Jos jollakkin on jotain neuvoja niin tee päivän hyvä työ ja anna niitä nyt.
Minulla on uskomattoman ihana mies. Hän on jokaisella tavalla unelmieni mies ja rakastaa minua. Näyttää sen, on hellä mutta kuitenkin tosimies. Juuri oikean kokoinen ja toimeentuleva.
JA nyt sitten, minä pilaan kaiken. Valitan kun ovensarana joka-asiasta. arvostelen häntä asioista mitkä eivät oikeasti edes kuulu minulle.
valitan kaikista noista jutuista mitkä on hyvin jo.
Painostan ja ahdistan ja lähettelen tekstiviestejä missä sanon lähteväni.
Miehelläni loppuu kohta happi. Ja minulta myös. helpompi olisi vetää itseni hirteen kai, mutta haluan vielä taistella.
On meillä hyviäkin hetkiä. Paljon. Nyt viimeaikoina vain olen minä aiheuttanut kaikki riidat.
Olen mustasukkainen, luulosairas, saan kauheita raivareita yksinäni ja hänenkin kanssaan kerran.
Onko tämä kevätmasennus vai hulluus mikä minuun näin vaikuttaa. vai olenko oikeasti pimahtamassa.
Olen epävarma itsestäni, Vai olenko epävarma tulevaisuudestamme vaikka siihenkään ei ole mitään syytä..jokin nyt mättää.
Suhteeni mielestäni maailman ihanimpaan mieheen on ohi jos en muuta käytöstäni siihen mitä se oli.
Jostain syystä itsetuntoni romahti, ja aloin nalkuttamaan ja siitähän se kierre lähti.
Jokin keino millä saisin sen loppumaan..tai jotain.
Minulla on uskomattoman ihana mies. Hän on jokaisella tavalla unelmieni mies ja rakastaa minua. Näyttää sen, on hellä mutta kuitenkin tosimies. Juuri oikean kokoinen ja toimeentuleva.
JA nyt sitten, minä pilaan kaiken. Valitan kun ovensarana joka-asiasta. arvostelen häntä asioista mitkä eivät oikeasti edes kuulu minulle.
valitan kaikista noista jutuista mitkä on hyvin jo.
Painostan ja ahdistan ja lähettelen tekstiviestejä missä sanon lähteväni.
Miehelläni loppuu kohta happi. Ja minulta myös. helpompi olisi vetää itseni hirteen kai, mutta haluan vielä taistella.
On meillä hyviäkin hetkiä. Paljon. Nyt viimeaikoina vain olen minä aiheuttanut kaikki riidat.
Olen mustasukkainen, luulosairas, saan kauheita raivareita yksinäni ja hänenkin kanssaan kerran.
Onko tämä kevätmasennus vai hulluus mikä minuun näin vaikuttaa. vai olenko oikeasti pimahtamassa.
Olen epävarma itsestäni, Vai olenko epävarma tulevaisuudestamme vaikka siihenkään ei ole mitään syytä..jokin nyt mättää.
Suhteeni mielestäni maailman ihanimpaan mieheen on ohi jos en muuta käytöstäni siihen mitä se oli.
Jostain syystä itsetuntoni romahti, ja aloin nalkuttamaan ja siitähän se kierre lähti.
Jokin keino millä saisin sen loppumaan..tai jotain.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jättämään miesparka rauhaan, ja sinulle hommammaan omankin elämän joka ei roiku miehesi ympärillä.
näe kavereita, jos olet työttömänä, hommaa itsellesi työ, värjää hiukset, tai harrasta liikuntaa.
Ettei vain olisi miehesi syy itsetuntosi romahtamiseen. Tulee vain väkisin mieleen, että oletko varma ettei sinulla ole syytä mustasukkaisuuteen. Ehk miehesi vain saa sinut uskomaan että olet hullu.
Jätä ukko, et tule onnellisemmaksi tulevaisuudessa.
Itse koin samoja asioita ja käyttäydyin yhtä typerästi kuin sinäkin.
Tuo jatkuva epäluuloisuus, mustasukkaisuus ja riitojen repiminen tyhjästä voi juontaa syynsä menneisyyteen ja aikaisempiin epäkohtiin elämässäsi ja suhteissasi, joiden olotiloihin sinä totuit.
Nyt, kun olet suhteessa hyvän ja ihanan miehen kanssa, jonka kanssa on oikeasti helppo ja ihana olla, niin nyt et osaakaan olla ja rentoutua. Uskottelet väkisin itsellesi, että tuon tyynen ja ihanan miehen takana velloo ihan varmasti se jokin luuranko, minkä etsit käsiisi vaikka puoliväkisin.
Itse kuvittelin mieheni ihan varmana salailevan asioita selkäni takana ja kuvittelin mielessäni mitä kamalimpia asioita, mitä hän mahdollisesti voisi tehdä... KAUHEAA!
Eihän kukaan tuollaista oikeasti kauaa jaksa kuunnella. Syytin ja tiuskin aika ajoin aivan järkyttävistä asioista. Haukuin hänet mustasukkaisena myös asioista, joita hän on joskus aikaa sitten tehnyt... ennen kuin edes tapasi minut.
Kerran mieheni hermostuksissaan repesi ja huusi takaisin, että mikä hel...tti mua oikein vaivaa ja miksi mun pitää piikitellä kaikesta ja keksiä omasta päästäni asioita jotta voisin haukkua häntä?!?!...
... Tiedätkö mitä??... se auttoi...
Ihan kuin olisin herännyt jostain unenomaisesta tilasta ja yhtäkkiä tajusin kaiken. Otin yhden päivän itsetutkiskeluun ja katsoin itseäni peilistä.. HÄPESIN!
Mietin tarkkaan kaikkia asioita mitä olen hänelle sanonut ja piikitellyt, syytellyt ja haukkunut. Mulle tuli tosi paha olo ja päätin kerralla, että ikinä en enää noin tee.
Mulla on hyvä mies nyt ja jos joskus tulee tilanteita vastaan ihan mistä asiasta vaan, niin aion ensin hengittää syvään ja rauhoittua, ennen kuin avaan suuni. Minähän osaan myös keskustella kuin aikuinen ihminen, joten miksi en tekisi niin.
Tee itse samoin. Mun mielestä tuo on jo ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, että itse tajuat, että teet väärin. Selvitä itsellesi, että pystyt ensin ajattelemaan, ennenkuin avaat suusi. Tuolla menolla pilaat muuten hyvän suhteesi.
Koeta ymmärtää mistä johtuu kaikki arvostelusi ja valituksesi.
Onko mahdollisesti jompikumpi vanhemmistasi kasvattanut sinut arvostellen ja piikitellen... mahdollisesti syytellen... kaveripiirissä ollut sellaista, tai entisissä suhteissa??
Itse tajusin käyttäytyväni samoin, kuin oma isäni ja kun tajusin, että olen oppinut väärän käyttäytymismallin jo nuorena.
Kun löytää syyn käyttäytymiselleen, on helpompi jatkaa eteenpäin toisin. Itsestäsikin tuntuu tällöin paremmalta.
Toivon sulle hyvää jatkoa ja voimia löytää syy käyttäytymiseesi. Kaikkeen on aina syy!
Kiitos! tarkoitan oikeasti KIITOS. En tiedä mikä enkeli olet, mutta toi todella aukasi mun silmät.
En uskonut tämän palstan oikeasti voivan auttaa mutta..
Niinhän se nimenomaan on, minä tapan tämän suhteen jos en lopeta. Ja tosiaan mies on mitä luotettavin ihminen ja kaikkea sitä mitä tuossa sanoinkin. Ja hän on sanonut minulle.Tiukasti ja kauniisti. Sanonut että et voi muuttaa minua, minua ahdistaa kun sinä koko ajan syytät minua. jne.
Ja yritänyt nätisti vihjailla ja tehdä mitä vain. En vain ole omaa itsekkyytäni sitä nähnyt. Ainostaan ne "viat" mitä ei ehkä olekkaan olemassa. Rakkaani kärsii minun takiani ja se on aivan kauheata.
Vielä aamulla mietin mitenkä voin näyttää hänelle missä se kaappi seisoo.
Johtuuko nämä edellisistä jutuistani, vai mistä sillä ei ole väliä. Ainostaan tällä että saan tämän suhteen toimimaan ja unohtamaan ne edelliset. Ja hyvittää muuttamalla käytöstäni, tuon kaiken paskan minkä olen lykännyt hänen päällensä työpäivän jälkeen. Nimittäin tälläkertaa ei ole miehessä vikaa, vaan naisessa.
Minulla on nyt onneksi vapaapäivä..voin tutkia päätäni aivan rauhassa. :/
helpotti kummasti kun tiedän miten nämä asiat voi muuttaa. on se kumma että ei itsellä välähdä että itse voi vaikuttaa.
Ole hyvä vain. Hienoa, jos pystyn olemaan avuksi.
Tiedän, miten tuskainen olo voi olla molemmilla ja silti ei kykene lopettamaan. Ihan kuin automaattisesti joku ulkopuolinen sysäisi niitä kamalia sanoja ulos minun suustani.
Olen ikuisesti kiitollinen, että mieheni jaksoi vaikka olin niin kamala.
Tuon itsetutkiskeluni jälkeen puhuin asiasta hänelle ja pyysin syvästi anteeksi käyttäytymistäni. Olin kaikesta rehellinen ja kerroin, miksi olin niin ilkeä ollut.
Tämä on suuri helpotus, kun tästä pääsee yli. Tällä pelastaa omankin elämän... ja saat olla silloin ylpeä itsestäsi. Se on kiva olo se.
Oli kyllä.
Mutta se on jännä juttu että mitenkä se on pitkälle itsestä kiinni miten suhde toimii. kun voi tehdä niin paljon, niinkun ns. normaalissa tapauksissa.
Tiedän mieheni ilahtuvan kovasti siitä että kaikki on kunnossa. Hän pohjimmiltaan on se rauhallisempi meistä. ja rakastaa rauhaa ja hyvää ilmapiiriä.
Hän hyväksyy minut sellaisena kun olen, mutta nyt menin melkein liian pitkälle.
Tietenkin tämä ei varmaan yhdessä päivässä mene ohi, koska hän on ehkä varuillaan. Mutta päätin tosiaan lopettaa täysin kokonaan sen nalkuttamisen ja syyttelyn..että eiköhän se ala näkymään piankin.
Naisilla on tapana päästää kaikki tunteet ulos ennen kun ne menevät ohitse, miehet taas sulkeutuvat sisäiseen rauhaansa ratkomaan näitä.
Ainakin minun kohdalla tämä pitää paikkaansa. Joskus pitää olla tarpeeksi pohjalla että nousee siitä ylös.
Ja kuin myös, todella hienoa että te saitte ne selvitettyä.
Hyvää jatkoa sinulle ja teille sinne. Kuka oletkaan,oikeassa paikassa minuutilleen oikeaan aikaan, tuli tämä neuvosi. Ehdottomasti.
Jos todella saat noin voimakkaita vihan tunteita etka voi itse niille mitaan, tuo kuulostaa hermostossasi fysikkaliselta vialta.
Mutta jos suljet tuon pois, niin sitten sinulla on mahdollisuus vaihtaa ajatustesi suuntaa. Se on ehka kovin tyo jota olet koskaan elamssasi tehnyt. Sinun taytyy tietoisesti treenata ajatuksesi ja opettaa ne eri suuntaan. Halutessasi sanoa ilkeaa:
-ole hiljaa. Pysahdy. Mieti tarkkaan mita sanot
-kerro itsellesi etta taman sanominen satuttaa
-ellei muuten niin pida kadellasi suutasi kiinni ennenkuin lausut ilkeyksia
Opittuasi tuon, on seuraava askel:
- halutessasi sanoa ilkeyksia, kaanat sanat positiivisiksi (tekstarissa jattamisuhkasi sijasta viestitat "mennaanko lenkille toiden jalkeen" )
-Halutessasi nayttaa typeran ilkeaa naamaa, pysahdy, veda syvaan henkea ja HYMYILE. ( vaikka joku suomalainen onkin sanonut etta hymyily on kasvolihasten vaarinkayttoa)
-Tee joka paiva 20 - 30 minuutin reipas kavelylenkki. Mita enemman saat happea aivoihisi sita paremmalta sinusta tuntuu.
Tuossa vain muutama ohje. aluksi.
On niin helppoa palata vanhaan vihamieliseen ajatustyyliin. Tama uusi tulee ajan kanssa voittamaan sen mutta se vaatii sinulta kovasti toita. Sinun itse on tehtava se.
totta tämäkin.
onneksi liikunta on suuri osa elämääni, ja se selvittää ajtukset kyllä ja helpottaa oloa.
Pahin on tuo mitä suuni suoltaa ulos. siinä on tekemistä, mutta minä olen päättänyt.
Käytöskseni on osittain opittua, osittain edellisen suhteen jämiä alitajunnassani.
Fysikaalista vikaa ei minulla pitäisi olla, sillä minulla on työssäni paikkoja missä joudun pitämään hermoni kurissa, sekä tunteeni olen siellä pystynyt pitämään. Aina.
Ja usein minulla on ollut tapana jatkaa vasta parin tunnin jälkeen sitä jäkätystä kun itseasia on jo mieheltäni unohtunut. Mutta se on hyvä että ei ole liian myöhäistä kaikki vielä.
Minä täällä taas!
Toivon vielä kerran sulle hyvää jatkoa ja muista aina että se mitä neuvoin, vaatii myös työtä!
Mulla tuli mieleen yksi juttu, mihin välillä mielessäni vertaan noihin suusta lentäviin ilkeyksiin.
Oletkos nähnyt tuon elokuvan "Passion of the Christ"? Aikas verinen (tuli tuossa Pääsiäisenä taas) Siellä on kohta, jossa Jeesusta lyödään ihan verille ja sitten hän kysyy että: Miksi lyöt minua?? ja oli niin surullinen ilme, että mulle tuli tietkö ihan sellainen olo, että mä olen se lyöjä ja mun mies Jeesus... no nyt kuulosti ihan tyhmältä, mut tuli vaan mieleen.
Hei taas!
en ole katsonut kyseistä elokuvaa, mutta voin kuvitella että henkisesti ollutki sellanen olo.
Vaikka mieheni ei ole semmosta helposti lannistuvaa sorttia, niin vaivas tää sitä tosi paljon. Ja viimeiset lauseet olikin jo aneluita että lopeta, etsä tajua että sä pilaat kaiken tolla syyttelyllä.
No, nyt olemme ihan työjuttujen takia päivän erossa ja eilisillan, mutta tänä iltana taas nähdään ja aivan kauhea ikävä on jo tullut.
se voi tosiaan ihmetellä etä mikä minuun on mennyt, ja toivon että meillä on tästä lähtien sellaista kun se vähän aikaa sitten olikin :)..kun tosiaan lopetan kaiken tuon. ja ei musta enää tunnukkaan että mun pitäs niin tehdäkkään.
No tämä ei ole mikään kirjeenvaihto palsta kai..joten jätetään suuremmat tunnepurkaukset.heh.