Mitä miehet yleisesti miettii existään? Milloin nykyisellä tyttöystävällä on syytä huoleen exien suhteen? Miten intiimiksi mies kokee tekstiviestin tai sähköpostin lähettämisen exälle? Mikä kaikki sisältö on "normaalia"? Mitä yli vuoden vanha exä merkitsee miehelle?
mies ja exät
_mia_
261601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
No omalta kohdaltani homma menee näin. Ex on sellainen jota voi morjestaa kadulla ja silloin vaihtaa muutaman sanan kohteliaisuudesta. Ei niille lähetetä sähköpostia (ei edes typeriä sähköpostissa kiertäviä vitsejä) eikä tekstareita. Ei niiden kanssa mennä samaan pöytään istuun jos satutaan paarissa tapaamaan.
Mielestäni tyttöystävällä tai myös poikaystävällä on syytä hieman miettiä suhteen vakavuutta silloin kun entiset pyörii kuvioissa liiaksi.
Ei näin sinkkunakaan tule pidettyä mitään yhteyttä entisiin, kun ei se perään haikailu muuta sitä, että on se suhde jo koettu ja nähty.
Kyllähän ne eroamiset ottaa varmasti itsekullakin koville, mikäli on toisesta ihmisestä välittänyt.
Mutta jokainen tablaa tavallaan, mutta kyllä minä nostaisin asian keskusteluun jos vastaava tilanne minulle tulisi suhteessa esiin.
mies sitten olla ystävä exän kanssa? Kumpi on huolestuttavampaa:
a)mies lähettää tekstiviestin juuri eronneelle exälle jonka kanssa on sen verran ystävä että vaihdetaan kuulumisia sähköpostitse silloin tällöin.
b)mies lähettää tekstiviestin exälle jonka kanssa ei olla tällaisia ystäviä, eikä pidetä yhteyttä.
Aikas pohtimiset sinulla tämän asian tiimoilta on.
Mielestäni nuo molemmat vaihtoehdot on tavallaan huolestuttavia. Koitan hieman perustella kantaani.
Vaihtoehto a.
En näe mitään syytä lähettää juuri eronneelle entiselle minkäänlaista viestiä tai vaihtaa kuulumisia sähköpostitse, kun se suhde on mennyttä. Ei sen entisen tekemiset tai tekemättä jättämiset kiinnosta/hetkauta pätkääkään.
Vaihtoehto b.
Miksi lähettää viestiä jos ei ole minkäänlaista yhteyden pitoa ollut. Ja tuolla tarkoitan sitä jos ei esim asutaan samassa kaupungissa, että olisi edes morjesteltu kadulla. Niin tai siis miksi muutenkaan ottaa yhteyttä entiseen.
Entinen on entinen ja kohteliaisuutta lukuun ottamatta en näe mitään järkeä/tarkoitusta yhteyden pidossa niiden kanssa.
Esimerkiksi tuosta a vaihtoehdosta paistaa hivenen läpi enemmän sellainen, että on siinä suhteessa jäänyt sanomatta/tekemättä jotain jonka takia haluaa korostaa myötätuntoa tai pilkata kyseistä henkilöä eroamisesta.
Kyllä suhteen päättyessä pitää pystyä keskustelemaan niistä ikävistäkin asioista jotta eivät jää kummallekkaan kaihertamaan mieltä.
Ja sitten taas pitäisi pystyä sen verran kunnioittamaan sitä sen hetkistä suhdetta, että ei aiheuta toiselle pahaa mieltä ja unettomia öitä sillä, kun pitää jostain käsittämättömästä syystä yhteyttä edelleen entiseen.
Niin koitappa nyt ottaa tuosta "selkeästä" ajatukseni virrasta kiinni :)
Mielestäni ei entisten kanssa olla ystäviä. Toimeen voidaan tulla keskenään vaikka ei lapsia olisikaan, mutta ei silti niille tilitetä omia asioita tai sitten kanneta huolta sen entisen asioista.
että onko miehen iällä merkitystä. Tajuavatko alle 30 miehet suhteesta naiseen mitään? :D Jos sinä olet alle 30 olet varsin fiksu tapaus. Tuntuu välillä että alle 30 vuotiaat miehet eivät ajattele kovin pitkälle. Vai johtuuko yhteyden otot exiin situoutumiskammosta? Vai käydäänkö tässä vaihetta suhdetta miehen päässä joku elämän kertaus, tilannekatsaus, mahdollisuuksien laskeminen?
No niin nyt sitten hieman laajempaa näkemystä tähän asiaan :)
Edelleenkään en voi vastata kuin omia näkemyksiä tuohon esittämääsi laajennettuun kysymykseen.
Lähdetään nyt ihan siitä, että ikä ei mielestäni ole mitään muuta kun numeroita.
Itse alle kolmekymppisenä ajattelin aikas pitkälle samanlailla kun nyt, ehkä nyt muutaman vuoden kyseisen maagisen rajan ylittäneenä voisin sanoa, että ei ihmisen tapa ajatella muutu vuosien myötä. Kenties siitä vain silottuu ne terävimmät kulmat kertyneen kokemuksen mukana tuoman tiedon myötä.
Sitten tuosta yhteyden otosta entisiin vielä sen verran, että olen aikas huono vastaamaan moiseen kun en itse moista harrasta. En ehkä lähtisi kumminkaan sanomaan kyseistä asiaa sitoutumiskammoksi. Ehkä lähemmin kykenemättömyydeksi menneiden asioiden käsittelyyn.
Kun luin tuon sinun vastauksen tuolta alempaa niin se jonkun verran valaisi sinun tilannetta ja ajatuksen juoksuasi paremmin kun nuo aikaisemmat kirjoituksesi.
Mielestäni ei suhteen alkuvaiheeseenkaan kuulu yhteydenpito entisiin eikä varsinkaan siinä vaiheessa kun suhteenne on jo saanut niinsanottua "tukevampaa alustaa".
Sitä tässä mietin, että mitä tarkoitat termeillä: "elämän kertaus, tilannekatsaus ja mahdollisuuksien laskeminen"?
Mielenkiinnolla odottelen jo sitä kuinka reagoit tähän viestiin ja sitä, että mihin kaikkeen tämän keskustelun saakaan kumpuamaan.
Niin ja tietenkin viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä vastaan tuohon. "tajuavatko alle 30 miehet suhteesta naiseen mitään?"
Eivät tajua, niin kuin eivät tajua myöskään miehet yli 30v. Niin se vain menee, että nainen on meille miehille täysi mysteeri ja hyvä niin, sillä sehän on juuri se juttu minkä takia te naiset meitä miehiä niin paljon viehätättekin ja toisinaan myös vihastutatte.
Se on sitä "elämän suolaa". Juu tiedän, että tuo on kulunut fraasi, mutta silti sopii aikas hyvin tähän.
kysyit: Sitä tässä mietin, että mitä tarkoitat termeillä: "elämän kertaus, tilannekatsaus ja mahdollisuuksien laskeminen"?
Elikkäs kun suhde on menemässä vakavemmaksi..yhteen muutto yms tuleeko miehelle tällaisia tarpeita. Joten varmistaa siis että entiset on entisiä tai ei ole..?
En ainakaan näkisi asiaa siten, että sellaista tarvisi varmistaa onko entiset suhteet entisiä.
Niin tai en voi sinulle sanoa mitä sinun äijäsi pään sisällä tapahtuu ja mitä hän kelaa. Toisaalta kylläkin en voi olla ajattelematta kelaako se mitään, jos kerran pitää entisiin yhteyttä jos kerran olette asiasta keskustelleet ja olet oman kantasi hänelle ilmoittanut.
Kun oikeasti minun päähäni ei mahdu tuo sinun aikaisemmin esittämäsi a vaihtoehto ei sitten millään varsinkaan jos ei ole kyse jomman kumman osapuolen haikailusta. Miten tämä esittämässäsi kysymyksessä esiintyvä mies yleensä sai kuulla entisensä erosta? Miksi sellaiseen uutiseen pitäisi oikeasti reagoida mitenkään.
Mutta kuten jo aikaisemmin sanoin, niin kuin täältä jo toisista vastauksista on saanut lukea. Jokainen tablaa tavallaan.
miehelleni tekstiviestillä kun ovat niin hyviä ystäviä. Toisaalta uskon JOS ovat hyviä ystäviä. Eivätkä ole kyllä tietääkseni esim tavannut kertaakaan meidän seurustelun aikana. MUTTA en kyllä menis itse ilmoittamaan exälleni että menipä tossa sitten poikki nykyiseni kanssa.
No oletko kuinka painavasti keskustellut tästä asiasta miehesi kanssa. Itsellä saattais mennä suhde katkolle tuollaisessa tilanteessa. Varsinkin siinä vaiheessa jos perusteellisen keskustelun jälkeen sama meno jatkuis.
Keskusteltu on. Eikä kuulemma oo tunteita muita kohtaan. Mut jotenkin on vaikea käsittää tilannetta kun mies on kovin vähäpuheinen. Keskustelut tällaisista asioista menee tyyliin ei ja juu vastauksilla. Ja kun naisen logiikkaan tämä ei mene ihan helpolla. Mut todisteita pettämisestä ei esim ole.
Niin silloin pitäisi asiaan myös mielestäni tulla edes jonkinlaista muutosta. Nuo juu ja ei vastaukset on yleensä merkki siitä, että haluaa väistellä aiheesta keskustelua tai sitten ei halua keskustelun etenevän mihinkään suuntaan.
Mutta onnistuuko teillä nuo muista aiheista keskustelut mitenkä?
Mielestäni sekin on jo jonkinlainen osoitus piittaamattomuudesta jos ei haluta osallistua johonkin toista vaivaavan aiheen keskusteluun saatikka sitten ei halutakkaan saada asiaa ratkaistuksi.
Parisuhteessa on juuri se, että ei monologimaisella keskustelulla jossa saadaan toiselta osapuolelta vain juu tai ei vastauksia, ole oikein rakentavaa pohjaa, saatikka saada aikaan mitään kehitystä varsinkaan positiivisessa mielessä.
Sekin kyllä on yleensä tuollaisessa tilanteessa vain edessä, että toinen saaattaa silloin sortua tekemään liian hätiköityjä ratkaisuja.
Mutta muutenkin parisuhde perustuu luottamukseen ja siihen, että molemmat tekevät "uhrauksia" sen parisuhteen onnistumisen eteen. Tilanteessa jossa vain toinen antaa jatkuvasti periksi asiassa kuin asiassa tullaan siihen pisteeseen, että ei kyse enään ole tasavertaisesta parisuhteesta vaan jostain ihan muusta. välinpitämättömyyttähän jo tuollainen käytös osoittaa.
Itse jos olisin vastaavassa tilanteessa niin, mikäli ei keskustelut tuottaisi mitään tulosta alkaisin miettimään oikeasti kyseisen suhteen lopettamista. Eikä silloin tarvi asiassa olla edes sitä pettämis epäilyä.
Juu ja nyt varmasti monet miettii hiljaa mielessään, että ei ole ihme kun tuo kundi on sinkku.
Niin niin haluan vain suhteiltani täydellisen luottamuksen ja myös tasavertaisuuden. Mikäli ei asioita saa keskustelemalla korjattua niin silloin on parempi lopettaa se "huono" suhde ja hilua sinkkuna.
En ole niitäkään tajunnut jotka roikkuu suhteessa vain ja ainoastaan sen takia, että siinä vieressä olisi joku.
Sitä en tiedä onko nämä vastaukseni sinulle olleet kuinka rakentavia tai oletko saanut mielestäsi sellaisia vastauksia joita olet olettanut saavasi tuon aloituksen kysymyksesi perusteella, mutta nämähän ovatkin vain ja ainoastaan minun ajatuksia ja tuntoja itsestä vastaavassa tilanteessa.
-V-
Katos katos. Täälläkin sentään jotkut osaa käydä rakentavaa keskustelua. No sinulta Will ei muuta voisi odottaakkaan ;)
olen saanut mielenkiintoisia mielipiteitä kaksilahkeiselta. Kiitos siis siitä. Olen itsekin kovin kriittinen suhteiden osalta mutta jotenkin osaan rajoittaa sen sinne suhteen alkupuolelle paremmin. Nyt kun suhde on jo tässä vaiheessa tulee enemmän sellainen taistelutahto. Että kyllä tästä selvitään toitä tekemällä. Alkuvaiheessa dumppaan jätkän kun jätkän pienestäkin virheestä :D Mutta silloin se onkin helpompaa. Meillä tämä suhde on ollut niin ruusuista alusta alkaen että luulen senkin vaikuttavan tilanteeseen. Se arki tulee vastaan joskus ja silloin rysähtää. Kun ei meillä ole noita tappelujakaan ollut kuin varmaan yksi tai kaksi. Alussa tuntui että keskustelut mieheni kanssa menivät paremmin. Hän kyllä ymmärtää pointtini vieläkin mutta ongelma on ehkä se että odottaisin enemmän keskustelua asioista. Mieheni ei taas kuulemma ole tottunut moiseen. Tiedän että hänen menneisyydessään on muutamia suhteita jotka on muovannut oudot tavat. Esimerkiksi tilanne jossa tyttöystävällä on huono fiilis ja hän itkee on mieheni mielestä tilanne jossa tyttöystävä tarvii jättää rauhaan. Itse kun siinä vaiheessa kaipaisin syliä ja turvaa. No eipä auta puolustelemaan tässä tilanteessa puoleen taikka toiseen. Tarvitsee nyt katsoa hetki miten hommat lähtee etenemään. Ja jos ei tunnu tulevan mitään ratkaisua niin ratkaisu taitaa olla ero.
Juu ole hyvä vain. Se on ihan jees jos olet kokenut tämän edes hivenen rakentavaksi.
Kritiikki suhteissa kuin muissakin elämää koskevissa asioissa on aina hyvä juttu, vaikka ei olisikaan aina kovin imartelevaa. Sen kritiikin takia asiat saadaan edistymään. Mielestäni kyllä sitä voi ihan huoletta jatkaa eikä vain olla kriittinen suhteen alussa.
Tuo taistelutahto on aina hatun noston arvoinen asia. Varsinkin silloin kun katsoo asian sen arvoiseksi, mutta tarvii myös silloin ottaa huomioon se, että kaikkia taisteluita on mahdoton voittaa ja silloin taistellessa pitää osata kohdistaa sitä kritiikkiä myös itseensä.
Parisuhde on kumminkin kahden kauppa ja niin kuin riidatkin niin siihen tarvitaan aina kaksi osapuolta. Ei mielestäni se "arki" suhteessa ole ollenkaan huono asia kun se vaan on fakta, että se myös kuuluu suhteeseen siinä missä se ensi ihastumisen huumakin, mutta sen "arjen" tullessa kuvioihin ollaankin tilanteessa jossa mitataan sen suhteen lujuus ja se kuinka paljon suhteeseen haluaa panostaa.
Tuo itkemis tilanne on minulle miehenä ihan tuttu ja voin sanoa, että käyttäytymiseni noissa tilanteissa on pitkälti samanlainen kun miehesi. Se ehkä johtuu siitä syystä kun ei ole täysin ymmärtänyt sitä toisen itkemisen syytä. Sekin pitää kertoa sillä harva meistä osaa lukea toista kuin avointa kirjaa.
Sitähän on kenenkään toisen mahdotonta sanoa teidän suhteesta, että onko teillä hyvä vai huono suhde. Sen päätätte te kaksi. Suhteen päättyessä olen vain aikaisemmin törmännyt tilanteeseen jossa joku ulkopuolinen on tullut sanomaan, että miks teidän suhde loppu kun olitte niin hyvä pari ja se teidän suhde näytti toimivan hyvin. Siinäpä se juuri onkin, että ulkopuolinen ei tiedä kaikkia suhteessa olevia asioita ja se ulkopuolinen ei elä siinä teidän arjessa saati sitten tiedä mitä siellä kotona tapahtuu sen jälkeen kun juhlat on juhlittu ja vieraat lähteneet.
Sitä vielä tähän loppuun, että mikäs sen miehesi keskustelu kyvyn on vienyt tässä suhteenne edetessä? Eikä se, että ymmärtää toisen sanoman pointin, ole mielestäni rakentavaa keskustelu. Silti on hyvä juttu tuo, että haluat edes yrittää "taistella" sen suhteesi puolesta. Muista vain se, että jos käyt sitä taistelua yksin niin olet todennäköisesti hävinnyt sen jo aloittaessa.
Tarkoitukseni ei sitten todellakaan ole provosoida sinua millään sanomisillani eikä myöskään "neuvoa" sinua tekemään niin tai näin.
tuossa miettimään ja luulempa että tuo keskustelutaito ei oo hirveesti muuttunu. Ehkä se on niin että alussa oli kiva kun jätkä tuntus tajuavan mitä tarkoitan ja oli että ok. Mut nyt sit kaipais keskustelua. Tosta taistelusta sen verran että oon taistellut kerran turhaan ja turhan kauan niin ei kyllä oo houkutus samaan touhuun. Että tiettyyn rajaan asti jaksaa yrittää mut jos ei solmut aukee niin ei oo järkee jatkaa.
Ja kun oikeasti lähdet miettimään sitä taistelua siltä kantilta, että ei se jos sinä yksin taistelet tule taatusti johtamaan mihinkään. Ei ainakaan kun on kyse parisuhteesta.
Eikä myöskään se, että te molemmat taistelette mutta ette tee sitä yhdessä. Siinä käy pian niin, että te huomaamattanne taistelette toisianne vastaan.
mietitä oikeen mitään. Ei pidetä yhteyttä, morjestetaan jos tavataan.
Ne on ollutta ja mennyttä.
ne sitten on jos niihin pidetään yhteyttä jatkuvasti tai satunnaisesti?
petikavereita.
itsekin asian ymmärtäisin jos exät ottais yhteyttä. Sepä tässä onkin..voiko yks mies erota muista tuntemistani niin kovasti.
On exiä ja exiä...Suhteet ovat erilaisia ja syy eroon eri. Mutta kyllä kaverisuhde voi pysyä yllä suhteen loppumisenkin jälkeen eikä siihen todellakaan travitse sisältyä mitään sen kummempaa - nimenomaan siksi, että se suhde on jo eletty ja koettu ja ehkä todettu, että kaverisuhde parempi vaihtoehto.
Itse huolestuisin, jos ex olisi paras kaveri ja yöpymisiä puolin ja toisin tiheään tahtiin (eikä liity esim parisuhdekriisiin eli tarveeseen saada äkkiä pakopaikka hetkeksi). Tai mikäli yhteydenpitoa yritettäisiin salailla.
Suhtautuminen sähköpostiin, puhelimeen ja tekstareihin vaihtelee. Sinun täytyy vain selvittää poikaystäväsi tapa suhtautua kysymällä asiasta. Niin, ja itsekin olen saattanut puolen-vuoden tauon jälkeen kysellä jopa samaa sukupuolta olevalta kaverilta kuulumisia tekstarilla - aikuisiällä kavereiden muuttojen & perheenlisäysten yms myötä aikaa ja energiaa ei ole enää ihan samalla tavalla kuin parikymppisenä.
Niistä en uudelle kerro enempää kuin itse tahtoo tietää, en sanallakaan. En kehu, vaikka olisin filmitähden kanssa pelehtinyt. Jos joku exä lähettää tekstarin, näytän hänelle jos en pysty huomaamatta poistamaan. Jos joku esä tulee kadulla vastaan, tervehdin kohteliaan kuivasti ja sanon että oli yksi työpaikalta tuttu nainen. Jos joku exä vielä lähettää maileja, näytän uudelle, ja nauramme yhdessä, vakuutan lujasti, että sitä naikkosta en ajattele.
Se mikä on taakse jäänyt, minun jättämä tai minut jättänyt, on historiaa, lopullisesti, ehdottomasti ja mitään pelättävää ei ole.
Mä käyn silloin tällöin panemassa mun exän kanssa, vaikka tällä hetkellä seurustelenkin. Olen vaan hyvä valehtelija, niin en jää edes kiinni.
Sinun tulee tässä tilanteessa miettiä: kun olemme eronneet niin minuun ei saa ottaa mitään yhteyttä. Myöskään itse en voi ottaa yhteyttä. Kaikki kontaktit olisivat väärin nykyisen poikaystäväni seuraavaa suhdetta kohtaan, eikä edes mikkäänlaista kaveruutta voi ajatella.
Miltä tämä nyt sitten kuulostaa? Luotatko itseesi exänä ja miten sinuun pitäisi silloin suhtautua.
Omaa epävarmuutta ei pitäisi heijastaa toiseen ja onkin parasta että ajattelet asiaa niin, että nykyinen poikaystäväsi silti kykenisi pitämään sinuun asialliset välit, vaikka sinusta tulisikin exä.
kyl sähköpostia tulee meilailtua ja välillä soiteltuakin. se nyt on enemmänkin sellaista, kun on joskus jotain se toinen meinannut itselleni, niin pidetäänhän kohteliaisuudesta yhteyksiä. yhden exäni kanssa olen ihan kaveri ja olen ilmoittanut hyvin selkeästi mitä olen mieltä mahdollisesta suhteen uudelleen lämppäämisestä. sen takia aika chillisti pystyy exän kanssa hengailemaan. ja hän ei ole idiootti, joka on harvinaista exissäni.
jos on asenne kunnossa ja osaa suhtautua oikein, niin mikäs siinä. molempien
pitää vaan ymmärtää ettei vanha suhde uudelleen yhteen palaamalla parane, niin pystyy tulemaan hyvin juttuun. nää asiat riippuu niin ihmisestä. kaipa sitä ihmiset pelkää et joutuu skabailemaan toisistaan.
yx pariskunta erosi ja molemmat tunnen hyvin, niin toinen alkoi seurustelemaan uuden kanssa ja samassa porukassa ollaan kaljal käyty, vaikka nykyinenkin on mukana...hyvin menee, jos antaa mennä. nykyajan suvaitsemattomalla sekopää ajattelulla tulee helposti ongelmia.
Oma exänikin on jossain määrissä vielä yhdessä ystäväpiirissäni. Pystymme olemaan samassa paikassa vaikka nykyiseni olisi paikalla. Ei tuota ongelmia ollenkaan. Mutta kahdenkesken keskustelemme vain jos exäni on kovin kännissä ja tulee jotain sanomaan baarissa :D Minua ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta. Eikä ole exiä joiden jutut niin kiinnostais että pitäis sähköpostilla pitää yhteyttä vaikka suhde olis ollu hyvä ja loppunut hyvin.