Moi! Olen naimisissa, yhden lapsen isä ja opiskelen täyspäiväisesti.
Jo ennen avioliittoa meillä oli vaikeaa ja riitoja. Minusta vaimoni on erittäin ihana ihminen, mutta aina välillä hän saa aivan uskomattomia raivokohtauksia. Nämä kohtaukset voivat kestää esim. päivän ellei kaksi eli hän on oikein super mulkku silloin.
Hauskaa näissä tilanteissa on se, että minä olen se kenestä tilanteet rauhoittuu sovinnolla ja jos ei sovinnolla niin sitten nyrkillä!
Eilen löin taas vaimoani pitkästä aikaa, ehkä noin kuukauteen kahteen. Haukuin huoraksi, mulkuksi ja häiriintyneeksi jne. Lisäksi selvitin miksi hän oli jälleen ollut hermostunut?
Aina ollaan saatu sovittua riitamme, olen käynyt terapiassa väkivaltaisuuteni takia (mielestäni vaimoni tarvitsisi käydä myös terapiassa ja hän on ollut muistaakseni masentuneena ennen suhdettamme 4-5 vuotta ja miettinyt itsensä tappamista. Suhteemme alun jälkeen hän on alkanut parantua ja nyt hän on ollut täysin "terve").
Terapiassa kävimme syitä läpi miksi pahoinpitelen vaimoani ja miksen pysty hillitsemään itseäni...
Hauskaa tässä on se, että aikaisemmassa suhteessani tätä ongelmaa ei ollut riidoissa. Ihmiset jotka minut tuntevat eivät uskoisi, että olen väkivaltainen vaimoani kohtaan. Ihmettelen miten vaimoni saa aina kaikki riidat/pahoinpitelyt käännettyä minun syykseni?
Ja tuleehan minulle paha olo, kun pahoinpitelen.
Ikinä en ole lyönyt siten, että olisi tullut suuria vammoja, siis vain mustelmia.
Olisi kiva tietää olenko minä syypää kaikkiin riitoihin ja pahoinpitelyihin. Tietty olen jos käyn toiseen käsiksi, mutta mikä on toisen vastuu, jos ärsyttää toisen äärimmilleen!?!?
Pahoinpitelyt ovat lähteneet siitä kun vaimoni yritti heittää minua kännykällä päähän ja kun hän kävi minuun käsiksi ensin.
Nyt olemme vieläkin samalla tiellä.
Terapia ei auta. Vain hetkellisesti. Vaimoni on mielestäni suurin syy näihin tilanteisiin.
Kuukausi kaksi menee ilman ongelmia, kunnes taas porisee.
Pelaan jalkapalloa joskus kaksi harvoin kolme kertaa viikossa. Vaimolla on tänäkin aikana vaikeaa ja ahdistavaa hoitaa lastamme.
Muuten käyn koulua, hoidan lastamme ja teen kotitöitä. Yritän valmistua ainakin vuoden aikaisemapaa kuin muut opiskelukaverini.
Jotenkin tuntuu että tämäkään ei riitä vaimolleni. Hän valittaa aina, että hänellä ei ole vapaa aikaa, hän myös itse opiskelee. Kun tarjoan, että voin hoitaa poikaa ja että hän saa tehdä mitä haluaa niin tämä ei sovi hänelle. (ilmeisesti koska ei halua tehdä mitään muuta kuin valittaa).
Jo ennen avioliittoa meillä oli vaikeaa ja riitoja. Minusta vaimoni on erittäin ihana ihminen, mutta aina välillä hän saa aivan uskomattomia raivokohtauksia. Nämä kohtaukset voivat kestää esim. päivän ellei kaksi eli hän on oikein super mulkku silloin.
Hauskaa näissä tilanteissa on se, että minä olen se kenestä tilanteet rauhoittuu sovinnolla ja jos ei sovinnolla niin sitten nyrkillä!
Eilen löin taas vaimoani pitkästä aikaa, ehkä noin kuukauteen kahteen. Haukuin huoraksi, mulkuksi ja häiriintyneeksi jne. Lisäksi selvitin miksi hän oli jälleen ollut hermostunut?
Aina ollaan saatu sovittua riitamme, olen käynyt terapiassa väkivaltaisuuteni takia (mielestäni vaimoni tarvitsisi käydä myös terapiassa ja hän on ollut muistaakseni masentuneena ennen suhdettamme 4-5 vuotta ja miettinyt itsensä tappamista. Suhteemme alun jälkeen hän on alkanut parantua ja nyt hän on ollut täysin "terve").
Terapiassa kävimme syitä läpi miksi pahoinpitelen vaimoani ja miksen pysty hillitsemään itseäni...
Hauskaa tässä on se, että aikaisemmassa suhteessani tätä ongelmaa ei ollut riidoissa. Ihmiset jotka minut tuntevat eivät uskoisi, että olen väkivaltainen vaimoani kohtaan. Ihmettelen miten vaimoni saa aina kaikki riidat/pahoinpitelyt käännettyä minun syykseni?
Ja tuleehan minulle paha olo, kun pahoinpitelen.
Ikinä en ole lyönyt siten, että olisi tullut suuria vammoja, siis vain mustelmia.
Olisi kiva tietää olenko minä syypää kaikkiin riitoihin ja pahoinpitelyihin. Tietty olen jos käyn toiseen käsiksi, mutta mikä on toisen vastuu, jos ärsyttää toisen äärimmilleen!?!?
Pahoinpitelyt ovat lähteneet siitä kun vaimoni yritti heittää minua kännykällä päähän ja kun hän kävi minuun käsiksi ensin.
Nyt olemme vieläkin samalla tiellä.
Terapia ei auta. Vain hetkellisesti. Vaimoni on mielestäni suurin syy näihin tilanteisiin.
Kuukausi kaksi menee ilman ongelmia, kunnes taas porisee.
Pelaan jalkapalloa joskus kaksi harvoin kolme kertaa viikossa. Vaimolla on tänäkin aikana vaikeaa ja ahdistavaa hoitaa lastamme.
Muuten käyn koulua, hoidan lastamme ja teen kotitöitä. Yritän valmistua ainakin vuoden aikaisemapaa kuin muut opiskelukaverini.
Jotenkin tuntuu että tämäkään ei riitä vaimolleni. Hän valittaa aina, että hänellä ei ole vapaa aikaa, hän myös itse opiskelee. Kun tarjoan, että voin hoitaa poikaa ja että hän saa tehdä mitä haluaa niin tämä ei sovi hänelle. (ilmeisesti koska ei halua tehdä mitään muuta kuin valittaa).
Vastaukset 22
Vanhimmat
Vaimollasi on luultavasti lievä narsistinen persoonallisuushäiriö. Hän hakee sinulta huomiota äärimmäisellä tavalla. Minulla huomion haku loppui siihen, kun sain oikeasti kunnolla selkään. Lopetin ärsyttämisen ja "jännityksen" hakemisen. Valitettavasti mieheni ylitti silloin rajan, jota ei ole pystynyt perumaan.
Mahtavaa. Hermostuneisuus häviää kun annetaan kunnolla selkään.
MIKSI näillä ihmisillä on yleensä aina lapsi tehty siihen katselemaan ja oppimaan kuinka aikuiset tukee toisiaan kriiseissä. Heps vain- ja kierre jatkuu kun muksu kasvaa aikuiseksi itsekin.
Sitä hakeudutaan samaan roolimalliin kuin lapsuuskodissa? Extremeä pitää saada vaikka nyrkistä, arki normaalin ihmisen kanssa on tylsää jota ei osata elää?
Et voi syyttää toista ihmistä omasta väkivaltaisuudestasi ellei vaimosi ota kädestäsi kiinni ja hakkaa sillä itseään. Kai ymmärrät väkivallan lähtevän sinusta ja omista päätöksistäsi? Väkivalta on Suomen lain mukaan rikos. Tässä asiassa ei ole mitään epäselvää ja silloin kun se alkaa muuttumaan epäselväksi kannattaa katsoa peiliin.
Muutoin suhteenne kuulostaa vaikealta ja sinä kuulostat onnettomalta. Ehkä kannattaisi miettiä enemmän sitä onko suhteen jatkamiselle edellytyksiä kuin sitä onko se vaimosi vastuulla jos hakkaat häntä nyrkillä naamaan.
Samaa mieltä edellisen kirjottajan kaa.. Jos vaimo valittaa jatkuvasti, pitäisi sinun kuunnella, mitä vaimollasi on sanottavaa.. Yksikään nainen EI VALITA jatkuvasti turhaan! Valittaminen on sen verran uuvuttavaa henkisesti, tiedän kokemuksesta. Jostain syystä naisellasi on paha olla, teidän pitäisi yhdessä selvittää, miksi. Kuunteletko, huomioitko häntä tarpeeksi. Otatko vakavasti, jos toisella on jotain sanottavaa vai sanotko vain, että ole akka hiljaa? Ja vaikka nainen, mitä sanoisi/provosoisi/ SINULLA EI OLE MITÄÄN OIKEUTTA KOSKEA HÄNEEN!!! Osaatteko keskustella asioista? Suhteessanne on jo tehty sellaista vahinkoa väkivallalla, että ehkäpä olisi helpotus, jos lopettaisitte koko touhun, ennen kuin aiheutatte lisää tuskaa toisillenne. Itselläni on saman kaltaisia kokemuksia mieheni kanssa, tosin hän ei ole vielä lyönyt, vaan uhannut useita kertoja. Ja, arvaapa, miten jo pelkkä uhkaaminenkin sattuu henkisesti. Hän myös syyttää, että minä olen se joka aiheuttaa riidat ja provosoin tilanteen. Terve ihminen ei lähde mukaan toisen pahaanoloon vaan pystyy hillitsemään itsensä. Hän ei suostu keskustelemaan asioista, eikä ota vakavasti, jos minulla on jotain sanottavaa/mielipiteitä.. Seurustellaan kuitenkin, koska pääasiassa on hyviä aikoja. En ole varma, onko meistä koskaan kasvattamaan lapsia, pelkkä ajatuskin pelottaa. Ei itselläni ole niinkään väliä, mutta, jos pilaisin lapsieni tulevaisuuden olemalla miehen kanssa, joka ei pysty ilmaisemaan tunteitaan, niin sitä en voisi antaa itselleni koskaan anteeksi!
Lisäys vielä edelliseen kirjoitukseen.. Yksi asia vielä: riidellessä ei saa kumpikaan haukkua toisia herjaavilla nimityksillä, kuten kerroit: huora, mulkku jne. Se, jos mikä loukkaa ja saa tulen roihahtamaan, ei ole ihme, jos naisesi kärsii.. Ethän kunnioita häntä yhtään, jos vielä puhutkin hänelle noin alentavasti!!
Ilmaisit ja hahmotit asian taas kerran hyvin ,juuri noinhan se on.
Puolet on niin kuin Tyde sanoo; se, että vaimolla on paha olla ja että se täytyy selvittää. Mutta se, että mies yksin olisi pahasta olosta ja sen selvittämisestä vastuussa, ei ole totta.
Väkivalta ei tietenkään ole kummankaan puolelta oikeutettua, ei se henkinenkään väkivalta. Hyvä että käytte terapiassa, mutta tavoitteena teillä kyllä täytyy olla täysin uusi tapa purkaa tunteita - ei ainoastaan poistaa väkivaltaa. Eihän tunteiden purkamisen tarve pääty siihen että päättää lujasti, etten lyö/hauku enää ikinä.
"Väkivalta ei tietenkään ole kummankaan puolelta oikeutettua, ei se henkinenkään väkivalta."
Mä haukun sua. Sä hakkaat mut, katkot mun luut ja tuhoat mun kasvot.
Mä oon ärsyttävä enkä siivoo tarpeeksi usein. Sä hakkaat mua kunnes en enää liiku enkä vikise. Sä hakkaat musta "paskat pihalle".
Sä istut siellä itsetärkeän rasvaisesti ja toteat, että käytös puolin ja toisin on väkivaltaisessa suhteessa "epäoikeutettua".
No mulla on sulle uutinen k*sipää: "epäoikeutetussa" on suuria aste-eroja.
väkivaltatilanteissa ei ole "harmaata" aluetta.
Lyöminen on ehdottoman mustavalkoista. Ai että miten? Siten että sä lyöt toista tai jätät lyömättä. Miksi pitäisi aina saivarrella selvästä asiasta.
sinua kohtaan henkistä väkivaltaa ja provosoi sinut väkivaltaiseksi keinolla millä hyvänsä.
Ennen pitkää kenellä vaan menee hermot, sehän on selvä. Valitettavasti syy menee sinun piikkiin ja naiset tietää tämän.
Tunteekohan vaimosi olevan jotenkin huonompi kuin sinä ja sinulle pitää saada joku huono juttu, ominaisuus, keinolla millä hyvänsä.
Jotkut ihmisethän ajattelee siten, että kun toisen itsetunnon laskee alas, niin itselläkin menee sitten hyvin, mukamas.
No, paremmin menis kun nostaisi sitä omaa itsetuntoa, niin olisi kaksi jolla on hyvin, eikä kahta jolla ei ole hyvin.
Kyllä sillä provosojallakin pitäisi olla joku vastuu, muttaa....epäreilua kuulostaa olevan kaikkialla ja miehiä kohtaan etenkin :-(
Koita olla lyömättä vaikka hermot meneekin. Tiedän että vaikeeta se on.
Terapiaa se vaimoskin tarvii, oikeesti...
itse koen taasen asian niin että lyövällä on jotenkin itsellä niin hassun sairas ajatusmaailma et se luulee naisensa ärsyttävän häntä tahallaan vaikka nainen touhaa ihan vaan omia juttujaan..
mut jokatapauksessa jos suhteessa on väkivaltaa niin se on lopetettava sellanen suhde jo ihan lasten suojelullisista syistä!!
vaimoni yllyttääkin kaikin keinoin välillä. Itse siinä saan turpaan ja lähinnä estelen ettei käy pahemmin.
Hän vaan välillä pimahtaa ja sitten on pitkiä aikoja ok ja todella mukava, oikea ihanne, vaimona ja ystävänä. Suvussa on mielisairautta anopin puolelta.
Yritän pitää pystyssä vaimoani henkisesti ja ymmärtää.
Vaikka välillä saankin turpaan niin EN TODELLAKAAN AIJO JÄTTÄÄ, en niin.
Eletty yhdessä parikymmentä vuotta.
t. Mies
Edelliseen viitaten;
jos vaimo ns. pimahtaa, niin onko mies oikeutettu ottamaan naisesta kiinni ja estämään naisen toiminta, vai onko tämäkin väkivaltaa? Toisin sanoen, onko vain passiivisesti otettava iskut vastaan tai on putkareissu edessä?
Eroaminen ei ole vaihtoehto.
Vaikka teillä nyt se nimenomainen lyöminen jäisi pois, niin suhde EI OLE HYVÄ, eikä HYVÄLLÄ POHJALLA. Ette toivo toisellenne ja itsellenne parasta, ette tee sen eteen mitään. Ette hoida suhdettanne. Periaatteessa vain pelkkä lyömättömyys ei ratkaise ongelmia, jos kaksi ihmistä ei halua tehdä suhteen eteen töitä ja joustaa tarvittaessa ja olla "me" ja samalla puolella puolustaen toistaan ennemminkin muuta maailmaa vastaan.
Ei ole kysymys, missä tilanteessa lyödään, kenen vika, kuka aloitti..
Ei ole kysymys siitä mikä olo tulee ja mistä ja millaiset ovat vammat, on kysymys siitä, että ilmankin näitä suhde olisi HUONO. Erittäin huono, eikä hyvä, vaikka nimenomainen lyöminen loppuisikin. Hyvä suhde ei ole se, missä ei lyödä, vaan paljon paljon rakastamista ja välittämistä ja huolehtimista ja toisen kunnioittamista. Jokaisella on oikeus hyvään suhteeseen. Mutta jokaisen pitää myös tehdä sen eteen töitä. Sitoutuminen ei ole mikään kevyt asia. Te ette ole kypsiä ihmissuhteeseenne ilmeisesti kumpikaan. Koittakaa silti rakastaa lasta, vaikka ette toisianne rakastakkaan. Lapsi ei ole vastuussa teidän kypsymättömyydestänne.
Toivon, että lakkaat ajattelemasta sitä, missä on vika ja kenen vika, vaan alat ajatella sitä, mikä olisi hyvä suhde. Ei aina tarvitse sietää asioita siitä, missä aita on matalin. Eikä sitä tarvitse ajatella, mikä on minulle ja toiselle vähiten pahaa, vaan mikä on minulle ja toiselle eniten parasta. Et varmaan lapsellekkaan toivoisi vähinten pahaa elämäänsä, vaan sitä eniten parasta. Mutta lapsesikin elää rikkinäisessä kodissa. Miksi se ajatuskuvio on niin vääristynyt teillä?
Itsenne ja poikannekin takia kannattaisi yhä jatkaa siellä terapiassa käymistä ja paneutua analysoimaan nykyistä elämäntilannetta kaikista suunnista, kyseenalaistaa vanhat huonot tavat ja hakea uusia väyliä, joiden kautta purkaa turhautumista ja paineita.
Te elätte tällä hetkellä monenlaisten paineiden alla molemmat, joten syitä pahaan oloonne tulee etsiä muualtakin kuin parisuhteestanne. Ulkopuolisetkin elämänpaineet puretaan helposti kumppaniin, eli siihen lähimpään vuorovaikutussuhteeseen, vaikkei ne asiat liittyisi häneen ensinkään.
Sun olisi tärkeää kysyä itseltäsi miksi olet yhä sillä tiellä, jolle lähdit muinoin kun kännykkä lensi kohti? Miksi sinäkään et ole muuttanut latua vaikka tunnet, että vaimon lyömisestä tulee sinulle aina paha olo?
Etkö usko pystyväsi enää muuttumaan vai etkö muka näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin ainainen puolustautuminen - jopa väkivallalla kun oikein ärsytetään?
Miksi sinä annat itsesi ajautua toisen ihmisen kiukun mukana omien rajojesi yli?
Aina on mahdollista valita toisin.
Riidan uhatessa voi valita olla menemättä mukaan joko koko riitaan tai ainakaan ilkeilyyn ja herjaamiseen, josta ei seuraa hyvää kenellekään.
Voi myös poistua kokonaan tilanteesta, jossa toisen sanat alkavat olla liian satuttavia ja henkilökohtaisia. Sellaista kielenkäyttöä ei ole kenenkään pakko kuunnella.
Eikä kaikkeen tarvitse vastata aina samalla mitalla ja samoin keinoin kuin mihin vastapuoli tukeutuu.
Kyseenalaistamalla oman asenteensa, käytöksensä ja tapansa toimia epämukavissa tilanteissa muuttaa väkisin myös vastapuolen käytöstä. Vaimo vastaa taas siihen mitä sinulta sai vastaukseksi, ja jos suostut olemaan kaiken vastaanottajana, niin tulet myös saamaan niskaasi ihan mitä vaan.
Analysoi elämääsi; mitkä kaikki asiat sua itseäsi nyt stressaa ja painaa, jotka EI liity millään tavalla sun rakkaussuhteeseesi. Ymmärrä ne syyt ja yritä purkaa niistä aiheutuva paine vaikka futikseen, lenkkeilyyn, tänne kirjoittamiseen jne jne. Siten pysyt hyvässä kunnossa myös henkisesti.
Kuuntele ja arvosta itseäsi, niin ihmisenä, puolisona kuin isänäkin, äläkä enää omalta osaltasi suostu ylläpitämään sitä teidän yhteistä kotihelvettiänne.
Mitä enemmän lyöt, sen "mulkumpi" vaimosi on. Väkivalta traumatisoi hänet ja aiheuttaa hänessä katkeruutta. Miten voit satuttaa rakastamaasi ihmistä? En ymmärrä sinua. Hae edelleen apua sinun väkivaltaongelmaasi ja etsi syitä siihen miksi sinä valitset väkivallan käytön. Vaimosi tehtävä on myös käsitellä omia ongelmiaan, eikä purkaa kiukkukojhtauksiaan jatkuvasti sinuun.
OLE MIES, ÄLÄ LYÖ NAISTA. ÄLÄ KÄYTÄ VÄKIVALTAA.
"Mitä enemmän lyöt, sen "mulkumpi" vaimosi on. Väkivalta traumatisoi hänet ja aiheuttaa hänessä katkeruutta. Miten voit satuttaa rakastamaasi ihmistä? En ymmärrä sinua. Hae edelleen apua sinun väkivaltaongelmaasi ja etsi syitä siihen miksi sinä valitset väkivallan käytön. "
Miten voit sanoa näin, kun kirjoittaja sanoo vaimon heittäneen häntä kännykällä ja käyneen käsiksi? Jos näin on ollut joka kerta, niin kumpikohan se heistä ensiksi valitsi väkivallan tien? Kyllähän se niin on että sitä saa mitä tilaa. Vaikealtahan tuo kirjoittajan kuvaama tilanne näyttää, mutta ei pelkästään hänen väkivaltaisuudestaan johtuen, vaan myös vaimon.
Perheväkivallan yleensä vahingollisin piirre on käsittääkseni sen välittämä epäkunnioitus ja sen synnyttämä pelko ja viha, ei fyysiset vammat. Myös naisen väkivaltaisuus herättää pelkoa, koska eihän hän seuraavalla kerralla tarvitse kuin keittiöveitsen tehdäkseen todella pahaa jälkeä. Siksi on aivan herttaisen yhdentekevää, onko väkivallan käyttäjänä nainen vai mies - se joka ensin turvautuu fyysiseen väkivaltaan on aina pääsyyllinen. Kännykällä heittäminen päätä kohti on mielestäni jo tulkittavissa sellaiseksi väkivallaksi jonka tarkoitus on vahingoittaa.
Haloo! Jokatapauksessa olipa väkivallan tien aloittanut kumpi tahansa, ei myöskään mies saa lyödä. Ja miksi mies on lähtenyt mukaan siihen, eikä yritä esim. keskustella ja kuunnella vaimoaan. Jokin asia kuitenkin painaa naista, mikä sitten aiheuttaa nuo raivokohtaukset. Nainen on jokatapauksessa fyysisesti miestä heikompi.
syypää kaikkiin riitoihin. Mutta jos sinä pahoinpitelet vaimosi, niin siihen sinä olet syypää.
Se on sinun valintasi.
Oletko koskaan miettinyt tuollaisen suhteen lopettamista? Teillä on lapsikin siinä, jolle olette nyt antamassa todella huonoja eväitä elämää varten.
Hän pelkää ja kärsii ja lopulta sairastuu, jos jatkatte tuollaista elämää.
Sinun ei tarvitse sietää mitä tahansa, mutta miksi olet lähtenyt mukaan tuohon tappeluun ja käyttäydyt itse ihan samoin kuin vaimosi? Jonain päivänä jompi kumpi teistä vammautuu tai kuolee, kun toinen ei enää hallitse itseään.
Mieti tarkkaan, kannattaako tuollaista suhdetta enää jatkaa. Te kaikki voitte pahoin. Pankaa suhde katkolle ja antakaa tilanteen rauhoittua. Lapsen takia, jos ei itsenne. Ei se ole helppoa, tiedän sen. Mutta onko teillä muutakaan mahdollisuutta?
Jos sinä lyöt vaimoasi siitä vastuu on yksin sinun, se on "valinta" jonka yksin sinä teet. Ei kukaan muu. Kirjoituksestasi paistaa läpi jonkinlainen yritys saada hyväksyntä käyttäytymisellesi. On oikeastaan epäreilua että emme voi kuulla vaimosi näkökulmaa, eli vaimosi osuus perheväkivaltaanne on sinun kirjoituksesi / näkökulmasi varassa (ei ole yhtäkuin objektiivinen näkökulma). Oma vaatimaton diagnoosini on että olet impulsiivinen, väkivaltaisuuteen taipuvainen, tarvitset todellakin hyvää terapiaa, jotta ymmärrät miksi pohjimmiltasi turvaudut väkivaltaan. Vaimosi mahdollinen terapiantarve / väkivaltaisuus tulee käsitellä omana asianaan, tällä palstalla siihen ei ole mitään mahdollisuutta. Väkivalta ei kuulu aikuisten, terveiden ihmisten välisiin suhteisiin koskaan. Jos tuntuu että puuttuu nämä muut keinot kuin väkivalta selvitä parisuhteen ongelmista on hyvä pikaisesti opetella niitä, niitä elämässä tarvitaan!
miettisitte lastanne, traumat lapsuudessa näkyy ja muistaa iäti ,sellaisen tulevaisuudenko haluatte lapsellenne, että raukka pelkää ja pissaa housuun sängyn alla kun vanhemmat huutaa .Säälin lastanne ..oletteko miettineet häntä ..iällä ei ole väliä ..lapset muistavat ja omaksuvat pieninäkin,käytöksestä sen sitten huomaa jos on ongelmia kotona.JA KUMMANKIN ON VASTUU ASIASTA
Antakaa teidän lapsi heti pois!Lapsi tässä teidän idioottimaisessa suhteessa kärsii!!Koskaan ei ole hyvä syy lyödä vaikka toinen ärsyttäisikin sinua äärimmäisyyksiin!Katsokaa omaa napaa kauemmaksi...Erotkaa!!!