Hei kaikille!=)
Joo, eli kuten otsikostakin käy ilmi, miehen exät on minun vaivanani. Olen seukannu mieheni kans jo reilusti yli vuoden ja rakastetaan toisiamme. Kuitenkin minua on nyt alkanut ihan toden teolla häiritsemään hänen entiset suhteensa. Ne ovat olleet paljon lyhyempiä kuin tämä meidän suhde, ja niistä on jo aikaakin, mutta silti ne kummittelevat minun mielessäni. =(
Pari niistä on tullut vastaankin tässä suhteemme aikana ja silloin tuntuu siltä kuin pimahtaisin. En haluaisi olla tälläinen, varsinkin kun tiedän, että miestäni inhottaa kun mietin niitä. En koskaan epäilisi sitä, että hän pettäisi minua jne, mutta olen jotenkin hermorauniolla.. :'(
Miten ihmiset voi vain unohtaa toisen menneisyyden?? Tuntuu niin pahalta, vaikka tiedän että en voi muuttaa menneisyyttä.
Mun mies on todella ihana mua kohtaan aina, sanoo rakastavansa, pussaa, halaa ja vakuuttaa minun olevansa hänen elämänsä paras ja ainut nainen. Mutta kun tuntuu, että ne exät on kokoajan meidän välissä. Mieheni ei pidä heihin enää yhtään mitään yhteyttä, mutta moikkaa kyllä jos ne tulee vastaan. Ehkä se tuntuukin kaikista inhottavimmalta, että hän on moikkailee jne. Pitäskö mun hommata itseni psykiatrille?? =)
Ollaan puhuttu tosta, mutta enää en haluaisi hänelle edes puhua noista, koska hän ei ymmärrä, miksi edes vaivaan itseäni niiden ajattelulla. Itse en ole ennen tätä suhdetta seurustellut,joten sekin voi olla syy siihen, että tuntuu niin pahalta.Ymmärtäisin varmasti paremmin, että nyt on vain ME, jos itsekin olisin ollut ennen tätä suhteessa jonkun kanssa.
Eli, miten ihmiset voi olla ajattelematta nykyisen kumppaninsa menneisyyttä, jos siihen on kuulunut exiä??
Kiitos ja kumarrus kaikille niille, jotka voivat jotenkin auttaa tai kertoa omista suhtautumistaan tälläiseen asiaan. Omat kokemukset kunniaan! =)
Joo, eli kuten otsikostakin käy ilmi, miehen exät on minun vaivanani. Olen seukannu mieheni kans jo reilusti yli vuoden ja rakastetaan toisiamme. Kuitenkin minua on nyt alkanut ihan toden teolla häiritsemään hänen entiset suhteensa. Ne ovat olleet paljon lyhyempiä kuin tämä meidän suhde, ja niistä on jo aikaakin, mutta silti ne kummittelevat minun mielessäni. =(
Pari niistä on tullut vastaankin tässä suhteemme aikana ja silloin tuntuu siltä kuin pimahtaisin. En haluaisi olla tälläinen, varsinkin kun tiedän, että miestäni inhottaa kun mietin niitä. En koskaan epäilisi sitä, että hän pettäisi minua jne, mutta olen jotenkin hermorauniolla.. :'(
Miten ihmiset voi vain unohtaa toisen menneisyyden?? Tuntuu niin pahalta, vaikka tiedän että en voi muuttaa menneisyyttä.
Mun mies on todella ihana mua kohtaan aina, sanoo rakastavansa, pussaa, halaa ja vakuuttaa minun olevansa hänen elämänsä paras ja ainut nainen. Mutta kun tuntuu, että ne exät on kokoajan meidän välissä. Mieheni ei pidä heihin enää yhtään mitään yhteyttä, mutta moikkaa kyllä jos ne tulee vastaan. Ehkä se tuntuukin kaikista inhottavimmalta, että hän on moikkailee jne. Pitäskö mun hommata itseni psykiatrille?? =)
Ollaan puhuttu tosta, mutta enää en haluaisi hänelle edes puhua noista, koska hän ei ymmärrä, miksi edes vaivaan itseäni niiden ajattelulla. Itse en ole ennen tätä suhdetta seurustellut,joten sekin voi olla syy siihen, että tuntuu niin pahalta.Ymmärtäisin varmasti paremmin, että nyt on vain ME, jos itsekin olisin ollut ennen tätä suhteessa jonkun kanssa.
Eli, miten ihmiset voi olla ajattelematta nykyisen kumppaninsa menneisyyttä, jos siihen on kuulunut exiä??
Kiitos ja kumarrus kaikille niille, jotka voivat jotenkin auttaa tai kertoa omista suhtautumistaan tälläiseen asiaan. Omat kokemukset kunniaan! =)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Meillä kaikilla on menneisyys, myös sinulla. Useimpien menneisyyteen kuuluu entisiä kumppaneita. Tämä on realiteetti, joka on sellaisenaan pakko hyväksyä, jos aikoo seurustella jonkun kanssa.
Miehesi exät eivät ole sinun ja hänen välissä, ne kummittelevat vain sinun päässäsi. Todellisuus ja kuvitelma eivät siis kohtaa. Se, mitä miehesi päässä liikkuu, on taas hänen asiansa, mikä ei suinkaan tarkoita, että hän suunnittelisi jotakin selkäsi takana. Hän on valintansa tehnyt, valinta olet sinä. Entiset ovat entisiä. Mutta me kannamme entisiä suhteita tavalla tai toisella mukanamme, aina.
Opettele luottavaista ja realistista auhtautumista seurusteluusi. Tiedätkö, että tällainen suhtautuminen on usein ihan tahdon asia, niin kuin moni muukin asia. Opettele tietoisesti toisenlaista suhtautumista, niin yllätät jopa itsesi! Tsemppiä!
Tuo on aivan hölmöä puhetta. Jo avioerotilastoja tutkimalla voi ennustaa miten tuommoisten suhteiden yleensä käy. Yleensä useita lyhyitä suhteita kokeneella ei ole muuta päämäärää kuin omien tarpeiden tyydyttäminen. Tästä tapauksesta en tiedä, mutta yleisesti ottaen asiat ovat niin. Jos on kykenemätön seurustelemaan pitkäaikaisesti niin ei pitäisi seurustella lainkaan. YLEn uutisissakin on vain huonoja uutisia tämän asian tiimoilta:
http://www.yle.fi/uutiset/24h/id57747.html
Teoriassahan voi ajatella, että pitkä liitto on ihanne. Jos väität hölmöilyksi lyhyissä liitoissa viihtyviä, et ota huomioon sitä, että sattumaakin on paljon mukana: joskus toisilleen väärät henkilöt löytävät toisensa, seurustelevat aikansa ja lopettavat sitten. Onko parempi jatkaa hampaat irvessä? Minusta ei.
,,,että minun pitää olla miehen kanssa kauemmin kuin pisin edellinen suhde, niin sitten olen voittaja. Siihen asti tuntui kuin olisin ollut altavastaaja kuin ex ilmestyi vain tervehtiäkseen.
Mitään ei ole pakko hyväksyä, jos ei halua.
Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta menneisyys kertoo paljon ihmisestä ja arvomaailmasta. Toinen ihminen hyväksytään aina kokonaan omine puutteineen ja vikoineen. Siis hyväksytään tai ei hyväksytä.
Selityksiä menneisyydelle ja tekemisille voi olla useita, mutta ne eivät poista tehtyä.
Ei voi ajatella, että kumppania vaihtamalla kaikki aiemmin tehdyt törttöilyt nollautuisivat. Vaikka tällaista ajattelua ruokitaan etenkin törttöilijöiden taholta. Mikään ei nollaudu.
Siksi aina pitäisi ajatella omia tekojaan ja niiden vaikutusta.
Valinta on joko hyväksyä tai ei hyväksyä. Valinta on sinun.
ehdottomasti unohtaa tuollaiset kiukuttelut ja opetella hyväksymään tosien menneisyys ja elämään asioiden kanssa tätä päivää.
Tuolla menneisyyden vaivaamisella kyllä saat karkoitettua tämän miehen elämästäsi, mieti kumpi on parempi, hyväksyä ja unohtaa, vai menettää koko mies.
joo, no välillä tuntuu kyllä, että mieluummin menetän koko miehen kuin hyväksyn ja jatkan. Tuo asia kun ei muutu ajattelemisella miksikään enkä tiedä pystynkö sitä sulattelemaan koskaan. Tuntuu, että hän ei ole koskaan minun noiden entisten juttujen vuoksi. Ne naiset ovat aina elämässämme, tapahtuipa mitä tahansa.
Aivan oikein, voit menettää hänet kokonaan jos jatkaat tuolla tavalla. Täytyyhän miehen saada tervehtiä toisia kadulla.
On muuten olemassa sekä terve että epäterve mustasukkaisuus. Jokaisessa suhteessa on jossain vaiheessa mustasukkaisuutta, yleensä se esintyy silloin kun suhde on vakiintumassa, eli silloin kun alkuhuuma on ohi ja molempien pelot tulevat näkyviin. Siitä pääsee yli jos vuorovaikutus toimii ja asioista voi avoimesti keskustella. Eli missä on rajat, miten avoimuus toimii, mitä kaikkea siihen kuuluu jne. Jos vuorovaikutus toimii niin tämä tavallinen mustasukkaisuus unohtuu nopeasti ja luottamus toiseen kasvaa.On helppoa ja täysin luonnollista tuntea mustasukkaisuutta jos on epävarma toisesta, jos toinen ei ole riittävän avoin tai jos hän koko ajan pitää jonkinlaista etäisyyttä.
Epäterveellinen mustasukkaisuus sen sijaan on vaikempi asia koska se esintyy vaikkapa vuorovaikutus toimisikin ja kaikki suhteessa olisi kunnossakin. Se liittyy usein vaan yhden ihmisen traumoihin ja ongelmiin, joten periaatteessa hän on ainoa joka pystyy ratkaisemaan niitä.
itsekin vanhenet koko ajan, ja jos nykyinen suhteesi loppuu, on sinullakin jo yksi exä. Eli miten seuraava suhde? Aiheutuuko edelleen ongelmia siitä, että silloisella kumppanillasi olisi enemmän kuin yksi exä (koska itselläsikin olisi tuolloin yksi exä)?
Poikaystäväsi exät eivät ole elämässänne, ainoastaan pääsi sisällä. On varsin normaalia moikata ja joskus tavatessa vaihtaa myös kuulumisia. Jotkut jopa pitävät yhteyttä exään/exiin kaveri-/ystävätasolla. Miten suhtautuisit tähän? Entä miehesi naispuolisiin työkavereihin tai naispuolisiin ystäviin?
Toisin sanoen voit yrittää hyväksyä asian nyt nykyisesi kanssa (joka tekee parhaansa osoittaakseen sinulle, että olet ainoa hänelle nyt) tai siirtää ongelman tulevaisuuteen ja kuvitella, että ratkeaa itsestään, kunhan löydät miehen, jolla ei ole exän exää tai yhden yön kokeiluja (miten muuten määrittelet tuon) ja joka ei muutenkaan liiemmin ole tekemisissä muiden naisten paitsi sukulaistensa kanssa...Ja mitä enemmän ikää tulee, sen todennäköisesmpää on, että exiä ja historiaa on myös enemmän. Myös itselläsi.
on yksi ratkaisu eli sinun täytyy löytää "mies vailla menneisyyttä" :).
Kuulostaa tutulta. Kun olimme seurustelleet nykyiseni kanssa vajaan vuoden, aloin olla todella mustis entisistä naisista hänelle. Tosin siinä vaiheessa hän piti toisinaan yhteyttä heihin.
Kirjoitit: "Mun mies on todella ihana mua kohtaan aina, sanoo rakastavansa, pussaa, halaa ja vakuuttaa minun olevansa hänen elämänsä paras ja ainut nainen. Mutta kun tuntuu, että ne exät on kokoajan meidän välissä. Mieheni ei pidä heihin enää yhtään mitään yhteyttä, mutta moikkaa kyllä jos ne tulee vastaan. Ehkä se tuntuukin kaikista inhottavimmalta, että hän on moikkailee jne. Pitäskö mun hommata itseni psykiatrille?? =)" Exät eivät olet teidän välissä, vaan sinun päässäsi. Minä olen ajatellut, että olen itsekin jonkun exä, ja tuntuisi hullulta, että ex-miesteni naiset olisivat mustasukkaisia minulle! Koska jos suhde on päättynyt, on siihen ollut syy.
Ajan kanssa tunteesi helpottavat. Suosittelen kuitenkin vahvasti, että mikäli asia kovasti sinua vaivaa, mene juttelemaan asiantuntijalle. Tunteet kuvastavat enemmän sinua itseäsi kuin miestäsi saati hänen exiään. Saatat pahimmassa tapauksessa jopa pilata suhteesi.
Jos sinä ja miehesi eroaisitte, todennäköisesti moikkaisitte jos tapaisitte esim. kaupassa. Sitä hän tekee nytkin. Ja kuitenkin avoimesti kertoo, että kyseessä on ex. Älä pilaa hyvää suhdetta, sillä maailmassa on paljon naisia, jotka ottaisivat halivan, kiltin ja pussailevan miehen itselleen!
hyvää kevättä sinulle ja suhteellesi =)
Mieti asiaa myös siltä kantilta että jos miehesi ei tervehtisi exiään vaan vaikka kääntäisi pään toiseen suuntaan kohdatessa, niin todennäköisesti hän edelleen kantaisi näille jostakin kaunaa. Ja tavallisestihan kaunaa ei kanna kukaan exäänsä kohtaan ellei ole vielä tunteita kyseistä henkilöä kohtaan - raja rakkauden ja vihan välillä on todellakin hiuksenhieno. Se että mies pystyy kohtaamaan menneisyytensä pystypäin osoittaa vain sen että on päässyt menneestä yli.
Kiitos kaikille, jotka laittoivat noin tsemppaavia tekstejä! =) ne tuli todella tarpeeseen!! :) puhuttiin eilen mieheni kanssa tästä jutusta ja mieltäni hieman paransi, kun kuulin että hän oli jättänyt nämä exänsä ja yhden kanssa oli ollut molempien yhteinen päätös lopettaa suhde. Ehkä tämä elämä alkaa taas hymyilemään.. ja kuten yksi vastauksen antajista sanoikin: tämä on tahdon asia, hyväksyykö vai ei. Rakastan kuitenkin miestäni suunnattomasti, joten ei taida auttaa muukuin hyväksyä.
Aurinkoista kevättä kaikille ihanille ihmisille, jotka jaksoivat auttaa
Jos mies salailee jotain niistä suhteista on melko selvää että ne vaivaavat mieltäsi. Jos luotat mieheesi eivät ne vanhat suhteetkaan vaivaa. Onko mahdollista tavata noita exiä? Tapaamalla usein selviää (koska itse omin silmin näkee) ettei exä ole kiinnostunut enää miehestäsi eikä mies exästään. On myös hyvä nähdä jos ovat hyvissä väleissä. Mies jonka välit exiin ovat katkenneet ikävään sävyyn, ei lupaa hyvää tulevaisuutta teillekään. Hyvät välit eivät tarkoita sitä että suhde jatkuu, tai että kipinää olisi. Jos on yhteisiä lapsia, jo lasten takia on hyvä jos vanhemmat tulevat toimeen vaikka suhde tietyssä mielessä on loppunut.
On kai sinullakin jonkinlaisia suhteita takanasi? Ajattele niitä. Jos ne ovat pois sinun mielestäsi, niin aivan samalla tavoin miehen exät ovat poissa hänen mielestään. Ehkä et ole kypsä sitoutumaan. Sen tuntee sisimmässään jos luottaa toiseen niin, ettei menneisyys jää rasittavuuteen saakka vaivaamaan. Menneisyydestä pitää voida puhua, mutta jankuttaminen on jo epätervettä. Sitä ilmeisesti nyt pelkäät, ettei menneisyyden vaivaaminen ole enää normaalia. EHkä psykiatri voisi auttaa, mutta suosittelen selvitämään asian miehen kanssa. Ehkä hän voisi auttaa vaikkapa järjestämällä lyhyenkin tilaisuuden tavata nuo exät jotenkin.
joo, viisaasti kyllä puhut.Musta kyllä tuntuu, että tää selviää, kun keskustelen nuista vaan mieheni kans ja päätän unohtaa. Onhan meidän suhde kuitenkin kohta jo pidempi kuin ne ex-suhteet yhteensä:)
Jännä juttu sinänsä, että nuo exät eivät vaivanneet minua kerrassaan yhtään silloin, kun vasta tapailimme. Tuntuu, että mitä enemmän toisesta välittää, sitä enemmän ne vaivaavat. Ehkä tää on jotain mustasukkaisuutta.. :/
Mustasukkaisuus on kyllä myrkkyä suhteelle kuin suhteelle. :/ Tuntuu muutenkin niin turhalta tuntea mustasukkaisuutta, koska mielestäni mieheni ei voisi koskaan pettää minua. Hän jos joku on luotettava. Mutta ihminenhän on erehtyväinen..
Musta tuntuu, että ihminen ei vain koskaan olla täysin onnellinen. Aina löytyy jotain, joka vaivaa mieltä. Tai sitten mä olen vain jotenkin epänormaali! :D
Rauhoitu..
Ensinnäkin ole vain tyytyväinen, että miehelläsi on kokemusta seurustelusta. Hän luultavasti tietää tätä nykyään millaisen naisen haluaa saada (eli sinut!) ja on hyvin onnellinen suhteessanne. Tuhoat vain luottamuksen ja rakennat turhaa kiukkua välillenne. Aina kun mieleesi tulee ajatus miehen ex-naisista, anna niiden ajatusten hävitä yhtä nopeasti sun päästä. Heillä on olleet mahdollisuudet olla miehen kanssa, mutta homma ei ole toiminut silloin. Miksi toimisi nytkään?
Ja tottakai miehesi moikkaa niille, eihän hän tahditon halua olla..
Yritä päästä hassuista ajatuksistasi ja onnea tulevaan ;)
kiitos kommentista, tiedän, että mun on syytä nyt vain rauhoittua ja olla onnellinen ihanasta miehestä. =) välillä se onnellisuus tuntuu olevan vain niin vaikeaa..