli minunkin työpaikassa. Jokainen tuki ja puolusteli toisiaan minua vastaan ja valheet seurasivat toisiaan. Yritä siinä sitten selittää, miten asiat todellisuudessa menivät, koska kukaan ei uskalla vahvistaa kertomuksiasi.
Vaikea henkilö olen minäkin, yhteistyökyvytön ja ilman minkäänlaisia käyttäytymissääntöjä.
Tässä sitä aloin lukea kirjoja monen vuoden jälkeen. Eivät sentään lukutaitoani vieneet, vaikka eräs oli siitäkin kateellinen. Valitti, ettei osannut lukea kouluun mennessä, kun lahjakas isosisko osasi.
Työpaikkakiusaajia on varmaan joka työpaikassa,he valitsevat yleensä kilteimmät uhreikseen.Kiusaajat ovat kova äänisiä ja heillä usein on hännystelijä joukko taustakurona.Kiusaajathan ovat heikkoja,tunnevammaisia ja itsetunnottomia.Minä osaan olla ilkeä koiranleuka joten minut jätetään rauhaan sillä kiusaajathan eivät käy vahvempansa kimppuun.Käytän terävää sanallista miekkaani vain näitä alistajia kohtaan ja kilteimmät saavat minusta ystävän.Olen itse aika hyvä ihmistuntija herkkyydestäni johtuen ja yritän pitää aina kilteimpien puolta.Kiusaajat eivät hakeudu seuraani sillä näytän olemuksellani että en kuulu teihin. Eli rohkeutta teille joita kiusataan ja muistakaa että pahinta on periksi antaminen.
Nykyään huomaan olevani vanhempi ja viisaampi, sillä saatan kääntää aiheettoman vittuilun alkaessa selkäni ja jättää olemattomat yritykset oman onnensa nojaan... Myöskin kauniisti hymyileminen ja sanojen kääntäminen takaisin auttavat. Kaikista eniten tätä erästä kiusanhenkeä (jolla siis ei ole empatiakykyä tai omaa elämää) vaivaa se, että en todellakaan huomaa HÄNTÄ... Kuningatar Stephanieta...
Olen monesti miettinyt missä kiusaamisen raja kulkee? Etten vain itse riko ko. rajaa koskaan, jos annatan takaisin... On ihanaa olla vahva ja näyttää, että olen paljon PALJON korkeammalla sivistyksessäni kuin he. Toivottavasti hermot vaan pitää!=)Ja pitäähän ne!=)
Tsemppiä kaikille kiusanhengistä kärsiville, niitä on joka paikassa. Ennen katsoin itseäni peilistä ja kesti sentään ½vuotta tajuta, ETTEN se OLE MINÄ, kuka aiheuttaa ongelmia ja pahaa verta työpaikalla...
Jos Raijaseni luet tämän, niin varoppa nahkaas. Joskus se kimmoke saattaa tulla takasippäin!
Kaunista ja aurinkoista kevättä kaikille!
ihmissuhteet ovat aina eriskummallisia missä tahansa. Itse olen ollut vuosia työpaikalla jossa ei ole kauhen onnistunutta sakkia, tai siis onnellisessa parisuhteessa elävää saa etsiä niitä ei ole kuin muutama. Ja vuosien varrella on eräät taistelut käyty ja nähty hyllyt lennelleet jos on isot äijät ottaneet yhteen, mut se on sanottava, että sellainen ihminen joka kätkee asioita sisälleen, eikä sano ääneen missä kiikastaa saa kyllä pohtia ja murehtia niitä itsekseen. Kyllä itseään ja asiaansa saa puolustaa ja pitääkin. Ei saa tulla millään tavalla aliarvioiduksi vaan arvostaa itseään sellaisena ihmisenä kuin on. Keinot pitää löytää itse. Itse olen huomannut kunnon välienselvittelyn raikastavan kaikkien ilmapiiriä ja jälkeenpäin lähentävän aina vain syvenevää yhtenäisyyttämme.
Yksi manipuloiva mies oli joukossamme. Edessäpäin hän oli älyttömän mukava, mutta takanapäin lietsoi jutuillaan toisia toisia vastaan uskomaan sellaisia asioita mitkä eivät pitäneet paikkansa. Aikamme taisteltuamme ja hänen kokeilellen kaikkia mahdollisia tapojaan hän ei saanutkaan enää kannattajia taakseen kun aloimme keskustelemaan tilanteesta suoraan muiden kanssa ja lopulta hänelle ei jäänyt enää muutakuin pullo ja lopputili kun ei jaksanut saapua enää töihin. Ilmapiiri muuttui sen jälkeen kuin taikaiskusta sekin pelkästään, että opimme neuvottelemaan hankalistakin jutuista yhdessä ja neuvottelemaan ei nyt ehkä ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta riitelyt ovat vähentyneet ja tietyt ihmiset oppineet nöyremmiksi kuuntelemaan toisten puheet tarkemmin. Kaikkien löpinöitä ei tarvitse uskoa, mutta kunnioittaa sillä, että toinen on saanut edes sanoa ja tuoda asioita julki. Meillä ei syrjitä ulkoisen olemuksen tai tapojen ja käyttäytymisen takia, ei arvostella jos jollakulla on ongelmia, mutta ilkeydestä toisia kohtaan tulee aina palautetta. Välinpitämätön pomo(jolle on käymässä uudessa työpaikassaan vielä rankemmin huhut kiirii) saatin vaihtumaan uuteen paljon parempaan versioon ja suunta on vain ylöspäin...
Mielestäni sinulla ei kyllä ole ollut kauhean hyviä ratkaisuja siis itseäsi ajatellen. Taisit jossain kohdassa sanoa, että tekeydyit näkymättömäksi, olithan se sinä? Sillätavoin lakaisee omat tunteensa maton alle ja ne jää käsittelemättä? Ehkä toistat samaa tapaa tulevissa ihmissuhteissasi? Itseään pitäisi oppia arvostamaan ja vaatia sitä muiltakin. Nämä on aina henkilökemia juttuja, mutta oma karma seuraa aina mukana jos sitä ei opi muovailemaan alkaa toistamaan "huonoja puoliaan" esimerkiksi laitan tähän yhden työkaverini mykkäkoulut kun hän veti herneen nenään niin pienistä asioista joita muut eivät olisi edes jääneet miettimään. Hänelle asenne oli opittuna vaikeasta suhteestaan äitiinsä. Mykkäkoulu on psyykkisistä aseista yksi pahimmista ihmiselle itselleen ei toisille. Keskenämme selvitimme seikan kunnon kiistalla ja ne loppuivat siihen, mutta muiden kanssa jatkuivat. Hän vaihtoi työpaikkaa ja pyytää minuakin vaihtamaan kun tulemme niin hyvin toimeen yhdessä. Mutta ei tajua puheista huolimatta, että hänellä on edessä uudet suhde työt seuraavassa paikassa ja ne joutuu aloittamaan ihan puhtaalta pöydältä tämä on hänelle kolmas työpaikka samasta syystä ja niin hän jatkaa mykkäkoulujaan myös vaimonsa kanssa...
Silti menetin aivan ihanan työkaverin jonka kanssa yhteistyö oli alkanut sujumaan saumattomasti eli poistuminen ei aina ole paras mahdollinen ratkaisu elämässä vaan asioiden haltuunotto on palkinto itselle! Jos ymmärsit mitä tarkoitin. Pakeneminen ja toisten syyttely ei kanna hedelmää... eikä missään nimessä itsensä uhriksi asettelu ja alistuminen. Kaikkea ei opi hetkessä, mut hyvä olisi aloittaa nyt rohkeus tehdä omasta elämästä paras mahdollinen ja siirtyä seuraaviin onkelmiin, sillä niitä riittää elämän varrella ensimmäinen porras on aina vaikein...
Ja ainiin kyllä me tullaan tämän entisen työkaverini kanssa pitämään yhteyksiä hän on erikoinen ihminen, mutta jokaisenlaisia tarvitaan ei toistensa klooneja ;D
No onpas hempeää, käy kertoilemassa tuo ns. johtoportaalle valtion laitoksessa syke.
Selviää paljon mukavammin elämässä kuin pessimistinä kieltämällä kaiken ja varsinkin ymmärtämättä mistä on kieltäytynyt ;D
Ei asioitaan saa eteenpäin jos itsekseen motkottaa toisten tekemisistä, mutta ei huomaa omia tekemättä jättämisiä...
Sen kun otat aloitteen omiin käsiisi ja kerrot asiaasi eteenpäin, niin minäkin olen asioissa tehnyt ja palaute on ollut myös positiivista ja asiat työpaikalla muuttuneet paljon yhteisymmärryksellä.
Jäin miettimään , eikös työkaverit puolustanut , olivatko kaikki sinua vastaan , ja onhan työsuojelu ja työterveys mihin voi ottaa yhteyyttä , vaikka ett olis jäänytkään työmalle .
oli esimies ja poika ja äiti.
Kiusaamista katkeraan loppuunsa ei voida viedä läpi muutamassa päivässä. Se tarvitsee omat vaiheensa: juorujen levittämisen, osaamisen mitätöimisen, töiden poisottamisen, mielenterveyden kyseenalaistamisen ja jopa konkreettisen eristämisen.
Työkaverit tarkkailevat sivusta,ovat ehkä alussa myötätuntoisia. Kiusattu tavallaan luovutetaan kiusaajille. Kun hän ei enää kuulu kahviporukkaan, eikä pyydetä mukaan yhteisiin
vapaa-ajan viettoihin, hän hiipuu mielestä pois. Työkuvioissa hänellä ei ole ollut merkitystä enää pitkään aikaan.
Mitä kauemmin aikaa menee, sitä varmempia ollaan, että vika alun alkaenkin on ollut kiusatussa. Näin ajatellen rauhoitellaan omaatuntoa, että se lopettaisi nopeasti syyttelemästä, miksi ei asetuttu puolustamaan
työkaveria.
Tuo kuvaamasi kiusaamisen vaiheet on minun kohdalla mennyt tasan tarkkaan noin! Ja pääkiusaaja on pomoni joten nesteessä ollaan.
Minulla on vaihtoehtona olla sairaslomalla ja itkeä täällä, kun liitosta ja työsuojelusta sanotaan ettei ole mitään perustetta. Jaa ettei ole perustetta pomoni yrittää savustaa minut ulos ja se kaiken muun ohella ei riitä perusteeksi. Niinpä! Tätä on nykypäivän työläisen arki, liitot ei ole kun sun rahaa vailla muuta apua sieltä ei tule ja työsuojelusta jo on luettukin tällä palstalla. Yksin olet ihminen kaiken keskellä YKSIN!
on se yhteinen piirre että molemmille osapuolille tarvitaan ongelmia käyttäytymisessään. Toinen on esim passiivi eikä tee mitään asioiden eteen ja toista alkaa ärsyttämään passiivisuus. Siis tämä kakkonenhan hakee selvästi reaktiota rajoja ensimmäisen käyttäytymiseen ja jos niitä ei tule niin jatkaa vaan. Sitä en lähde spekuloimaan onko kumpikaan oiketettu käytökseensä niin vain sattuu käymään. Vähän sama juttu kun avioliitto jossa toinen on passiivinen ja toinen yrittää saada edes jotain reaktiota aikaan. Oikeita psykopaatteja on oikeasti tosi vähän olemassa on vain toimimattomia ihmissuhteita.
Tärkein kysymys kuuluukin, että haluaako muuttaa omaa tapaa nähdä asiat, sillä valitettavasti tapa, ettei osaa katsoa asioita nöyrästi nähdäkseen totuuden jatkaa toistaen ehkä vääränlaista suhtautumista asioihin.
ja viimeinen pointti: kukaan ei ole toisen aikuisen ihmisen äiti joka huolehtisi ihmissuhteista hänen puolestaan on vain itse jonka pitäisi päättää mitä ja miten elämällään tekee, itsekseen napinat ei elämässä vie eteenpäin. Ei ole pakko hyväksyä vääränlaisia juoruja, itseään saa ja kuuluukin puolustaa...
Taidat itse olla juuri kiusaaja kun löydät noin paljon syitä miksi saisi kiusata toista.
Passiivisuus, kiltteys, samanväristen vaatteiden tai hiusten laittaminen yms. Kaikki ne ovat kaltaisiesi hyviä syitä sorsia jotakin.
Mutta koska teidän peruskuvioon kuuluu nuolla pomon ..... ja puukottaa ihmisiä selkään.
Et todellakaan voisi puhua vastaanpanemisesta tai vaan juorujen hyväksymisestä. Kun sinulla raukalla ei ole hitusenkaan rohkeutta katsoa silmiin ja puhua suoraan! AI ettei psykopaatteja ole katso peiliin!!!!!
Itsehän nyt olet sepittelemässä Juorua täyttä tietoa minusta? Ja mistä tiedät olenko raukka? Samanvärisiä vaatteita on vain siksi, että työnantaja määrää niitä käyttämään ja eipä paljoa tule työaikana kulutettua aikaa itsensä laittamiseen sen verran paljon vaatii työnantaja aikaamme. Eikä meillä muutenkaan toisten ulkoista hapitusta tarkkailla vaan jos joku on itsensä kauniiksi tällännyt, niin kehutaan, sillä kehuja saa aina liian vähän. Sen verran psykopaatti olen, että kun tiedän tämän, niin aina välillä muistan sanoa läheisilleni jotain mieltä ylentävää, sillä tiedän hyvän mielen palaavan takaisin moninkertaisesti. Jos sanon yhdelle työkaverille epäitsekkäästi (enkä syytä kiusaajaksi) jotain, niin aivan varmaa on, että pari muuta saman päivän aikana on huomannut hyvän tuuleni ja tekee samoin pienillä teoilla. Jos mökötän saan mököttää yksin.
En tiedä mikä sinut on saanut puolustuskannalle ja syyttelemään ja syyllistämään toisia, mutta niin metsä vastaa kun sinne huudetaan...
Opettelisit muuttamaan asennettasi, sillä vain sinä olisit siinä voittajana...
Ihan uteliaisuuttani mitenkä voi samanväriset vaatteet tai pukeutumiset sinusta olla kiusaamista? Tai hiusten laittamiset? Harmittaako siinä ainoastaan se, että et ollut porukassa harjaamassa hiuksia? No eipä itsellä tai työkavereillani ole paljoa aikaa pohtia mitenkäpäin toisten hiukset ovat. Miksi sellaiset asiat sinua vaivaavat? Viisas ihminen keskittyy omiin tekemisiin tai tekemättä jättämisiin ja yrittää parantaa tapojaan jos parannettavaa on. Sinun kanssa on aivan oikeasti varmaan vaikeaa kommunikoida jos asenteesi on puolustautuminen etkä kuuntele tai huomioi?
Meillä on nykyään mukava pomo ja voimme hänelle mainita, että onko hän huomioinut työntekijöitä tarpeeksi vai liian vähän. Esim. erään mielestä hän ei enää muista tulla sanomaan hyvää huomenta jokaiselle erikseen ja pomo lupasi parantaa tapansa. Voimme kertoa hänelle jos jokin tuntuu pahalta tai hyvältä ja kertoa jos jotain voisi muuttaa. Pomomme työhön kuuluu olla meitä varten, eikä hän suosi ketään ylitse muiden vaan on tasapuolinen neuvotteleva ihminen joka kuitenkin pitää tiukat rajat hänelle ei varmaan kukaan kehtaisi mennä edes "juoruamaan asioista" vaan kanssakäyminen on asiallista, mutta ei liian läheistä. Hän on myös edeltäjäänsä paljon filsumpi ja tuli kuuntelemaan mielipidettäni työntekijästä jonka aikoo kesäksi palkata, että onko mielestäni sopiva työhömme. Arvostan sitä, että hän näkee vaivaa neuvotteluun ja kuuntelee... minulla on nyt tunne, että sain palkata sen työntekijän... meidän yhteinen projekti...
Todellisia psykopaatteja on muistaakseni jonkin tilaston mukaan 1/1000 henkilöä kohden. Siis sellaisia jotka vaan haluavat olla ilkeitä tarvitsematta vastakaikua tai syytä asialleen.
Ainiin peilissä minua tuijottaa aikast tyytyväinen elämäänsä oleva ihminen joka tietää, että kukaan ei ole täydellinen en vaadi sitä muilta ja odotan toistenkin hyväksyvän itseni sellaisena kun olen ja sen lisäksi en voi hyväksyä seläntakana puhumisia ja tiedän, että työkaverini voivat puhua aivan suoraan minulle ja antaa palautetta myöskin kielteistä asioista. On meilläkin juoruajia, mutta heillä ei ole valtaa paljoakaan päinvastoin jos on jotain tiedotettavaa sellaista ihmistä käytetään hyväksi ja "uskoudutaan kahden kesken" ja avot esim. Vauva uutisetkin saa sitä kautta mukavasti viestitettyä, ei tarvitse jokaiselle erikseen kertoa ja kuluttaa aikaa, kun se on tullut juoruna, että älä kerro kenellekään niin vähemmän tarvitsee samoja asioita päivitellä jokaiselle erikseen....
Pelaat aika outoa peliä kanssani?
Mikäköhän on saanut puolustus kannalle? Jaa-a olisko ne ihmiset jotka valitettavasti ovat puukottaneet selkään.
Jottei väärin ymmärrykset jatkuisi, en tarkoita että mua haittaa kenenkään vaatteiden väri tai hiustyyli.Pois se minusta. Päin vastoin samaisesta asiasta on minun esimiehelle valitettu että kun se pitää vielä samanväristä puseroa vaikka olen siitä hänelle huomauttanut! tämä vain selvennykseksi.
Valitettavasti vaan ymmärsit puheeni väärin ja ehkä minä sinun.
Minusta suora puhe on sitä mitä haluan, siksi olen täälläkin uikuttamassa, kun ottaa päähän ne ihmiset jotka eivät voi suoraan puhua vaan iskevät selkään kun mahdollista.
Pyydän sinulta anteeksi, en tarkoittanut muuta kuin saada sinut miettimään ,miltä tuntuu kun syyllistetään vielä sen lisäksi, että on joutunut kiusattavaksi.
Me kaikki kiusatuksi tulleet olemme myös ihmisiä ja meitä koskee ne samat lait tulla kohdelluiksi inhimillisesti , tasapuolisesti yms.
Valitettavasti kaikkien työpaikat eivät ole sellaisia auvoisia työtekoon sopivia vaan on olemassa hyvinkin sairaita työpaikkoja ja se on hyvin valitettavaa. Meidän kaikkien tulisi taistella sen puolesta että kaikki saisivat tehdä töitään ansaita leipänsä ihan rauhassa!
oma työpaikkani on paikoista edes kärkisijoista on vaan onni että saimme kunnon pomon hän ei ole ollut kuin puolisen vuotta ja nyt jo vuodatamme ja sovimme avoimesti pelisäännöistä. Toista oli ennen edellisen aikana hän ei saanut tehtyä työtehtäviään joten jouduimme kaiken aikaan pyytämään ja pyytämään ja tekemään paljon näissä henkilösuhteissa hänen puolestaan hommia 7-vuotta. Olimme kai liian kilttejä kun emme antaneet exälle suoraan palautteen tai jokunen teki kyllä senkin ja se ei ollut kaunista kuultavaa. No toivoa saattaa, ettei nykyinen pomo ole jonkun isomman mielestä liian kiva, sillä pallit ne keikkuu heillä. Haluamme ehdottomasti pitää hänet.
On hyvä että puolustaa itseään, mutta hyökkäys on aina väärä ase se saa vain asiat pysymään jumissa. Positiivisuus on paljon parempi ja helpompi aseenakin. Sen käyttömahdollisuudet vaan pitää oppia kantapään kautta. Sellainen fakta, että jokainen aivan jokainen ihminen rakastaa puhua itsestään... siitä on hyvä aloittaa, opetella, että eivät ne välttämättä ole kiinnostuneita sinun asioista, mutta käänteisesti siinä käy niinkin, mutta kun on ensin aidosti kiinnostunut toisesta, niin hänenkin on helpompi osoittaa kiinnostustaan sinuun... kokeile joskus aloita helposta ihmisestä ja siirry pikkuhiljaa hankalampiin tapauksiin.
Ja juuri eilen sain luettua kirjan jossa kuolemansairas nainen sanoin miehelleen, että näyttele edes että rakastat minua... tarpeeksi kauan kun näyttelee jotain huomaa, että rakastaakin tai onnistuukin jossain asiassa muuttamaan omaa käsitystään tai tapojaan suhtautua asioihin. Sillä toisia ei pysty muuttamaan vain itseään voi muokata...
Niin tää positiivisuus voi kuullostaa huuhaalta, mutta tunnustan entisen hätähuutoni suustasi niin kauan kun syytin toisia kärsin ja voin huonosti. Kun päästin irti olen saanut ihmisistä joista en ikinä uskonut pitäväni ystäviä. En saa koskaan negatiivista asiakaspalautetta, sillä asiakkaani luottavat, että helpoin tie ongelmakohdat on selvittää suoraan kanssani ja aina ne ovat selvinneet puhumalla. Ihan pari on ollut tosi hankalaa tapausta, mutta ihme ja kumma jälkeenpäin he ovat niitä jotka muuten vaan haluavat vaihtaa muutaman sanasen. Luottamus siihen, että me ollaan kaikki kuoresta riippumatta ihan samanlaisia ja tuntevia ihmisiä jotka yrittävät tuoda itseään ja asioitaan esiin monet harmi väärällä tavalla koska eivät hoksaa helpompaa tapaa. Mulle riittä vain se, että luotan tiettyyn pisteeseen sakka jokaiseen enkä usko toisten mielipiteisiin vaan teen omani ja aina ennen sitä tahdon selvittää syyn toisen käyttäytymiseen jos jotain kohdistuu minuun.
Enkä ikinä aliarvioi ihmisiä tai usko heidän uskovan pahoja puheita kyllä heilläkin aivot ovat riippuu vain siitä ovatko ne käytössä tai kenties he nauravat vain hiljaa ihmistä ketä kantelee älyttömiä juttuja toisesta...
Kaikki oikeastaan rippuu siitä miten itse suhtaudut asioihin jos oikeasti loukkaannut, niin miksi et vaan kysy suoraan ja mielellään muiden kuullenkin just niin loukkaantuneena kun kuuluukin syytä käytökseen? Unohda hyökkäykset ja käytä aivan toisenlaista taktiikkaa: aidot tunteet... sellaista on kun yrittää puolustaa itseään oikealla tavoin. Hyökkääminen takaisin on aina itsepetosta ja koskaan ei selviä ongelmien todellinen syy...
Kiukku sisälläsi ihan oikeasti on sisäinen vaatimus, että asioihin pitäisi tulla muutosta... ja että et voi elää enää tällä koodilla...
Minua ei tule kukaan silleen kiusaamaan, sillä vaisto kertoo, että tuo ihminen on sen verta kova luu, että nokille tulee, on kyllä vedetty aikamoisia skaboja aiheesta työpaikalla, nykyään niitä ei tule oikein kenelläkään, sillä ihme ja kumma pärjäämme ihan keskustellen hankalimmiltakin tuntuvista jutuista ja uskomatonta, että vuosien saldona on, että mulla ihan oikeasti on ihanan herkkiä ja mahtavia ihmisiä työkavereina ja siihen ollaan päästy vain siksi, että emme olleet hiljaa silloin kun oli aika sanoa. Ja se pahinkin tapaus vasta onkin herkkä luultiin vuosia sitten, että hän machona miehenä aliarvioi aina tylysti naisia, mutta tänä päivänä hän voi vetää naisten puheita esimerkiksi nimeltä mainiten, että se ja se sanoi hyvän mielipiteen...ja tänään jopa kertoi syynsä naisvihaansa... törkeä juttu naiselta sanon näin ihan naisena...
Eli kyllä kannattaa luoda hyviä välejä välillä se sattuu älyttömästi itsetunnossa tai sisimmässä ja tuntuu lyödyltä, mut aina nousee viisaampana uuteen päivään... mutta jos luovuttaa ja lähtee jostain pois kaikki jo työ ihmisten tuntemisen kanssa sielä oli tehty turhaan ja joutuu aloittamaan alusta... sen minkä taakseen jättää..edestään löytää...
Ja muista, että emme voi olla kaikki samalla oksalla aina löytyy fiksumpia ja myös "säälittävämpiä" arvaa kumpaan kannattaa samaistua ;D
No ihan tälläisiä ajatelmia jos löysit jotain itsellesi, niin kiva et ehkä näe sen pahan mielesi takaa ihan selkeesti. joku juuri sanoikin, että yhtä pahaa sanomista kohtaan pitäisi olla 500 mieltä ylentävää jotta ihminen saisi tasapainon elämäänsä ja osaisi luottaa. Itselleni luottamus on ehkä sitä, että hyväksyn ihmisen sellaisena kun hän on en halua muuttaa häntä samanlaiseksi kun itse olen. Ainakin toivon tekeväni niin ;D
Kirjoitit asiaa! Huomasin toki että ymmärsin sinut todella väärin, ehkä se avoin haava tekee hipiän hieman turhan herkäksi.
No nyt olen kyllä jo toiminut parantaakseni omaa mutta tulevaisuudessa myös muiden asemaa työpaikallani. Olen toiminut niin että asiaan joudutaan puuttumaan ylhäältä eli isojen pomojen puolesta. Voin nostaa pääni uudelleen pystyyn ja jo suunnitella töihin paluuta.
Uskon että kun tämä tarina jonka käyn läpi on lopussa ei kukaan uskalla enää kyseenalaistaa minunkaan mielipiteitä ihan suoralta kädeltä. En suostu kiusattavaksi ja jostain löysin voimia taistella asian puolesta.
Mutta oikeassa olet että kyllä on pakko myös itse nousta eikä jäädä tuleen makaamaan. Siitä ei ole apua!
Ja kun kirjoitit miksi en kysy suoraan, niin nyt ihan tosi itsekin ihmettelen! En ole koskaan missään paikassa jäänyt ihmettelemään saati suremaan ennen kuin olen kysynyt mikä on. Jännä kun sen kirjoitit ja sen luin niin huomasin kyllä jostain syystä otin myös itselleni sitä marttyyrin viittaa.
Vilpitön kiitos sain hyviä ajatuksia itselleni!!!!!!
kuuluu aina ehdottomasti taistella. Jos jossain asiassa on vaiti on se kuin nukkuisi elämänsä ohi.
Mahtaisiko olla sinulla seuraavaksi kehityspalaveri pomojesi tai muiden henkilöiden kera terveyshuollon...luottamusmiehen kai ainaskin... itse vedin sellaiseen ex-pomon kun pinna paloi, mitään siitä ei ehkä ollut hyötyä tai sitten se oli osana hänen siirtämistään toiseen paikkaan. Muuta hyötyä kehityskeskustelusta ei ollut, kun että kaikki muut osapuolet ihmettelivät miksi esimies ei hoitanut töitään kunnolla vedin kaikki faktat esille lopulta esimies väitti, että luottamusmiehet ovat jättäneet hommansa hoitamatta... ota noistakin sitten selkoa... kysyin vaan, että miksi minun on pakko tehdä ylitöitä jos jossain muulla tasolla pomot tunaroi ja järjestävät sitä liikaa eikä hankita tarpeeksi työvoimaa.(ja myös, että saako taukonsa pitää vaikka muut ei pidä se on kuulemma hitautta) No sen jälkeen saatiin ruuhkatyöavut pahimpiin sesonkeihin, mutta ei saatu ketään pysymään joka olisi jaksanut ja viitsinyt tehdä vain muutaman päivän kuukaudessa töitä pienellä palkalla no pari vuotta ollaan taas painettu ylitöitä kun ei apua tuu katsoo kaihoisasti seuraavaan tuponeuvotteluun ;D
Joo niissä palavereissa sitten esimies voi tarjota terveydellisistä syistä joko helpotettua työpäivää tai huilivapaata terveydellisistä...
Meidän ex-esimiehelle on kuulemma uudessa paikassa vihjailtu hänen johtamistaidoistaan ja ilmoitettu, että heillä oli todella hyvin toimiva työyhteisö ennenkuin sinä tulit... eikä kovin kauniisti... yksi ihan ok työntekijä on sieltä tullut meille ja useampikin tekee lähtöä... sairaslomatilastot siiryivät heille me olimme ennen listaykkönen... outoja sairastumisia... radiossakin oikein kuulutettiin, että työt saattaa viivästyä...
Kun ihminen on vihainen tai muuten vain tunteet pinnalla on helppo vetäytyä tunteensa taakse piiloon tai jopa tukahduttaa se. On varmaan hirveän yleistä, että sellaiset tunteet käsitellään väärällä tavoin se näkyy kaikkialla avioerotilastoissa. Siinä, että sinkkuja on niin paljon... on siis helppoa nähdä vain omat tarpeet ja vaatimukset, mutta jotta asioita saadaan toimimaan on pakko opetella taitoja jos niitä ei ihan kaikkia vielä hallitse... on aivan liian helppoa nähdä maailma vain omasta näkökantistaan ;D
Toivottavasti asiat sujuvat hyvin edelleenkin. Ja jos oikein käy voi olla, että aiheutit keskustelua työkavereiden kesken, ne ei aina ole helppoa puhuttavaa kriisin jälkeen vaan voivat olla alkua uusille muutoksille jotka ottavat monenkin itsetunnolle... sinunkin...
Ja jos huonosti käy niin aihe ohitetaan, eikä oteta opiksi... ja paha olo kenties jatkuu...
Mut onnea kuitenkin...
Jaa että kun olisikin kehityskeskustelu! Paljon suuremmissa piireissä nyt mennään. Itseasiassa syytän esimiestäni työpaikkakiusauksesta, tämän teen osaksi itseni ja osaksi myös muiden takia. Esimieheni on kuin tuuliviiri riippuu kuka hänen p... nuolee. Paljon hän on savustanut ulos ja ihmiset pelkäävät asettua häntä vastaan ja näin on jatkunut jo vuosia. Kunnes tuli tämä pirullinen ihminen joka ei suostu kaikkiin hänen kotkotuksiin ja nyt vielä on valittanut niin ylös ja kovaa että muiden on pakko puuttua.
Eli en aivan paha ja tyhmä liene koska taistelun olen aloittanut tyranniaa vastaan ja aion viedä sen loppuun asti. Mitä se sitten tarkoittaneekaan?
Hyvät kevään jatkot ja oli hauska vaihtaa ajatuksia kanssasi!
Siis se jos käytän poikien sanastoa, niin munattomia työntekijöitä tänä päivänä, kun ei puhalleta yhteen hiileen jos on havaittavissa vastaavanlaisia ongelmia. On tosi vääryys, että sitten heikoimmat ja herkimmät joko lähtevät pois tai kärsivät. Meilläkin yksi yritti itsemurhaa, mutta sekään ei saanut porukkaa tajuamaan, että asioihin pitäisi jotenkin puuttua. Vastaavanlainen tilanne vaikka jossain perheessä jossa käytetään väkivaltaa ja osa perheestä alistuneesti nielee kaiken... kun ei ole tietoa paremmasta.
En tiedä eipä meilläkään pomoa saatu ruotuun vaikka vuosia kului. Useat vetivät kyllä herneen nenään ja huusivat hänelle kuin palosireenit, mutta eipä sellaisesta ole apua jos toinen ei vain tajua tai näyttelee idioottia. Ja kaiken kukkuraksi valehteli tietyistä asioista jotta saisi hyötyä talolle. Luottamusmiehet olivat tietoisia ongelmista sen verran useita valituksia oli tullut. Henkilöstökyselyn tuloksista hän viimeisinä työpäivinään kysyi, että mistä johtuu, että hänen pisteet ovat laskeneet niin paljon, että olimmeko ymmärtäneet jotain väärin, ketä pomoa tarkoitettiin vaikka. uusi pomo antoi meidän vielä tehdä kyselyn entisen pomon mukaan ja yllätys pisteet laskivat entisestäänkin, ensi vuonna ei olisi enää ollut pisteitä juurikaan enää vähennettäväksi. Uudessa toimipaikassa hän oli kuulemma ihan ensimmäiseksi alkanut kiristämään ihmisten työvuoroja ja ihmetteli miksi ihmiset sielä väittävät, että entisestä työpaikasta olisi kuulemma kuulunut huhuja...
En ymmärrä miksi tälläistä ihmistä pidetään töissä ja annetaan yhä vastuuta samanalan hommista missä hän on jo epäonnistunut. Naiset pystyivät häntä manipuloimaan mennen tullen hän ei kyennyt sanomaan naisille ei...
Pitäisi olla oikeasti jokin direktiivi, että henkisesti ongelmaiset ihmiset eivät ikinä saisi olla johtoasemassa, sillä sellainen säteilee työntekijöihin aivan älyttömästi.
Voit vain uskoa että uuden esimiehen kanssa pidetyssä palaverissa hyvä oli, ettei ihmiset ääneen huokaisseet ja oli mahtavaa saada itse pyytää mitenkä meidän mielestä esimies meitä kohtelisi ja neuvotella, hyvä oli, ettei pari ihmistä purskahtanut itkuun, kun saivat sanoa heitä painaneita asioita miltä asiat tuntuvat työntekijästä. Siis aivan mahtavaa, että esimiehen kanssa asiat sujuvat täysin ongelmattomasti. On niitä työpaikalla muitakin pulmia purtaviksi.
Minusta aivan oikeasti pitäisi olla jokin instanssi joka tarkkailisi juuri sopimattomia esimiehiä ja heistä säteilevää pahaa mieltä työntekijöihin, sillä kyllä se valitettavasti myös heijastuu tuloksellisuuteen, ei enää riitä kurssit kuinka autetaan esimiestä jaksamaan... jos hän ei osaa työtänsä hän on turha kulu. Osaan minäkin tuloslaskennan alkeet ;D
Samoin kanssa mukavaa kaunista kevättä ja paljon voimia koettelukseesi toivottavasti asiat menevät edes melkein kuten toivoitkin varmaan tosi rankka juttu kaikenkaikkiaan sinulle. Kyllä asioilla on aina loppujen lopuksi tapa jollain tavalla suttaantua ennemmin tai myöhemmin ;D
Niin lähdin minäkin 9kk sitten.
...vittumaista.Suomessa saa yleensä jo muutenkin tehdä ihminen ihan tarpeeksi raskasta työtä.Sitten jos tilanne on vielä se et vittuillaan työmaalla ni se on perseestä,ja kaiken huipuks ne yleensä aukoo päätä ketkä puhuu paljon ja tekee vähän.Eli yleensä sitä saa tehdä niidenkin duunit siinä sivussa.Ite olin aikanaan sellasessa tilanteessa siihen asti kunnes laitoin yhden kusipään konkreettisesti seinää vasten ja tein homman selväks et sikäli kun omalla nenälläs tykkäät paskojas haistella niin meininki muuttuu.Ei tod.viisasta,mut välillä näköjään väkivalta lopettaa vittuilun.Nyt on menny oikeen mukavasti..
Yhtä tuhoisaa voi olla sekä henkinen että fyysinen väkivalta. Henkisen väkivallan harjoittaja toimii monesti suunnitelmallisemmin. Kovin usein nyrkkitappelu ei johda pysyvään työkyvyttömyyteen, mutta kiusaaminen tosi usein.
Mottaaminen saattaa viedä viestisi perille. Syytettyjen penkille pääset varmasti henkisen väkivallan harjoittajaa helpommin.
Ei ole myöskään helppoa, kun opiskelijana joutuu olemaan työharjoittelussa useita viikkoja kerrallaan ja jos huonolla tuurilla saa erittäin "hankalia" työkavereita.
Varsinkin tietyllä naisalalla näyttää olevan hyvin vaikeaa. Eipä vaan paljoa puhuta!
Minulla toimi parhaiten se, että rupesin käyttäytymään kiusaajani kohtaan samoin kun hän minua kohtaan. "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan." Ja vaihdoin myös työtehtäviä niin, ettei tarvitse olla tämän henkilös kanssa tekemisissä kuin hyvin harvoin. No, olen nainen miesten alalla, ja tämä pikkupomo taas on mies joka ei naisista alalla perusta. Ja on vielä päässyt paikalleen kuulemma "reittä pitkin" eli on naimisissa yrityksen perustajan tyttären kanssa.
Tuo kiusaaminen on kyllä rankkaa, tiedän sen sekä koulu- että työpaikkakiusattuna. Pitää vaan pistää vastaan eikä antaa periksi. Jos antaa periksi ja esim. tarttuu pulloon, antaa lisää aseita kiusaajille, sekä onnistumisen tunteen. Harmi vain, että liian monet kiusaajista ovat esimiesasemassa, jolloin omat keinot vähenevät. Mutta jos firmassa on hyvä ylempi johto, kannattaa kävellä suoraan tämän kiusaajapomon yli ylemmän johdon puheille ja esittää asiansa heille.
viesteihin/puheluihin voi vastata: ei viestejä/puheluja tänne ja kirjata jok'ikisen viestin/puhelun tunnistetiedot ylös. Ja jos ei viestit/puhelut lopu, niin rikosilmoitus telehäirinnästä poliisille
Osaamattomat perseennuolijat ovat liian monessa työpaikassa nykyisin vain kurssissaan.
ymmärrän täysin, työkaverini oli kiduttajani, sanoin itseni irti, siitä on jo 10 vuotta ,mutta muistuu vielä mieleen !!!!!!!
Pitkien sairaslomien kautta minäkin pääsin vihdoin lähtemään täysin sietämättömästä työpaikasta jossa viiden akan ryhmä otti asiakseen piikitellä joka kohdassa. Ensin niitä oli vähemmän mutta vuosien saatossa joukko lisääntyi. Minua ei olisi elävä pirukaan saanut liitettyä siihen hoviin, olen oman tieni kulkija ja ehkä siksi olin niille liikaa.
Pahinta on varmaan se että ne muutama "kaveri" ovat myös liittyneet siihen sakkiin, tosin hiljaisina hyväksyjinä ja ne ovat kaikkein suurimpia pelkureita.
Olen nyt hyvin onnellinen ja alan löytää taas oman positiivisen puoleni joka oli vuosikausia piilossa koska en uskaltanut sitä näyttää ja kai se unohtuikin jatkuvassa selän takana puukottelussa.
Luottamusmies on myös pelkuri, muka piti puoliani mutta hiljaisesti hyväksyi kaiken selittelyillä ettei niille voi mitään.
Sen tiedän että kyseinen firma on tarkka imagostaan ja minä puhun täysin totta eli minulla ei ole mitään pelättävää ja firma on hansaprint turussa, siellä suurin osasto.
Tuntuvat toiset pitävän ilkeyttä vahvuutena, vaikka se on vain heikkouden ilmaus ja periksi antaminen (kenties juuri salaisen pelon vuoksi) alhaisimmille puolilleen, jotta pärjäisi. Vähempi ei tunnu riittävän pelon laannuttamiseksi, ja uuden tujauksen tarvitsee joka päivä monta kertaa. Tuskin näille tulee mieleen, että se kiusattu osaisi halutessaan keksiä paljon mielikuvituksellisempia tapoja tehdä kiusaa ja pystyisi varmasti ihan samaan ja saisi myös kiusaajat ahdistumaan ja hakeutumaan sairauslomille. Mitä vaikeaa siinä on, kun lapsikin osaa. Se on valinta, puoleen tai toiseen.
Kumma paikka tuo Savo. Siis Kuopio. Siellä tuntuu oleva paljon työpaikkakiusaamista. Lieneekö luonnevikaisia, vai muuten vain piruilijoita?
Lihanleikkaamojen ryhmäurakat. Ne ovat täysin ihmisille sopimattomia urakkamuotoja. Samaa luokkaa kuin jääkiekko-ottelut. Selkään puukotuksia ja suunsoittoa. Suoraan sanalla sanoen: Vittuiluja työtoverille päin naamaan.
Mitä tekevät liitto, työsuojelupiirit, työnantajat? - Eivät mitään.
Pahimmat "pirut" olivat luottamusmiehet. Heistä jotkut luulivat olevansa ikäänkuin työnantajan asemassa, tai vielä ylempänä. Heistä jotkut määräilivät kuka saa olla töissä ja kelle annetaan kenkää, niinkuin Pohjois-Savossa.
Taannoinen herra pääluottamusmies kyseli toisilta työntekijöiltä voisivatko he jatkaa työsopimusta ja minulle hän tulisanomaan että sinulle se tuleekin täyteen 55v. ja 1kk.Käy sitten sopimassa esimiesten kanssa. Itse hän sai ominen sanojensa mukaan ylennyksen uusiin suuriin saappaisiin ja suojeltuun työpaikkaan liiton toimitsijaksi.
Toivottavasti nyt uudessa työehtosopimuksissa näistä urakkamuodoista vihdoin päästään eroon.
Itselläni on vielä sama matka edessä. Esimiehen yhteydenotot eivät ole vielä loppuneet. Niitä tulee jatkuvasti ja sävy on aina yhtä tyly. On aina sama kiusaaja. Silloin kun olin vielä työpaikassa töissä, tuli koko ajan viestejä vapaa-ajalla, sairaslomalla ja kesälomalla. Luulivat omistavansa. Esimies savusti ulos, mutta ilmankaan ei osaa olla. Täytyy olla joku kiusattava koko ajan. Ulkopuolisen avun käyttö ei valitettavasti ollut mahdollista, vaikka sitäkin yritin.
Nyt olen vielä välivaiheessa, ikävä kyllä en ole päässyt kokonaan irti, mutta sitä kohti mennään. Toivoa siis on. Opin omasta kokemuksestani, että kiusaaminen ei lopu, jos työpaikkaan jää. (Poikkeuksia voi tietenkin olla.) Kannattaa lähteä muualle, kun on vielä hiukka itsekunnioitusta jäljellä.
MUNA